Nykyään masennus on tullut lähes muoti-ilmiöksi. Ilmiötä esiintyy niin lapsilla, nuorilla, aikuisikäisillä kuin vanhuusikäisilläkin.
Tuntuu että vähintään joka toinen sairastaa jonkin asteista masennusta, tai oikeastaan tuntuu, että on poikkeava jos ei tunne masennusta.
- On urheilumasennusta, koulumasennusta, työmasennusta, maanantaimasennusta, kevätmasennusta, syysmasennusta, lomamasennusta, kaamosmasennusta, eläkelläismasennusta ja mitä vielä...
Onko niin, että vähäisemmäsempikin vastoinkäyminen on syy masentua? Ainahan kaikki ei mene putkeen, mutta pitääkö sen taika aina masentua. Eikö ihmiset osaa käsitellä pettymyksiiään.
Mainosmaailmako luo meille päähän mielikuvan, että elämä on kuin ihana mainoselokuva, jossa kaikki muuttuu hyväksi kunhan saa jotain: Puhelin liittymän, siiderin, vauvvan vaipan, einesruoan, ripsivärin, auton, lähdevettä, grillimakkaran, hyttysmyrkyn jne.
Normaalisti kuitenkin suurin osa noista ilta illan jälkeen meille syötetyistä 'haaveista' jää tietysti toteutumatta. Syntyykö tästä lopulta ihmismieleen sarja pettymyksiä, josta lopulta syntyy tunne, että jää lopulta vaille kaikesta sellaiseta hyvästä, mitä kyllä muille riittää (siis ainakin niille mainoshahmoille)?
Ja kun sitten ilta illanjälkeen kärsimme näistä pettymyksistä, alamme masentua ja lopulta vaivumme syvälle omaan masennusmaailmaan jossa voi/saa olla ilman tuota ulkoapäin syötettyä haavemaata?
Tämä jatkuva pettymysten aalto lopulta murentaa meidän normaalin kyvyn sietää pettymyksiä ja kyvyn oppia vastoinkäymisistämme. Kyllähän vastoinkäymiset, pettymykset ja menetykset kuuluvat normaaliin elämään, vaikka joskus elokuvissa saattaa toiselta näyttää.
Tuntuu että vähintään joka toinen sairastaa jonkin asteista masennusta, tai oikeastaan tuntuu, että on poikkeava jos ei tunne masennusta.
- On urheilumasennusta, koulumasennusta, työmasennusta, maanantaimasennusta, kevätmasennusta, syysmasennusta, lomamasennusta, kaamosmasennusta, eläkelläismasennusta ja mitä vielä...
Onko niin, että vähäisemmäsempikin vastoinkäyminen on syy masentua? Ainahan kaikki ei mene putkeen, mutta pitääkö sen taika aina masentua. Eikö ihmiset osaa käsitellä pettymyksiiään.
Mainosmaailmako luo meille päähän mielikuvan, että elämä on kuin ihana mainoselokuva, jossa kaikki muuttuu hyväksi kunhan saa jotain: Puhelin liittymän, siiderin, vauvvan vaipan, einesruoan, ripsivärin, auton, lähdevettä, grillimakkaran, hyttysmyrkyn jne.
Normaalisti kuitenkin suurin osa noista ilta illan jälkeen meille syötetyistä 'haaveista' jää tietysti toteutumatta. Syntyykö tästä lopulta ihmismieleen sarja pettymyksiä, josta lopulta syntyy tunne, että jää lopulta vaille kaikesta sellaiseta hyvästä, mitä kyllä muille riittää (siis ainakin niille mainoshahmoille)?
Ja kun sitten ilta illanjälkeen kärsimme näistä pettymyksistä, alamme masentua ja lopulta vaivumme syvälle omaan masennusmaailmaan jossa voi/saa olla ilman tuota ulkoapäin syötettyä haavemaata?
Tämä jatkuva pettymysten aalto lopulta murentaa meidän normaalin kyvyn sietää pettymyksiä ja kyvyn oppia vastoinkäymisistämme. Kyllähän vastoinkäymiset, pettymykset ja menetykset kuuluvat normaaliin elämään, vaikka joskus elokuvissa saattaa toiselta näyttää.
Vastaukset 9
Vanhimmat
masentavat kenet vain.Kun sairastuu vakavasti ja parannuskeinoa ei ole,vetää se kenet tahansa masennukseen,kun menettää läheisensä syöksyy myös silloim masennukseen.On monia vakavia syitä miksi ihminen masentuu.
Nämä oikeat menetykset laskisinkin kokonaan erikseen. En epäile etteikö ns. kovista menetyksistä olis syytäkin masentua, mutta toisaalta on niinkin että jokaiselle tulee eteen menetyksiä. Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntymä. Eihän sitä voi kukaan välttää. En kuitenkaan väitä etteikö näihin menetyksiin voi liittyä traagisia ja koskettaviakin asioita.
Kirjoitukesi osoitti täydellisen tietämättömyytesi siitä mitä todellinen masennus on. On totta, että vuodenajat ja tietye elämän alamäet aikaansaavat väliaikaista alakuloa, jonka terve ihminen kykenee käsittelemään ja nousee reippaana uuteen päivään.
Mutta se varsinainen masennus on elimistön totaalinen pysähdystila. Sekä fysiikka että psyyke romahtavat, ei ole mitään muuta kuin valtaisa väsymys, suru, itsetuhoiset ajatukset pahimmoillaan. Minulle, joka aina olin kingi, se vahva ihminen, muiden liideri, kävi juuri näin. Paha tulla sanomaan, että heitä pois tuo kevät- tai syysmasennus. Masennusta on kestänyt nyt syksystä kevääseen ja kesään. Nyt alan olla kuivilla. Tiedän itse melko tarkkaan ne syyt, jotka omaan tilanteeseeni ovat johtaneet, mutta ne eivät ole mitään pintaliitojuttuja. Ainoastaan raskaita ja traumaattisia kokemuksia sekä vuosien aikaista kovaa vastuunkantamista.
Sinuna, ennen kuin lähdet syyllistämään oikeasti masennukseen sairastuneita, perehtyisin asiaan hieman perusteellisemmin. Toivon kuitenkin, että itse suuressa viisaudessasi vältyt tältä kokemukselta. En todellakaan toivo vastaavaa helvettiä kenellekkään.
Kiitos asiantuntevasta vastauksestasi. Kuin huomasinkaan olet myös aikamoinen asiantuntija. Pystyt tekemään diagnoosin pelkästään yhden hapuilevan kirjoituksen perusteella. Tuohon harvempi pystyy.
Sikäli jos sinua nyt sattumalta sattuu kiinnostamaan myös oikeat asiat, niin mainittakoon että oma masennussairauteni on kestänyt v.-98 siitä viimeset viisivuotta täysin työkyvyttömänä.
Kyllä minä tiedän mitä on maata hiljaa pimeässä ja pelätä!
Olisiko ollut kohtuullista mainita omasta taustastasi. Minähän en sitä voinut tietää, luin vain pohdiskelusi kevät/syys- ym. "masennuksista". Hyvä, tiedät mistä on kysymys. Kaikki sympatiat ja sorry, tarkoitukseni ei tietenkään ollut loukata. Kirjoituksesi oli vaan jotenkin ulkopuolinen ja vaikutti siltä, että joku masennusta lainkaan tuntematon näitä juttuja miettii. Palstalla on ollut ihan "ulkopuolisiakin" ilkeilijöitä tyyliin "ottakaa itseänne niskasta kiinni". Sinä, yhtä hyvin kuin minäkin tiedetään, että semmoinen ei johda mihinkään.
Kiitos, että kommentoit, olin varmasti palautteesi ansainnut. Kaikkea hyvää ja vielä kerran, sorry!
Masennuksesta kärsivänä tietänet ettei aina tule ihan kaikkea ajatelleeksi. Siksi varmaan ed. kommentoija ei maininnut omaa taustaansa.
Niin varmaan siksiskin, mutta kun koko juttu olikin vain puhdasta pohdintaa ei niinkään kannanottoana tarkoitettu, laitoin sen nyt blogilleni josta sitä voi sitten pohdiskella enemmänkin.
http://jama.laif.fi/
alakuloisuutta ja paha mieli. Masennus on vuodesta toiseen jatkuvaa ja se estää toimintakykyä.
sairaus, joka voi niinkuin minulla johtaa pahimmillaan psykoosiin, jossa ihminen on aivan omissa maailmoissaan.
Vakavassa masennuksessa voi joutua sähköshokki hoitoon jolla pyritään palauttamaan aivojen normaali toimintakyky.
Myös neuroleptit jotka ovat tosivahvoja lääkkeitä kuuluvat hoitoon.