Tapaus. Laina jossa kolme takaajaa. Yksi takaajista maksoi koko lainasumman pankille vuonna -95. Tämä maksanut takaaja ei ole vaatinut tähän päivään saakka millään tavalla kahdelta muulta takaajalta korvausta (esim 2/3 maksamastaan summasta???).
Onko hänellä ikuinen oikeus milloin tahansa esim ulosoton kautta vaatia tätä osuutta muilta takaajilta. Itse olen se joka joutuisi maksumieheksi. Olenko ikuisesti ns "löysässä hirressä" tämän asian takia? Joskus olen kuullut puhuttavan sellaista että ko oikeus vanhenee 10 vuodessa mikäli vaadetta ei siinä ajassa esitetä??
Onko hänellä ikuinen oikeus milloin tahansa esim ulosoton kautta vaatia tätä osuutta muilta takaajilta. Itse olen se joka joutuisi maksumieheksi. Olenko ikuisesti ns "löysässä hirressä" tämän asian takia? Joskus olen kuullut puhuttavan sellaista että ko oikeus vanhenee 10 vuodessa mikäli vaadetta ei siinä ajassa esitetä??
Vastaukset 10
Vanhimmat
10 vuoden vanhentumissääntö oli voimassa aikaisemmin. Nyt laki on muuttunut ja vanhentuminen tapahtuu kolmen (3) vuoden kuluttua, tosin se koskee vain ulosottoa. Ilman uosottoa voidaan (vaikkapa kuittaamalla) periä 15 vuotta, jolloin se on lopullisesti poissa perintätoimenpiteistä.
"10 vuoden vanhentumissääntö oli voimassa aikaisemmin."
Aivan niin, eli takautumissaatava lienee vanhentunut joskus 2005/06.
"Nyt laki on muuttunut ja vanhentuminen tapahtuu kolmen (3) vuoden kuluttua, tosin se koskee vain ulosottoa."
Alku oikein, eli velka vanhenee nykyisin kolmessa vuodessa, mutta mitä tekemistä tuolla ulosotolla on tämän asian kanssa? Tuo kolmen vuoden yleinen vanhentumisaika koskee kaikkia velkoja pääsääntöisesti, muutamin laissa mainituin poikkeuksin tosin. Mutta se ei liity tähän asiaan, sillä tähän tapaukseen sovelletaan vuonna -95 ollutta takauslakia, jossa vanhentumisaika oli 10 vuotta.
"Ilman uosottoa voidaan (vaikkapa kuittaamalla) periä 15 vuotta, jolloin se on lopullisesti poissa perintätoimenpiteistä."
Voitko selittää tätä hieman enemmän? Siis ulosoton enimmäiskeston määräaika on 15 vuotta, jonka jälkeen samaa velkaa ei saa enää ulosottoon, ja tulevan uuden lain mukaan se lakkaa kokonaan olemasta ulosoton päättyessä. Mutta miten se liittyy tähän, jo ilmeisesti vanhentuneeseen velkaan? Sinänsä vanhentunutta velkaakin voi periä yksityisesti vaikka lopun elämää, mutta velallinen voi joka kerta kieltäytyä maksamasta vetoamalla velan vanhenneen.
"Sinänsä vanhentunutta velkaakin voi periä yksityisesti vaikka lopun elämää, mutta velallinen voi joka kerta kieltäytyä maksamasta vetoamalla velan vanhenneen. "
Jos velka on vanhentunut sitä ei voi periä edes yksityisesti, koska velkaa ei ole!
Tai tietysti "periaatteessa" voi, mutta silloin perinnän kohteena oleva voi halutessaan vaatia korvauksia itselleen aiheutuneesta selvitystyöstä ja vahingosta velkojalta, jota aiheetoman saatavan perintä on aiheuttanut.
Tuollainen vanhentuneen velan periminen on hyvin lähellä petoksen yritystä tai kiristystä. Lisäksi mahdollisesti saatu raha voisi olla veronalaista tuloa.
"Jos velka on vanhentunut sitä ei voi periä edes yksityisesti, koska velkaa ei ole!"
Lähtökohta on, että velan vanhentuminen ei tarkoita velan loppumista, vaan ainoastaan edellä kerrotun mukaisesti sitä että maksuvelvollisuus lakkaa.
Tähän on olemassa poikkeuksena nämä ns. kulutusvelat, eli jos velkoja on elinkeinonharjoittaja, tällöin vanhentunutta velkaa ei saa periä. Sen sijaan muut velkojat voivat yrittää onneaan niin pitkään kuin tahtovat myös vanhentuneen velan kohdalla. Tällöin tietenkään velallisella ei ole maksuvelvoitetta.
"Tai tietysti "periaatteessa" voi, mutta silloin perinnän kohteena oleva voi halutessaan vaatia korvauksia itselleen aiheutuneesta selvitystyöstä ja vahingosta velkojalta, jota aiheetoman saatavan perintä on aiheuttanut."
Vaatia voi mitä vaan, mutta ellei velkoja ole elinkeinon harjoittaja, mitään korvauksia ei tule.
Voitko muuten kertoa mitä "vahinkoa" syntyy velalliselle, jos yksityisvelkoja perää vanhentunutta velkaansa, kun olet sitä mieltä että jopa vahingonkorvauskynnys ylittyy?
..voivat kyllä olla varsin hankalia näiden osalta. Mutta tuo :"Tuollainen vanhentuneen velan periminen on hyvin lähellä petoksen yritystä tai kiristystä."
on vähän erikoinen väite, sillä oikeastaan se tulisi edes periaatteessa kyseeseen vain elinkeinonharjoittajan periessä vanhentunutta velkaa.
Tavallisen velkojan periessä, vanhentuneen velan kohdalla ei ole juuri olemassa painostuskeinoja (moraaliin vetoamista lukuun ottamatta), joten en ymmärrä miten pelkkä maksupyynnön lähettäminen olisi edes lähellä kiristystä. Mitä petokseen tai sen yrittämiseen tulee, niin jos yksityisvelkoja lähettää kirjeen: "maksa vanhentunut velkasi", ja velallinen vastaa että: "en", niin missä siinä syyllistytään petokseen? Mutta pelkkä periminen ei vielä täytä petoksen tai kiristämisen tunnusmerkkejä, etenkään silloin jos molemmat osapuolet tietävät velan olevan vanhentunut.
Jos siihen lisätään joku uhkaus, se on heposti kiristyksen yritys. Mitä tulee tuohon "maksa vanhentunut velkasi" ei voi olettaa, että vastaanottaja ymmärtää mitä vanhentunut tarkoittaa. Vastaanottaja voi ymmärtää sen vaikka erääntyneeksi.
Olennaista on juuri tuo tietävätkö molemmat sen olevan vanhentunutta. Myös kirjeen sävy kannattaa ottaa huomioon. Vanhentunut velka on juridisesti sama kuin ottamaton velka. Siis tuollainen kirje: "Maksa vanhentunut velka" on sama kuin "Anna minulla rahaa". Tällaisessa perusteettomassa vaatimuksessa täytyy olla tosi tarkkana, ettei mene laittomuuden puolelle. Mielestäni jos saajalla on edes vähän rationaalinen syy pelätä seurauksia, mennään lain väärälle puolelle. Lähtökohtaisesti tuollaisia ei lähetellä.
"Mitä tulee tuohon "maksa vanhentunut velkasi" ei voi olettaa, että vastaanottaja ymmärtää mitä vanhentunut tarkoittaa."
..pyytää toiselta rahaa. Laittomaksi se muuttuu vasta sitten jos siihen liittyy jotain laittomaksi tulkittavaa erehdyttämistä, uhkailua tai pakottamista.
Toisin sanoen, kun velkoja ei ole elinkeinonharjoittaja, niin sillä ei ole merkitystä miten osapuolet ymmärtävät vanhentuneen termin, vaan lähtökohta on, että velallisen on itse vedottava velan vanhentumiseen. Lisäksi tietenkin on eri asia tämä viranomaispuoli, jossa velan vanhentuminen voidaan todeta viran puolesta.
" Vanhentunut velka on juridisesti sama kuin ottamaton velka."
Ei muuten ole, sillä tällöinhän vanhentunutta velkaa ei voitaisi käyttää esim. kuittaukseen tai käyttää sen velan vakuudeksi annettua vakuutta. Vanhentunut velka on luonteeltaan vanhentunut velka, eikä muuta. Kun velka vanhentuu se ei siis lakkaa olemasta, vaan ainoastaan tällaiseen velkaan liittyvä maksuvelvollisuus päättyy.
Sen sijaan velka voi päättyä kun esim. tulevan ulosottokaaren mukaan, kun ulosoton enimmäiskesto täyttyy, tällöin velka lakkaisi kokonaan olemasta, eli sitä ei voisi enää mitenkään periä, koska velkaa ei ole enää. Eli näillä käsitteillä on selvä ero.
"Tällaisessa perusteettomassa vaatimuksessa täytyy olla tosi tarkkana, ettei mene laittomuuden puolelle."
Siis kunhan ei ole elinkeinonharjoittaja, niin ei ole mitään laitonta muistuttaa maksamattomasta vanhentuneesta velasta. Yhtä lailla kuin ei ole laitonta jättää maksamatta tällainen velka, ja heittää lasku suoraan roskiin.
"Mielestäni jos saajalla on edes vähän rationaalinen syy pelätä seurauksia, mennään lain väärälle puolelle."
Lähtökohta on, että vain laillisilla seurauksilla saa uhata, ja tässä tapauksessa niitä ei ole käytettävissä. Sen sijaan jos vaikkapa tuttu velkoja kertoo pahoittavansa mielensä, jos ei maksa, niin siinä ei ole mitään laitonta.
" Lähtökohtaisesti tuollaisia ei lähetellä."
Totta, kun näiden velkojen pakote maksamiseen on lähinnä siellä moraalisella puolella, niin näitä voidaan käyttää tehokkaasti vain niissä yhteyksissä joissa näillä moraalisilla seikoilla on merkitystä. Kuten esim. sukulaisten ja perheen sisäisten velkasuhteiden selvittämiseen.
on niin, jos hän ei ole takautumisoikeuttaan käyttänyt, eli muistuttanut tai perinyt rahojaan kolmen vuoden sisällä maksupäivästä, on takaussaatava vanhentunut.
helpottaa siinä mielessä ettei ainakaan ulosottoa voi tulla yhtäkkiä, helpottaa oman talouden suunnittelua, kiitos vielä kerran!