Olen taustalla seuraillut keskusteluja ja saanut niistä paljon apuja ja neuvoja. Tänään kävin ensimmäisen kerran inssissä ja päätin sitä myöden avata täälläkin suuni. :)
Tilaanteemme on se, että mieheni on täysin lapseton. Tämä on seikka jonka olen tiennyt suhteemme alkuajoista asti. Miehellä on kuitenkin ollut valtaisa vauvakuume jo useamman vuoden ajan. Minä olen meillä ollut se, joka on toppuutellut. Jotenkin aina olen ajatellut, että sitten vasta kun aika muka on jotenkin parempi (eli urat ja talous olisivat ideallimmassa tilassa. Tällä hetkellä mieheni vielä opiskelee ja itsellä on muka ollut kauhea kiire luoda omaa uraani).
Nyt kuitenkin luovutettujen sukusolujen saanti uuden lain myötä vaikeutuu (eli kun syyskuun alusta asti hoitoja voidaan tehdä vain reksiteröityneiden luovuttajien siittiöillä) ja ainakin väliaikaisesti suorastaa muuttuu mahdottomaksi. Niinpä minäkin havahdin tästä "sitten joskus" -moodistani ja tajusin, että meidän mahdollisuutemme saada lapsia vaikeutuu todella konkreettisesti uuden lain myötä.
Aloitimme hoidon selvittelyt Naistenklinikalla, joka käytännössä tarkoitti sitä, että minulle tehtiin varmuudeksi kaikki mahdolliset tutkimukset verikokeista munatorvien aukiolotutkimukseen. Eivät kuulemma halunneet "haaskata" siittiöitä, jos vaikka osoittautuisin jotenkin hoitoon sopimattomaksi.
Tällainen mahdollisuus ei ollut käynyt mielessämmekään, täytinhän vasta 28-vuotta ja suvussani kaikki ovat hankkineet lapsensa vasta hieman vanhempina.
Niinpä järkytys oli suuri, kun verikokeista ilmeni, että FSH-lukemani pyörivät yli 13-15 tietämillä! Lääkäri oli ihmeissään, kun ultrassa munasarjani kuulemma silti näyttivät normaaleilta ja toimivilta. Nytkin oli useita munarakkuloita kypsymässä. Lääkäri vain selitti minulle ultrakuvan ja veriarvojen olevan todella ristiriitaisia. Itselleni jäi ihan kamalan sekava olo. Lääkäri esitti huolensa arvoistani ja sanoi, että oli todella hyvä, että tulimme hoitoon nyt, emmekä venyttäneet enää pidemmälle.
Oma mieleni on tällä hetkellä todella sekava, mikä taatusti näkyy tästä tekstistäkin. Ovatko munasarjani siis lakkaamassa toimimasta? Jos, niin milloin? Vaikeuttaako korkea fsh-arvo raskautumista jo nyt? Saako arvoa mitenkään laskemaan? Koituiko itsekäs lapsen teon siirtämiseni nyt kohtaloksemme? Kamalasti kysymyksiä hypähtelee mieleen. Olisiko ketään, jolla olisi asiasta jotain tietoa tai kokemusta?
Tänään olimme kuitenkin ensimmäisessä inseminaatiossamme. En ehtinyt vielä ovuloida, mutta Naistenklinikka on kiinni juuri ensiviikon, jonka vuoksi lääkäri halusi tehdä inssin jo tänään. Nyt siis sisälläni uiskentelee pikkuisia siimahäntiä ja me toivotaan kovasti, että ovis tapahtuisi huomenna tai viimeistään sunnuntaina. Maanantai taitaa olla jo auttamatta liian myöhäistä. Olo on tämänkin suhteen kovin ristiriitainen. Kuinka suuri todennäköisyys raskauden alkamiselle voisi tässä tilanteessa olla?
Anteeksi tällainen vyörytys ja sekava höpötys. Toivottavasti saitte kiinni mielen myllerryksistäni. Ensisijainen tarkoitukseni oli sanoa HEI, ja esittäytyä! Tänään mä, papuli, siis liityn näin "virallisestikin" joukkoonne odottelemaan päivää, jolloin plussaisi.
Jänskättää, oli niin iso asia tuo tämän päiväinen inssi, että tuntuu etten vieläkään kunnolla tajua sitä. Huu, tosi iso ja ihana askel...!
Tilaanteemme on se, että mieheni on täysin lapseton. Tämä on seikka jonka olen tiennyt suhteemme alkuajoista asti. Miehellä on kuitenkin ollut valtaisa vauvakuume jo useamman vuoden ajan. Minä olen meillä ollut se, joka on toppuutellut. Jotenkin aina olen ajatellut, että sitten vasta kun aika muka on jotenkin parempi (eli urat ja talous olisivat ideallimmassa tilassa. Tällä hetkellä mieheni vielä opiskelee ja itsellä on muka ollut kauhea kiire luoda omaa uraani).
Nyt kuitenkin luovutettujen sukusolujen saanti uuden lain myötä vaikeutuu (eli kun syyskuun alusta asti hoitoja voidaan tehdä vain reksiteröityneiden luovuttajien siittiöillä) ja ainakin väliaikaisesti suorastaa muuttuu mahdottomaksi. Niinpä minäkin havahdin tästä "sitten joskus" -moodistani ja tajusin, että meidän mahdollisuutemme saada lapsia vaikeutuu todella konkreettisesti uuden lain myötä.
Aloitimme hoidon selvittelyt Naistenklinikalla, joka käytännössä tarkoitti sitä, että minulle tehtiin varmuudeksi kaikki mahdolliset tutkimukset verikokeista munatorvien aukiolotutkimukseen. Eivät kuulemma halunneet "haaskata" siittiöitä, jos vaikka osoittautuisin jotenkin hoitoon sopimattomaksi.
Tällainen mahdollisuus ei ollut käynyt mielessämmekään, täytinhän vasta 28-vuotta ja suvussani kaikki ovat hankkineet lapsensa vasta hieman vanhempina.
Niinpä järkytys oli suuri, kun verikokeista ilmeni, että FSH-lukemani pyörivät yli 13-15 tietämillä! Lääkäri oli ihmeissään, kun ultrassa munasarjani kuulemma silti näyttivät normaaleilta ja toimivilta. Nytkin oli useita munarakkuloita kypsymässä. Lääkäri vain selitti minulle ultrakuvan ja veriarvojen olevan todella ristiriitaisia. Itselleni jäi ihan kamalan sekava olo. Lääkäri esitti huolensa arvoistani ja sanoi, että oli todella hyvä, että tulimme hoitoon nyt, emmekä venyttäneet enää pidemmälle.
Oma mieleni on tällä hetkellä todella sekava, mikä taatusti näkyy tästä tekstistäkin. Ovatko munasarjani siis lakkaamassa toimimasta? Jos, niin milloin? Vaikeuttaako korkea fsh-arvo raskautumista jo nyt? Saako arvoa mitenkään laskemaan? Koituiko itsekäs lapsen teon siirtämiseni nyt kohtaloksemme? Kamalasti kysymyksiä hypähtelee mieleen. Olisiko ketään, jolla olisi asiasta jotain tietoa tai kokemusta?
Tänään olimme kuitenkin ensimmäisessä inseminaatiossamme. En ehtinyt vielä ovuloida, mutta Naistenklinikka on kiinni juuri ensiviikon, jonka vuoksi lääkäri halusi tehdä inssin jo tänään. Nyt siis sisälläni uiskentelee pikkuisia siimahäntiä ja me toivotaan kovasti, että ovis tapahtuisi huomenna tai viimeistään sunnuntaina. Maanantai taitaa olla jo auttamatta liian myöhäistä. Olo on tämänkin suhteen kovin ristiriitainen. Kuinka suuri todennäköisyys raskauden alkamiselle voisi tässä tilanteessa olla?
Anteeksi tällainen vyörytys ja sekava höpötys. Toivottavasti saitte kiinni mielen myllerryksistäni. Ensisijainen tarkoitukseni oli sanoa HEI, ja esittäytyä! Tänään mä, papuli, siis liityn näin "virallisestikin" joukkoonne odottelemaan päivää, jolloin plussaisi.
Jänskättää, oli niin iso asia tuo tämän päiväinen inssi, että tuntuu etten vieläkään kunnolla tajua sitä. Huu, tosi iso ja ihana askel...!
Vastaukset 4
Vanhimmat
ole huoletta. tääl kirjottelee sua monta vuotta vanhempi kyysä...
eli mulla fsh tai olla alkukierrosta 11.8.
clomien takia ehkä yläkantissa. nyt ikää 35 v mutta silti onnistui.
eli älä tota mieti. jos alkaa mennä yli 20 niin istten apua...
onko sulla lääkitystä...??
Kiitos vastauksestasi ja erityisesti lohdutuksen sanoista! :)
Eli ei mulla ole mitään lääkitystä, lääkäri oli sitä mieltä että kokeillaan nyt aluksi ihan luomusti mun osalta. Jäi vaan just kovasti askarruttamaan toi, että onko jotain lääkitystä ylipäätään tuohon vaivaan olemassa? Ymmärsin sen, ettei korkeita fsh -arvoja voida pysyvästi lääkkeillä "korjata", mutta onko keinoja joilla raskautuminen helpottuu korkeista fsh-arvoista huolimatta?
se on mitattu.
toki hoitoja on, anna palaa vaan jos ei luomuna tule!
ja ethän sä ole edes vanhakaan!!!
terveisin vanha akka ; )
No sepä se, 28 ei lääkärinkään mielestä ole kovin vanha ja siksi hän noista arvoistani olikin huolestunut. Kun kuulemma tosiaan sotivat sekä ikääni, että munasarjojen ultraäänikuvaani vastaan. Toivon nyt kovasti, että tämä säikähdys olisi turha. Ahdistaa vain se, etten saanut Naistenklinikalta mitään selkeitä tietoja siitä, mitä tällaisessa tilanteessa ylipäätään on tehtävissä.
Todella lohduttava tieto, jos jonkinlaista lääkehoitoa kuitenkin on saatavissa! :)
Nyt me täällä miehen kanssa yritetään malttamattomina odottaa tätä kahden viikon kulumista inssin jälkeen. Jännittää ihan kauheasti, vaikka tiedetään tietysti prosentuaaliset todennäköisyydet. Mutta toivo on silti korkealla ja yritetään olla nyt pelkäämättä tulevaa ja olemaan ahdistumatta. Tuntuu vain siltä, että katsoi nyt mihin vain, niin joka suunnassa on vain odottavia äitejä ja tahtoisi niin kovin olla yksi heistä.