Olen 22v poika joka ei ole ikinä seurustellut. Minusta se ei ole ollenkaan normaalia, etenkin nykyaikana, että ikäiseni ihminen ei ole ikinä edes parin viikon teinisuhdetta kokenut. En ole ikinä pussannut tai edes halannut tyttöä. Niin, ja minulla ei ole yhtään kavereita. Kavereita oli viimeksi yläasteella.
Olen ollut syrjäytynyt koko maailman menosta nyt 6 vuotta. Viimeksi olin muiden kuin sukulaisten kanssa tekemisissä yläaste aikoihin. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella enkä käy koulussa tai vastaavissa, en ole käynyt 4 vuoteen. Diagnoosina keskivaikea masennus mutta minun mielestä diagnoosini pitäisi olla yksinäisyys.
Nykyään ajattelen päivittäin sitä että olen niin yksin. Netin kautta olen yrittänyt löytää kavereita ja ehkä sen tyttöystävänkin, mutta ne harvat kerrat että joku haluaa ottaa kontaktia kanssani päättyvät aina siihen että he lopettavat kirjoittamisen sanomatta mitään.
Nykyään en enää etsi kavereita lainkaan. Yksinkertaisesti siksi koska kavereiden hankkiminen JA tyttöystävän löytäminen ovat niin ylivoimaista. Joten suru sydämmin luovun kaverin etsimisestä mutta sen ensimmäisen ja toivottavasti myös viimeisen tyttöystävän minä toivon vielä löytäväni.
Unelmoin myös että saisin omia lapsiakin joku päivä. En myöskään halua "pettää" äitini odotuksia siitä että hänestä tulisi joku päivä isoäiti. Minulla on jatkuva pelko myös siitä että äitini ehtii kuolla jostakin odottamattomasta syystä ennen kuin ehtii nähdä lapsen lapsiaan.
Ja sekään ei auta ollenkaan että en ole yhtään tietokone ihmisiä. En pidä laisinkaan sähköpostien kirjoittamisesta, chattailusta ja muusta vastaavasta tietokone jutustelusta. Usein kun olen sähköpostitellut jonkun kanssa ja jos ehdotan että voisimmeko me tavata niin siihen loppui kirjoittelu vastapuolelta.
En näe siinä mitään outoa että voisi netissä tavata jonkun toisen seuraa etsivän, vaihtaa SAMANTIEN puhelinnumeroita sähköpostitse, rikkoa jään puhelimessa ja sopia tapaamisen jossakin julkisella paikalla ja tutustua siten. Mikä siinä on että kaikki lähtevät pakoon kun ehdottaa tapaamista?
En halua mitään tietokone chattailu suhdetta.
Olen ollut syrjäytynyt koko maailman menosta nyt 6 vuotta. Viimeksi olin muiden kuin sukulaisten kanssa tekemisissä yläaste aikoihin. Tällä hetkellä olen kuntoutustuella enkä käy koulussa tai vastaavissa, en ole käynyt 4 vuoteen. Diagnoosina keskivaikea masennus mutta minun mielestä diagnoosini pitäisi olla yksinäisyys.
Nykyään ajattelen päivittäin sitä että olen niin yksin. Netin kautta olen yrittänyt löytää kavereita ja ehkä sen tyttöystävänkin, mutta ne harvat kerrat että joku haluaa ottaa kontaktia kanssani päättyvät aina siihen että he lopettavat kirjoittamisen sanomatta mitään.
Nykyään en enää etsi kavereita lainkaan. Yksinkertaisesti siksi koska kavereiden hankkiminen JA tyttöystävän löytäminen ovat niin ylivoimaista. Joten suru sydämmin luovun kaverin etsimisestä mutta sen ensimmäisen ja toivottavasti myös viimeisen tyttöystävän minä toivon vielä löytäväni.
Unelmoin myös että saisin omia lapsiakin joku päivä. En myöskään halua "pettää" äitini odotuksia siitä että hänestä tulisi joku päivä isoäiti. Minulla on jatkuva pelko myös siitä että äitini ehtii kuolla jostakin odottamattomasta syystä ennen kuin ehtii nähdä lapsen lapsiaan.
Ja sekään ei auta ollenkaan että en ole yhtään tietokone ihmisiä. En pidä laisinkaan sähköpostien kirjoittamisesta, chattailusta ja muusta vastaavasta tietokone jutustelusta. Usein kun olen sähköpostitellut jonkun kanssa ja jos ehdotan että voisimmeko me tavata niin siihen loppui kirjoittelu vastapuolelta.
En näe siinä mitään outoa että voisi netissä tavata jonkun toisen seuraa etsivän, vaihtaa SAMANTIEN puhelinnumeroita sähköpostitse, rikkoa jään puhelimessa ja sopia tapaamisen jossakin julkisella paikalla ja tutustua siten. Mikä siinä on että kaikki lähtevät pakoon kun ehdottaa tapaamista?
En halua mitään tietokone chattailu suhdetta.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ehkä nyt ei kuitenkaan pitäisi "SAMANTIEN" pyydellä eikä vaihdella intiimejä tietojaan; osoitteitaan, puh-nroitaan kenenkään kanssa netissä ... ennekuin nyt jonkun verran on paremmin tutustuttu ja jonkun aikaa ihan vaan keskusteltu netissä..
Taidat säikyttää tuolla "KAIKKI-MULLE-HETI-NYT" -asenteellasi vain nekin potentiaaliset (tyttö)kaverit jotka saattaisi netistä löytyä.
Voit tietysti pitää oman pääsi ja jatkaa tätä SAMANTIEN-tyyliäsi jatkossakin, jos katsot sen hyväksi ja toimivaksi. Kokemus kuitenkin osoittaa toista.
Sokkotreffit toimivat samalla periaatteella että tavataan heti. Miksei tutustuminen voi tapahtua samalla tavalla? Koittaa ystävystyä julkisella paikalla vaikka kahvikupin merkeissä ja jos ei ystävyys syty niin jättää siihen.
Ja jos julkisella paikalla tapaa niin mikä on ongelma/vaarallista? Mielestäni netissä voi väittää ihan mitä haluaa olevan toiselle niin pitkään kun haluaa. Mutta jos tapaa heti niin saa heti käsityksen minkälainen toinen on. Netissä on helppo valehdella niin paljon kuin huvittaa. Netissä tutustuminen jos mikä on epäluotettavaa.
"eikä vaihdella intiimejä tietojaan; osoitteitaan, puh-nroitaan kenenkään kanssa netissä ..."
Ensinnäkin kuka puhui OSOITTEISTA? En minä ainakaan.... Kaksi kännykkää, toinen intiimi ja toinen sellainen jonka numeroa voi huolettomammin jaella. Ja numeroa on helppo vaihtaa jos häiriintynyt tapaus alkaa soittelemaan. Ei temppu eikä mikään.
Naurettavaa kuinka ihmiset pelkäävät noin paljon tavata toisia ihmisiä....
Ja älä sinä puhu minun asenteesta kun et minua tunne. Luuletko tosissasi että olen jokaiselle netti tutulleni kirkunut heti että "MÄÄ HALUUN TAVAT SU NYY LÄÄH LÄÄH!!!" Huoh... Tyylini on yleensä kirjoitella kolme, ehkä neljä kuukautta ja sitten ehdottaa puhelimessa juttelua tai tapaamista. Ja JOKA KERTA vastapuoli on lopettanut kirjoittelun siihen kysymykseen.
Itselleni ei ole vielä kertaakaan(4 kokemusta) käynyt noin. Ja jompikumpi osapuoli on ehdottanut tapaamista ehkä jo viikon kirjoittelun jälkeen. 1 ei oo vielä halunnut tavata kai, mutta ei hän sentään kirjoittelua ole lopettanut, edelleen ollaan hyviä meseystäviä :) Oletko itse kirjoitellut mesessä vai mailitse? Mesessä tutustuminen on paljon nopeampaa. Sillain mulle on kyllä joskus käynyt, että 1 lopetti kirjottelemisen kun näki mun kuvan ja yks kun kuuli mielenterveysongelmistani, no tuskin paljon siinä menetin...
Aika ihmeellistä käytöstä kyllä jos vaan lopettaa kirjoittamisen eikä sano vaikka ettei halua vielä tavata tai jotain...en tiedä oletko tehnyt jotain väärin vai onko sulla ollut vaan tosi huono säkä, mutta ei kannata ainakaan vielä luovuttaa. Mainittakoon vielä, että itsekkään en ole vielä ikinä seurustellut ja ikää on vuosi enemmän kun sulla.
Miehillä tuo on ihan tyypillistä, että naiset lopettavat kirjoittelun jos ehdotat tapaamista. Tosin se lopettaminen voi tapahtua muistakin syistä (paljon pienemmistäkin). Eiköhän se johdu ihan siitä, että valinnanvaraa on jolloin ne epämiellyttävimmät tyypit voidaan heittää surutta mäkeen. Naiset eivät todellakaan katso eduksi sitä asiaa, jos toinen tyyppi on aivan kokematon naisten kanssa tai ei olisi tavannut ketään aikaisemmin (tai no tavannut satunnaisesti mutta ei useampaa kertaa) tai on muuten epäsosiaalinen yksilö... lista on pitkä kuin nälkävuosi.
Mies itsekkin olen kyl ja epäsosiaalinen(maininnutkin sen)...mut joo, olenkin kyllä ihan kavereita/ystäviä etsinyt enkä suhdetta.
vielä. kokeile ottaa yhteyttä esim niihin yläaste aikasiin kavereihin.ehkä joku hyvinkin kaipailee sinua. onko sinulla harrastuksia? jos ei niin yritä löytää joku mukava harrastus, sieltä vois löytyä kavereitakin. tiedän kokemuksesta miten vaikeaa on olla yksin ja tiedän myös että kavereiden "hankkiminen" on vaikeaa... mutta koskaan ei saa luovuttaa. kavereita ja jopa tyttöystävä voi löytyä sieltä mistä vähiten odottaa!!! hyvää kesää sinulle!! T:jossu
"kokeile ottaa yhteyttä esim niihin yläaste aikasiin kavereihin.ehkä joku hyvinkin kaipailee sinua."
Minulla ei ole mitään tietoa enään missä he ovat. Ei tiedossa numeroita, osoitteita tai sähköposteja.
Harrastuksia on mutta ne ovat kaikki semmoista yksintehtävää hommaa.
vaikka kokeilisit vaihtaa näitä harrastuksia?
jossu
Et sä jää yksin. Tunnen monia jotka alkavat olla aktiivisesti kiinnostuneita vastakkaisesta sukupuolesta vasta nelikymppisinä. Minä olen yksi niitä. Menin naimisiin 38v. 46v erosin. Ja vasta nyt avioliiton jälkeen minulla oin ollut useita naisia. Sun ikäisenä olin samanlainen kuin sinä. Mutta elämä kasvattaa ihmistä hitaasti mutta varmasti.
Tilanteesi on jotenkin samankaltainen. Mutta ihan yhdenmukainen se ei ole koska jonkinlaista tapailua on ollut netin kautta. Tuo sairauseläkeesi tekee sen, että yksinäisyytesi on lähes täydellinen. Itse en kuitenkaan sillä tavalla ole yksinäinen ja eristyksissä vaikkei varsinaisia kavereita olekaan, että mulla on työpaikka ja teen työtä hyvin työllistävällä alalla.
Yläasteen kaverit olivat sellaisia koulukavereita joiden kanssa olin tekemisissä vain koulussa eikä ollenkaan vapaa-ajalla.
Asutko muuten omassa asunnossa vai äitisi luona? Joskus sekin saattaa karkottaa tytön jos ei ole muuttanut omaan asuntoon. Itse olen kyllä vastannut yli 20-vuotiaillekin tytöille jotka jostain syystä vielä asuu vanhempiensa luona. Mutta olen vaan kuullut tytöiltä että ne kummeksuu jos mies asuu vielä vanhempien luona yli 20-vuotiaana.
Kerran tapasin yhden sellaisenkin tytön, eli olen tapaillut tyttöjä vaikkei sitä seurusteluun asti kantavaa samanhenkisyyttä vielä ole vastaantullutkaan, joka oli myös sairauseläkkeellä hän oli samanikäinen kuin sinä. Itse olen vajaa 30-vuotias. Se suhde oli mahdoton kun tämä tapaus oli tosi roikkuja ja työnteko töissäkin meni vaikeaksi kun toinen oli kotona ja soitteli/viestitti koko ajan. Sekin voi siis saada tytöt varovaiseksi vastaamaan sinulle koska hekin saattaa pelätä, että saavat takertujan "riesakseen" sellainen on tosi vaikea jos on työssäkäyvä ihminen. Huomasin siinä ainakin, että tällä tytöllä joka siis myös oli sairauseläkkeellä oli täysin eri käsitys työelämästä ja työnteosta. Ettei hän selvästi ymmärtänyt sitä miten paljon siitä on hallaa mun työnteolle kun yrittää koko ajan yhteyttä vaikken vastaakkaan niin se on ikävä kun on vastaaja täysi viestejä joista saa käsityksen, että on joku täysi hätätila päällä siellä.
oiskohan sun terapeutilla antaa joitain vinkkejä miten sais kavereita? Kannatta ottaa puheeks seuraavalla tapaamiskerralla
Tokihan voi kysyä asiasta jos käy jollakin terapeutilla. Yleensä terapeutti ei kyllä anna mitään neuvoja vaan pikemminkin kyselee henkilöltä mistä hän voisi löytää kavereita ja listaisi vaikka kaikki mahdolliset paikat/harrastukset/tilanteet ylös eli omalla miettimiselläkin voisit saada saman tuloksen aikaiseksi.
Joskus itsekin ajattelin että netin kautta sitä löytää seuraa vaikka muille jaettavaksi. Se olikin aika naivia ajattelua. Johtui varmaan siitä, että ajattelin yhteisön olevan niin ison että pakkohan sieltä on jotakin löytyä...
No kyllähän netistä löytyykin, mutta se onkin sitten ihan arpakauppaa että onko toinen tyyppi juuri sopivanlainen ja sopivan välimatkan päässä.
Yleensä vaikka näin olisikin niin tuskin he haluavat vastata. Yleensä yhdenkin vastauksen saaminen on jo puolivoittoa, saati sitten että kirjoittelu jatkuisi pidemmälle. Tapaaminen on toinen vaihe, jossa viimeistään jyvät erottuvat akanoista eli siinä vaiheessa tulee viimeistään se "Voidaanhan me ehkä(painottaen) tavata vielä" eli suomeksi sanottuna "ei tavata enää koskaan tai olla minkäänlaisessa yhteydenpidossa".
Kannattaa kyllä huomioida, että netti on vain väline tapaamiseen. Yleensä semmoiset tyypit joilla on muutkin asiat kunnossa ja jo valmiiksi ystäviä, niin tutustuvat netinkin kautta paremmin kuin semmoiset joilla ei ole ystäviä. Netissä kun toiselta tyypiltä voidaan vaatia paljon enemmän mitä oikeassa elämässä. Sen takia kriteerit ovat monilla varsin korkeat nettitapaamisissa (usein korkeammat kuin oikeassa elämässä).
Yleensä vaatii kyllä jonkinlaisen kirjoitteluvaiheen, että toinen osapuoli suostuu tapaamaan sinut eli vaikka kuinka haluaisit tavata hetimiten, niin voi olla että se saattaa pelottaa toisen osapuolen poiskin luotasi. Ei tietysti kannata luottaa pelkästään nettiin, jos tosissasi haet seuraa. Netissä kuten vähän muissakin tilanteissa seuran saaminen on tuuripeliä (mitä huonommat kortit omaat niin sitä vaikeampaa se on ja sitä vähemmän on mahdollisia seuraehdokkaita tarjolla).
netin kautta minäkin löytänyt kavereita mm. online pelien kautta ja puolen vuoden suhteeseenkin ajauduin vaikka en ikinä mitään seuraa ole etsinyt.
seuranhakupalstat vaikuttaa aika humpuukilta.. tiesmitä isoäitejä teinityttöinä. olen ite 19 vuotias ja uskon että olen 3 vuoden päästä yhä sinkku. veljeni löysi _sen oikean_ 30 vuoden ikäisenä 10 vuotta nuoremmasta.
turhaa pelkoa näin nuorena :D
Hyvä että tiedostat ongelmasi ja olet alkanut tehdä sen eteen jotain. Olet oikeassa, on epänormaalia kun ei ole kokenut naisenläheisyyttä ja rakkautta. Meitä on ollut kautta aikain. Ja meitä on kutsuttu saamattomiksi, tötteröiksi ym. nöösipojiksi. Se on pelkkää kaunistelua että työ, kaverit, Jumalan löytäminen korvaavat rakkauden. Ei ei! ei mikään muu voi täyttää sitä kaipuuta naiseen. Jotkut ovat alkaneet seurustella jo teinistä saakka. Se on normaalia ja kertoo terveydestä. Kattelepas huviksesi pareja yhdessä, miltä he näyttävät? Ja ketkä ovat yksin? Yksin ovat rikkinäiset, epävarmat, sairaat, vammaiset, heiköt, vaurioituneet. Itse olen pahasti vaurioitunut ja rikkoutunut henkisesti. Jos alkaa ahdistaa ja masentaa lisää, eikä rakkautta löydy, kannattaa ottaa parempia lääkkeitä tukahduttamaan tunteita. Toivon sulle kuitenkin rohkeutta vielä yrittää kohdata rakkaus, koska olet vielä melko nuori. Jopa erittäin pieni osa naisistakin voi olla tuossa iässä vielä vapaa ja suht. kokematon.
Kyllä yksin voi vietää ihan mukavaakin elämää vaikka luontaisesti kaipaakin seuraa toisesta sukupuolesta. Ja kyllä se että, on töissä ja on mielekästä tekemistä on elämänlaatuun parantavaa vaikutusta. Ei kaikki yksinäiset ole sillä tavalla onnettomia siis ne jotka on, tarkoitan ihan oikeasti yksin eikä näitä uusyksinäisiä joilla on kumppani mutta silti itkevät yksinäisyyttä, jos sopivaa ei ole tullut kohdalle eikä yhdenillan jutut kiinnosta. Niin kyllä mä mielelläni olen elänyt yksin, tehnyt työtä josta pidän kuin olisin väkisin yrittänyt olla jonkun naisen kanssa joka on ihan erityyppinen joka vaikka dokaa ja polttaa, jos siis kuolen yksinäisenä.
Maailma ei ole noin synkkää kuin tuossa kirjoitit.
Anteeksi synkistelytaipumukseni. Sairastan itsekin masennusta (32.1/32.2) ja tahtoo välillä toivottomuus näytellä pääosaa elämän joka saralla. Toki elämässä voi tulla äkkikäänteitäkin, vaikkapa rakkaus.. ;). Toivossa on hyvä..
olet nuori vielä. itse olen samanikäinen mutta nainen eikä minullakaan ole ollut seurustelukumppania vielä. jokin aika sitten ahdistuin siita ja ajattelin että minussa TÄYTYY olla jotain vikaa, mutta sittemmin olen ymmärtänyt ettei nyt siitä taidakkaan olla kyse. kaipaan kovasti omaa prinssiä, mutta toisaalta tunnen olevani nuori vielä. tuntuu, että olen kasvanut viime vuodesta tavattomasti, ja silloin erittäin kovasti kaipaamani poikaystävä olisi saanut omakseen suht epäkypsän tapauksen :) nyt olo on varmempi, tiedän myös että jonain hetkenä vaan törmään "häneen". elämä on niin paljon muutakin, joka päivä kasvan ja olen kypsempi sitten siihen tulevaan suhteeseen. olen aika epävarma itsestäni sekä melko ujo ja monesti pettynyt nykymaailman irtosuhdehakuisuuteen, mutta samalla TIEDÄN että joku prinssi saa minusta "supertyttöystävän" sitten joskus :) pointtini on, joka päivä olet taas hitusen verran valmiimpi suhteeseen sen oman suloisen tyttöystäväsi kanssa, koita keskittyä muihinkin asioihin. ja suosittelen tuota mesetystä, siinä kun ihan rauhassa jutustelee ja tutustuu, moni rohkaistuu tapaamaan ihan kasvotustenkin. itse voisin mennä ulos netissä tapaamani henkilön kanssa, mutta mieluusti tutustuisin häneen ensin kirjoittelemalla, varmuuden vuoksi. joustavuus on tärkeää, joten jos haluat tutustua netin kautta, ryhdy "tietokoneihmiseksi" ja pane uutta matoa koukkuun jos ei heti tärppää! ihmisiä on moneen junaan, ja jos jotkut törpöt lopettaa kirjiottelun kuin seinään, ei se tarkoita että se olisi kaikkien noudattama käytäntö :) no joo. kunhan jorisen nyt. käys vaikka ostamassa litra herneitä ja toivota myyjälle hyvää päivänjatkoa, siitä tulee itsellekin hyvä olo! pieni ilo mutta onhan sekin jotain :)
Minä en kuulu siihen sanotaanko massaan, joka lopettaa kirjoittelun kun vastapuoli kertoo mitä ongelmia hänellä on ollut. Vaan ihmiset ja asiat täytyy ottaa sellaisena kuin ne on. Eikä siitä vielä tiedä puoliksikaan, oli vastapuoli miten erikoisessa tilanteessa tahansa esim. tilanne on hänellä tämä: etupäässä vain kotona eikä käy juuri missään. Että miten mukava ihminen sinne kuitenkin kaiken keskelle kätkeytyy. Olen huomannut, että itse monesti tykästyn niihin jotka on sinkkuja ja ketkä jotenkin on työnnetty syrjään ja jotka ei sillä tavalla ole löytäneet ystäviäkään. Monesti työpaikoillakin näkyy tälläsiä "suurkaupungin orpoja" niinkuin leikillisesti nimitän itseänikin.
Tälläisiä ihmisiä on paljon suomen mittakaavassa isoissa kaupungeissa kuten pääkaupunkiseudulla. Ei kaikki käytä sillä tavalla välttämättä edes nettiäkään, varmaan vaan murto-osa lukee juuri tätä palstaa puhumattakaan, että kirjoittaisi millään palstalla vaikka ehkä tietäisi mikä suomi24 oikeen on.
Mitä sä kirjottelet mailikavereilles? Kukaan ei täällä sitä kysy vaikka se on se tärkein asia. Valitaksä niille ongelmistas? Puhutko vain omista asioistas ja kiinnostuksenkohteista? Puhutko heille normaalisti vai paistaako kirjoituksissas ahdistus ja epävarmuus? Kannattaa pohtia näitä, varsinkin jos joka kerta käy tollai kuin sulla. Jos joku tapa tai menetelmä ei toimi niin kannattaako toistaa samaa virhettä loputtomiin vai kannattaisko muuttaa taktiikkaa?
Luulin, että olen ainoa parikymppinen, joka ei ole ikinä seurustellut, mutta meitähän on monia... Tai ainakin kaksi nyt!
Pärjäile! :)
Varmaan aika vaikeaa muuttaa itseään... Ei siinä tarvitse olla edes mitään vikaa, jos toinen ei yksinkertaisesti halua tavata jos olet esim. epäsosiaalinen tai et ole aiemmin seurustellut ym. Naisetkin kyllä karttavat tyyppejä, joilla ei ole aikaisempaa kokemusta seurusteluista tai vastaavista asioista.
päin Suomea oot?
Laita sun sähköpostiosote, jos haluut jutella kakskymppisen, samassa elämäntilanteessa olevan tytön kanssa =)
samankaltainen kuin aloittajan tilanne voin antaa email osoitteen jos mahdollisesti haluat tai joku muu haluaa kirjoittaa minulle...