Ei ole ihme, että suomalaiset eivät osaa eivätkä koskaan edes opi ajamaan tiellä tai kadulla jossa enemmän kuin yksi auto yhtaikaa.
Tarkoitan ihmeellä sitä, että palasta on tursollaan viestejä joissa tuomitaan milloin mikin ikäryhmä syypääksi ja kehutaan itse edustamansa ryhmä eteväksi ajajaksi.
Kun nuori, juuri kortin saanut kehuu itseään ja moittii vanhempia kuljettajia hän ei lainkaan ota huomioon että muutaman vuoden päästä hänen todistuksensa on syytös häntä itseään vastaan. Siksi hänen tulisi miettiä miten hän itse voisi vaikuttaa nyt siihen ettei hänestä itsestään tule kymmenen- kahdenkymmenen vuoden kuluttua hirvittävän huonoa kuskia ja vaaratekijää liikenteeseen.
Kirjelmien perusteella autoilu on laji jossa ajetut ajokilometrit ja vuosien kokemus eivät parannakkaan ajosuoritusta kuten on asian laita kaikessa muussa toiminnassa vaan vuosien kuluessa autokoulussa saatu huippuosaaminen hiljakseen rapistuu ja keski-iässä taitoa on enää vähän jäljellä, eläke-iässä ei enää rippuakaan.
Toisaalta ihmisen mieli on niin arvaamaton, että nyt autokoulusta päässyt huippuosaaja ei vanhetessaan itse ollenkaan huomaa taitojensa vähenevän vaan kuvittelee edelleen osaavansa ja jopa paremmin kuin kortin saatuaan ja tämä on vaarallinen asenne ja harha.
Kun itse sain kortin ja saatuani silloin käytetyn 80 lätkän pois takaikkunasta tulin huippukuskiksi.
Noin 20-35 välillä auton piti olla nopea ja vaaransin usein oman turvallisuuteni maanteillä.
35-40 välillä alkoi taantuma. Auton merkitys elämässä väheni mutta silti auton piti olla iso ja voimakas.
40v jälkeen auton merkitys muuna kuin kulkuneuvona katosi ja samalla liikennekäyttäytyminen muuttui lähelle sitä mitä laki asiasta sanoo. Ei enää suuria ylinopeuksia eikä hulluja ohituksia. Hermot turtui eikä pikkuruuhkat enää vaivaa, ei ole välttämätöntä olla perillä minuuttia vaille kaksi vaan riittää kun saapuu kahdelta. Ei ole tarvetta "näyttää" kenellekkään mitään liikenteessä eikä ajokilla ole paikallaan seisoessaan mitään arvoa toisin kuin aikoinaan jolloin lada1600.sen omistaja saattoi karvalakilla ajavan kateuden valtaan ja itselleen ylpeän fiiliksen. Nykyään auton statusarvo on nolla eikä ketään kiinnosta kuka milläkin ajelee. Niin se maailma muuttuu ja oma pieni maailma siinä mukana mutta suomalainen autoilija ei koskaan muutu vaan syypää kaikkeen löytyy aina muista mutta ei koskaan, milloinkaan itsestä.
Tarkoitan ihmeellä sitä, että palasta on tursollaan viestejä joissa tuomitaan milloin mikin ikäryhmä syypääksi ja kehutaan itse edustamansa ryhmä eteväksi ajajaksi.
Kun nuori, juuri kortin saanut kehuu itseään ja moittii vanhempia kuljettajia hän ei lainkaan ota huomioon että muutaman vuoden päästä hänen todistuksensa on syytös häntä itseään vastaan. Siksi hänen tulisi miettiä miten hän itse voisi vaikuttaa nyt siihen ettei hänestä itsestään tule kymmenen- kahdenkymmenen vuoden kuluttua hirvittävän huonoa kuskia ja vaaratekijää liikenteeseen.
Kirjelmien perusteella autoilu on laji jossa ajetut ajokilometrit ja vuosien kokemus eivät parannakkaan ajosuoritusta kuten on asian laita kaikessa muussa toiminnassa vaan vuosien kuluessa autokoulussa saatu huippuosaaminen hiljakseen rapistuu ja keski-iässä taitoa on enää vähän jäljellä, eläke-iässä ei enää rippuakaan.
Toisaalta ihmisen mieli on niin arvaamaton, että nyt autokoulusta päässyt huippuosaaja ei vanhetessaan itse ollenkaan huomaa taitojensa vähenevän vaan kuvittelee edelleen osaavansa ja jopa paremmin kuin kortin saatuaan ja tämä on vaarallinen asenne ja harha.
Kun itse sain kortin ja saatuani silloin käytetyn 80 lätkän pois takaikkunasta tulin huippukuskiksi.
Noin 20-35 välillä auton piti olla nopea ja vaaransin usein oman turvallisuuteni maanteillä.
35-40 välillä alkoi taantuma. Auton merkitys elämässä väheni mutta silti auton piti olla iso ja voimakas.
40v jälkeen auton merkitys muuna kuin kulkuneuvona katosi ja samalla liikennekäyttäytyminen muuttui lähelle sitä mitä laki asiasta sanoo. Ei enää suuria ylinopeuksia eikä hulluja ohituksia. Hermot turtui eikä pikkuruuhkat enää vaivaa, ei ole välttämätöntä olla perillä minuuttia vaille kaksi vaan riittää kun saapuu kahdelta. Ei ole tarvetta "näyttää" kenellekkään mitään liikenteessä eikä ajokilla ole paikallaan seisoessaan mitään arvoa toisin kuin aikoinaan jolloin lada1600.sen omistaja saattoi karvalakilla ajavan kateuden valtaan ja itselleen ylpeän fiiliksen. Nykyään auton statusarvo on nolla eikä ketään kiinnosta kuka milläkin ajelee. Niin se maailma muuttuu ja oma pieni maailma siinä mukana mutta suomalainen autoilija ei koskaan muutu vaan syypää kaikkeen löytyy aina muista mutta ei koskaan, milloinkaan itsestä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kuski,ja toiset mänttejä näinhän se menee.
Eräs nuori haukkui muita autoilijoita, kun olivat aiheuttaneet hänelle vaaratilanteita 3x saman päivän aikana.
Mistäköhän johtuu että minulle ei tule muiden aiheuttamia vaaratilanteita juuri koskaan? Ilmeisesti käsitän ne vain joustavuutta vaativina tilanteina.