Mun paniikkikohtauksissa se pahin vaihe on lopussa tuleva totaalinen epätodellisuuden tunne, aivan ku en olis olemassa, en hereillä vaan painajaisunessa, kaikki on oudon pimeetä ja kirkasta yhtä aikaa ja äänet ihan outoja. Pelkään sitä ehkä eniten kaikista mahdollisista paniikkioireista, enemmän ku esim sydänkohtausta mitä niin moni muu aina pelkää. Mä en edes usko saavani sydänkohtausta vaikka miten sydän hakkais.
Mulla ei kuitenkaan siis ole tuo olo päällä muuten kun oon "normaali", vaikka täällä oon lukenu että monella muulla saattaa olla. Ehkä oon siinä mieles onnellinen.
Mä oon nyt yrittäny viittä lääkekuuria (SSRItä kaikki) ja aina ne on tyssänny siihen että lääkkeet tuo ton epätodellisen olon pysyvästi päälle, aivan ku olis pieni paniikkikohtaus koko ajan. Vihaan sitä niin yli kaiken. Alotusoireet ja sivuoireet ja kaikki menee kyllä ohi alun jälkeen mutta tuo tulee sitte myöhemmin eikä lähde pois vaan on pysyvä olo kunnes lääkkeet lopetetaan. Zoloft oli kaikkein pahin kun tuo epätodellinen olo oli niin voimakas että oli kun olisin ollut paniikkikohtauksen pahimmas vaihees monta päivää. Ikinä en halua sitä takas.
Onko muilla tällästä ongelmaa lääkkeiden kanssa? Oonko mä ihan poikkeava tai yliherkkä tai jotain? Mä en vaan kestä sitä oloa kun se on just se mitä pelkään kohtauksissa eniten. Haluaisin löytää lääkkeen joka vie ahdistuksen pois ja rauhottaa muttei tuo tota kamalaa oloa. Ainoa mikä on toiminu on rauhottavat mutten mä niitäkään haluais koko aikaa käyttää.
Psykiatrikin alkaa jo olla hukassa kun mä en kestä mitään lääkkeitä kunnolla vaan aina toi olo pilaa kaiken.
Olis kiva kuulla miten muilla on. Onko joku lääke tuonu teille epätodellisen olon jota teillä ei ehkä muuten ollu? Onko löytyny lääkettä josta sitä ei sitten enää tule? Haluaisin koittaa vielä muitakin lääkkeitä kun osasta on ollut vähän apuakin, mutta alan olla aika turhautunu kun olo menee aina lopulta kamalaks vaikka käytän mitä.
Mulla ei kuitenkaan siis ole tuo olo päällä muuten kun oon "normaali", vaikka täällä oon lukenu että monella muulla saattaa olla. Ehkä oon siinä mieles onnellinen.
Mä oon nyt yrittäny viittä lääkekuuria (SSRItä kaikki) ja aina ne on tyssänny siihen että lääkkeet tuo ton epätodellisen olon pysyvästi päälle, aivan ku olis pieni paniikkikohtaus koko ajan. Vihaan sitä niin yli kaiken. Alotusoireet ja sivuoireet ja kaikki menee kyllä ohi alun jälkeen mutta tuo tulee sitte myöhemmin eikä lähde pois vaan on pysyvä olo kunnes lääkkeet lopetetaan. Zoloft oli kaikkein pahin kun tuo epätodellinen olo oli niin voimakas että oli kun olisin ollut paniikkikohtauksen pahimmas vaihees monta päivää. Ikinä en halua sitä takas.
Onko muilla tällästä ongelmaa lääkkeiden kanssa? Oonko mä ihan poikkeava tai yliherkkä tai jotain? Mä en vaan kestä sitä oloa kun se on just se mitä pelkään kohtauksissa eniten. Haluaisin löytää lääkkeen joka vie ahdistuksen pois ja rauhottaa muttei tuo tota kamalaa oloa. Ainoa mikä on toiminu on rauhottavat mutten mä niitäkään haluais koko aikaa käyttää.
Psykiatrikin alkaa jo olla hukassa kun mä en kestä mitään lääkkeitä kunnolla vaan aina toi olo pilaa kaiken.
Olis kiva kuulla miten muilla on. Onko joku lääke tuonu teille epätodellisen olon jota teillä ei ehkä muuten ollu? Onko löytyny lääkettä josta sitä ei sitten enää tule? Haluaisin koittaa vielä muitakin lääkkeitä kun osasta on ollut vähän apuakin, mutta alan olla aika turhautunu kun olo menee aina lopulta kamalaks vaikka käytän mitä.
Vastaukset 11
Vanhimmat
hei,
tiedän mistä puhut. minulla oli sama ongelma, ssri lääkkeet (kokeilin kahta) toivat epätodellisen paniikkiolon pysyväksi (kuvailisin oloa lieväksi psykoosiksi).minulle avun toi snri lääke, efexor depot (kokeilin kahta ja tämä jälkimmäinen toimii loistavasti) toimii eikä aiheuta epätodellista paniikkioloa.
suosittelen kokeilemaan siis snri lääkettä.:)
Voi miten ihanaa voi olla kuulla etten ole ainoa. :D Vaikka tää siis on oikeestaan aika kamala asia kelle tahansa kokea, niin silti jotenkin helpottaa kun tietää että muutkin on reagoinu samalla tavalla. Se tosiaan on aika kuvaava tuo lievä psykoosi, koska siltä se tuntuu. Pahimmillaan pelkäsin jopa sitä että se olo jää pysyväks, että mun aivot jotenkin napsahtaa, ja silloin ahdisti tosi paljon. Onneks se sitten kuitenkin lähti lääkkeiden lopetuksen jälkeen pois.
Ja iso kiitos tuosta SNRI-suosituksesta. :) Niitä mä olen vähän miettinytkin että miten toimis, joten pitää varmaan seuraavaks kysästä lekurilta josko ne vois sopia. Mä olen kyllä valmis kokeilemaan vielä lääkkeitä koska pakkohan sieltä on joku sopiva löytyä joka auttaa. En vaan aina jaksais noita kamalia oloja mitä niistä on tähän asti tullut.
söin cipralexiä ja elin koko aikaisessa "unessa" (olenko olemassa vai enkö, onko nää muka mun kamoja, yms yms.) Kun lopetin sen niin siihen loppuivat epätodelliset olotkin, minusta ahdistusta ja paniikkikohtausta on helpompi kestää kuin sitä "unessa"oloa...
Se on niin inhottava olo että on tosiaan jopa helpompi kestää sitä tuttua turvallista paniikkia ku tuota epätodellisuutta. Kun paniikkikohtaus kuitenkin menee lopulta ohi ja rauhotun, mutta tuo olo on pysyvämpi ja ahdistaa koko ajan.
Hyvä kuulla että muillakin tulee samoja ongelmia. Aloin jo miettiä oonko jotenkin poikkeava kun tuota ei koskaan lue missään pakkausselostuksissa sivuvaikutuksena.
Minulla oli eilen menossa 6. päivä 50 mg:n Zoloft-kuurista. Kaupungilla kuljeskellessani tuli sellainen olo, että olen irrallaan kaikesta ympärillä olevasta. Mikään näkemäni ei merkinnyt minulle yhtään mitään. Kuin olisin kävellyt tyhjällä tasangolla. Tämä jos joku oli "epätodellinen" kokemus.
Tällaisiin kokemuksiin verrattuna tavanomainen ahdistus tuntuu suorastaan tutulta ja turvalliselta.
Mullakin alkoi aika aikasin tuon Zoloftin kanssa tuo epätodellinen olo joka tuntui kun olin kaupungilla asioilla. Olin niin pettyny kun niin monille se tuntu olevan ihan paras lääke ja sitten mun olo olikin jotain muuta ku hyvä. Just sellanen irrallinen, unimainen olo oli koko ajan kun käveli ja puhui ihmisille, ja vaikka normaalia paniikkia ei meinannu tulla niin se epätodellisuus pelotti melkein enemmän kun se ei lähteny pois vaikka olis tehny mitä. Halusin vaan herätä mutten pystyny.
Tavallinen paniikki ja ahdistus on tosiaan jopa helpompi joskus ku joku tuollanen. Ei sen kyllä varmaan niin pitäis mennä mutta menee vaan.
ne rauhoittavat ovat kaikkein tehokkaimpia paniikin hoitoon. Paniikkihäiriötä hoidettiin vain rauhottavilla lääkkeillä aiemmin, diapam, alprox(=xanor) jne.. Mutta lääkärit ei mielellään enää anna näitä lääkkeitä, kun ne koukuttaa jotkut todella pahasti. Mutta miksi ihmisen pitää kärsiä paniikkihäiriöstä, jos joku lääke siihen todella tehoaa, siis nämä rauhoittavat. Ehkä niiden vieroitusoireiden hoito tulee yhteiskunnalle kalliiksi lääkäreiden mielestä, mutta kalliiksi sekin tulee, jos ihminen ei kykene töihin paniikkihäiriön vuoksi vaan on Kelan päivärahoilla tai työttömyyskorvauksella kotona vuosikausia, siis yhteiskunnan "loisena" ja vain siksi, kun hän ei saa oikeaa ja sopivaa lääkettä lääkäreiltä!
Niinhän se on. Kun joku toimii tosi hyvin, niin tietenkin siinä pitää olla joku jippo joka tekee siitä "pahan" ja sellasen ettei sitä muka sais käyttää. Mä onneks oon saanu tähän asti ihan hyvin Xanoria kun oon pyytänyt reseptin uusimista (käytän tosin vaan 0,25mg ja niistäkin riittää välillä pelkkä puolikas, enkä käytä niitä aina edes päivittäin). Mä tiedän miten vaarallista ja koukuttavaa se voi olla pidemmin käytettynä joten en käytä sitä ku silloin kun joudun menemään jonnekin ahdistavaan paikkaan/tilanteeseen ja tiedän panikoivani. Tähän mennessä se on toiminu niin hyvin että en edes tiedä mitä tekisin jos en sais sitä enää käyttää.
Samaa mieltä oon siinä että jos se tosiaan auttaa niin miksei sitä sais käyttää? Jos potilaalle on kerrottu vaaroista ja pidetään jollain tavalla kirjaa siitä ettei ihan mielettömiä määriä syö ja käytä viinan kanssa niin eikö se ole ihan ok? Jos ihminen ei pääse edes asunnostaan ulos ilman rauhoittavaa niin kai se silloin on ihan järkevää antaa sitä ennemmin ku antaa kärsiä vaan siks että saattaa jäädä koukkuun. Kuten sanoit niin enemmänhän nuo päivärahat ja työkyvyttömyyseläkkeet tulee maksamaan kuin joku satunnainen vieroitushoito. Kun eihän meistä kaikki edes joudu mihinkään vieroituksiin asti.
aiheuttaa sen, että ihminen jää täysin yhteiskunnan ulkopuolelle, ei kykene töihin, nuorella ihmisellä voi jäädä opiskelut kesken jne. Ihminen syrjäytyy kaikesta, kun ei voi elää enää normaalia elämää. Monenkohan pitkäaikaistyöttömän (ei hae töitä siksi, kun on helpompi olla kotona, kun ei yksinkertaisesti kykene töihin paniikkihäiriön vuoksi) taustalta löytyy sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja paniikkihäiriö tai runsaasti alkoholia käyttävien? Nämä ryhmät jäävät yhteiskunnan tuilla eläviksi, kun sitä oikeaa lääkitystä ei lääkäriltä saa. Onko meillä varaa sellaiseen? Miksi rauhoittavia lääkkeitä sitten meillä suomessa on myynnissä ja miksi niitä mainostetaan tehokkaiksi lääkkeiksi paniikkihäiriöön, sosiaalisten tilanteiden pelkojen hoitoon, ahdistuneisuuteen jne., jos niitä ei kuitenkaan käytetä em. ongelmien hoitoon? Alkoholikin koukuttaa, sitähän moni käyttää paniikkihäiriön, ahdistuneisuuden ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon, vaikka se on todella huono lääke siihen. Ja se tuo tullessaan lisää ongelmia, ensin sinulla on paniikkihäiriö ja sitten sinulla on vielä lisäksi alkoholiongelma ja vain sen vuoksi, kun et saa lääkäriltä ongelmaasi sopivaa lääkitystä. Useimmat mielialalääkkeet ei todellakaan sovi paniikkihäiriöiselle, vaikka niitä paljon sen hoidossa käytetään. Ainoastaan ne tehoaa siinä vaiheessa, kun paniikkihäiriöinen on tämän ongelmansa vuoksi vajonnut jo vakavaan masennukseen. Jos paniikkihäiriötä ei hoideta oiken, se tulee todella kalliiksi yhteiskunnalle, puhumattakaan siitä, mitä kaikkea ikävää se aiheuttaa sille ihmiselle, joka sitä "sairastaa".
Onkohan niin, että tietty joukko ihmisiä halutaan ikäänkuin tahallaan pitää väärillä, tehottomilla lääkkeillä "huonokuntoisina" ja hauraina, että psykiatreilla, terapeuteilla ym. riittää töitä ? Kun kerran tiedetään, että on kuitenkin olemassa lääkkeitä, jotka tuovat nopeasti ja tehokkaasti avun paniikkihäiriöön. Jos lääke on oikea ja se auttaa tehokkaasti, paniikkihäiriöinen pääsee nopeasti elämän syrjään kiinni. Hän kykenee tekemään töitä ja elämään muutenkin normaalia elämää. Näin se yhteiskunnan tuilla eläminenkin loppuu, kun hän voi tehdä töitä ja elättää itse itsensä. Mutta tietysti "haittapuolena" on se, että paniikkihäiriöisen ei enää tarvitse turvautua niin usein lääkäreihin ja terapeutteihin, kun hän pärjää itse, omin avuin, tosin sen lääkkeen avulla, jos tätä asiaa mietitään mielenterveys-ammattilaisten näkökulmasta. Heidän työnsä saattaa vähentyä, kun ihmisellä on oikeat ja tehokkaat lääkkeet elämässä selviytymiseen. Mutta mitä järkeä ihmisen on olla, tai häntä pidetään tavallaan tahallaan, esim. kuukausikaupalla sairaslomalla, kun ei pysty töihin, kun jokin lääke on tehoton, eli sitä hoitovastetta ei tule vaan hän syö sitä turhaan. Kun on kuitenkin olemassa tehokkaita lääkkeitä, joiden avulla ihminen saa itsensä kuntoon ja raiteilleen muutamassa päivässä ja voi palata nopeasti töihin. Ehkä ihmisiä on sittenkin varaa pitää esim. kelan sairauspäivärahoilla kuukausi kaupalla, syöttämällä heille täysin tehottomia lääkkeitä.
.....toisen leipä. Ja sillä toisella riittää leipää, kun sen toisen ahdinkoa pidetään yllä.