Mitä perennoja paahteeseen?

Hopeahärkki on kova sana. Samoin kissankäpälä. Myöskin viiruhelpi on suhteellisen sopeutuva: jos se kasvaa kuivassa ja paahteisessa, se vaan kasvaa sitten vähän pienempänä kuin ravinteikkaissa ja kosteissa oloissa. Siperianunikko on kanssa hyvä, se leviää itsestään ja kukkii koko kesän, sen paremmin, mitä enemmän viitsii loppuunkukkineita nyppiä pois. Ja monet maksaruohot ovat suorastaan suunniteltuja paahteiseen paikkaan. Toukokuussa kukintansa alkava sammalleimu on kunnolla taloksi asetuttuaan todella upea. Sen kasvattamista muiden perennojen joukossa saattaa tosin haitata se, että se viihtyy parhaiten happamessa maassa, kun taas suurin osa muista perennoista tykkää kalkista.

Luonnonperennoista löytyy moniakin, jotka pärjäävät paahteisessa paikassa ilman jatkuvaa kastelua. Niistä monilla on kyllä mahtava taipumus levitä juuristonsa avulla vähän liikaakin. Keltakannusruoho, kissankello, pietaryrtti, siankärsämö eri värimuunnoksineen, keltamaite...

Tässä nyt joitakin lonkalta heitettyjä. Suurimmassa osassa puutarhakirjoja on aika hyvin kerrottu vaihtoehtoja eri kasvuolosuhteisiin.

kukkapenkissäni isopäivänkakkaraa, jalopähkämö, elokuunasteria, päivänlilja, kurjenkelloa, keltaisia liljoja, reunoilla on karpaattien kelloa, kirjokuunliljaa, joka on viihtynyt hyvin paahteesta huolimatta. Lisäksi paahteeseen sopisivat vielä päivänhatut, unikot, kultapallo, punatähkä, syyshohdekukka, alppiasteri, syyskaunosilmä