Tyttäreni pituuskasvu oli lapsena hidasta ja välillä lähes olematonta. Kaikkea mahdollista tutkittiin ja epäiltiin, myös keliakiaa. Vasta-aineet olivat koholla ja tyttö kävi tähystyksessäkin 5 -vuotiaana, selvää keliakiaa ei kuitenkaan silloin voitu todeta. Vasta-aineet katsottiin kerran sen jälkeen ja silloin ne eivät olleet koholla, vaikka minkäänlaista dieettiä ei tietenkään oltu noudatettu. Sitten asia unohdettiin neuvolan, koulun ja valitettavasti itsenikin taholta. Tänä keväänä sain kotiin koulun terveydenhoitajalta normikyselykaavakkeen, johon sai muun muassa kirjoittaa mahdollisia huolenaiheita. Mainitsin pituuskasvun pysähtymisen ja mummun keliakian ja fiksu hoitsu lähetti tytön verikokeisiin ja sitä myöten omalääkärille ja tähystykseen. Samoilla käymisillä lääkäri lähetti minutkin kokeisiin ja nyt on sitten saatu diagnoosi kahdelle uudelle keliaakikolle, tytär siis jo kolmannessa polvessa. Tytön pituuskasvun kannalta dieettiin siirtyminen on myöhäistä, mutta ehkäistään ainakin muita mahdollisia ongelmia. Meillä kummallakaan ei ollut mitään tyypillisiä oireita, ei siis mitään, miksi olisi pitänyt mennä lääkäriin ja juuri oireettomuus tietysti venytti asian selviämistä. Puhumattakaan lasten/nuorten terveystarkastusten vähäisyys.
Jos siis lapsillanne ja/tai lapsenlapsillanne on ongelmia kasvun kanssa, kannattaa pitää esillä myös tämä keliakian mahdollisuus ja jos selkeää syytä ei löydy, pitää asiaa esillä säännöllisin väliajoin. Etenkin jos lähisukulaisilla sairautta esiintyy. Pitää olla sitkeä ja vaatia tutkimuksia, eikä uskoa liikaa lääkäreihin, niinkuin minä tein kun en ajanut asiaa aktiivisesti.
Verikoe on pikkujuttu, tähystys jokseenkin vastenmielinen, mutta ei kuitenkaan lainkaan niin paha kuin etukäteen pelkäsin, eikä se kestä kuin viitisen minuuttia.
Tämä asia on nyt hoitunut erittäin nopeasti kun alkuun päästiin ja nyt voin pitkästä aikaa olla tyytyväinen terveydenhuollon tarjoamiin palveluihin.
Jos siis lapsillanne ja/tai lapsenlapsillanne on ongelmia kasvun kanssa, kannattaa pitää esillä myös tämä keliakian mahdollisuus ja jos selkeää syytä ei löydy, pitää asiaa esillä säännöllisin väliajoin. Etenkin jos lähisukulaisilla sairautta esiintyy. Pitää olla sitkeä ja vaatia tutkimuksia, eikä uskoa liikaa lääkäreihin, niinkuin minä tein kun en ajanut asiaa aktiivisesti.
Verikoe on pikkujuttu, tähystys jokseenkin vastenmielinen, mutta ei kuitenkaan lainkaan niin paha kuin etukäteen pelkäsin, eikä se kestä kuin viitisen minuuttia.
Tämä asia on nyt hoitunut erittäin nopeasti kun alkuun päästiin ja nyt voin pitkästä aikaa olla tyytyväinen terveydenhuollon tarjoamiin palveluihin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Meitä kohtalotovereita löytyy..
Itselläni samantapainen tarina, tytär (nyt 17v), suvun eka diagnosoitu keliaakikko 9 vuotiaana. Vuosi sitten minä itse ja pikkusisko liityttiin gluteenittomaan joukkoon, lähes oireettomina. Nettiosoitteessa http://www.keliakiayhdistys.fi/forum/
on mukava keskustelupalsta, jossa paljon asiaa ja kokemuksia.
Tulehan jutulle..