Vauva tulossa.. Elämä tyttöystävän kanssa mallillaan, kaikki hyvin, juttu siis toimii.. Minkälaista on vauva-aika? Kuinka suhde silloin muuttuu?? Mihin täytyy osata varautua, mitä odottaa?
Onko elämä hankalaa? Kertokaa muut isäks tulleet vähän elämänkokemuksianne!
Onko elämä hankalaa? Kertokaa muut isäks tulleet vähän elämänkokemuksianne!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Meillä mies on jatkuvasti töissä. Kun ehdotan jotain kivaa yhteistä tekemistä vapaa-ajalle, mies ei ole innostunut ja sanoo vaan, että väsyttää ja haluaa vaan nukkumaan. No, kuitenkin sit kummasti töitten jälkeen löytyy sitä virtaa ja menee baariin eikä ilmoittele mitään minne menee ja kenen kanssa. Toivottavasti sinä olet ihana isä lapsellesi, etkä noin vastuuton kun minun ukko. Minä olen kohta yh, koska avioero on vireillään. Emme tarvitse lapsen kanssa vätystä ja ilkeää ihmistä elämäämme.
esim. näihin:
*elämä pyörii vauvan ympärillä ja vauvan tahdissa
*yhteinen aika on vähissä, jos on ollenkaan
*seksin haluttomuuteen
*rokotukset
*rokkotaudit
*herätykset
*hampaiden tulo
*naisen kiukkukohtaukset jos et auta
*lapsen tuleva uhmaikä ja tinttailut
*flunssat ja korvatulehdukset
*vatsavaivat ja ehkä koliikki, huutoa joka yö monta tuntia
*vieraat ei saa olla kauaa, kyläilyt vaikeita
*tulevien isovanhempien komentelu millainen äiti tai isä pitää olla
*imetysongelmat äidillä
*isällä vähenee kaverit nollaan niinkuin itsellä
*naisen valittelut kropastaan synnytyksen jälkeen voivat ottaa päähän
*ei onnistu koti tv-illatkaan enää, tv pitää olla hiljaa
*seksi pitää olla mykkänä suoritettua
*vaippa-ajan ihottumat
*neuvolan kanssa tappelut painosta, pituudetsa yms.
*ei hetkenkään rauhaa kotona kun se vauva tuotu kotiin laitokselta!!!!!
*MUTTA! teille on tulossa mahtavia ja riemukkaita hetkiä lapsen kanssa ja kahdestaan kunhan annat tarpeeksi aikaa perheellesi...
työtä ja muuta ehtii elämässä kyllä, älä helv...ssä jätä isyyslomaa pitämättä..
me ainankin olemme totuttaneet lapsen nukkumaan myös äänekkäässä ympäristössä.. kropastakaan ei ole valiteltu miehelle kiukuteltu jos ei auta "mutta onkin ihan fiksu ja auttaa omasta halusta" mikä aika harvinaista..
toisinaan jopa ehdottelee että voisin hetken olla ilman lasta ja toki toisinkin päin:D ennemmin haluttomuus tuntuisi toisinaan tulevan miehen eikä naisen puolelta;P ja ja.. sitärataa:D meillä vieraatkin pitkään ja hartaasti ja ite kyläillään pitkiäkin aikoja:)
TAIDATTE TOSTA TEHÄ VAAN LIIAN HANKALAA!!!
mutta on aika osuvaa tuo myöhempänä esitetty lista teitä kohtaavista asioista! Onneksi toi kaikki ei ole jokapäiväistä. Ja eihän kaikki vauvat valvota, voi teille tulla hyvin nukkuva yksilö siinä missä yötirisijäkin. Meillä toinen nukkui kuin tukki illasta aamuun, toinen herätteli kaiket yöt (minua, ei miestäni joka puolestaan nukkuu kuin tukki).
Parhaimmillaankin vauva-aika ja lapsen kanssa elo yleensäkin on parisuhteelle rasittavaa. Muistakaa siis puhua asioista ja helliä toisianne. Mikään ei voisi tuntua paremmalle, kuin miehen kehut raskauden ja synnytyksen turvottamasta vartalosta. Kun toinen kertoo rakastavansa minua ja vartaloani kaikista kiloista huolimatta. Pinnallista? ... Ehkä, mutta aika tärkeää. Juuri lapsen saaneena moni nainen on herkimmillään ja haavoittuvimmillaan. Ole hänelle tukena ja osallistu kotitöihin ja vauvanhoitoon. Huolehtikaa, että saatte yhteistä aikaa. Muistakaa myös molempien oman ajan tärkeys.
Meillä lapset 5- ja 6-vuotiaat, ja kyllä elämä on jo muuttunut paljon helpommaksi. Seksielämäkin on saanut uutta pontta, kun jälkikasvu pysyy aamuun saakka omissa huoneissaan. Ennen aina oli meidän sängyssä seuraa, joka yö. Hommat oli siten hoideltava muualla. Sänky alkaa tuntua aika houkuttelevalta, kun sinne ei pääsekkään silloin kun haluaisi.
Voit varautua ihan kamaluuksiin jos sitä katselee ulkoapäin.
Se aiemmin ihana daami voi olla useammin äkäinen ja väsynyt.
Mukamas kaikki vapaa-aika menee lapsen hyysäämiseen ja kakkavaipan vaihtoon ja vaatteen-, lattian- ja ties minkä pesuun... jatkuvaa unenpuutetta, kavereiden soittoyrityksiä johon ei jaksa tai ehdi vastaamaan jne jne....
Toisaalta arvot muuttuu sen verran ettei oikeestaan niistä murehtia.
joskus vuosia sitten oli hiukkasen hämillinen kun kaverin uhma-ikäinen esitti reippaan shown kaupassa ja missä nyt sattui....Ihmettelin että kuinka lapsen isä saattoi olla niin rauhallinen ja kuitata että "kyllä maailmaan ääntä mahtuu".
Nyt on omalla lapsella on uhma-ja kyselyikä päällä. Oppi on mennyt perille ja saman saattaa todeta pientä isäntää rauhoitellessa koska vaan ilman pulssin merkittävää nousua...
Elämä muuttuu melkein toisenlaiseksi ja asioita saattaa jäädä pois elämästä, mutta sen olen ainakin todennut että on hienoa kun voi olla isä.
ekan kanssa.
VAIMO:
Raskaana oleva nainen on ruutitynnyri, synnytyksen jälkeen sytytyslanka lyheni n. 2 milliin. Ekat pari kuukautta oli yhtä helvettiä, vaimo itki vuorokauden ympäri ja suuttui ihan mistä tahansa, jos tein jotain, se oli väärin, jos en, se oli enemmän väärin. Vaimon puolustukseksi on sanottava, että synnytys oli kätilönkin mukaan normaalia rankempi ja sillä oli anemiaa ja synnytysmasennus. Molempiin löytyi lääkkeet ja sain oman vaimoni takaisin ajan kanssa, hormonihirviö ei siis ollut pysyvä kiinnitys. Seksi hoitui nyrkkikyllikin kanssa aika kauan. Myöhemmin huomasin vauva-uinnin olevan loistava harrastus, koska sen jälkeen piltti vetää sikeitä pari-kolme tuntia ja isi pääsee äidin kanssa peiton alle.
LAPSI:
Huusi kurkku suorana ekat kolme kuukautta. Kannettiin sitä molemmat öisin, töihin lähtö oli tuskaista aamulla, onneksi pomolla riitti ymmärrystä räjähtänyttä ulkonäköä kohtaan, vaikka meillä periaatteessa onkin pukeutumiskoodi. Vaimo ei pystynyt imettämään, joten pääsin tekemään hyvinkin oman osani ekoista päivistä asti. n. kolmen kuukauden kohdalla vaihdettiin maitomerkkiä ja vauva alkoi nukkua öisin. Vaimo ja lapsi ovat kauneimmillaan kahdeksan tunnin yöunien jälkeen. Sairastelut ja hampaat ym. eivät olleet oikein mitään sen kolmen ekan kuukauden jälkeen ja varsinaiset korkeat kuumehuiput ja korvatulehdukset tuli vasta yli vuoden ikäisenä.
Eli mun neuvo on: kestä kolme kuukautta, kyllä se sitten helpottaa. Ja on se upea pikkumies.
vastaan tähän viestiin.Tee näi kysyjä,odota parasta,varaudu pahimpaan.Ei aina mene hankalasti,se on niin monesta asiasta kiinni,joihin et voi edes itse vaikuttaa.Omilla lapsillani ei ollut koliikkia,tunsin itseni hyvin onnelliseski synnytysten jälkeen,jotka eivät olleet rankkoja.Mutta etukäteen ei voi tietää,aika näyttää.
Meillä eka yhteinen uuden vaimon kanssa. Minulla edellisestä liitosta 4 jo koulu ikäistä tenavaa. Olen saanut hoitaa nuo edellisetki kun ex vaimo muuttui alkoholistiksi ja menovaihde oli päällä heti kun viimeiset lapsista kaksoset syntyi. Jo ihan pieninä kääröinä eukko toi ne minulle kun piti päästä menemään. Se aika oli rankkaa kun vuorotta tei rahti hommia ja vapaalla hoisin 4 pientä muksua. Onneksi ne vanhemmat on jo isoja. Nyt tämä uusi tulokas on vuosien toive. Vaimolla ei ole entuudestaan lapsia joten minä olen se ns asiantuntija näissä vaipanvaihdoissa ym ja siitä olen ylpeä. Yhdessä hoidamme lapsen mutta jotenkin on mieltäylentävää kun minua ei ole nyt unohdettu eikä vauva vie vaimoa kokonaan itselleen. Tämän hetkinen elämän tilanne on parempi kuin koskaan ennen ja siitä nautimme. Nykyinen vaimoni ei ole kuten edellinen pullo ei on maailman napa joten perhe elämä on nyt sitä mitä sen joskus olen toivonut olevan.!
. Pitäis olla hankittuna vauvaa varten tarpeelliset tavarat, mut eihän se paljoa tarvi, riepuja, paitoja, ostovaippoja, hyvä pesukone ja pyykinkuivausmahdollisuus. Keittiö mallissaan että ruuanlaitto sujuu nopeasti ja tiski kans. Sukulaisiin ja samassa tilanteessa oleviintuttavapariskuntiin kannattaa pitää völit hyvänä niistä on paljon hyötyä.
Tyttöystävästä pitäisi sitten tehdä vaimo, että asiat olisi kunnolla eikä puolitiessä jahkailemista. Vauva vie sitten paljon huomiota, mutta niinhän se pitäää paljon saadakin, että helposti ja kunnon ihmiseksi kasvaisi. Suhteesta tulee nyt isän ja äidin suhden toisiinsa ja lapsiin.