mitenhän pääsis koulutukseen jossa koulutettaan kippareita/kapteeneja?? tullu niin paljon noita meriliikenteeseen liittyviä dokumenttejä nähtyä että rupeaa kiinnostaan kyseinen kiinnostamaan. :o)
kipparin/kapteenin koulutus
asiasta kiinnostunu
122571
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Merenkulkua voi Suomessa opiskella Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa Kotkassa, Satakunnan ammattikorkeakoulussa Raumalla ja Turussa (ruotsinkielinen, en muista koulun nimeä). Lisäksi ahvenanmaalaisille on omansa (tietysti...).
Eri asteisia kuljettajakursseja järjestetään pienalusten kippareille. Ne kestävät 2-6 kk. Merikapteenin koulutus on 160 ov eli 4 vuotta ja siihen 3 vuoden työharjoittelu päälle - sitten saa ajaa vaikka Silja Eurooppaa.
Katso netistä mainitsemieni koulujen kotisivuilta.
millainen pohja koulutus pitäisi olla itse en oo käynny kun ammattikoulun vaan. :o)
seitsemän vuotta on teoreettinen aika.
Käytännössä merikapteenin kirjan saa n.10 vuoden rupeamalla ja silloinkin täytyy uran mennä niin sanotusti putkeen, ja putkella en luonnollisestikkaan tarkoita ryyppyputkea.
Asia on sikäli ajankohtainen , koska aloitan ma.5.5 Kotkassa kuljettajankirjan suorittamisen.
Kurssi kestää noin 3viikkoa ja harjoittelua/merikokemusta pitää olla 3kk.
jonka jälkeen voi anoa Merenkulkuhallituksesta kuljettajakirjaa. Se oikeutaa kuljettamaa aluksia joiden koneteho on max.300kw ja paino100brt (muistaakseni).
Eli käytännössa jotkut vesibussit ja lähes kaikki yhteysveneet.Tämä on alin luokka.
Sitten tulee laivurikirja,perämieskirja,merikapteeni.( vahdit väliin)
Tässä saattoi olla kyllä asiavirheitä=(=(
Jotenkin aluskoko on kohdallaan, mutta kuljettajankirjan liikennealue on aika vaatimaton. Sisävedet ja meren rannikolla lähinnä suojaiset satama-alueet.
Merenkulkukoulutus on nykyään aika aika kummassa tilassa. Kouluja saa käydä vaikka merikapteeniluokan loppuun, mutta mitään pätevyyksiä ei saa ilman työkokemusta. Näinhän sen pitää ollakin. Mutta työpaikan saanti edellyttän useimmiten merimiesammattikoulun käyntiä. Työnantajan on pakko vaatia tietyt pelastautumis- ym. perustaidot. Eli kyllä sille uralle on tosissaan lähdettävä. Ja ihan hyvä työsarka siinä löytyy. Töitä on, jos vaan haluaa tehdä, ja on valmis hyväksymään tietyt työolosuhteisiin liittyvät hankaluudet.
Niin, ehkä jossain vaiheessa opit, että bruttorekisteritonnilla ei mitata painoa vaan aluksen tilavuutta. 100 brt:n alus painaa tyypillisesti hieman alle 100 tonnia, 40 tonniakin voi riittää.
Nykyään puhutaan bruttovetoisuudesta numerona ja jätetään tonnit pois, kun ei kyseisellä luvulla ole mitään tekoa aluksen painon tai kantavuuden kanssa.
Bruttovetoisuus käsittää kaikki aluksen sisäpuoliset tilat kuutiometreissä - olivat ne suljettavia tai ei. Luku on laskennallinen, ei todellisesta muodosta mitattu.
Nettovetoisuus on kaikki suljettavat matkustajille ja lastille tarkoitetut tilat.
Kuollut paino (deadweight - dwt) ilmaisee parhaiten lastinottokykyä. Se on aluksen suurin uppouma miinus tyhjän aluksen paino. Esim. rahtilaiva dwt=20 000 t, josta polttoainetta ym varstoja 1500 t, jolloin lastia otetaan 18 500 t.
kaikki paremmin...ensin ammttikoulu, sitten junkiksi ja puolikkaaksi/matruusiksi, sitten perämiesluokat ja töihin, sitten yliperämiesluokka ja töihin, sitten kippariluokka....
Ei käynyt taloudellisesti raskaaksi ja työkokemusta karttui joka hommasta.
Maailmalta kehuttiin suomalaisten koulutussysteemiä ja varoitettiin siirtymästä tähän mikä meillä nyt sitten on.
Koulutusvastaavana laivalla toimineena voisin todeta että noin puolet opiskelijoista on täysin väärällä alalla virheellisine käsityksineen tulevasta arjesta.
Mitähän mahtaa opiskelija tuumata käytyään 4 vuoden koulutusputken läpi ja sitten huomaavansa itse asiassa olenvansa täysin väärällä alalla.
Mitä noihin työmarkkinoihin tulee niin ensimmäisenä kysytään kokemusta ja näyttää olevan niin että kun opiskelija on koulunsa käynyt niin puolikkaan/matruusin paikka ei kaikille kelpaa
vaan odotellaan sitä Silja Europan päällikön pestiä sitten kortistossa loppumattomiin.
Vanha systeemi koulutuksessa takaisin on ehdoton mielipiteeni.
Se oli niin opiskelijan kuin varustamoidenkin kannalta paras, ainoastaan opettajat voittavat nykyisessä koulutuksessa.
on eräänlaista taidetta ynnä salatiedettä, pitäen sisällään kikkailuja riippuen siitä mitä haetaan.
Vetoisuuksilla määrätään usein satama-, väylä- ja kanavamaksuja, joissa ne toimivatkin kohtalaisen hyvin - niissä kun määrää aluksen ulkomitat. Esimerkiksi 16 kantiset autonkuljetuslaivat ovat bruttovetoisuudeltaan maailman suurimpia, mutta dwt on tavallisen keskikokoisen rahtarin luokkaa.
Olen valmistunut Merikapteeniksi vuonna 1980 Åbo Navigation instituutista. Ennen kun menin opiskelemaan, vuonna 1975, minulla oli vankka kokemus täkiltä, paljon enemmän kun olisi ollut tarpeen, eli yhteensä 15,v Kokemusta oli kaikista kansipuolen tehtävistä. Merenkulkukolutus muutti muotoaan v. 1980, eli olin viimeisiä vanhan ajan koulutuksen käyneitä. Niillä kippareilla, kun silloin valmistuivat oli varmasti homma hanskassa. Yleensä pitkä kokemus merenkulusta. Osasivat kyllä navigoida perinteisilläkin välineillä. Ihmettelen mihin ne saavat nykyisin aikaa kulumaan, jos koulua täytyy käydä neljä vuotta, kun ei tarvi osata edes navigoida. Riittää kun brykällä on tietokone, niin homma hoituu. Eikä koko navigoinnissa ole mitään hohtoa, kun se ei vaadi mitään osaamista. Kuka tahansa, joka osaa käyttää tietokoneita vie laivan minne vain. No eipä se merenkulkijan ammatti muutenkaan nauti kovin suurta arvostusta. Palkat mitättömän pienet. Melkein kaupan myyjän palkkoja.
Kaikki tarvittava veneilyoppi löytyy täältä suomi24 palstalta ja kysymyllä saa aina huikaisevan avstauksen jos jotain ei heti löydä tai viitsi etsiä!