Ja vielä yksi, onko 6 kk:n kohtaukseton aika hyvä ennuste, eli voisko olla niin, että lääkitys pitääkin kohtauksettomana. Lääkitys aloitettiin heti toisen kohtauksen jälkeen, ja 1 & 2 kohtaus tuli aika peräkanaa.
Ja uskaltaako sitten mennä - yhtä rennosti kuin kenen tahansa tutun ajajan - kyytin, kun saa ajoluvan takaisin. Liikennehän on niin sattuman kauppaa jo muutenkin nykyään.
Ja uskaltaako sitten mennä - yhtä rennosti kuin kenen tahansa tutun ajajan - kyytin, kun saa ajoluvan takaisin. Liikennehän on niin sattuman kauppaa jo muutenkin nykyään.
Vastaukset 6
Vanhimmat
onko ennuste, mutta onhan se aivan mahtavaa jos 6kk:teen ei kohtauksia ole ollut. Itsellänkin on ollut välillä pidempiä taukoja (kerran melkein 8kk). Mutta sitten on taas tullut..
Tämä ei ole lannistus puhe, MUTTA TOIVON SINULLE KOHTAUKSETTOMIA PÄIVIÄ!
(mulla maanantaina just melkosta iso tajuttomuus-kouristuskohtaus..ärsytävää)
munkin eka lääke piti mut kohtausettomana pitkään, mutta mun maksa ei kestänyt sitä-oisi muuten ollut loisto lääke (ehkä..). Sittenku lääkeitä vaihdettiin kohtauksia alkoikin tulla, lyhyimillä ja pidemillä aika väleillä.
Toivottavasti sinulla on SINULLE hyvä lääke.
(yhdellä kaverilla ei tule kohtauksia laisinkaan, ennenku diagnosoituu sillo tuli muutamia, mutta muuten ei ole tullut)
Kiitos kannustuksesta. Niin ei kai sitä varmaksi voi koskaan sanoa.
Kyse on muuten miehestäni, joka siis on saanut epilepsia diagnoosin viime joulukuussa. Hän itse on täysin "lukossa" sairautensa kanssa, ja ei halua lainkaan puhua siitä. Molemmat kohtaukset tulivat aamuyöstä, nukkuessa. Ja olivat melkoisen rajuja, varsinkin se jälkisekavuus. Hän on pelottava ja hyökkäävän aggressivinen, viimeksi vietiin sidottuna sairaalaan. Aluksi pelkäsin kaiken laista; mitä jos kohtaus tulee saunassa (putoaako kuikaalle), mitä jos sekavana putoaa pää edellä yläkerran rappusista, lähtee pakkaseen paitasillaan ja eksyy (jos saa yksin kohtauksen), sytyttääkö tulipalon, jos tupakoidessa saa, jne. Olin todella ahdistunut ja heräsin jokaiseen pikku rykäisyyn. Ei ollut ketään "asiantuntijaa", jonka kanssa olisin voinut jakaa huolta. Nyt on helpottanut ja uskon, että tämänkin kanssa selvitään.
Sairaalassa saimme mielestämme taitamatonta opastusta. Sairaanhoitaja, jonka piti antaa sitä, tuntui olevan täysin eri aaltopituudella mieheni kanssa. Tuntui tyrmistyttävältä, että suoraan lääkärin vastaanotolta (diagnoosi vahvistettiin "vuosiksi eteenpäin")lyödään tämä on epilepsia- esitteitä eteen. Ei kysytty miltä tuntuu tai annettu itse pt:aan tehdä ensimmäistä kysymystä. En halua moittia sairaanhoitajaa liikaa, hän toimi asiallisesti ja varmaan ohjeiden mukaan, vaan systeemiä.
Ymmärrän niin hyvin tuon sinun pelkosi ja tunteen, ettei voi rentoutua ollenkaan. Itse säikähdin aivan totaalisesti kun läheinen sai kohtauksen jokunen viikko sitten, kirjoitinkin siitä otsikolla "Kohtauksen näkeminen". Kaveri ei ollut aggressiivinen mutta tilanne oli todella pelottava ja hurjannäköinen.
Sen jälkeen olen nähnyt jatkuvasti painajaisia. Joskus ihan aiheeseen liittymättömiä juttuja, joskus semmoisia joissa itse saan kohtauksia tai näen niitä... Nukkuminen on hankalaa ja kaikkiin ääniin herään jatkuvasti. Myös yksin nukkuminen on vaikeaa, mutta toisaalta jos nukun mieheni kanssa niin sittenkin on hankalaa kun koko ajan havahdun jos hän liikahtaakaan, varsinkin jos yhtäkkiä tekee jonkin liikkeen.
Ei tämä kivaa ole ollenkaan, mutta toivon että menee ohitse.
näyttää hurjalta ja tuntuu epileptikosta kauhealta kun menettää kokonaan hallintansa.
Minusta tuntuu, että vajoan tuntemattomaan, missä minulla ei ole hyvä olla. On vaikea hengittää ja halu päästä pois. Ihan kuin joku hallitsisi minua..minua ainakin kohtaukset pelottavat.
Inho epilepsiaa kohtaan on suuri (no,kukapa tykkäsisi).
Tunteet mitä epilepsia tuoa, niitä ei vältämättä ole helppo hallita. Itse alan usein itkemään kohtauksen jälkeen - on niin kurja olo.
Ymmärrän kyllä pelkosi. Tiedän myös tapauksia, joita lepositeissä kannette rauhoitumaan muualle.
Voimia sinulle!
koskaan ollut kuulemma
agressiivinen, mutta vastaan
olen laittanut jos kädestä
on kiinni otettu.
Eli suomennettuna:
Käsistä on kiinni käyty ja
on tarvittu kuulemma 2-3
henkilöä pitämään käsi
paikallaan(mistä lie voimat tulleet?).
Ilmeisesti pahan kouristuskohtauksen
aikana ei keho rajoita voimien
käyttöä- eli suojele mahdolliselta
lihasrepeämältä.
Monta kertaa olen toivonut, että
voimani olisivat normaalistikin
sellaiset kuin kohtauksessa:))
Sidottuna on minutkin kuulemma
viety lääkärin valvonnassa
ja sairaalasta herännyt sidottuna.
Sairaanhoitajat eivät ole uskaltaneet
vapautta siteistä ennen lääkärin
lupaa - ehkä ymmärrettävää.