loppukaneetissasi kyselet, mitä tarkoittaa kurjistumisteoria. No lyhyesti selostettuna sitä, että
yhteiskunta on materialistisesti ymmärrettävä kokonaisuus, jolla on omat lainomaisuutensa. Dialektiikan ja materialismin yhdistäminen synnytti dialektisen materialismin filosofian. Yhteiskunta ole minkään maailmanhengen ilmentymä, vaan yläluokan hallitsema työtätekevien riiston välikappale.Kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä on suuri joukko ratkaisemattomia ristiriitoja, minkä vuoksi sosialistinen vallankumous on historiallinen välttämättömyys.
Myös Karl Marx omaksui Hegelin dialektiikan pääpiirteissään, sillä dialektiikka antaa mahdollisuuden ajatella itsenäisesti suhteessa reaaliprosessiin. Hän painottaa reaaliprosessin ensisijaisuutta ajatteluun nähden.
Marx kehitti historiallisen materialismin, jonka mukaan historiassa vaikuttavat taloudelliset voimat, tuotanto ja jakelu. Hänen mukaansa historian päävaiheet ovat feodalismi, kapitalismi, sekä sosialismi välivaiheena siirryttäessä kommunismiin.
Lisäarvoteorian mukaan tuotteen arvo riippuu sen valmistukseen käytetystä työajasta: kapitalistien voitto on työläisiltä riistettyä. Rikkaat rikastuvat (kasautumisteoria) ja köyhät köyhtyvät (kurjistumisteoria).
Lopulta epävakaa kapitalistinen järjestelmä romahtaa suhdannevaihtelujen kasvaessa liian suuriksi. Syntyneessä kommunismissa valtio omistaa kaiken kansalaisten nimissä, tuotanto ei perustu voitontavoitteluun vaan ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen, jakelu perustuu keskusvarastojen käyttöön kaupan sijaan, ja valtio määrää kuka tuottaa mitä ja kuinka paljon; puhutaan suunnitelmataloudesta.
yhteiskunta on materialistisesti ymmärrettävä kokonaisuus, jolla on omat lainomaisuutensa. Dialektiikan ja materialismin yhdistäminen synnytti dialektisen materialismin filosofian. Yhteiskunta ole minkään maailmanhengen ilmentymä, vaan yläluokan hallitsema työtätekevien riiston välikappale.Kapitalistisessa yhteiskuntajärjestelmässä on suuri joukko ratkaisemattomia ristiriitoja, minkä vuoksi sosialistinen vallankumous on historiallinen välttämättömyys.
Myös Karl Marx omaksui Hegelin dialektiikan pääpiirteissään, sillä dialektiikka antaa mahdollisuuden ajatella itsenäisesti suhteessa reaaliprosessiin. Hän painottaa reaaliprosessin ensisijaisuutta ajatteluun nähden.
Marx kehitti historiallisen materialismin, jonka mukaan historiassa vaikuttavat taloudelliset voimat, tuotanto ja jakelu. Hänen mukaansa historian päävaiheet ovat feodalismi, kapitalismi, sekä sosialismi välivaiheena siirryttäessä kommunismiin.
Lisäarvoteorian mukaan tuotteen arvo riippuu sen valmistukseen käytetystä työajasta: kapitalistien voitto on työläisiltä riistettyä. Rikkaat rikastuvat (kasautumisteoria) ja köyhät köyhtyvät (kurjistumisteoria).
Lopulta epävakaa kapitalistinen järjestelmä romahtaa suhdannevaihtelujen kasvaessa liian suuriksi. Syntyneessä kommunismissa valtio omistaa kaiken kansalaisten nimissä, tuotanto ei perustu voitontavoitteluun vaan ihmisten tarpeiden tyydyttämiseen, jakelu perustuu keskusvarastojen käyttöön kaupan sijaan, ja valtio määrää kuka tuottaa mitä ja kuinka paljon; puhutaan suunnitelmataloudesta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kehityksen kulku,kohta tukkuportaasta myydään suoraan kaikki.
Oikeastan Kalle kyllä kyseli, että mitähän punikit käsittävät sanalla "kurjistuminen" jos ei huonojen olosuhteiden huononemista.
Näin kirjoitit:
"Rikkaat rikastuvat (kasautumisteoria) ja köyhät köyhtyvät (kurjistumisteoria)."
Sinun mielestäsi siis kurjistumisteoria tarkoittaa, että köyhät köyhtyvät.
Koska marx ei ole antanut mitään ajankohtaa, jolloin köyhät alkavat köyhtymään, niin voidaan olettaa hänen tarkoittaneen köyhtymisen alkaneen "tästä ja nyt" - siis Kallen tulkinnan mukaan jostakin 1860-luvulta.
Varmuudella voidaan todeta, että absoluuttista köyhtymistä ei sitten 1860-luvun ole tapatunut.
Suhteellisesta köyhtymisestäkään ei ole mitään todisteita - vai onko teillä siellä punikkilassa todisteita siitä, että työmies olisi suhteellisesti köyhtynyt sitten 1860-luvun. Jos on niin tuokaapa ne nyt vihdoinkin esiin.
Jos suhteellista köyhtymistä on tapahtunut niin se ei varmuudella ole niin suurta, etteikö työmiehen absoluuttinen rikastuminen sen korvaisi moneen kertaan. Vai luuletko työmiesten joukolla valitsevan 1860-luvun olot ja työehdot ollakseen suhteellisesti vähemmän kurjistunut?? Monikohan vaihtaisi 8 tunnin työpäivän 5 päivänä viikossa sekä lämpimän asuntonsa 12 tunnin työpäivään 6 päivävnä viikossa ja muuttaisi vetoisaan savupirttiin vain jotta tehtaan omistaja joutuisi vaihtamaan mersunsa hevosvaunuihin??? Taitaa työmies valita suhteellisen kurjistumisen ja rikastumisen 1860-luvun elinolojen sijaan - jos sitä suteellista kurjistumista nyt on tapahtunut. Kalle epäilee sitä kovasti ja punikkila ei ole pystynyt esittämään ensimmäistäkään todistetta aiheesta.
/Kalle, joka ei ole vieläkään saanut vastausta punikeilta kysymykseesnsä, että mitä he ymmärtävät sanalla "kurjistuminen" - ilmeisesti siis eivät mitään