Itse en tunne oloani hyvin masentuneeksi, tai ainakaan kovin sairaaksi. Tai sitten olen vaan tottunut tähän oloon. Olen viimeisien vuosien (3v) aikana käynyt valittamassa lääkärissä sitä sun tätä, eikä mitään syytä ole oikein mihinkään löytynyt. Nyt kuitenkin lääkäri viime pe keksi testata minulta masennuksen, sairastan kuulemma vaikeaa masennusta. o.O Ehkei se olekaan normaalia toivoa joutuvansa onnettomuuteen joka kerta kun ulkona liikkuu, tai syyllistää itseään kaikesta, muiden tekemistä virheistä joista kuulee ensikertaa... no joo.
Lääkäri tuli siihen tulokseen että minun on jäätävä ainakin kuukaudeksi sairaslomalle. Tästä tuli sitten uusi stressin ja masennuksen aihe, miten voin kertoa töissä, että olen sairaslomalla?! Tunnen siitä niin kovaa syyllisyyttä, sillä _periaatteessahan_ kykenen tekemään töitä. Vaikka ne 8h töitä vievät 90% energiastani, että loppuajan vain nukun ja itken kotona väsymystä, stressiä ja kamalaa elämääni, johon ei kuulu muu kuin työ.
Miten ihmeessä uskallan/kehtaan/voin kertoa töissä että olen sairaslomalla? Olen tosissani jo harkinnut että revin sairaslomalapun ja menen vaan töihin, vaikka se saattaakin minulta hengen viedä vielä.
Lääkkeitäkin lääkäri määräsi, mutten uskaltanu niitä vielä aloittaa kun haittavaikutuksina alussa on ahdistusta, väsymystä ja pahoinvointia. En todellakaan jaksaisi enää mitään uusia vaivoja tähän, jos ei olo helpotu tästä.
Mutta joo, kiitos avusta kaikille jo nyt. Pikaisia vastauksia odottelen täällä, sillä töihin pitää mennä taas huomen aamulla jos en keksi mitä tuon ongelman kanssa tehdä. :(
Lääkäri tuli siihen tulokseen että minun on jäätävä ainakin kuukaudeksi sairaslomalle. Tästä tuli sitten uusi stressin ja masennuksen aihe, miten voin kertoa töissä, että olen sairaslomalla?! Tunnen siitä niin kovaa syyllisyyttä, sillä _periaatteessahan_ kykenen tekemään töitä. Vaikka ne 8h töitä vievät 90% energiastani, että loppuajan vain nukun ja itken kotona väsymystä, stressiä ja kamalaa elämääni, johon ei kuulu muu kuin työ.
Miten ihmeessä uskallan/kehtaan/voin kertoa töissä että olen sairaslomalla? Olen tosissani jo harkinnut että revin sairaslomalapun ja menen vaan töihin, vaikka se saattaakin minulta hengen viedä vielä.
Lääkkeitäkin lääkäri määräsi, mutten uskaltanu niitä vielä aloittaa kun haittavaikutuksina alussa on ahdistusta, väsymystä ja pahoinvointia. En todellakaan jaksaisi enää mitään uusia vaivoja tähän, jos ei olo helpotu tästä.
Mutta joo, kiitos avusta kaikille jo nyt. Pikaisia vastauksia odottelen täällä, sillä töihin pitää mennä taas huomen aamulla jos en keksi mitä tuon ongelman kanssa tehdä. :(
Vastaukset 7
Vanhimmat
Älä mieti hetkeäkään. Sanot vaan reilusti tilanteesi töissä. Periaatteessa se, minkä vuoksi sairaslomalla olet, ei edes kuulu työkavereillesi, mutta tiedän toki, ettei tuo käytännössä toimi. Mutta oma terveytesi on ennenkaikkea tärkeintä, ajatelkoot töissä miten tykkäävät. Työ ei kuule tästä maailmasta tekemällä lopu, ja oravanpyörästä täytyy välillä lähteä pois, muuten alkaa nuppi pehmetä.
Masennus hoitamattomana voi johtaa vaikka mihin. Itse en masennustani edes tajunnut ennen kuin sekosin: jouduin lataamoon kun pitkään jatkunut vakava masennus johti psykoosiin. Että suosittelen suhtautumaan tähän sairauteen vakavasti. Saikulle vaan ja lepäämään. Koita kehittää itsellesi jotain rentotuttavaa ja mukavaa tekemistä, leppoisaa oleskelua mitä tahansa, missä saat ajatuksesi irti arkikuvioista. Lähde vaikka johonkin matkalle, tai käymään jonkun ystäväsi luona jossain kauempana.
Ja lääkitys kannattaa aloittaa ihan sen mukaan, mitä lääkäri on määrännyt. Älä tapa itseäsi työllä, kuten minulla oli vähällä käydä. Paranemisia!
aloitat lääkityksen ja itsesi hoitamisen! Ja tuolla muualla epäilit burn out:a, sitäkin se voi olla, mutta ICD-kooditus ei sitä tunne, joten ehkäpä siksikin dg. depressio.
Alussa lääkitys voi pahentaa oireita, siis alussa, mutta kunhan jaksat niiden oireiden kanssa sen pari viikkoa niin olo helpottuu ja jos ei helpotu, niin lääke vaihtoon.
Depressio on sairaus siinä kuin mikä tahansa sairaus, itse olen eläkkeellä, pysyvällä sellaisella, depression takia, ikää 38 v ja yhtään ei hävetä. Kun on sairas niin on sitten sairas, en minä ole tätä sairautta itselleni halunnut.
Ja mitä tulee sairaslomatodistuksen repimiseen tms., VAIN ja ainoastaan lääkäri voi kumota sairasloman! Eli sinut on nyt katsottu työkyvyttömäksi, työnantajallasi ei ole mitään velvollisuuksia esim. vakuutuksien ym. suhteen kohdallasi. Sairaslomalla ei niin vain mennä töihin! Asiasta lisätietoa löydät googlettamalla. Eli se sairaslomatod.repiminen ei kumoa sairaslomaaasi...
Koeta nyt hyvä ihminen ottaa ja ajatella OMAA PARASTASI! Hoida itseäsi nyt! Miksi enää pahentaa tilannetta, miksi?!
Heitä se syyllisyys niskastasi!!!!!
Koetahan jaksella ja LEPÄÄ, LEPÄÄ JA VIELÄ KERRAN, LEPÄÄ!!!
Sama juttu siis tuosta sairausloman kertomisesta. En olisi halunnut työpaikalla kenenkään näkevän sairausloman syytä.
Onneksi itse (tai ystävän patistamana) tajusin mennä lääkäriin ja hän totesi heti, että en ole työkuntoinen. Enkä olisi kyllä pystynyt töihin menemäänkään. Nyt on lääkitys aloitettu ja ainakin nukkumiseen se on auttanut varsin pian.
Mulla oli ihan sama juttu, että töiden jälkeen olin aivan uuvuksissa ja makailin sohvalla kaiken vapaa-ajan, kun en jaksanut tehdä mitään.
Tuota samaa lääkärikin sanoi, pitäisi vaan levätä ja tehdä kaikkea mukavaa, mutta jotenkin mansikoiden syönti, lomailu ja lenkkeily eivät tunnu oikealta hoidolta mihinkään sairauteen. Tuosta vaan tulee niin kova syyllisyys, sillä pitäisi tehdä niin monta muutakin asiaa..
Jotenkin olen jo ehtinyt hyväksyä sen että olen masentunut, mutta en sitä että se olisi sairaus, enemmänkin luonteenpiirre. En tunne olevani "tarpeeksi" masentunut ollakseni "oikeasti" diagnosoitavasti masentunut (juuh, olen hankala ;)), vaikka sainkin pisteitä testistä niin paljon että olen niiden mukaan vaikeasti masentunut.
Kuinka saisin itseni tajuamaan että tuo on sairaus? Minun olisi helpompi olla sairaslomalla, jos pitäisin itseäni oikeasti sairaana.
Itsellä oli vähän sama tilanne. En halunnut kertoa työkavereille. Eikä heille, eikä edes pomolle tarvitse. Lääkäri sanoi, että hänestä kannattaa kertoa kuitenkin esimiehelle. Ja tein niin, hän suhtautui hienosti. Itse asiassa kerroin sitten yhdelle työkaverille ja "valtuutin" hänet kertomaan muillekin, jotenkin oli helpompi niin. Pari työkaveria sanoi minulle myöhemmin, että he olivatkin ihmetelleet, miten olin jotenkin niin iloton ollutkin. Kotiin tuli kannustavia viestejä. Tunsin ensin syyllisyyttä, mutta ajattelin, että lääkäri on ammatti-ihminen, ehkä hän tosiaan tässä tilanteessa tietää, mikä minulle parasta. Liikuin ihmisten ilmoilla ja tein kaikkea mitä halusin. Olin ikäänkuin tavallisella lomalla. Muutaman viikon jälkeen oli hyvä palata töihin. Lääkitys aloitettiin ja sen jälkeen fiilikset on olleet paljon paremmin. Itsellä todettiin keskivaikea masennus. Sain ajoissa apua ja tunnen itseni taas paljon paremmaksi. Normaaliksi itsekseni! Aina ei itse masennusta edes huomaa, on vain sopeutunut tilanteeseen. Joskus tilanteen kehittymiseen menee aikaa ja kaikkea alkaa pitää normaalina...
Rohkeutta!
vein sairasloma lapun nyt sitten. Pari tuntia yritin sitä tehdä, kunnes uskalsin. Aika ymmärtäväiselle pomo vaikutti, mutta ehkä hän teeskenteli..
Hänellä on kuulemma vaitiolovelvollisuus, eikä muiden tarvitse tietää ellen sitä itse halua.
Kiitos kamalasti kaikille avusta! Nyt menen nukkumaan kaiken tämän väsymyksen pois, tosin se voi viedä pari päivää..
Teit aivan oikein!
Itseasiassa minunkin pitäisi tehdä niin, mutta en ole saanut vielä raahattua itseäni lääkäriin.
Lepää ja yritä löytää elämääsi pieniä, mukavia asioita! Mukavia saikkupäiviä!