Kertokaa ex VL:lät minkälainen oli viimeinen kokemus seuroissa käynnistä?
Mää menin vanhempien mieliksi kirkossa pidettyihin seuroihin, ja kävin jopa ehtoollisella. Edellisestä seuroissa käynnistä oliki kulunu vuosi. Hyvä olo tuli lähinnä siitä, että olin tuottanut vanhemmilleni iloa.
Mää menin vanhempien mieliksi kirkossa pidettyihin seuroihin, ja kävin jopa ehtoollisella. Edellisestä seuroissa käynnistä oliki kulunu vuosi. Hyvä olo tuli lähinnä siitä, että olin tuottanut vanhemmilleni iloa.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minäki menin vanhempien mieliksi seuroihin. Tuli ahistava olo ja ajattelin että: loppus jo tää.
Saarnat olivat minusta vanhanaikaisen kutsuvia ja mukavia Valkealan seuroissa. Suviseuraradion juontajista osa oli vähän teennäisen oloisia, luontainen vapaus puuttui, ja feminismi piti pintansa.
En silti ole luopunut uskosta, vaikka suviseurat ahdistavatkin. Ei se sitä merkitse että usko olisi väärä, jos suvikset ahistavat. Ei Jumalan valtakunta ole yhtä kuin suviseuratoimikunta. Ne ovat kaksi täysin eri asiaa.
Muistan että ne oli tietyt suviseurat, joiden jälkeen päätin että se oli viimeinen kerta.
Kuulin siellä nyt SRK:n johtokunnasta vanhuksena poisjääneen saarnaajan vaimon ilkeitä kommentteja kanssaihmisistä ja vaatimuksia hänen ja miehensä paremmasta palvelusta. Hän vaati ylimääräistä ekstra palvelua koska oli VIP. Hän luuli olevansa vain yksityisessä seurassa eikä havainnut että minä, seurojen työntekijä, kuulin kaiken.
Tuli todella tympeä olo. Me emme olleet samanarvoisia uskovaisia, sisaria ja veljiä, vaan on olemassa joku porukka jolla on oikeus vaatia itselleeen tavallisilta uskovaisilta palvontaa ja parempia oloja.
no, huh, huh! kun tätä palstaa lukee näin ei-vl-pohjalta, tulee väkisinkin mieleen Raamatun farisealaiset. Ulkokultaisuus loistaa kilometrien päähän. On "parempia" uskovaisia ja sitten rupusakkia. En voi kuin ihmetellä, että kukaan selviää henkisesti terveenä tuollaisesta.
Parempaa palvelua, koska on vip: lapsellista ja naurettavaa. Naiset ovat väsyneitä synnytyksistä ja raskauksista ja saavat vielä syyttelyä ja syyllistäömistä osakseen.
Olen nähnyt ainoastaan tv: stä pari dikkaria vl: sta ja tunnen vain etäisesti muutamia - en siis ole asiantuntija. telkkarin dokkari antoi jotenkin kauniin kuvan vl-yhteisöstä ja ajattelinkin, että ovat varmaan onnellisia, koska tukena on koko yhteisö. Tällä palstalla saa aivan toisen kuvan. Yhteisö ei suojaa jäseniään, vaan uhkailee erottamisella ja jakaa väen parempiin ja huonompiin.
Mitähän tästä olisi eräällä nasaretilaisella sanottavaa?
..ehtoollisella käydessäsi kuitenkin vielä vl-uskovainen, ainakin toisten luullen?
Toisten luullen, mutta en sydämessäni.
Viimeksi olin viime kesän suviseuroissa Sotkamossa. Oli ihan mukava käydä, kun edellisen kerran olin käynyt joskus 90-luvun alkupuolella. Ry:n tiloissa kävin seuroissa v.1996, vaikka olin jo mielessäni kaikkea muuta kuin vl. Silloin en oikein uskaltanut vielä puhua siitä kellekkään. Sitten seuraavan vuonna en sanonutkaan "Jumalan Terve" enkä "Jumalan Rauhaa" muutamaan kertaan, kun äiti soitteli mulle toiselle paikkakunnalle..
Kyllä se omille vanehmmilleen ilon tuottaminen lienee isoin asia. Vl-ehtoolliselle en uskaltautuisi! Muuten on vähän kiusallista, kun tuntuu, että muut tutut ihmiset vaan vilkuilee ja luonnollista kanssakäymismuotoa ei tunnu löytyvän...
Lapsen tehtävä EI ole ensisijaisesti tuottaa vanhemmilleen iloa, vaan ELÄÄ ITSE oma elämänsä.
Lapsi on itseään varten, ei vanhempiaan varten.