En tidä mille palstalle tämä kuuluu mutta tässä on ongelmani:
Olen muuttanut elämäni aikana monesti ja vaihtanut koulua vielä useammin. Joissain koulussa olin vain muutaman kuukauden ja en oppinut tuntemaan ihimisiä enkä solminut kestäviä ystävyyssuhteita kunnes muutin isäni luokse 4. luokalla. Tapasin silloin parhaan ystäväni. Olimme erottamattomia 7. luokalle asti kunnes sain tietää että vanhempani palaavat yhteen ja muuttaisimme eri paikkakunnalle, ei kovin kauas mutta liian kauas silti. Kerroin parhaalle ystävälleni n. puolivuotta ennen muuttoa ja siitä asti hän ei ole luottanut minuun missään asiassa ja hän teki elämästäni helvettiä.
Koulussa hän järjesti kohtauksia käytävällä alkaen lyödä ja haukkua kaikilla mahdollisilla nimillä ja kutsui minua petturiksi ja sanoi minun unohtavan hänet heti kun vaihdan koulua joka ei todellakaan olisi tapahtunut. Sitten hän ryhtyi "alkoholistiksi" väitti että minä olen syypää siihen. Viimeinen puolivuotta koulussa oli helvettiä. Olin jo helpottunut muutosta kunnes alkoivat yölliset kännipuhelut siitä kuinka muka vihasin häntä ja olin muka saanut uusia ja parempia kavereita mikä ei ollut totta, minulla ei ollut yhtäkään kaveria 8.luokan aikana.
No kummiskin aloin seurustella erään ihanan pojan kanssa jonka olin tuntenut syntymästä asti ja sain muutamia ystäviä. siitä asiat paheni. Kerroin ystävälleni tästä pojasta ja siitä että olimme alkaneet seurustelemaan ja kuinka olimme olleet ihastuneet toisiimme jo monta vuotta. Aluksi hän otti sen hyvin mutta noin kuukauden seurustelun jälkeen ystäväni oli hankkinut numeropalvelusta poikaystäväni numeron ja alkoi soitella tälle öisin ja varsinkin viikonloppuisin kun olin heillä yötä (asuimme eri paikkakunnilla) ja kertoi kaikkea paskaa minusta ja siitä kuinka olin muka pettänyt ja jättänyt hänet. Kuitenkin poikaystäväni välitti minusta niin paljon ja sieti näitä yöllisiä soittoja eikä uskonut sitä paskaa mitä ystäväni syötti tälle. Erosimme kuitenkin noin vuotta myöhemin eikä tilanne silloikaan helpottanut.Jokunen hetki tämän jälkeen huomasin olevani kiinostunut myös tytöistä. Tulin kaapista ulos 9.luokan lopussa ja kerroin ystävälleni kesäloman aikana.
Hän nauroi päin naamaa ja sanoi että kusetan vaan.Vieläkin tänä päivänä hän pitää minua täys heterona. Puhelut vähenivät mutta luottamusta ei ollut.
Nyt olen ammatikoulussa ja lähdin opiskelemaan eri paikkakunnalle ja asun solu asunnossa 7 muun ihmisen kanssa. Olen sieltä saanut paljon uusia ystäviä joita ilman en voi kuvitella tulevaisuuttani. Nyt asiat eivät koskaan ole olleet huonommin minun ja parhaan kaverini välillä. Vaikka ystäväni pitää minua heterona hän on silti mustasukkainen kaikista tytöistä jotka ovat ystäviäni(paras kaverini on täys hetero). Siis ihan kaikista. En saa viettää viikonloppua koulukavereideni kanssa tai olla edes kotona vaan minun pitäsi tulla heille joka viikonloppu, ja ne riidat on kamalia jos en tule.
Tämä oli nyt lyhennelmä siitä mitä olen kestänyt. Kiitos kun jaksoitte lukea tämän.
Ja kiitos jos jollakulla olisi antaa neuvoa mitä nyt teen. En enään vaan jaksa. Haluaisin että asiat olisi samoin kun ennen muuttoani ja että hän luottaisi minuun.
Tää ongelma saattaa kuulostaa mitättömältä mutta oon joutunu suunnittelemaan kaiken hänen mukaansa ja valehdellut usein pienistäkin asioista (esim. miksi en pistänyt tekstiviestiä kun olen mesessä) vältellen riitoja.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja tekstin sekavuutta.
Olen muuttanut elämäni aikana monesti ja vaihtanut koulua vielä useammin. Joissain koulussa olin vain muutaman kuukauden ja en oppinut tuntemaan ihimisiä enkä solminut kestäviä ystävyyssuhteita kunnes muutin isäni luokse 4. luokalla. Tapasin silloin parhaan ystäväni. Olimme erottamattomia 7. luokalle asti kunnes sain tietää että vanhempani palaavat yhteen ja muuttaisimme eri paikkakunnalle, ei kovin kauas mutta liian kauas silti. Kerroin parhaalle ystävälleni n. puolivuotta ennen muuttoa ja siitä asti hän ei ole luottanut minuun missään asiassa ja hän teki elämästäni helvettiä.
Koulussa hän järjesti kohtauksia käytävällä alkaen lyödä ja haukkua kaikilla mahdollisilla nimillä ja kutsui minua petturiksi ja sanoi minun unohtavan hänet heti kun vaihdan koulua joka ei todellakaan olisi tapahtunut. Sitten hän ryhtyi "alkoholistiksi" väitti että minä olen syypää siihen. Viimeinen puolivuotta koulussa oli helvettiä. Olin jo helpottunut muutosta kunnes alkoivat yölliset kännipuhelut siitä kuinka muka vihasin häntä ja olin muka saanut uusia ja parempia kavereita mikä ei ollut totta, minulla ei ollut yhtäkään kaveria 8.luokan aikana.
No kummiskin aloin seurustella erään ihanan pojan kanssa jonka olin tuntenut syntymästä asti ja sain muutamia ystäviä. siitä asiat paheni. Kerroin ystävälleni tästä pojasta ja siitä että olimme alkaneet seurustelemaan ja kuinka olimme olleet ihastuneet toisiimme jo monta vuotta. Aluksi hän otti sen hyvin mutta noin kuukauden seurustelun jälkeen ystäväni oli hankkinut numeropalvelusta poikaystäväni numeron ja alkoi soitella tälle öisin ja varsinkin viikonloppuisin kun olin heillä yötä (asuimme eri paikkakunnilla) ja kertoi kaikkea paskaa minusta ja siitä kuinka olin muka pettänyt ja jättänyt hänet. Kuitenkin poikaystäväni välitti minusta niin paljon ja sieti näitä yöllisiä soittoja eikä uskonut sitä paskaa mitä ystäväni syötti tälle. Erosimme kuitenkin noin vuotta myöhemin eikä tilanne silloikaan helpottanut.Jokunen hetki tämän jälkeen huomasin olevani kiinostunut myös tytöistä. Tulin kaapista ulos 9.luokan lopussa ja kerroin ystävälleni kesäloman aikana.
Hän nauroi päin naamaa ja sanoi että kusetan vaan.Vieläkin tänä päivänä hän pitää minua täys heterona. Puhelut vähenivät mutta luottamusta ei ollut.
Nyt olen ammatikoulussa ja lähdin opiskelemaan eri paikkakunnalle ja asun solu asunnossa 7 muun ihmisen kanssa. Olen sieltä saanut paljon uusia ystäviä joita ilman en voi kuvitella tulevaisuuttani. Nyt asiat eivät koskaan ole olleet huonommin minun ja parhaan kaverini välillä. Vaikka ystäväni pitää minua heterona hän on silti mustasukkainen kaikista tytöistä jotka ovat ystäviäni(paras kaverini on täys hetero). Siis ihan kaikista. En saa viettää viikonloppua koulukavereideni kanssa tai olla edes kotona vaan minun pitäsi tulla heille joka viikonloppu, ja ne riidat on kamalia jos en tule.
Tämä oli nyt lyhennelmä siitä mitä olen kestänyt. Kiitos kun jaksoitte lukea tämän.
Ja kiitos jos jollakulla olisi antaa neuvoa mitä nyt teen. En enään vaan jaksa. Haluaisin että asiat olisi samoin kun ennen muuttoani ja että hän luottaisi minuun.
Tää ongelma saattaa kuulostaa mitättömältä mutta oon joutunu suunnittelemaan kaiken hänen mukaansa ja valehdellut usein pienistäkin asioista (esim. miksi en pistänyt tekstiviestiä kun olen mesessä) vältellen riitoja.
Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja tekstin sekavuutta.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Oikeastaan sun kaveri on näyttänyt vaan todellisen itsensä, sun päätös on se että haluatko sellasta lähelles.
Nythän sulla on asiat hyvin, verrattuna entiseen. Sinänsä on aika naiivia kuvitella että asiat vois koskaan palata entiselleen, jatkat vaan samaan malliin, taakse katsomatta.
niinpä, kaveris on paljastanu todellisen "minänsä" ja sun täytyy päättää, haluutko vielä rakentaa ystävyyttä noin itsekkään ihmisen kanssa.. tarinas perusteella se vaikuttaa aika vittunaamalta, ei pahalla. :)
Musta toi sun kaveris ei tunnu ihan terveeltä. Sä taas tunnut hyvinki järkevältä, ni mikset sano teidän kaveruudelle hyvästejä. Se voisi auttaa kummasti. Mäki oon aatellu luopuu mun entisestä parhaasta ystävästä. Mä en vaan yksinkertasesti jaksa kuunnella sen ainaista valitusta joka asiasta.
Muista tää: sano kaikki asiasi suoraan yhtään kiertelemättä ni pääset pitkälle. :)
Miten voi joku olla noin kusipää, että alkaa vanhempien pättämän muuton takia tekemään tuollaisia asioita...
kiitos neuvoistanne :)
Olen normaalisti erittäin suorapuheinen kaikille mutta bestikselleni en vaan osaa sanoa tunteitani suoraan... Tiedän että minun pitäisi sanoa suoraan mitä ajatelen ja että en haluaisi olla tekemisissä hänen kanssaan mutta silloin kun emme riitele ja olen pitänyt salassa kaikki menemiseni joista hän ei suuttuisi niin ollemme hyvissä väleissä ja pystymme puhumaan melkeen kaikesta.
Elättelen vaan toiveita että kaikki olisi taas niinkuin ennen...