Harmittaa kun on yksinäinen ja tunnevammainen. Aina välillä kaipaisi seuraakin, rakkaudesta puhumattakaan. Tuntemattomista puistossaliikkujista vanhat ihmiset ja lapsiperheet ovat turvallisimpia "juttelukavereita". Etenkin lapset tekevät kaikkea hauskaa ja on luontevaa ja tilanteeseen sopivaa mainita joskus jotakin. Esim. tänään tulin hyvälle mielelle kun nuoren perheen parivuotias "tenavatähti" hyräili jotakin laulua. =)
Se ei elämä ole helppoa yksinäisellä ja tunnevammaisella miehellä. Kaipais rakkautta, mutta ei taida osata rakastaa.
Se ei elämä ole helppoa yksinäisellä ja tunnevammaisella miehellä. Kaipais rakkautta, mutta ei taida osata rakastaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos ei tule itsestään. Minulle kyllä tuli melkein itsestään. Löydä ensin omat hyvät puolesi ja tajua että ne ovat HYVIÄ asioita. Siitä se lähtee ja toivo vain hyvää toisille, jos ei onnistu niin yritä edes ymmärtää heitä.
Älä vaadi rakkautta, rakasta ennemmin.
Häpeä kahlitsee ja on vaikea uskoa omaan persoonaansa. Häpeä estää olemasta riittävän avoin. Tiedän että tämä on virheajattelua, mutta kun kokee että "miten antaisit rakkautta kenellekään kun et ole juuri mitään?".
mistä? joku teko vai yleisesti koko minä? teon voi hyvittää...
Terve häpeä on seurausta jostakin teosta: Pitääkin hävettää jos alasti on kaupungilla shoppailemassa.
Sairas häpeä onkin vaikea tunne: Ihminen häpeää pelkkää olemistaan. On helkkarin vaikeaa kuulua joukkoon kun häpeät itseäsi. Olen mielestäni edistynyt tuossa häpeän kahleiden murtamisessa. Se ei vaan haihdu sormia napsauttamalla tai lopettamalla itsensä häpeämisen. Se on usein niin pitkän aikaa kietonut kahlekettinkiä ympärille ja lenkki lenkiltä se on katkottavakin.
Omalla kohdalla häpeä pitää suojissaan arvottomuutta, rakkaudettomuutta, kylmyyttä.
Häpeäpeiton alla on terve suhtautuminen elämään: arvokkuus, lämpö ja rakkaus.
Kunpa vapautuisin kokonaan häpeästä ja itseni mitätöimisestä. Sitten voisin antaa ja saada rakkautta. Häpeä estää ja "suojelee" rakkaudelta. Koska häpeä tietää että rakkaus musertaa sen ja siksi se ei anna helpolla periksi. Häpeä syöttää: olet paska, mitätön, et ansaitse rakkautta. Jokainen kaipaa kuitenkin hyväksyntää ja rakkautta. Häpeä-inho vs. Rakkaus-ilo.
Terve häpeä on seurausta jostakin teosta: Pitääkin hävettää jos alasti on kaupungilla shoppailemassa.
Sairas häpeä onkin vaikea tunne: Ihminen häpeää pelkkää olemistaan. On helkkarin vaikeaa kuulua joukkoon kun häpeät itseäsi. Olen mielestäni edistynyt tuossa häpeän kahleiden murtamisessa. Se ei vaan haihdu sormia napsauttamalla tai lopettamalla itsensä häpeämisen. Se on usein niin pitkän aikaa kietonut kahlekettinkiä ympärille ja lenkki lenkiltä se on katkottavakin.
Omalla kohdalla häpeä pitää suojissaan arvottomuutta, rakkaudettomuutta, kylmyyttä.
Häpeäpeiton alla on terve suhtautuminen elämään: arvokkuus, lämpö ja rakkaus.
Kunpa vapautuisin kokonaan häpeästä ja itseni mitätöimisestä. Sitten voisin antaa ja saada rakkautta. Häpeä estää ja "suojelee" rakkaudelta. Koska häpeä tietää että rakkaus musertaa sen ja siksi se ei anna helpolla periksi. Häpeä syöttää: olet paska, mitätön, et ansaitse rakkautta. Jokainen kaipaa kuitenkin hyväksyntää ja rakkautta. Häpeä-inho vs. Rakkaus-ilo.