tapasin sätin kautta "ystävän"silloin huomasin että oma avioliitoni oli todella pohjalla,en pettänyt miestäni,siihen en pysty...mutta huomasin että kuinka paljosta jään paitsi..ajattelen vain lapsia..onko se oikein?pitäisikö minun ajatella myöskin itseäni elämmehän täälä vain kerran...ja paraneeko se vaihtamalla?
kaipaan kosketusta!
jane do
9838
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Vain sinä itse voit tietää sen vastauksen. Onnea sinulle, mitä ikinä päätätkin tehdä tai olla tekemättä.
Kuuntele sydäntäsi :)
Pohjalta on hyvä ponnistaa.PUHU kumppanisi kanssa ja neuvottele! Oletko yrittänyt sitä? Minä tein sen virheen, että odotin jotain ja en saanut sitä kumppaniltani. Menin ja tulin vieraissa, ehkä vähän rakastuinkin. En päässyt entisestä irti ja olin henkisesti tosi lirissä. Ei oo helppoa elämä tää!!! Elämä on elämistä varten ja jos olet tosissasi sitä mieltä,että et saa kumppaniltasi hellyyttä/huomiota, astu elämässäsi raskas askel eteenpäin... Ollaan onnellisia ja eletään.. Mikä on sitten parempi? Hyviä kysymyksiä ja vaikeita vastata. Lasten jälkeen ajattele itseäsi niin pystyt pitämään lapsetkin onnellisina???
olen puhunut ja yrittänyt neuvotella,viimeiset 3 vuotta...vastaus on aina sama"hyvähän meidän on olla"...me emme riitele en edes korota ääntä miehelleni..haluaisin puhdistaa ilmaa mutta mikään ei tunnu auttavan...joku on sanonut minulle että ihastu tai rakastu toiseen niin siitä voi omakin suhde parantua...tai edes kokeile vierasta...mutta jos jään pettämiseen kiinni...sitä pelkään ja ehkä hiljaa mielessä toivonkin...
Pettäminen ei auta, rakastu omaan kultaasi uudelleen. Mutta miten? Tehkää jotain mitä ette uskaltaisi yksin tehdä, laskekaa koskea, menkää Pariisiin, kokeilkaa s/m seksiä, menkää festivaalille, kokekaa ja eläkää uutta - yhdessä....
arkinen tylsä kumppani voi olla yhtä tylsiintynyt ...
meillä on takana 11 vuotta yhdessä ja siitä 9 vuotta naimisissa..tiedän että siinä vaiheessa tulee jo jonkilaista paatumista puolin ja toisin..ja sen sanon että kokeiltu on "kaikkea"..ja todella laihoin tuloksin..kun on kuulemma vaan niin hyvä olla näinkin...
Saman verran takana itselläkin. Ehkä se kuuluu tähän ikään tai sit sitä vaan lopettaa jossain vaiheessa uusien asioiden etsimisen ja haluaa turvallista arkea...tosin ei mulle riitä!
Mutta jos haluat meiliä heittää niin tässä on osoite
[email protected]
Irrota ja käy kiksauttamassa kerran tai pari, tekee todella hyvää. Sen kerran vaan,ja katso,ei enäää tartte miettiä tekemättömiä, elämä jatkuu ..:)
en voisi katsoa puolisoani silmiin jos tekisin hänelle jotain sellaista...sinulla taitaa olla asiasta enemmänkin kokemusta?...ja itseäni tuntien haluaisin tuntea vähän paremmin vastapuoleni jos sen menisin tekemään...
Loppujen lopuksi onnellisin sitä varmaan ois jos uskaltais tehdä oman kumppaninsa kanssa jotain sellaista minkä kuvittelee jonkun toisen kanssa käyvän tuosta noin. Vaatii ehkä paljon aikaa, rohkeutta ja kärsivällisyyttä että ihminen muuttuu ja pystyy muuttamaan vanhoja tapoja ja tottumuksia. Ehkä jopa vuosia voi kulua, jos elämänmuutoksen pitäisi tapahtua hallitusti, mutta lopputulos olisi varmasti kaiken sen vaivan arvoinen.
"Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla" ?