Pidin tos talven ja kevään ajan raittiin jakson monen vuoden rankan dokaamisen jälkeen. Se oli ihan antoisaa ja jopa hauskaakin, mutta toisaalta se ei ollut sitä, mitä elämältä halusin/haluan. Tosin ei ollut se entinen juominenkaan. Nyt olen tässä kesän aikana koettanut ottaa ns. kohtuudella. Välillä onnistuen, mutta on sitä tullut oikein kännissäkin oltua.
Sen olen huomannut, että jos jättää terävät väliin, eikä osta alkosta niitä kotikaappin, niin säästyy kyllä erittäin hyvin ylilyönneiltä.
Mutta tosi asia on kyllä myöskin se, että tuo entistä huomattavasti vähäisempi juominen tuon selvänjakson jälkeen käy kummasti psyyken päälle, syyllisyyden tunteen muodossa.
Se kokeiltu selväkausi ei ollut niin antoisaa, kuin mitä siltä odotin, mutta pelko siitä, että juominen lipuu siihen mitä se aiemmin oli pelottaa kyllä.
Jotenkin puun ja kuoren välissä tän homman kans. Täys raittius ei nappaa, mutta ei myöskään paluu entiseen. Kumpa vain pystyis pitään tän linjan, niin homma ois suht hyvä.
Sen olen huomannut, että jos jättää terävät väliin, eikä osta alkosta niitä kotikaappin, niin säästyy kyllä erittäin hyvin ylilyönneiltä.
Mutta tosi asia on kyllä myöskin se, että tuo entistä huomattavasti vähäisempi juominen tuon selvänjakson jälkeen käy kummasti psyyken päälle, syyllisyyden tunteen muodossa.
Se kokeiltu selväkausi ei ollut niin antoisaa, kuin mitä siltä odotin, mutta pelko siitä, että juominen lipuu siihen mitä se aiemmin oli pelottaa kyllä.
Jotenkin puun ja kuoren välissä tän homman kans. Täys raittius ei nappaa, mutta ei myöskään paluu entiseen. Kumpa vain pystyis pitään tän linjan, niin homma ois suht hyvä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
olen aa-lainen ja olen ollut raitis yhden vuoden. ei elämä sinä aikana ole ollut pelkkää ruusuja vaan on tullut paljon risujakin. olin entinen kohtuukättäjä, sitten lipsuin tissutteluun ja se alkoi vaivaamaan mieltäni. ei se alkoholin määrä vaan se, että se pullo siitä lähikaupasta karkasi kassiin, vaikka olin päättänyt minuuttia aiemmin, että en ota sitä, kun olin esim. lähdösssä autola jonnekin. se alkoi vaivaamaan minua toden teolla. en ajellut pikku huppelissa, mutta tissuttelin kotona. olin tehnyt sitä aiemminkin, mutta silloin tämä nainen vei pulloa eikä toisinpäin.huomasin, että roolit olivat vaihtuneet. se ajattelu ja sen pullon voimakkuus vei minulta itsetunnon ja sen eämänhallinnan, joka minulla jo keski-ikäisenä, vastuuntuntoisena ihmisena on.
viimeisinä aikoina tissutelin sitä olutta ja luin jopa aa-kirjalisuutta ja ihmettelin, miksen voi itse tehdä ratkaisua olla ottamatta, ihan siinä omassa kotonani itseni kanssa.
eräänä päivänä mittani tuli täyteen ja apu oli puhelinsoiton päässä.
jo emsimmäiselä kerralla lähti se piru olkapäältäni kiusaamasta ja samoin se tarve ottaa aina silloin tällöin pari.
kävin aa-palavereissa ja sain kuulla mitä erilaisimpia tarinoita ja kerroin omaani. evääksi kotiin sai ajateltavaa.
olen onnellinen päätöksestäni, minusta ei tule enää koskaan kohtuukäyttäjää, en käytä enää. ja vain päivä kerrallaan. elämä tuo ja vie, koettelee ja pistää polvilleen, mutta silti minua ei enää lohduta akoholi. olen siitä kiitollinen.
en tiedä, onko tämä sinun ratkaisusi, sehän on aina henkilökohtaien, mutta minulla se toimi.
Moi! Joo, kyl toi sun ratkaisu varmaan on paras ratkaisu, jos hallinta suhteet alkoholin kanssa joskus ovat päässeet vaihtumaan....
Vaikka kuinka hyvin muistaa, mihin se liika litkiminen johtaa, niin siitä huolimatta haluaa kokeilla, josko jotain olisi oppinut. Tiedän, että todella moni tässäkin foorumissa on sitä mieltä, että se on joko tai. Mutta kuten mainitsin, että jos jättää kirkkaat väliin ja pysyttelee olutlinjalla, niin kyllä se nuppi oikeasti pysyy selvempänä.
Aiemmin join olutta vain pohjiksi kotona ja monesti vielä kirkkaan kera, ja sit baareihin ja siellä vain lähinnä kirkkaita ja sit vielä monesti baarien sulkeuduttuia takaisin jatkoille juomaan jäljelle jääneet viinat ja kaljat, ja kun ne loppuivat, niin sit taas ryydloikkaa alkoon hakeen lisää jne. Näin meni monasti useampi päivä yhtäsoittoa, ja kun arki tuli vastaan, niin se ei tullut silkkihansikkain silitellen.
Yllätyin siinä talven ja kevään mittaan, että kuinka helppoa se oli olla juomatta, muutamaa houkutusta lukuunottamatta. Kun lopetin juomisen, mulla ei ollut mitään aikatavoitetta, vaan menin vain pv.kerrallaan, mikä tuntui erittäin hyvältä vaihtoehdolta, sen sijaan, että olisin lyönyt jonkun pv:n lukkoon, mihin asti olisin selvinpäin. En varmaankaan olisi pystynyt olemaaan niin kauaa selvänä, kuin mitä olin...
Vaikka nyt vähän tuntuukin siltä, että mierontiellä olen, niin silti uskon ja tiedän, että se selvänä oleminenkin onnistuu, ja se oikeasti lohduttaa mieltä... Jos sitten vaik syksyllä päättäis taas olla ottamatta jälleenkerran pv.kerrallaan...
Mut pidä kiinni tosta omasta linjastasi, ja vietä mukava kesä.=)
Olen ihan samoilla linjoilla. En haluisi lopettaa kokonaan, mutta ois ihana pystyä ottamaan kohtuudella. Tuon olen kans monta kertaa kokenut etti sitä väkevää kannattaisi kaappiin ostaa. Miksi sitä ei vaan ikinä muista Alkossa?
Tällai lomalla on tosi vaikeaa olla ottamatta. Ja kun inhoan sitä käsien tärinää, niin pakko ottaa lisää, että se loppuu. Mistä sekin muuten johtuu, että se tärinä ei yleensä ala vielä aamulla. Tänäänkin huokaisin, että jee, ei tarvi tänään ottaa, kun olo on ihan hyvä. Vois kuvitella sen johtuvan siitä, et aamulla oli vielä promilleja veressä, mutta ei kyllä ois pitänyt laskujen mukaan... Sitten parin tunnin päästä taas tärisee.
Joo, tuttuja juttuja oli noi tärinät sillon ennen, kuin pidin taukoa juomisesta. Mulla tilanne oli jo sellainen, että edes viina ei tasannut enää niitä tärinöitä, eli sitä vaan joi ja tärisi ja olo oli kamala, eikä uskaltanut olla juomatta, näin ajauduin siihen pisteeseen, että oli pakko tehdä jotain.
Tulin siihen tulokseen, että jos en lopeta juomista, niin se lopettaa minut ennen aikojaan. Kävin tietyllä tavalla aikas pohjalla.
Mut ton selvänkauden jälkeen, elimistö sai vähän huilata, niin ei ole tullut sellaisia krapuloita, kuin ennen.(Luojan kiitos!) Mutta varmasti tulee, jos annan tilanteen lipsua siihen, minkälainen se oli aiemmin.
Tiedän, että kesä voi olla hankalaa aikaa antaa kropan ja nupin huilata, mutta kyllä nekin lomaa välillä varmaan tarvis... Toi käsitärrä, on jo vähän semmonen kehon ja mielen lähettämä loma-anomus, johon kannttais antaa myöntävä vastaus, ennen, kun ne lähtee omille lomille.;)
Mut, hyvät kesät sulle ja jätä ne kirkkaat sinne alkon hyllylle... =)
Yritin opetella aikoinani myös kohtuukäyttäjäksi. En oppinut vaan juomakerta kerralta juominen vain yltyi. Pitkän raittiin jakson jälkeen kokeilin ja uskottelin itselleni, NYT OSAAN... Vaan aina se pettymys oli valtava koska juominen vain yltyi.
Olin lopulta tullut siihen pisteeseen, etten enää halunnut yrittääkkään mitään kohtuukäyttöä vaan ruuvasin korkin tiukasti kiinni. Hyvin on pysynyt kiinni pian jo kuusi vuotta. Pystyn hyvin kävelemään kaljahyllyjen ohitse kauppa-asioillani eikä viinakauppakaan houkuttele kutsuvasti.
Kun en anna alkoholille pikkusormeakaan, ei se pysty viemään silloin minua kokonaan. Tottakai raittiina eläminen on perin helppoa kun se viinan kanssa "taiteilu kohtuukäyttäjäksi" (johon en pysty) on poissa. Ja ainahan elämään mahtuu niitä huonojakin jaksoja vaikka raittiina olenkin. Myönnettävä on että juodessani elämääni mahtui vain niitä huonoja jaksoja, nyt raittiina ollessani elämä on varsin mukavaa...
En halua enää palata alkoholin pariin takaisin.
Jospa sinäkin aikanaan tajuat tämän? Vain runsaalla "harjoittelulla" sen tajuaa. Yleensä.
Kiitos näistä viesteistä. Olen ollut kauan raittiina, mutta tekisi mieli kokeilla. Oikeasti lonkero maisuisi, mutta olen kuullut liian usein näitä kertomuksia paluusta entiseen, etten yksinkertisesti uskalla. Ja tämä hetken mielihalu menee pian ohi, sen tiedän kokemuksesta.
Moi! Kyllä tota hapanta on tullu otettua niin, että näin jälkeenpäin ihan hirvittää! =0
Tuntuu, vain siltä, että ei ole hyväksynyt sitä tosiseikkaa, että sitä onnea ja autuutta ei enää löydy niiltä viinanhuuruisilta poluilta.
Tässä nyt vähän niinkuin, muistia verestääkseni käyn vielä haahuilemassa tutuilla poluilla, kuitenkin yrittäen muistaa niiden vaarat, joita aiemmin en osannut varoa. Kyllä tuosta selvästäkaudesta jonkinlaiset kellukkeet sai, joilla pärjää paremmin tuossa paheellisessa viinameressä.
Yritän pitää itseni kuivempana, kuin ennen ja toivottelen myös sinulle mukavaa raitista kesää.=)
Siis ihan sama juttu, itte ollu juomatta helmikuusta asti. Ylilyöntejä oli pahasti muutaman kerran ja se maitti jäi helposti päälle(kakkonen on ykkönen).
Nyt olen saanut asiat kuntoon, ja itsekin olen tosi hyvässä tikissä.
On ruvennut taas noi ukkoporukan kalareissut kiinnostaan. Kaverit kosiskelee tallinnaan yms..
Välillä mieli soutaa mielettömästi. Kohtuukäyttöä olen opetellut useasti. Nyt on pisin jakso juomatta menossa vuosikausiin.
EI vaan pysty menemään viina kauppaan ja pettämään itseä. Tiedän sen syyllisyyden tuntyeen mikä siitä tulee, vitutus on siihen lievä sana.
Juomatta oleminen on loppupeleissä (kai) kumminkin parempi kuin hetken nousu ja mahdollinen örvellys.
Jossain vaiheessa varmasti ehkä otan, en tiedä..
Mut tsemit sulle!
Varmasti olisi, jos pystyt pitämään aloittamasi raittiuden!!! Itseäni oikeasti kaduttaa, kun pikkuhiljaa palasin vanhoille pahoille tavoille, uusilla kujeilla... Saas nähdä mitä tästäkin tulee...;) Toivottavasti olet fiksumpi, kuin minä...
Mutta jos seuraat jalanjälkiäni, tee se varoen ja väkeviä vältellen.;)
Hyvät kesät ja tsemit myös sulle! =)