http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=666951
"SRK:n uusi puheenjohtaja Olavi Voittonen toteaa Kalevassa, että hoitokokusvuosien tapahtumista voidaan käydä keskustelua, mutta AVOIMESTI ja omilla NIMILLÄ. Lisäksi hän epäilee etteivät keskustelua edellyttäneet ole itse kokeneet hoitokokousvuosia." (lainaus ilmeisesti kalevan paperilehdestä? lainasin komentin komas...mies nimimerkiltä... muistakaapa mainita lähteet!)
Srk ja hoitomiehiä on lähestytty "ulkoa päin" yskin yhdessä nimillä. He ovat olleet niitä jotka ovat synyneet ja osallistuneet hoitokokouksiin. Ja kuitenkin heidän kanssaan avoimesta keskustelusta on kieltäydytty?
Miten voi olla mahdollista että heillekkin joiden tiedän lähestyneen SRK:laisia on jätetty vastaamatta?
Voittonen puhuu kuin kukaan ei olisi kasvokkain ja omalla nimellään selvittänyt näitä asioita. Tämä ei taida olla totta. Itsekkin tiedän useampia jotka ovat yrittäneet aivan viimevuodenkin aikana lähestyä entisiä hoitomiehiä sillä lopputuloksella että nämä ovat kääntäneet selkänsä ja todenneet - asian olevan lopuun käsitelty.
Selvittäminen ja korjaaminen ei tarkoita sitä että uloshoidettut palaavat vl liikeeseen. Se ettei ihminen ei halua palata vl herätysliikeeseen ei tarkoita samaa kuin se että asiaa ei tarvitse korjata selvitää ja avoimesti puhua.
Ei uskovainen voi ajatella että uskottoman kohdalla ei ole väliä säilyykö "yhteinen" rakkaus. Vaan yhtä lailla sen minkä uskovainen tekee omaa pahuutaan on korjattava niin uskottomalle kuin uskovaisellekkin. Kristillistä rakkautta on se että me ainakin yritämme korjata ihmisinä tekemämme virheeet.
Eli kuinka voi olla mahdollista että asia on lopuun käsitelty ja avoimesti keskusteltu jos SRK:laisten puolelta kieltäydytään vastaamasta?
Tokihan ymmärrän sen että SRK ei ole vastuussa yksittäisen uskovaisen tekemisistä. Yhtä lailla SRK voi vain kaisessa rakkaudessa esitää suosituksia siitä kuinka Kristillisen rakkauden nimissä tulee toimia.
Kuitenkin ihminen joka kietäytyy kuuntelemasta ja näkemästä sitä että on vikaan joutunut ja väärin ihmisenä tehnyt eikä toistuvista kehoituksta huolimatta tee parannusta väärintekemistään tulee Kinnusen alustuksessaan tuoman kirkkolain mukaan pitää pakanana. NÄin ei kuitenkaan ole tässä asiassa tapahtunut?
Onko vika siinä että väärin tekemisen kohde on ollut "heidän" mielestään epäuskoinen ja ei näin ollen "ansaitse" samaa kohtelua kuin uskovainen?
Vai onko vika siinä että epäuskoisen (ei-vl) anteeksiannolla ei ole vl itselleen merkitystä?
Epäuskoisen viha silloinkin kun se tulee ansiosta on uskonnon takia tulevaa vihaa ja pilkaa?
"SRK:n uusi puheenjohtaja Olavi Voittonen toteaa Kalevassa, että hoitokokusvuosien tapahtumista voidaan käydä keskustelua, mutta AVOIMESTI ja omilla NIMILLÄ. Lisäksi hän epäilee etteivät keskustelua edellyttäneet ole itse kokeneet hoitokokousvuosia." (lainaus ilmeisesti kalevan paperilehdestä? lainasin komentin komas...mies nimimerkiltä... muistakaapa mainita lähteet!)
Srk ja hoitomiehiä on lähestytty "ulkoa päin" yskin yhdessä nimillä. He ovat olleet niitä jotka ovat synyneet ja osallistuneet hoitokokouksiin. Ja kuitenkin heidän kanssaan avoimesta keskustelusta on kieltäydytty?
Miten voi olla mahdollista että heillekkin joiden tiedän lähestyneen SRK:laisia on jätetty vastaamatta?
Voittonen puhuu kuin kukaan ei olisi kasvokkain ja omalla nimellään selvittänyt näitä asioita. Tämä ei taida olla totta. Itsekkin tiedän useampia jotka ovat yrittäneet aivan viimevuodenkin aikana lähestyä entisiä hoitomiehiä sillä lopputuloksella että nämä ovat kääntäneet selkänsä ja todenneet - asian olevan lopuun käsitelty.
Selvittäminen ja korjaaminen ei tarkoita sitä että uloshoidettut palaavat vl liikeeseen. Se ettei ihminen ei halua palata vl herätysliikeeseen ei tarkoita samaa kuin se että asiaa ei tarvitse korjata selvitää ja avoimesti puhua.
Ei uskovainen voi ajatella että uskottoman kohdalla ei ole väliä säilyykö "yhteinen" rakkaus. Vaan yhtä lailla sen minkä uskovainen tekee omaa pahuutaan on korjattava niin uskottomalle kuin uskovaisellekkin. Kristillistä rakkautta on se että me ainakin yritämme korjata ihmisinä tekemämme virheeet.
Eli kuinka voi olla mahdollista että asia on lopuun käsitelty ja avoimesti keskusteltu jos SRK:laisten puolelta kieltäydytään vastaamasta?
Tokihan ymmärrän sen että SRK ei ole vastuussa yksittäisen uskovaisen tekemisistä. Yhtä lailla SRK voi vain kaisessa rakkaudessa esitää suosituksia siitä kuinka Kristillisen rakkauden nimissä tulee toimia.
Kuitenkin ihminen joka kietäytyy kuuntelemasta ja näkemästä sitä että on vikaan joutunut ja väärin ihmisenä tehnyt eikä toistuvista kehoituksta huolimatta tee parannusta väärintekemistään tulee Kinnusen alustuksessaan tuoman kirkkolain mukaan pitää pakanana. NÄin ei kuitenkaan ole tässä asiassa tapahtunut?
Onko vika siinä että väärin tekemisen kohde on ollut "heidän" mielestään epäuskoinen ja ei näin ollen "ansaitse" samaa kohtelua kuin uskovainen?
Vai onko vika siinä että epäuskoisen (ei-vl) anteeksiannolla ei ole vl itselleen merkitystä?
Epäuskoisen viha silloinkin kun se tulee ansiosta on uskonnon takia tulevaa vihaa ja pilkaa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Voittonen on ihan oikeassa. Vain ne, jotka ovat itse kokeneet hoitokokoukset, ovat oikeutettuja netissä kommentoimaan niitä. Oman kokemuksen periaate pätee kaikkialla muuallakin. Tutkija, joka on syntynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen, ei ole pätevä kommentoimaan 30-lukua. Joka ei ole elänyt samaan aikaan kuin Jeesus, on pätemätön tulkitsemaan evankeliumeja.
:-D
Erinomainen näkemys! :-))
Voittonen on ihan täysin väärässä. Minua ei pahenna henkilökohtaisella tasolla se mitä hoitokokouksissa tapahtui tai ei tapahtunut vaan se tapa jolla Voittonen ja muutkin asiaan suhtautuu. Se on väärä. Se ei ole Kristillisen rakkauden mukainen.
Ja heitä on puhuteltu tästä asiasta kahden kesken ja heitä on puhuteltu isommalla porukalla ja nyt heitä on puhutelut piispa Huotari.
En minä sitä ajakkaan takaa henkilökohtaisesti että SRK miesten pitää tehdä tiliä minulle siitä mitä hoitokokouskissa tapahtui vaan korjata se että he aiheuttavat pahenustaan kieltäytymällä keskustelemasta niiden kanssa jotka haluavat asiasta keskustella.
Ja toisekseen niiden jotka ovat kärsineet hoitokokousten seurauksista välilliseti on oikeus sekä puhua asiasta että myös sanoa avoimesti se että hoitomiesten teot eivät oleet rakkaudessa vaan lihankäsivarren töitä.
Minä olen henkilökotaisella tasolla pahentunut näiden ihmiseten venkoiluun tässä asiassa ja näin ollen katson että minulla on täysi oikeus siitä myös puhua.
On raamatun vastasita jätää kysyjälle vastaamatta. Näin kuitenkin tässä asiassa tehdään.
valitettava totuus on että SRK:ssa on edelleen vanhoja ukkoja jotka ITSE ovat ryvettyneet hoitohommissa pahasti.
He elelevät siionissa arvostetussa asemassa ilman minkäänlaista synnintuntoa tekemistään hengellisistä kidutuksista ja rujoista julkisista mestauksista.
Nämä niljakkaat vanhat ukot eivät EDELLEENKÄÄN USKO TEHNEENSÄ MITÄÄN VÄÄRÄÄ.
Eihän se pidä paikkansa. Hoitokokouksiahan toteuttivat vain paikalliset rauhanyhdistykset, jotka saattoivat pyytää apua SRK:lta. Sitä keskusyhdistyksen veljet aatu avuliaina antoivat. Jos nyt jotain väärinkäytöksiä tapahtuikin, niin kaikki voidaan panna paikallisyhdistysten piikkiin. Jumalan huoneenhallitus ei tee virheitä. Ja jos jotain väärää mukaan tarttuikin niin kaikkihan on sovittu ja anteeksisaatu.
Että tältä pohjalta ja näistä lähtökohdista SRK on valmis avoimeen keskusteluun ei suinkaan nimimerkillä vaan kukin omalla nimellä.
Ja SRK:han vakuuttaa, että Jumalan valtakunnan ovet ovat auki yöllä ja päivällä. Katuvalle ja katkeralle saarnataan synnit anteeksi. Näin nöyrä on SRK:
Mistä sille yksittäiselel rauhanyhdistykselle tuli yhtäkkiä mieleen panna pystyyn hoitokokous? Kun ei ollut mitään ihmeellistä siionissa.
Kyllä se aalto lähti alkuaan SRK:sta. Päivämies lietsoi lisää hoitokokousmaniaa kirjoittamalla jatkuvasti vääristä hengistä ja lietsomalla uskovaisten välille epäluuloja. Ilmapiiristä tehtiin sairas.
Tuomas Lohen pro gradu-tutkimus Haapaveden rauhanyhdistyksen historiasta on kuvannut tarkkaan hoitokokousten menoa yhdellä paikkakunnalla.
... en viitsi nimiään mainita, mutta paljon siellä on nykyäänkin kovaotteisia hoitomiehiä, vailla pienintäkään synnintuntoa törkeistä hengellisistä ihmisoikeusrikoksistaan
kaikkihan näitää tietää
korkea-arvoinen henkilö joutuu ottamaan kantaa hoitokousvuosien vieläkin selvittämättöminä oleviin asioihin on todella huolestuttavaa. Se antaa kuvan siitä, ettei yhteisö kykene käsittelemään asioita muuta kuin jonkin ulkopuolisen "käskystä". Tällä hetkellä tilanne on ajautunut siihen vaiheeseen, ettei asioista vaikeneminen ole enään mahdollista.