Suviseurasaarnoja leimaa epätoivoinen yritys selittää itsekästä valtakunnan rajaamistamme omaan porukkaamme. Terveellinen luterilainen raamattuperiaate syrjäytyy, kun puheissa selitellään ja pyöritellään sisäänlämpiävää liturgiaa. Tuntuu siltä, että paisetta peitellään isommilla laastareilla ja lopulta kääreillä siten, että koko ruumis jää niiden peittoon. Muistakaa, miten E.R saarnasi viimeisessä suviseurasaarnassaan saviseuroissa. Onko niin, että erehdymme luulemaan sisäänlämpiävän korvasyyhymme mukaisen tulkintamme ja "ymmärryksemme" olevan sitä käsittämätöntä ja maailmalta salattua viisautta joka aukeaa vain uskosta uskoon. Saarnojen yleinen raamatullinen syvyys on kalpea aavistus vuosikymmenien takaisesta ajasta. Alakuloinen olo, jos kristillisyys jämähtää tälläiseksi perinneliikkeeksi joka lähinnä säilyttää ja luo vastakkainasettelua muun kristikunnan välille varsin kyseenalaisin perustein, perustein, jotka ovat enemmin kulttuurillisia kuin raamatullisia.
reinikaista
ikävä
141558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Miten hyvin osasitkaan kirjoittaa suviseuratunnelmista täällä Valkealassa. Minulle tuli nyt voimakas tunne täällä että ollaan heikoin eväin liikkeellä. On toki paljon nuoria ja lapsia kasvamassa uskoon ja tulee toimimaan tämän uskon näkemyksen eteenpäin viejinä. Mutta onko heillä mitään todellista, mitä viedä eteenpäin? Mitän muuta kuin perinneliike, kuten sanoit sinäkin. Kun sanajulistus on jäänyt näin pinnalliselle tasolle! Fraseologiaa ja me-henkeä. Se on maamiesseuran tai marttojen tason yhteenkuuluvuutta, mutta tämän kai piti olla enemmän kuin vain sosiaalista yhteenkuuluvuutta tarjoavaa vapaa-ajan harrastusta. Tässä piti olla jokin syvempi hengellisyys, hengellinen ulottuvuus. Jossa ei olla kiinni yhden ajan elämäntavoissa. Vaan armossa jossa riittää rohkeutta uskoa tulevaisuuteen ja elää pelkäämättä, oma elämänsä jonka on lahjaksi Jumalalta saanut. En osaa kuvailla tätä tyhjyyden tunnetta joka on sydämeni täällä vallannut. OK, kaikki JÄRJESTELYT toimii, mutta usko ei ole vain insinööritaitoa...
Vanhuuden vuosinaan Reinikaisesta tuli todellinen hengen mies. Laajasti alkoi ymmärtää Jumalan sanaa, rakkautta ja armon merkitystä. Kääntyi nöyryyteen ja jopa itsekriittisyyteen.
Voistiko tarkentaa mitä tarkoitat:
> epätoivoinen yritys selittää itsekästä valtakunnan rajaamistamme omaan porukkaamme. Terveellinen luterilainen raamattuperiaate syrjäytyy,
Mikä raamattuperiaate?
Tarkoitan puhujainkokouksessakin esiinnostettua periaatetta siitä, että Jumalan sana on ylivertainen ja periaatteessa ainoa kestävä auktoriteetti opissa ja elämänvanhurskauden kysymyksissä. Kristiityjen "yhteiseen ymmärrykseen", erilaisiin päätöksiin ja kannanottoihin sidottu ja edollistettu evankeliumin saarna voi saastua jos siihen lisätään sellaista kuormaa ja lakia, joka ei ole selkeästi raamatullista, vaan nousee enemmänkin sisäisestä ja yhteisöllisestä tarpeesta.
Kiitos vastaukseta. Juuri Jumalan sanan eli Raamatun auktoriteettiin nojattiin jo viime vuosisadan alussa kun käytiin keskustelua siitä onko Raamatun rinnalle asetettava muita "päätöksiä". Vanhat saarnaajat kielsivät tuomasta evankeliumille muita ohjeita kuin Raamatun.
Mutta...
"Kristiityjen "yhteiseen ymmärrykseen", erilaisiin päätöksiin ja kannanottoihin sidottu ja edollistettu evankeliumin saarna voi saastua jos siihen lisätään sellaista kuormaa ja lakia, joka ei ole selkeästi raamatullista, vaan nousee enemmänkin sisäisestä ja yhteisöllisestä tarpeesta."
...siis, nykyään meikäläisyydessä olemme sidoksissa erilaisiin vuosikokkousten päätöksiin (esim. television hankkimiskielto ja ja päätös erottaa tv:n hankkineet ry.stä pitää heit pakanana ja publikaanina). Ja muut ns. "rakkauden neuvot", joiden rikkominen käytännössä johtaa erottamiseen.
Sisäisestä yhteisöllisestä tarpeestako näitä päätöksiä yhä on voimassa pidettävä ja niiden alle orjana taivuttava?
uskon henkioppien sijalle; nyt hautamäet, lääköt, voittoset ja muut ovat palaamassa niille jäljille-hyvä olisi muistaa piispan ja yleisen käsityksen edessä:
”Vaikeinta elämässä on oppia erottamaan sillat, jotka pitää ylittää silloista, jotka pitää polttaa takanaan.”
nyt kun vl-silta kirkon suuntaan savuaa ja pahasti, sillan toisessa päässä onkin vain helvettiin vievä lautta - olisiko aihetta nöyrtyä tai hajota kokonaan atomeiksi koko lahkoliikkeen?
ei ole, kuin että kirkko ottaa tämän asian hoidettavakseen. Hoitaahan kirkko muutkin asiat, miksi ei tätä, joka niin monia koskettaa!
Kyllä ainakin nämä valehtelevat vl-papit pitäisi erottaa kirkosta ja niitä riittää.
"Sisäisestä yhteisöllisestä tarpeestako näitä päätöksiä yhä on voimassa pidettävä ja niiden alle orjana taivuttava?"
Näen ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin "Pyhän hengen mukaisia päätöksiä" on vaikea pyörtää. Toiseksi, yhtenäiskulttuuri sääntöineen on merkittävä identiteetin luoja. Ne toimivat eräänlaisina näkyvinä valtakunnan rajapyykeinä, joita ihminen mieluummin näkee kuin Hengen rajapyykkejä.
"Sisäisestä yhteisöllisestä tarpeestako näitä päätöksiä yhä on voimassa pidettävä ja niiden alle orjana taivuttava?"
Näen ainakin kaksi syytä. Ensinnäkin "Pyhän hengen mukaisia päätöksiä" on vaikea pyörtää. Toiseksi, yhtenäiskulttuuri sääntöineen on merkittävä identiteetin luoja. Ne toimivat eräänlaisina näkyvinä valtakunnan rajapyykeinä, joita ihminen mieluummin katsoo kuin Hengen rajapyykkejä.
Vl-uskonto ei ole enää vuosikymmeniiin ollut mikään herätysliike, vaan uskonnollinen yhteisö ja eräänlainen perinneyhdistys.
Suviseurasaarnoissa toistetaan samoja fraaseja samoista Raamatun teksteistä. Saarna on hyvin, hyvin pinnallista. Kun on kuunnellut yhden saarnan, on kuunnellut kaikki.
Kyllätämä vl-liike ahdistaa. Kaikkien ahdistuneimpia ja väsyneimpiä tuntuvat olevan vl-äidit, joiden aseman parantamista ei tunnu haluavan kukaan.
VL-liikkeen johto painiskelee uskottavuusongelmansa kanssa. Se vaikenee ja kieltää monet liikkeen kipukohdat (opilliset harhat, hoitokokous-katastrofit jne.) Avoin keskustelu on mahdoton ja onnistuu vain netissä nimetömänä. Tuomituksi tulemisen pelko on niin syvään juurtunut vl-liikkeen keskuudessa. Se on perua 70-luvulta.
Onhan pelottavaa ja järkyttävää sanoa että Pyhä Henki sanoisi että analoginen televisio on syntiä, mutta jos Hän ei sanoisi että digitv tai internet on syntiä, koska siellä on paljon kauheampaa materiaalia kuin nyt vanhanaikaiseksi käyvässä tv:ssä? Eihän tätä voi ymmärtää miten näin asioita selitetään? Uskon ettei Pyhä Hengen voima antanut tv käskyä ikinä vain joku ihminen keksi sen.
Monetkin vastaavat asiat ovat selvästi ihmislähtöisiä ja aikaa kestämättömiä. Jotkut päätökset ovat selvästi huonoja ja alunperinkin vääriä. Sellaisiksi ne ovat myös aikain kuluessa osoittautuneet, mutta niistä vain pidetään kiinni.
Pyhän Hengen johdattamaksi uskoteltua päätöstä on vaikea pyörtää, kuten avaaja totesi. Eiköhän se kuitenkin ole jo moneen kertaan nähty, että erehtyväisiä ihmisiä tässä ollaan. Voisi tuon myöntää.
itsessään ovat raamatun sanan vastaisia.
Vai?
...