Moni joutuu välttelemään allergeenejä, hometta ja muita herkistäjiä.. mitä kaikkea te joudutte välttelemään? Miten käytännössä toimitte? Minun ongelmani on erityisesti vanhat talot, mutta myös monet uudet.. Miten olette ratkaisseet ongelman, esim virastot, kirkot, museot, koulut,työpaikat, tuttujen kodit jne.? Lisäättekö vain jotain lääkitystä (esim astma-avaavaa), kärvistelettekö, käytättekö hengeityssuojaimia (millaisissa tilanteissa), välttelettekö kohtuullisesti vai viimeiseen asti? Ja mistä löydätte matkalle lähtiessänne majapaikan? Nukutteko tutuilla (josta etukäteen tiedätte että paikka on hyvä),tai autossa/asuntoautossa/teltassa, jossakin "allergiaystävällisessä" hotellissa (missä?)
Olisin kiitollinen vinkeistä!
T. eräs, joka taas "erehtyi" käymään vanhassa (home?)talossa ja potee siitä hyvästä hengenahdistusta..
Olisin kiitollinen vinkeistä!
T. eräs, joka taas "erehtyi" käymään vanhassa (home?)talossa ja potee siitä hyvästä hengenahdistusta..
Vastaukset 10
Vanhimmat
on se kokemus hankittava.
Turha arkailu ei auta, mutta jo tunkkaisesta ilmasta on syytä ottaa takapakkia kiireesti. Monesti ei ole edes selvää homeen hajua, vaan tuntuu huonolta hengittää.
Kertaalleen kosteusvaurioiseksi huomattu kauppa saa jäädä käymättä, pakolliset asioinnit jonottamatta.
Olen joutunut eristäytymään paljon. Haisevan talon tai ihmisen ohi mennään kiertämällä tai hengittämättä.
En mene sukulaisiin tai vieraisille. En matkustele, en käy teattereissa, elokuvissa tai konserteissa.
Lääkkeitä lisään jälkikäteen, tarpeen mukaan. Kaiken varalta lääkittynä ei ehkä huomaa vaaraa.
Hengityssuojain on aina mukana.
Toimin liki samalla tavalla. Ainut ongelma on työ, jossa joudun altistumaan, varsinkin kokoukset ja seminaarit ovat usein varsinaisissa homepommeissa, en tiedä miksi. Lähden kesken pois, jos alkaa tulla vakavampaa oiretta tai en saa yskää lakkaamaan.
Muuten rakennuksista näkee usein jo päällepäin, onko ongelmia odotettavissa. Vapaa-ajan menoja välttelen, etten joudu altistumaan turhaan työajan lisäksi. Kotimaan hotelleissa on välillä pakko käydä, valitsen majapaikkani hyvin tarkkaan ja käyn nuuskimassa huonetta, ennen kuin sen otan. Tarvittaessa vaihdan huonetta tai hotellia. Yhtään en enää viitsi leikkiä kilttiä asiakasta, vaan sanon suoraan että saan oireita huoneesta.
Elämäni on rajoittunut sairauden takia, se on selvää. Toisaalta esimerkiksi turha shoppailu on jäänyt, mikä on tervetullut askel ekologisempaan elämäntapaan ja rahatkin säästyvät :-). Hometalon myötä hävitin suurimman osan irtaimistosta ja on mukava huomata, että paljon vähemmälläkin tulee toimeen. En tarvinnut kaikkia niitä tavaroita.
Viikko tunkkaisessa mummolassa ja nyt toisen käden sormet ja koko käsi kuin puhallettu ilmapallo. Lääkäri totesi sen niveltulehdukseksi (CRP 24, P-La 25) ja lääkkeeksi paracetamolia ja kylmää. Mikäli viikon kuluttua ei kipu ja turvotus hellitä (hellitti jo hieman, kun ollaan kotosalla puhtaissa oloissa), sitten reumakokeisiin. Viikon satoi pohjoisessa - lapsen astmalääkitys täysillä (nyt kuudet lääkkeet), silti oireita. Kotiin tultuamme haistelimme mm. reput (pesty ennen matkaa) - lievä pieni homeenhaju. Mummolasta saadut lahjaliinatyynyliinat - nekin pölähtävät pienelle homeelle. Onneksi antamansa täkkipussit jäivät sinne.. (vaan toki kiikuttaa ne tänne parin viikon kuluttua). Pienin lapsi korvatulehduksessa ja "kesäflunssassa".
Mummo siis korjasi (korjautti ammattilaisilla) kylppärinsä vihdoinkin, mutta valesokkelinen vanha rivari - hajut tulevat melko varmasti edelleen sen alapohjasta. "Ei, ei täällä ole hometta, sinä olet homeessa, korjattu on." Joo. Toisen huushollissa ei voi paljoa sanoa, etenkään että edelleenkin mummu hyvä haisee ja että mm. reaktiivinen niveltulehdus tuli (homepaikoissa aina tuon toisen käden sormet reistaavat jo pienilläkin annoksilla).
Oli sitten viimeinen kesäloman viettopaikka mummolassa. Ensi vuonna on löydettävä puhdas - ja tyyris sitten - lomanviettopaikka, mistä käsin höntätä sukulaisilla ja tuttavilla sekä tapahtumissa. Opettaja-ystäväni oli laajentanut taloaan ja kun työhuoneessaan kotonansa kävin ns. vanhassa osassa (viereisestä huoneesta korjattu lattian alapuolisia kosteusvaurioita monen viikon koneellisella kuivatuksella) - järkyttävä tunkkainen paha löyhkä. Sanoin siitä hänelle - siis että muualla teillä on hyvä ilma, mutta "sinun työhuoneesi haisee järkyttävälle, tiedäthän sinä että minä puhun aina suoraan". Eikä todellakaan lapsuudenkaveri ota nokkiinsa, toisin kuin oma äityliini..
tämä suhtautuminen menee, varsinkin vanhemmilla ihmisillä, jotka eivät ole sairastuneet homeista.
Mutta tämä asennoitumisen vastuu voidaan asettaa nimenomaan tämän maan "tietäjille".
He eivät ole, ilmeisesti joko eivät uskalla tai sitten heillä on jotain omakohtaisia "pyyteitä",
tiedottaneet ja ottaneet tätä jokaista Suomen kansalaista koskevaa ongelmaa julkiseen tiedotukseen.
Kyllä muummot ja papat alkaisivat miettimään silloin kun joku TV-toimittaja uutisissa tai jossain ajankohtaisessa ohjelmassa varoittaisi tästä salakavalasta ongelmasta.
Se nimenomaan pitäisi olla selkeästi ja useamman kuin kerran esitetty selvitys.
Mutta eiväthän nämä poliittiset päättäjät??? ja mammonaa palvovat järjestelmät, jotka eivät välitä ihmiskohtaloista minkään vertaa, halua uhrata ajatustakaan tähän asiaan.
Sehän saattaisi vaikkapa vaarantaa heidän "pilvilinnansa" perustuksia.
Vaikka todellisuudessa tuo ongelma aiheuttaa tälle yhteiskunnalle valtavia tappioita monenlaisen sairauden muodossa.
Unohtamatta inhimillisiä kärsimyksiä.
No, sellainen "otus" tämä valkoinen rotu on ollut koko valtakautensa ja eikä se ole siitä miksikään muuttunut.
Koko home-ongelmassa on tärkein asia pysyä erossa homeista, vaikka niitä olisi jossain paikassa "jonkun" ilmoituksen mukaan erittäin vähän.
Tämä "jonkun" ilmoitus on aina hyvin suhteellinen.
homeista on kaikista tärkeintä. Itse vielä sen aikuisena ja sairastuneena ymmärtää, mutta aina eivät kaikki ymmärrä. Ja meillä jokaisella on ne tietyt homeet, joille reagoimme. Vaikka yrittäisimme olla haistelematta, niin oireet muistuttavat kyllä ajastaan.
On vaikea kuitenkin sulattaa ajatusta kymmen vuotiaasta lapsesta, joka joutuu tekemään tätä samaa välttelyä koko loppuelämänsä ja vain sen takia, että koulukiinteistön on annettu rapistua. Hän reagoi jo ulkohomeillekin yökkimällä...
Mummolasta palaamisen jälkeen: pienin yökkii sisälläkin ja nokasta valuu kirkas räkävesi. Ulkona ei niin paljon yöki ja nokka vuoda - johan on kumma.. Onneksi ukolla sytytti ja kysyi vihdoin: mihinkäs laitoit ne mummon antamat lastenvaatteet, joita oli mummolassa vuosikausia säilytetty edellisiltä lapsilta? Että minnekö? No jäivätpä lojumaan kassiin makuuhuoneeseen ja vielä raitisilmaventtiilien alapuolelle, ikkunan alle. Ilmankos ipana sisällä yökki ja oksenteli ja oli niin tautisen kalpea eli lähes koko ajan oksennusta. Illalla moinen kassi kiikutettiin kylppäriin ja tänään ei nokka enää valu, eikä yökitä. Sitäkö se siis oli.. Vaatteet haisevat kyllä miedolle homeelle, mitä en mummolassa aistinut jälleen kerran, kun nokkani niin turtui kämpän hajuihin. Paitsi joka kerta kun astui ulkoa sisään huusholliin - oli kuin johonkin kaasukammion löyhkään olisi astunut. Että voe olla aekuinen tyhymä!!
Nykyisin muuten tunnistamme esim. kaupoissa, jos joku immeinen haisee samalta kuin omat vaatteemme aikoinaan. Tuoltako siis mekin haisimme, eikä kukaan uskaltanut sanoa mitään.. Tutulle vielä voi jotenkuten sanoa, että "anteeksi, mutta sinussa on niin perin tuttu haju..". Mutta kun näitä kuuskytluvun vanhojen krs- ja rivitalojen asukkaita tulee hajuinensa vastaan ja jos eivät ole tuttuja - ei pysty sanomaan ei.. Miksihän ei jossain myydä näitä tutumpia "hajutestejä" (esim. apteekissako), jolloin ihmiset tulisivat viisaammiksi ja tunnistaisivat omat hajunsa - tai sitten eivät, sillä omaan ja asunnon hajuun näköjään tottuu niin nopeasti ja nokka turtuu.
Illalla kun visiteerasimme muuttavan mummelin luona (eri mummeli) - saimme lahjaksi hänen lapsenlapsen pieneksi käyneitä vaatteita. No niissä kyllä oli tuttu inhottava makea löyhkä; onhan mummu joutunut jättämään edellisen homeasuntonsa (bakteeripitoisuus n. 1 400 000).. Ei jaksa pestä ja kokeilla haiseeko enää pesun jälkeen. Kakaroiden vaatteita saa kyllä niin halvalla alennusmyynneistä, että on turha kaappejansa ja päätänsä enää näillä homekämppien ryysyillä pilata ja kuormittaa. Onneksi kaikki mummut eivät asu homekämpissä; nuorin super-hajukas oli n. viisikymppinen nainen, joka hänkin asui ja asuu ikivanhassa krs-talossa. Jo yli kahden metrin päästä voi tunnistaa neljä viisi eri hajua, mitkä on oppinut (osittain ammattilaisten avustuksella) tunnistamaan.
Ja ilot ne on pienet: kumpi bongaa enemmän hajuihmisiä ja mikä näistä tutuista hajuista. Hajuaistille siis olisi käyttöä, jos suu uskaltaisi sanoa ventovieraalle: anteeksi, mutta te haiskahdatte samalle kuin me ennen tai tuttumme ennen - ehkä teillä on kotona piilossa oleva homevaurio..... Harmittaa, kun ei kertakaikkiaan voi sanoa vieraalle mitään tuollaista... Meni näköjään kesätarinoinniksi, mutta sinänsä kyllä havainnot ja harmitukset ovat aitoja.
Miten tunnistatte ongelmatalon? onko jotkin rakennusvuosikymmenet erityisen huonoja tai hyviä? Entä ulkoapäin katsottuna rakennusmateriaalit? Itse mulla tää on vielä hakusessa, vaikka monet vanhat puutalot on viimeaikoina osoittautuneet suurongelmiksi.. ja siinä sivussa yksi uusi toimisto tiilitalossa, heh, heti päinvastaista sanoakseni ;)
Muutamia päiviä kun on reippaasti satanut ja lämpöäkin riittänyt, niin taas alkoi päänsärky/poskiontelosärky/nivelsärky.
Näin vähästä taas oireita. Kyllä jurppii kun huomaa että jo luonnonhomeiden sietokyky on alhainen ja pysyy.
Lääkkeenotto on niin yksilöllistä, mutta minulle ei ainakaan sovi ylimääräinen lääkkeenotto ennen altistusta. Joudun kuitenkin ottamaan lääkkeitä jälkeenpäin. Sen lisäksi en yhtä helposti niissä tapauksissa heti aisti kuinka "vaarallinen" kyseinen paikka on. Reaktio tulee siinä tapauksessa pienellä viiveellä, ja silloin voimakkaammin ja rajummin. Lääkkeenotto johtaa siihen, etten ole ajoissa mennyt ulos sieltä ja sitten kun reaktio tulee, se tulee nopeasti ja voimakkaasti.
Joihinkin homeisiin paikkoihin on mentävä, esim. posti, terveyskeskus ja apteekki. Yritän mennä kun jonoja on vähän. Lähetän joskus (valtakirjalla) muita hoitamaan asioitani, jos olen jo ennen sinne menoa aika sairas. Silloinhan tidän reagoivani vielä nopeammin ja voimakkaammin. En lainaa enää kirjastosta kirjoja, niistäkin oireilen.
Olen ajatellut suojainten käyttöä julkisilla paikoilla, mutta se ei tunnu kivalta.
Jos menen kylään (olen oppinut kantapään kautta) menen vain sellaisten luona käymään, jossa tiedän olevan puhtaita tiloja. Kun todella sairaana nukun, en enää herää hengitysvaikeuksista! Avomieheni "vartioi" yöllä ja herättää kun menee todella pahaksi. En voi edes enää kuvitella nukkuvani homeisessa paikassa, voi olla ettei aamulla enää herää.
Sinuna en nukkuisi teltassa. Siitä lääkärit varoittavat, samaa koskee kesämökkejä jotka seisovat tyhjinä ja kylminä välillä. Hotelleista en tiedä, jotkut ovat hyvät, jotkut huonot. Pahimmassa tapauksessa nukkuisin autossani.
Ihanaa, kun saa kuulla muiden kokemuksista. Ei tunne olevansa niin yksin asian kanssa. Olen siinä onnellisessa asemassa, että en ole (ainakaan virallisesti) allergisoitunut homeille, vaan mulla on sisäsyntyinen astma, joka tosin reagoi nimenomaan siis vanhoihin/home- ja uusiin/rakennusmateriaalipäästötaloihin.
Lääkäri meinasi, että "koeta elää ihan normaalisti,kyllä tämä pelkällä lääkityksellä kuntoon pitäisi tulla". En kuitenkaan oikein usko, varsinkin kun olen pitänyt oire/altistus/lääkitys päiväkirjaa.. Aina kun ongelmataloon astun tai siellä viivyn, kipeäksi tulen, enkä oikein näe järkeä koettaa lääkkeen voimalla sellaisissa paikoissa sinnitellä ainakaan "huvin vuoksi". Toisaalta niiden paikkojen täysi välttely on supervaikeaa, kun jostain syystä sekä työpaikkani,opiskelupaikkani, harrastuspaikkani sekä useiden ystävieni kodit ovat ongelmataloissa... kun vielä monet kaupat ovat ongelmia, ei juurikaan jää paikkoja, mihin "turvallisesti" voisi mennä... onneksi sentään oma koti on kunnollinen (nykyisin), ja vanhemmillenikin voin mennä, kunhan pysyttelen tietyissä huoneissa.
Ja ystävät ovat olleet ihania, tänäänkin käytiin suloisessa vanhassa kahvilassa, jossa aloin heti kohta yskiä, ja koko porukka tuli ystävällisen itsestäänselvästi ulos istumaan kanssani... Kiperissä paikoissa ovat ymmärtäväiset ihmiset kerrassaan kullan arvoisia! :)
No, teidän kokemuksistanne taas pontta saaneena taidan ehdottaa lääkärille parin kuukauden kestoista (mahdollisimman) täyttä välttämistä ja katsoa, miten se vaikuttaa...
Viikonlopuksi olen lähdössä kyläilemään savonmualle, ja pakkaan kyllä autooni patjan ja liinavaatteita. Toivottavasti sää pysyy lämpöisenä (ja muuttuu vähäsateiseksi), niin että autossa olisi tarvittaessa mahdollisimman mukava nukkua(kippurassahan siinä joutuu olemaan, mutta kun sentään nukkua ja hengittää vois..)
Voimia itse kullekin!