Pikkulinnun tarina

Seisoin hiljaa maassa. Äiti oli kertonut jos tipun niin minun pitää olla hiljaa paikallaan maassa. Kuitenkin ihminen näki minut, otti lämpimään käteensä ja vei minut sisälle ja näytti lapselleen. Olin kylmissäni, mutta en peloissani. Se tyttö otti minut käteensä, katseli varovasti ja silitti melkein valmista höyhenpukuani. Hän vei minut takaisin pihalle ja laittoi takaisin kotiini en halunnut mennä. Hän käski minun pysyä kotini oven edessä olevalla orrella. Siinä istuin monta minuuttia yksin huusin äitiä huusin isää huusin ruokaa, ei kuulunut mitään.

Sade alkoi hiljalleen, se koveni ja koveni ja sitten tuli vettä kuin ämpäristä kaadettuna yritin lentää, mutta tipuin maahan pitkän matkaa, se sattui hiemat mutta oli juostava pois sateesta. Juoksin henkeni edestä talon kulmaan kivien sekaan.

Hetken kuluttua kuulin askelia, se tyttö tuli etsimään minua. Hän etsi viereisestä puskasta ainakin 10minuuttia hän kastui läpimäräksi. Päätin huutaa, että hän löytisi minut. Ääneni kuului joka paikasta ja tyttö joutui katsomaan moneen paikkaan kunnes vihdoin löysi minut. Hän otti minut käsiinsä ja vei sisälle. Tällä kertaa pääsin laatikkoon kuivattelemaan papereiden sekaan, pehmeiden papereiden seassa nukahdin. Heräsin hetken kuluttua kun tyttö nosti minut taas, hänellä oli värikkäät sormikkaat. Hän puhui jotain mitä en ymmärtänyt ja seisoin hänen sormensa päällä, hän nosti sormeaan vähän maasta, minun pitäisi nyt lentää. Lensin huonosti, mutta osasin onneksi ohjata itseni tytön paidalle hän nauroi tyylilleni ja lennätti minua vielä monta kertaa. Pari kertaa tipuin maahan, mutta onneksi se ei sattunut, sillä maassa oli pehmeä karvainen matto.

Taas hän puhui jotain, nosti minut kädelleen ja lähti kuljettamaan minua, päädyimme ulos ja hän laittoi minut samalle orrelle taloni oven eteen, en vieläkään suostunut menemään sisälle ja pari kertaa tyttö joutui laittamaan minut sinne, tulin kuitenkin pois. Hän luovutti ja lähti sisälle vahtimaan minua ikkunasta.

Rupesin taas huutamaan äitiä, huutelin siinä tovin ja vihdoin äitini tuli, ensin tuli katsomaan minua sitten lähti taas ja palasi ruokaa nokassansa, söin monta herkullista ötökkää. Pian näin suuren valko-mustan linnun tulevan kohti, hän tuli luokseni ja otti minut suuhunsa, minua sattui niin kovasti. Äitini tuli apuun ja taisteli henkensä edestä minun puolestani, näin myös sivusilmällä kun se tyttö juoksi myös luokseni yrittäen pelastaa minut, sitten silmäni sulkeutuivat.