Miten on mahdollista, että Suomenlahden merialueista ei löydy kunnollisia syvyystietoja, esim. Espoon Suvisaaristossa ja Suomenojan edustalla syvyystietoja on heitelty sinne tänne jousten kusastun näköiesti. Siis alueella jossa on yli kymmenen tuhatta venettä laiturissa ei saada syvyystietoja merikartalle, mutta Suomen jokaisesta vähäänkään isommasta järvestä syvyyskäyrät löytyy? Aikaakin on ollut vuosikymmeniä, eli onko totta että Merenkulkuhallitusta ei voisi kiinnostaa yhtään vähempää? Karttojen paikkailu omilla laitteilla on vielä kaiken huipuksi kielletty laissa, eli tätä ollaan oikein tietoisesti haluttu?!
Suomenlahden merikartat
ovat kuralla
132579
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
katselee?
40kn vauhtia ja tuurilla vaan!
lienevät tarkoituksella "huonoja" syvyysmerkintöjen osalta. Taustalla saattavat olla maanpuolustukselliset syyt, koska armeijan kartoissa on syvyysmerkinnät hyvinkin tarkasti. Toisaalta kyllä olisi varmasti hyvä lisäillä merimerkkejä sellaisiin paikkoihin, joissa pohjakosketuksen riski on suuri.
Tuota ei kannata enää ihmetellä. Suomen merikartat ovat aina olleet muun Euroopan kehityksestä perässä:
- syvyysmerkinnät edes vähän luotettavia vain väylien keskellä
- vektorikartat 10 vuotta muista jäljessä
- hassu muista poikkeava koordinaatisto KKJ
- jne
Kaikki kolme väitettä ovat vääriä
- syvyysmerkinnät väyläalueelle ovat luotettavia, jos syntyy vahinkoja puutteelliseten väylämerkintöjen johdosta, on väylänpitäjä ja kartantekijä, eli Merenkulkulaitos korvausvelvollinen.
- vektorikarttojen osalta Suomen ratkaisu oli, että vektorikartat (Kauppamerenkulun aluksille tarkoitetut ENC:t) tehdään alusta alkaen uudestaan vektorikarttojen edellyttämällä tarkkuudella) Muut maat ryhtyivät vain digitoimaan painettuja karttojaan. Lopputulos sisältää kaikki painetun kartan virheet ja tuhat muuta vektoroinnin yhteydessä syntynyttä tulkintavirhettä. Yksityisten yritysten tekemistä vektoroinneista en sano mitään.
- karttojen koordinaatisto on nykyisin WGS84. Olisi kirjoittajan syytä uudistaa karttansa.
Se on totta, että syvyystietojen laatu vaihtelee rannikolla merkittävästi. Aina ei voida olla uudistamassa Helsingin edustan syvyystietoja, on sitä vesiliikennettä muuallakin Suomessa. Merenmittaukset maksavat sen verran, että kaikkea ei saada kuntoon kerralla. Puhutaan 10-20 vuoden uudistusohjelmista. Ja valtion kukkaronnyörien pitelijän suopeudesta.
Kesällä 2005 ajelin Anttolasta itään ja ihmettelin mikä h***tin jääräpää tulee vastaan eikä näytä joustavan yhtään omasta kulkusuunnastaan. Odotin, että molemmat siirrymme hieman oikealle ja sillä siisti, mutta tämä ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.
Lopulta mastoon syttyi valkoinen strobo jolloin arvelin, että jotakin on tekeillä ja siirryin vasemmalle.
Kysymyksessä oli Kaiku joka mittasi sisävesiä sillä kertaa. Sielläkin kun veneillään ja rahtilaivojakin jonkun verran liikkuu.
http://www.fma.fi/palvelut/tietopalvelut/tiedotteet/materiaalit.php
Kirjoitin "Suomen merikartat ovat aina olleet muun Euroopan kehityksestä perässä"
Kuten totesit, koordinaatistoksi on NYT otettu WGS84. Kerropa, koska Euroopan valtamaat siihen siirtyivät, jos enää muistat niin vanhoja asioita.
Sitten väylien syvyysmerkinnät. Juu, on ne paikkansa pitäviä, kun kuljetaan keskellä väylää. Mutta purjehtijan pitäisi tietää, kuinka paljon voi kahden viitan puolivälissä poiketa keskiviivalta. Vaan kartta ei kerro. Edes nyt vuonna 2007.
Kuten totesit, vektorikarttojen osalta Suomenratkaisu oli, että ei hoppuilla. Antaa muiden tehdä ensimmäiset versiot, mennään mukaan joskus myöhemmin.
Kyllähän niitä karttoja julkaistiin Euroopassa WGS84:ssä ennen suomalaisten siirtymävaiheen alkua 2003. Mutta ei mieleeni tule sellaista "valtamaata", joka olisi koko merikartastonsa jo vuosia sitten onnistunut kertarysäyksellä siirtämään. Sekalaisia virityksiä toki markkinoilla oli. KKJ oli pienenlainen taakka, koska se oli puhtaasti kansallinen systeemi. Mutta se ei oile merikartoittajien keksintä. Jos merikartoitus olisi siirtynyt WGS:ssään ennenkuin vastaava päätös oli kypsynyt muissa Suomen valtion karttalaitoksissa, olisivat kustannusriskit olleet melkoiset.
Yleisperiaate väylillä on, että väyläalueen raja on viitalta viitalle, ellei sitä ole rasterilla kartalle merkitty. Väylien leveyksiä ei ole mitoitettu purjehtijoiden luovimista varten, eikä tulla koskaan mitoittamaankaan. Jotain helpotuksia purjehtijoiden tiedontuskaan on mietintämyssyn alla, mutta suomalaisen saariston olosuhteet asettavat kyllä rajat liialliselle optimismille.
Siis Suomen ratkaisu vektori- eli ENC-karttojen osalta oli, että tehdään työ kunnolla alusta asti. Silti ei voida väittää, että Suomi olisi merkittävästi myöhässä naapurimaihin verrattuna. ja tehdyn työn laatu kestää vertailun. Kukaan muu ei tee ENC-karttoja kansalliselta alueelta kuin ko. valtio itse. Epäilen kirjoittajan kuitenkin tarkoittavan vektorikartoilla veneilijöille tarkoitettuja vektorikarttoja. ENC-aineistot ovat yksityisten veneilykarttatuottajien ostettavissa ja niitä on myös myyty tähän tarkoitukseen. Ne eivät vaan välttämättä kata veneilijöiden käyttämiä alueita. Tiedossani ei ole yhtään kansallista merikarttalaitosta, joka tuottaisi vektoriaineistoja n nimenomaan veneilijöiden tarpeisiin. Jos jostain löytyy, niin veneilytiheys noilla alueilla on vallan eri luokkaa Suomeen verrattuna.
Kirjoittaja epäilee muistini riittävyyttä vanhojen asioiden suhteen. Epäilyt ovat turhia. Tiedän ja muistan vanhoja asioita taatusti pidemmälle taaksepäin, kuin kirjoittaja. Valitettava vanhuuden ilmiö on, että muistia täytyy pikkuisen aina palautella.
epävirallinen varoitusmerkki merenmittausaluksen liikkeelläolosta. Veneilijät tuntuvat aika hyvin ymmärtävän asian ja tottelevan stroboa. Virallinen varoitusmerkki merenmittausaluksella ovat mastoon nostetut merkkikuviot "ohjailukyky rajoitettu". Näiden merkkien tunnistamiskyky on valitettavasti harvinaista. Ovat kuitenkin meriteiden sääntöjen perusasioita.
Niitä mustia pallukoita ei kaikissa valaistuoloissa eikä kaikista suunnista ole kovin helppo noteerata varsinkaan kun ei niitä osaa hakea ja muutenkin silmät pyöreänä ihmettelee kyseisen aluksen mielenkiintoista ulkonäköä ja käyttäytymistä. Strobo on varsin hyvä huomion herättäjä vaikka epävirallinen onkin.
tekstisi sisältää opetuksen kaikille veneilijöille ja jopa ammattimerenkulkijoille ja kalastajille.
Jos tapaatte vesillä oudolla tavalla käyttäytyvän aluksen, niin heti tuijottamaan mastoa olisiko siellä merkkikuvioita. Ne ovat mustia ja näkyvät kyllä aina, aillä tausta on vaaleampi. (Joskus näkee verkosta tehtyjä kuvioita, tuollaisesta typeryydestä vastaa ao. paatin kippari). Minulla on epäilys, että tämä osa navigointitaidoista on pikkuisen laiminlyöty. Ihan sama kuin lähtisi maantieliikenteeseen, mutta opettelisi vain pyöreät keltapunaiset liikennemerkit, eikä edes yrittäisi oppia muita.
Merenmittausaluksen tunnistaminen strobon, merkkikuvioiden ja muun ulkomuodon perusteella on tärkeää myös siksi, että alukset tekevät äkillisiä 180 asteen käännöksiä. Mitään päälleajo-oikeuksia näillä ei ole, ja kyllä siellä ohjaamossa ollaan valppaita väistämään, jos on pakko. Mutta silloin menee paljon tehollista työaikaa hukkaan.
Kyllä minäkin merkkikuviot olen opiskellut, mutta niitä tulee niin harvoin esim. järvillä vastaan, että ei osaa katsoa sillä silmällä. Lossit ja tukkilautan vetäjäthän tunnistaa muulla tavalla paljon helpommin kuten ehkä myös troolarit.
Noissa Kaiun kuvissa pallo-salmiakki-pallo-systeemi näkyy, mutta on hieman siellä muun rojun seassa.
Meidän tapauksessamme ei ollut mitään vaaratilannetta sillä hyvissä ajoin rupesimme ajatuksiamme vastaantulijan kanssa puntaroimaan ja etäisyyttä oli vielä pari sataa metriä kun tein selkeän väistön. Vauhtia 6 solmua, ehkä Kaiku saattoi ajaa hieman kovemmin (=urakkavauhtia) :)
hommissa auta. Jos liian nopeasti ajat tai muuten hosut, niin laadunvalvonta palauttaa päivien hommat uudelleenmittavaksi. Ja jos matalikoissa kiirehdit, niin paatti on kivellä ja urakka pissii perinpohjin.
Ei karttojen korjailua eli omia merenmittauksia ole kielletty, mutta rannikolla merenmittaus on luvanvaraista. Jos jokin venekerho haluaa oman satamalahtensa huolellisesti tutkia, niin lupa siihen kyllä irtoaa.