Olen koulukiusaamisesta saanut paniikkihäiriön joka nyt kolmenkympin hujakoillakin vaivaa vielä.
Lääkkeitä koitin vuosien mittaan aivan kaikenlaisia.Lopetin koska kohtaukset tuli vaan.
Tuntuu että joku riivaa juuri minua ja haluaa minulle jotain pahaa, mietin pääni puhki että mitähän helvettiä olen sitten oikein tehnyt niin pahaa että joku jahtaisi.
Summerini jumitettiin soimaan eräänä aamuna tulitikulla jatkuvasti.Lisäksi parin päivän päästä töistä palatessani pyöräni oli viety.
Saan helvetillisiä paniikkihäiriökohtauksia,en haluaisi olla asunnossani yksin,kokoajan on todella riivaava olo,ahdistaa ja sydän hakkaa.
"outoja" juttuja kuului muutama vuosi sitten eräässä toisessa asunnossa jossa asuin, kun talon patteria pitkin kuulin toisen asunnon bileistä musiikkia ja huutoa.Ihan selvästi kuulin oman puhelinnumeroni ja jonkun huutavan että soita se tänne niin tapan sen, johon naisen ääni vastasi, mä tuun siihe viereen nauraa ihan vitusti.
En ollut kännissä, tai missään pillereissä. Istuin vaan kotona lueskellen lehteä ja alakerrassa oli bileet.
Aika spesiaalia että joku vihaisi minua niin paljon että haluaa tappaa.
Sukulaisten mielestä kuvittelen kaiken.
Nyt on summeri jumitettu ja pyörä viety.
Polkupyöräni vieressä oli avonainen pyörä jota ei viety.Minun pyöräni kyllä kelpasi, vaikka oli helvetinmoisessa lukossa.
Kuvittelenko siis asiat kuten isäni väittää vai mitä helvettiä tapahtuu?
Tuntuu kuin tukehtuisin, unen saan vain pillereillä ja sillä että joku muu on asunnossa samaan aikaan.
Jos joku jahtaa,miksi?
Tämä on yhtä helvettiä ja pilaa koko elämäni, taas.Juuri kun luulin että kaikki on paremmin, ämpärillinen paskaa kaatuu taas niskaan.
Paniikkihäiriölääkkeitä en enää syö,koska eivät toimi.
Tuntuu että ainoa ratkaisu on kantaa mukanaan haulikkoa tai jotain tykkiä että pystyy puolustamaan itseään.
Sydän hakkaa tauotta helvetin lujaa.
Sitten vielä ihmiset huomaavat sen pahan oloni, ja miettivät mikähän hullu tuo on kun kyttää.
Duunissa joku nainen ihmetteli kovaan ääneen vittu kun toi kyylää kokoajan.No saatana kait sitä on varuillaan ja pälyilee ympärilleen jos tuntuu että kohta on viimeinen hengenveto lähellä.
Saatana että kiukuttaa ja vituttaa tämä olo.
Muuta en tahtoisi kun asua jossain missä voi olla yksin.Autio saari tai jotain.Vaikka bumerangi seurana ainoastaan, se ei ainakaan uhkaa minua.
Pelkään myös että menetän työkykyni pian ja elämä kusee taas kunnolla.Juuri kun on vakituinen duuni näköpiirissä ja parempi kuva kiikarissa, alkaa taas tämä.
Ostanko haulikon, vai mitä oikein tekisin?
En ole kertonut ihan kaikkia "sattumia" mitä on tapahtunut, niitä on paljon enempikin, mutta ei voi kertoa perheelle koska kukaan ei usko.
Vitun hienoa, eikö?
Lääkkeitä koitin vuosien mittaan aivan kaikenlaisia.Lopetin koska kohtaukset tuli vaan.
Tuntuu että joku riivaa juuri minua ja haluaa minulle jotain pahaa, mietin pääni puhki että mitähän helvettiä olen sitten oikein tehnyt niin pahaa että joku jahtaisi.
Summerini jumitettiin soimaan eräänä aamuna tulitikulla jatkuvasti.Lisäksi parin päivän päästä töistä palatessani pyöräni oli viety.
Saan helvetillisiä paniikkihäiriökohtauksia,en haluaisi olla asunnossani yksin,kokoajan on todella riivaava olo,ahdistaa ja sydän hakkaa.
"outoja" juttuja kuului muutama vuosi sitten eräässä toisessa asunnossa jossa asuin, kun talon patteria pitkin kuulin toisen asunnon bileistä musiikkia ja huutoa.Ihan selvästi kuulin oman puhelinnumeroni ja jonkun huutavan että soita se tänne niin tapan sen, johon naisen ääni vastasi, mä tuun siihe viereen nauraa ihan vitusti.
En ollut kännissä, tai missään pillereissä. Istuin vaan kotona lueskellen lehteä ja alakerrassa oli bileet.
Aika spesiaalia että joku vihaisi minua niin paljon että haluaa tappaa.
Sukulaisten mielestä kuvittelen kaiken.
Nyt on summeri jumitettu ja pyörä viety.
Polkupyöräni vieressä oli avonainen pyörä jota ei viety.Minun pyöräni kyllä kelpasi, vaikka oli helvetinmoisessa lukossa.
Kuvittelenko siis asiat kuten isäni väittää vai mitä helvettiä tapahtuu?
Tuntuu kuin tukehtuisin, unen saan vain pillereillä ja sillä että joku muu on asunnossa samaan aikaan.
Jos joku jahtaa,miksi?
Tämä on yhtä helvettiä ja pilaa koko elämäni, taas.Juuri kun luulin että kaikki on paremmin, ämpärillinen paskaa kaatuu taas niskaan.
Paniikkihäiriölääkkeitä en enää syö,koska eivät toimi.
Tuntuu että ainoa ratkaisu on kantaa mukanaan haulikkoa tai jotain tykkiä että pystyy puolustamaan itseään.
Sydän hakkaa tauotta helvetin lujaa.
Sitten vielä ihmiset huomaavat sen pahan oloni, ja miettivät mikähän hullu tuo on kun kyttää.
Duunissa joku nainen ihmetteli kovaan ääneen vittu kun toi kyylää kokoajan.No saatana kait sitä on varuillaan ja pälyilee ympärilleen jos tuntuu että kohta on viimeinen hengenveto lähellä.
Saatana että kiukuttaa ja vituttaa tämä olo.
Muuta en tahtoisi kun asua jossain missä voi olla yksin.Autio saari tai jotain.Vaikka bumerangi seurana ainoastaan, se ei ainakaan uhkaa minua.
Pelkään myös että menetän työkykyni pian ja elämä kusee taas kunnolla.Juuri kun on vakituinen duuni näköpiirissä ja parempi kuva kiikarissa, alkaa taas tämä.
Ostanko haulikon, vai mitä oikein tekisin?
En ole kertonut ihan kaikkia "sattumia" mitä on tapahtunut, niitä on paljon enempikin, mutta ei voi kertoa perheelle koska kukaan ei usko.
Vitun hienoa, eikö?
Vastaukset 12
Vanhimmat
On kyllä kieltämättä outoja yhteensattumia... Onko paniikkihäiriö ainoa "mt-sairautesi" vai onko sinulla taustalla joku muukin mt-ongelma?
On nimittäin väärin sanoa jos itse löydät summerisi jumitettuna tikulla että kuvittelet kaiken, mutta tuskimpa sinua kukaan "vainoaa" vaan paskaatuuria vain osuu kohdallesi...
"Duunissa joku nainen ihmetteli kovaan ääneen vittu kun toi kyylää kokoajan.No saatana kait sitä on varuillaan ja pälyilee ympärilleen jos tuntuu että kohta on viimeinen hengenveto lähellä.
Saatana että kiukuttaa ja vituttaa tämä olo. "
Aika ikävä tapaus kohdallesi, minkäs sille ihminen itse voi jos joskus silmät jää "jumittaan paikoilleen", itselleni ainakin tapahtuu noin, tosin eipä ole kukaan siitä vielä toistaiseksi maininnut ja jos mainitsisi niin saisi kyllä takaisin kivat sanansa =)
"Jos joku jahtaa,miksi? "
(tuskin kukaan jahtaa mutta)
Oletko kenties suututtanut jonkun naapurisi, kiusaa tekeviä naapureita kun nääs ikävä kyllä tässä maailmassa riittää, itselläni on kaikesta valittava naapuri, mikään ei koskaan ole hyvin hänen mielestään =P Tai joku vammainen exä?
tsemppiä huomenna on jo paremmin !
Ei oo muuta mt sairautta.
Joskus vuosia sitten aikaisemmassa paikassa asuessa satuin liikkumaan väärässä seurassa.Silloisen tyttöystävän veli oli pahemman luokan kriminaali.
Nukkuessani otti avaimet,murtautui kellarikoppeihin ja valutti minun ovelleni verivanan sormensa haavasta.Kyseinen herra on pilleristi ja narkkari.En ole vuosiin nähnyt, onneksi
Päästin kylään kun tyttöystävä niin halusi.Tapauksen jälkeen sain naapurustolta vihaisia katseita koska kaikki epäili minua tietysti koko paskasta.
tuntuu tosi oudolta jos joku vuosien takaa haluaa vielä kiukutella.Tosin eihän sitä tiedä,kaikenlaisia hulluja liikkuu.Olen koittanut pysyä poissa kaikenlaisista kriminaaleista.
Juuri samaisessa talossa asuessani kuulin patterin kautta puhelinnumeroni huudettavan, ja lauseet jotka ed. tekstissä lukevat.(eräälle tutulle joka kävi alakerrassa vieraisilla olen antanut numeroni).Eli ei voi olla korvieni välissä vika.
Sitä vaan mietin että miten helvetissä joku voi vielä kantaa minulle kaunaa tuollaisesta asiasta,eihän se edes ole minun vikani alunperinkään.Mistä voin tietää millainen pelle on kyseessä kun uskoin sitä naista jonka kanssa seurustelin?
Ajelin pyörällä auton luo joka on parkissa puistossa joka aamu duuniin aamusti mennessä kun katu on autiona.Nyt ilman pyörää olen jalkamies ja helposti kiinni juostavissa.Ehkäpä huomenaamulla saan tehdä tuttavuutta sen kanssa joka minulle kiukuttelee.
Tämä oma päätelmäni johon kukaan ei usko.
No, jos minut pahoinpidellään jonkun ryhmän toimesta sairaalaan, ja jään vielä eloon, saanpahan sanoa että vitun paskiaiset miksette uskonut mun sanaan.
Exiä on tässä kylässä pari kappaletta.Naisia jotka eivät sulata torjuntaa, en vain rakastanut ja jätin.Miksi siis pitäisi olla yhdessä ja loukata naista vielä enemmän?Mielestäni on väärin toista kohtaan jos ei rakasta ja on suhteessa.
Vaikuttaa ikävältä ja sul on varmaan paskat fiilikset.Mut jos sä ootkii oikeest hullu.Ei millään pahalla mut kirjotitkii jotenkii sillee. kato jos on hullu oikeesti ni eihän sitä ite tiedä.Ota rennosti vaa ja katot mihin se johtaa.Listiikö joku sut vai ei...ootko käyttäny aikasemmin huumeita kenties,ettei olis jotaa jälkimaininkeja?
On ehkä hullut fiilikset vaan nyt kun sydän hakkaa miljoonaa.En ole koskaan käyttänyt mitään huumeita,enkä käytä.
Saattaa suurennella asioita kun on helvetin paha olo.
Siis kysymyshän on että uskotko itse oikeasti että joku sinua "vainoaa"? Tiedän että ahdistuneella saattaa olla fiilis et kyllä kyllä kai mä jo uskon, ja silti ei usko (toivottavasti käsität)
jonnekin muualle. Saisitko työtä mistään muualta?
JOs sulla asuu omituisia ja pelottavia ihmisiä naapurissa, muuta muualle. Sitten, jos olet uudessa ympäristössä ja vieläkin kaikki kyttää ja kiusaa sua, voit alkaa ajattelemaan että olisko vika sittenkin omien korvien välissä.
Mars heti puhumaan lääkärille asioistasi. Joissain sairauksissa todella ihminen voi kuulla ääniä, joita muut ei kuule. Apua löytyy kun uskallat puhua lääkärille.
Mua on myös koulu aikoina kiusattu henkisesti. Se on myös varmaan jälkensä jättänyt kun olen paniikkihäiriöinen. olis kana kynittävänä niitten kiusaajien kans.
joka ainoa päivä koko yläasteen ajan olin jännitystilassa että koska joku hyökkää kimppuun.
3 vuotta ilman että keskustelin kenenkään kanssa, ei kavereita.
Opettajat poistivat luokasta MINUT vaikka minuahan siinä potkittiin.
Kait se oli helpompaa kuin rangaista koko luokallista poikia.
Koko juttuhan alkoi siitä kun luokan suosikkipoika kävi kimppuuni jolloin mottasin herraa klyyvariin.Sitten hän masinoi koko joukon minun kimppuuni.Hienoa.3 vuotta helvettiä.
Jossain vaiheessa jättivät rauhaan kun annoin takaisin turpaan kunnolla.Opettajien lääke minun kiusaamiselleni olisi ollut pistää minut tarkkikselle,vanhempia ei kiinnostanut koko asia.
Minusta pistettiin kiertämään huhuja joiden mukaan olin vaikka mitä, hullu ja muuta.
Omituisinta että jotkut täysin tuntemattomat sitten alkoivat pelkäämään minua..hyppivät suurinpiirtein seinille jos tulivat vastaan puistossa vaikka en katsonut edes päin.
Sana kiersi että jos minua lyötiin, löin todella lujaa takaisin koska muuta vaihtoehtoa ei ollut, kukaan ei auttanut enkä aikonut ottaa joka kerta turpaankaan.Kai sitten olin koko koulun mielestä hullu.Samapa tuo, täysin yhdentekeviä ihmisiä jokainen mielestäni.
Miksi ketään ei kiinnosta nykyään toisten auttaminen?
Tutulta tuo sinun tarinasi...
Ite olin pullukka poika joka helposti koulussa joutuikin toisten hampaisiin, aamuisin pelkäsin lähteä kouluun kun tiesin että taas minua siellä haukutaan... Itkin joka päivä pahaa oloani, opettajienkin nähden silti kukaan ei puuttunut, eipä oikeastaan edes vanhempani kun kerroin heille... Fyysisesti minuun ei kukaan uskaltanut koskea, tiesivät kai että sillo voi pestä pian takaisin... Olin tosi sulkeutunut, joitain kavereita minulla tosin oli, ja samat jannut ovat vieläkin kamuina nykyään uusia..
Koitti yläaste ja jokin muuttu, yhtäkkiä olinkin se porukan suulain ja sosiaalisin jätkä (siis suustani tosi lahjakas) kukaan ei enää pärjännytkään mulle suukopussa ei edes opettajat tai porukat... Aloin treenaamaan ihan mielettömästi ja hetkenpäästä ei t-paita enää mahtunutkaan päälle ja käsivarret raskausarpien peitossa punttien nostosta ja kasvaneista olkapäistä, samaan aikaan treenasin myös täyskontakti karatea eli kaippa minusta tuli se pahis, jota niin aluksi inhosin. Tosin tähtäimessäni olivatkin ne minua kiusanneet ihmiset, joka vitun päivä maksoin yläasteenajan takaisin siitä paskasta mitä olin saanut kestää ala-asteella, ja ne joita en tavoittanut suullani ni viimeistään viikonloppuna nyrkillä sai siinä muutkin osansa patoutuneesta aggressiostani... Oikeastaan tuo väkivaltainen kauteni loppui kun silloinen tyttöystäväni pyysi minua rauhoittumaan, sanoi tyylillä että on kyllä jännää seurustella "kylän pahimman jätkän kanssa". Ja kieltämättä pitkään jatkui itellä se että jos vastainen sana jostai kuulu niin ensiksi sulettiin sen apinan suu sanoin ja sitten jos vähänki kukkopojaksi rupesi niin sitten turvotettiin se suu umpeen nyrkillä... Kuitenkin aina hoidin koulun ja muut hommat, siis paremmin kuin keskiverto-oppilas yläasteella ja lukiossa... Tietysti olihan siinä pahanpojan jutussa oma jännityksensä kun näki että jopa jotkut opettajatkin kavahtavat jos vähänkin korotan ääntäni ainakun jossain kulin niin kuulin niitä tuossa menee se "piip".. Ja tietysti pienenkylän jätkänä olin mimmienkin keskuudessa aika suosittu "pahanapoikana" joten elämä "hymyili".
Lopullinen niitti entiselle elämälle sitten tulikin kun kutsuin yhden ystävän kylään ja alla oli jo muutama päivä oluen ottoa, aamulla sitten tulikin semmoinen paniikkikohtaus että nyt lähtee henki, ja sillä tiellä ollaan vieläkin, eli ennen olin vitun sosiaalinen ja tänään melkein jo vituttaa tavata ihmisiä ku rupeaa niin helposti ahdistaan ja pelkään tulevani hulluksi joka kerta kun vähänkin ahdistaa... Tosin on tästä itselle hyötyäkin ollut, en ole niin aggressiivinen enää nykyään, vaan entisen turpaan vaan kaikkia, meininki on muuttunut enemmänki kehoitukseksi poistua takavasempaan... Ja tiedostan tänään mitkä ovat minun ongelmiani, ehkä kaikki se patoutuva viha minkä ennen purin aggressiivisuudella sieltä yrittää esiin ja niinpä minua ahdistaakin tai jotain paskaa, lääkkeitä en huoli ja lääkärille en jaksa mennä niinkauan kun vähänki vielä henkipihisee, ja niin kauan kun vaimo ei sano et nyt kyllä hullu olet =D
Sori sekavaa tekstiä, kirjoitin siinä järjestyksessä kun asiat mieleen tulivat...
Enkä yhtään ihmettele tuota sinunkin paniikkiasi kun kokemuksesi ovat tollaset ! Tosin itse en ole koskaan pelännyt sitä että joku hyökkäisi kimppuun tmsp, ehkä siksi kun tiedän fyysisesti pärjääväni monelle muulle ja kun en pelkää väkivaltaa, mutta tiedän muitan paniikkilaisia jotka pelkäävät juuri tuota että mitäs jos joku vaikka hyökkää kimppuun ku meen pihalle...
Tsemppiä ! Kyl tästä selvitään !
menethän lääkäriin juttelemaan..
olen samaa mieltä täällä vastanneen Merjan kanssa,jostain sinun on apua saatava,uskonpa että oikea paikka on lääkäri nyt.
Mene ihmeessä mielenterveystoimistoon tai vastaavaan paikkaan juttelemaan!
Saisit varmistuksen, oletko todellakin kuvitellut kaiken vai onko naapurustosi täynnä ilkeitä, sinua kiusaavia ihmisiä.
Jos ilmenisi, että olet (stressaantuneena?) esim. vajoamassa psykoosiin, olisi sekä itsesi, että kanssaihmistesi, kannalta parempi, että saisit asianmukaisen hoidon!
Voimia jatkoon, ja jätäthän se haulikon ostamatta.