Kateudesta vihreänä sinua kirosin ja haukuin, minkä jaksoin, keksin ja ehdin.
Olit ärsyttävä meikkipelle, iloinen ja ystävällinen, kaunis.
Kävi niin, että kateus antoi voimaa kasvaa sinuksi ja ylikin.
Minusta tuli kateuden kohde.
Sain mitä ansaitsin, vihat, juorut ja pahat katseet. En osanut tuntea aikoinaan sympatiaa sinua kohtaan ja siksi ymmärrän niitä, jotka minua nyt pilkkaavat ja pyrkivät väheksymään.
Kateus on hyvinvointiyhteiskunnassa pahin kaikista. Se on tuhoava ja ikävä tunne. Kateellinen ei ikimaailmassa osaa käsittää aiheuttamaansa pahaa oloa, koska haukkuminen tuo kateelliselle hetkellisen vapautuksen huonommuuden tunteesta jota sisimmässään tuntee.
Kateellinen kierii kateutensa kourissa, itseinhossa, vihassa ja vähemmyyden tunteessa. Kadehdittu on avuttomassa tilassa, ilkeiden tekojen ja juorujen kohde. Kummassakaan ei ole hyvä olla.
Anna anteeksi K, en tiennyt mitä tein! Nyt tiedän ja kärsin tuomiotani.
Olit ärsyttävä meikkipelle, iloinen ja ystävällinen, kaunis.
Kävi niin, että kateus antoi voimaa kasvaa sinuksi ja ylikin.
Minusta tuli kateuden kohde.
Sain mitä ansaitsin, vihat, juorut ja pahat katseet. En osanut tuntea aikoinaan sympatiaa sinua kohtaan ja siksi ymmärrän niitä, jotka minua nyt pilkkaavat ja pyrkivät väheksymään.
Kateus on hyvinvointiyhteiskunnassa pahin kaikista. Se on tuhoava ja ikävä tunne. Kateellinen ei ikimaailmassa osaa käsittää aiheuttamaansa pahaa oloa, koska haukkuminen tuo kateelliselle hetkellisen vapautuksen huonommuuden tunteesta jota sisimmässään tuntee.
Kateellinen kierii kateutensa kourissa, itseinhossa, vihassa ja vähemmyyden tunteessa. Kadehdittu on avuttomassa tilassa, ilkeiden tekojen ja juorujen kohde. Kummassakaan ei ole hyvä olla.
Anna anteeksi K, en tiennyt mitä tein! Nyt tiedän ja kärsin tuomiotani.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä teit. Jos luulet oman olosi toisen oloksi.Oletat vain. Tuskin sitä pahaa oloa ja mieltä anteeksi pyydöllä pystyy hyvittämään.
Joka itsensä nostaa, se alennetaan.
Jos kyseessä olisin minä.en antaisi anteeksi. Se ajatushan on vain sinun sisälläsi. Sinun tekosi.
Vauvaudun. Koska keskinkertaisus kyllästyttää:
Ihminen joka ei tiedä mitä teoillaan saa aikaan, on tietämätön. Näin ollen -> ei ymmärrä tekojensa seurausta -> ei ymmärrä oloa jonka toiselle aiheuttaa.
Tietenkin Oletan, koska en voi Tietää. Jos haluaisin "hyvittää", en kirjottaisi tänne, vaan ottaisin henkilöön yhteyttä.
Kirjoitukseni pointti: Kateus on paha asia, joka syö sekä kateellisen että kohteen. Kateellisen tarkoitus on tuhota kohde -järjellä ei ole siinä paljoakaan tilaa- vihalla vain.
Tarkoitus oli herättää ihmisiä vihasta poispäin, mahdollisesti herättää se joka kateudessa kierii: Kateuden kohteella on omat murheensa. Ne eivät välttämättä edes liity kadehtijaan, mutta *.
Toinen asia, jonka toivoin kirjotuksesta selviävän: Saavutettuaan pisteen, jossa kateus loppuu, ei löydäkkään sitä mitä etsi, tilalla on uudet ongelmat. Onnellista loppua on turha odottaa vaikka saavuttaisikin sen, minkä aina luuli haluavansa.
Joka itsensä nostaa, se alennetaan. Niinhän se Suomessa käy, täällä ei saa iloita omista hyvistä ominaisuuksistaan tai olla itseensä tyytyväinen ilman kateellisia. Ennen se kateellinen olin minä, joten ymmärräthän kirjoitukseni itseironian. Pahansuopa kateus on noidankehä, joka ei tuo hyvää kenellekkään, vähiten kadehtijalle itselleen.
Se et ole sinä, joten anteeksiannollasi/antamattomuudellasi ei ole minulle mitään merkitystä. Vaikka olisit Se henkilö jota kadehdin, olisit ollut vain heijastus omasta silloisesta huonommuuden tunteestani. Henkilö, joka elämääni tuolloin kalvoi, tuli tilanteeseen vapaaehtoisesti. Hän janosi kateuttani ja sai sen, korkojen kanssa.
Kuten, ja jos ymmärrät kirjoittamani, oivallat ajatusten olleen minun sisälläni, minun päässäni. Minun tekoni, minun kirjoitukseni.
*Täydellisyyteen ei voi koskaan päästä, kateuteen tuhlattu energia on oman elämän tuhlausta.
mutta hyvä kirjoitus. Pääasia, että itse ymmärrät, eikö niin? Se henkilö K olkoon sinulle historiaa, josta opit jotakin.
En ole K - onneksi, koska Koona minun olisi vaikeaa/täysin mahdotonta antaa sydämessäni anteeksi. Tiedän minäkin, miltä tuntuu ikuiset juorut, valheet, asioiden kiertäminen ylösalaisin, pahat katseet, syntipukiksi joutuminen, apinanraivoinen mitätöiminen, täysin epäoikeudenmukainen viha kaikkine ilmaisuineen.
Ei vain niin, että se tuntuu ikävältä. Sitä myös pohtii yön jos toisenkin, käyttää energiaa jota ei lopulta haluaisi edes siihen käyttää... se saattaa lopulta synnyttää kohteessaan VIHAA. Et ole ehkä kokenut sitä vielä.
Miten antaa anteeksi sellaisen, mikä tuottaa ainoastaan PAHAA, mikä haluaakin tuottaa ainoastaan PAHAA, TUHOTA kateutensa kohde? - Ei voi antaa koskaan anteeksi, mutta voi jättää taakseen ja vain toivoa, että tekijä ymmärtää koskaan olla tulematta kadulla vastaan. :)
...RIP...
Olet varmasti tuosta kokemuksestasi oppinut jotain erittäin tärkeää. Se on ihmisenä kasvua. On myös ihmisiä jotka eivät opi kokemuksistaan mitään eivätkä siksi pääse kehityksessään eteenpäin. Onneksi olkoon. Mielestäni olet anteeksiannon ansainnut.