Sairastan bulimiaa useampaa vuotta, enkä saa lopetettua. Terveys menee, läheiset kaikkoavat, ainainen rahapula vaivaa ym. ym.
En jaksa tätä enään.
Hoitoon en halua / uskalla hakeutua, turha edes sanoa siitä. Mutta kaipaisin kiperästi neuvoja bulimiasta omin voimin selvinneiltä.
-Miten te lopetitte oksentelun? Yhtäkkiä, pikku hiljaa vai esim. päätöksellä: lopetan ensi viikolla?
-Soruitteko?
-mikä auttoi teitä olemaan ahmimatta ja oksentamatta?
-Mitä tekemistä keksitte bulimikoinnin tilalle?
-Entä, jos ahmitte ja oksensitte väsymykseen, yksinäisyyteen ja rentoutumiskeinoksi (kuten minä), niin miten ratkaisette nyt nämä edellä mainitut ongelmat?
Kysymyksiä on monta, mutta asiallisista vastauksista olisin enemmän kuin kiitollinen =)
En jaksa tätä enään.
Hoitoon en halua / uskalla hakeutua, turha edes sanoa siitä. Mutta kaipaisin kiperästi neuvoja bulimiasta omin voimin selvinneiltä.
-Miten te lopetitte oksentelun? Yhtäkkiä, pikku hiljaa vai esim. päätöksellä: lopetan ensi viikolla?
-Soruitteko?
-mikä auttoi teitä olemaan ahmimatta ja oksentamatta?
-Mitä tekemistä keksitte bulimikoinnin tilalle?
-Entä, jos ahmitte ja oksensitte väsymykseen, yksinäisyyteen ja rentoutumiskeinoksi (kuten minä), niin miten ratkaisette nyt nämä edellä mainitut ongelmat?
Kysymyksiä on monta, mutta asiallisista vastauksista olisin enemmän kuin kiitollinen =)
Vastaukset 4
Vanhimmat
itsekin olen vielä kamppailemassa eroon bulimiasta, mutta tässä on muutama vinkki jotka olen itse kokenut hyväksi..
- ensimmäiseksi suosittelen lukemaan Gisela van der Sterin kirjaa nimeltä Lupa syödä, mikäli et siis tuota vielä ole lukenut. Hyvin opastava ja informatiivinen kirja syömishäiriöstä ja bulimiasta sekä siitä selviytymisestä!
- toiseksi pidä ruokapäiväkirjaa. jos et jaksa kirjoittaa niin suunnitele ainakin päivittäinen ruokailusi. se on työlästä, mutta aluksi se on tärkeää jotta voi rauhassa syödä tarpeeksi tuntematta pahaa oloa. muista että syöt TARPEEKSI. sillä jos nälkä yllättää niin se on menoa joka vie suoraapäätä bulimiseen käytökseen.
- kun alkaa tehdä mieli ahmia, keksi välittömästi muuta tekemistä. soita kaverille, lähde lenkille tai tee jotain muuta mielekästä. mua auttaa erityisesti kun voin puhua jonkun ihmisen kanssa jostain. sen ei tartte olla bulimiasta puhumista. kunhan ajatuksen saa muualle. sanoit että oot yksinäinen, jos et keksi ketään jolle soittaa tai jonka kaa puhua, on olemassa semmosia auttavia puhelimia joista löytyy juttuseuraa ahdistaviin hetkiin. ei tartte yhtään hävetä soittaa sellaseen.
- viimeiseks neuvon sua kuitenki vielä hakemaan apua. ite taistelin kauan ilman apua, koska koin ettei mun bulimiani oo tarpeeks vakavaa et hakisin apua. viimein kuitenki sain itsestäni irti ja menin juttelemaan aluksi terkkarille joka ohjas mut lääkäriin.
vielä on munkin juttuni kesken, mutta nyt tulevaisuus näyttää valoisammalta. mulle ei sovi toi kertaheitolla lopettaminen, koska mä petyn aina pahasti jos oon päättäny että ei enää koskaan. tää vaatii elämäntapa muutosta, eikä se tapahdu sillä sekunnilla.
rohkeutta parantua sulle! =)
mäkin ajattelen ettei mun bulimia oo tarpeeks vakava. et mä oon vaan paisutellu sitä mielessäni muka isoks ongelmaks, vaikka todellisuudessa oisin lähes ehkä terve? en nyt jaksa alkaa latomaan faktoja mun elämästä tähän. mut miten voi luokitella onko bulimia tarpeeks vakava että tarvitsee hoitoa? kyllä kai ois hyvä ajoissa hankkia apua vaikkei oliskaan vielä kovin pitkälle sairastunut?
Mä oon monta kertaa yrittäny lopettaa oman tahdon voimin, vaan aina oon ennemmin tai myöhemmin retkahtanu. Ei onnistu multa. Eka aika lääkärille varattu elokuun alkuun. Mut tsemppiä sulle ja toivottavasti sulla etenee paremmalla menestyksellä omin avuin parantuminen!
että yrittäisit selvittää itsellesi pohjimmaisen syyn? Syömishäiriösillä on usein mielialan kanssa ongelmia, kuten masennusta ja ahdistusta. Jos yrittäisit tarttua myös näihin asioihin. Tasasempi mieliala edesauttaa paranemista:). Suosittelen lääkärissä käyntiä joka tapauksessa.
Tsemppiä!