Hei te samoin tuntevat (tai myöskin ex-lestat). Olen 17-vuotias uskovaisesta perheestä oleva tyttö ja NIIIIIIN kurkkuani myöten täynnä tätä aivopesua. Opit tuntuvat täysin vääriltä, ja elämä on liian kahlittua vl-piireissä. Kuinka helvetissä tätä voisi kukaan täysjärkinen lopun elämäänsä kestää?
Kiinnostaisi lähinnä tietää, millaista on ollut sukunne - lähinnä perheenne - suhtautuminen uskon kieltämisen jälkeen? Tiedän, että vanhempani tulevat pettymään, ja se tässä eniten harmittaakin. Mutta en vain jaksa; en voi loputtomiin elää heidän mielikseen. Piakkoin olen käynyt lukioni loppuun, ja sitten olisi tarkoitus aloittaa railakkaan opiskelijaelämän vietto toisella puolen Suomea - tarkoituksena tietenkin etäisyydenotto niin perheeseen kuin koko sukuunkin. Olen miettinyt vanhoillislestadiolaisuuden jättämistä jo varhaismurrosiästä asti - eli niin kauan kuin muistan - joten mitään harkitsematonta nuoruusiän toimintaa tämä ei ole. Minulla ei edes ole kuin muutama vl-tuttu, kaikki ystäväni ovat "uskottomia". Tapailen erästä ihanaa yliopisto-opiskelijapoikaa, joka EI missään nimessä ole vl. Olen TÄYSIN tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni, ainoa mikä ahdistaa on tämä uskon kahlitsevuus. Rakastan vanhempiani, mutta vituttaa vain se, että heidän on pitänyt synnyttää minut uskovaiseen perheeseen.
Voi, olisinpa saanut viettää normaalin teini-ikäisen nuoren nuoruutta.
Kiinnostaisi lähinnä tietää, millaista on ollut sukunne - lähinnä perheenne - suhtautuminen uskon kieltämisen jälkeen? Tiedän, että vanhempani tulevat pettymään, ja se tässä eniten harmittaakin. Mutta en vain jaksa; en voi loputtomiin elää heidän mielikseen. Piakkoin olen käynyt lukioni loppuun, ja sitten olisi tarkoitus aloittaa railakkaan opiskelijaelämän vietto toisella puolen Suomea - tarkoituksena tietenkin etäisyydenotto niin perheeseen kuin koko sukuunkin. Olen miettinyt vanhoillislestadiolaisuuden jättämistä jo varhaismurrosiästä asti - eli niin kauan kuin muistan - joten mitään harkitsematonta nuoruusiän toimintaa tämä ei ole. Minulla ei edes ole kuin muutama vl-tuttu, kaikki ystäväni ovat "uskottomia". Tapailen erästä ihanaa yliopisto-opiskelijapoikaa, joka EI missään nimessä ole vl. Olen TÄYSIN tyytyväinen nykyiseen tilanteeseeni, ainoa mikä ahdistaa on tämä uskon kahlitsevuus. Rakastan vanhempiani, mutta vituttaa vain se, että heidän on pitänyt synnyttää minut uskovaiseen perheeseen.
Voi, olisinpa saanut viettää normaalin teini-ikäisen nuoren nuoruutta.
Vastaukset 35
Vanhimmat
miten hirvittävä lakihenkisyys tuokaan tullessaan, et ole ainoa jolle on niin käynyt enkä puhu itsestäni. Olen nähnyt kuinka kuivuudesta tulee taakka jota kantaa, hymyt ovat tiukassa ja elämän täyttää tiukka rytmitys. Sopii joillekkin, toisille taas ei. Älä täysin menetä uskoasi vaan kokeile jotain muuta seurakuntaa, esm. vapaakirkko, helluntalaisuus, metro seurakuntaa, babtistiseurakuntaaym..jos sen kierroksen jälkeen vielä toteat ettei tä oo sun juttus niin hengähdä, ehkä Jumala kutsuu sut takaisin luoksesi..
Lopeta nyt jo hyvän sään aikana tuo nolo lässyttäminen Jumalasta tai muista uskonnoista.
Opiskelijaelämää kannata aloittaa, ei sekään oo hyväksi:).
No kyllähän se oli vanhemille kova paikka ku siitä uskosta luovuin, varmasti se teki heille asiasta vielä vaikeampaa, että meistä lapsista ei oo siinä uskossa ku yks. Pöly laskeutu kuitenki aika äkkiä. Kestää varmaan vanhemmillaki tottua siihen ajatukseen, vaikka et ois vuosiin eläny ku kunnon VL. Kyllä meillä välit vanhempiin on varmaan yhtä hyvät ku jos oltas VL:iä.
Tsemppiä sulle, äläkä pitkitä vanhemmille kertomista, mää tein sen virheen:)
Kiitos kipsu.
Kuinka monta sisarusta sulla sitten on? Meitä on neljä plus minä.
Meitä on 7 minä.
Jos syvemmältään mietitään aloittamaasi filosofointia siitä miksi "heidän on pitänyt synnyttää minut uskovaiseen perheeseen", niin syy on itsessäsi. Olet halunnut, vaatinut ja hyväksynyt kyseisen kehitysmetodisi.
Ole kiitollinen asioista ja kontrasteistasi.
Itselläni oli sama tilanne ja kysymyksiä sekä kokemuksia on, joita en vaihtaisi pois.
Muuten miksi usko on jätettävä?
Usko on jätettävä siksi, koska se yksinkertaisesti tekee nykyisestä elämästä aivan liian kahlittua. Enkö sitä tuolla toistanut jo useaan otteeseenkin? En halua elää näin, vl:n elämä ei vain ole sitä oikeaa minulle.
Se mitä usko on on itsessään arvoitus, eikä se tarkoita sitä miten sen luulet olevan. Toisaalta aikuisuus ja ihmisyys kätkee aina kysymyksiä ja arvoituksia joista ei pääse eroon. Ihmisyys vaatii kasvua, ja ilmeisesti uskonnollinen kasvu on sinulle hyvä vaihtoehto, ollut tai on.
Ei se että hylkäät vl tapakultuurin ja sen mukanaan tuoman tapanormiston tarkoita samaa kuin uskosta luopuminen.
Uskosta luopuminen on sitä että kiellät Jumalan olemassa olossa ja sen ohessa Jeesuksen sovitustyön omalta osaltasi.
Jos ajat takaa julki-jumalatonta elämää jossa ei ole mitään rajoja en voi suositella kenellekään.
Juuri tuo on mielestäni pelottavaa että kun ihminen kasvatetaan ehdottomiin rajoihin hän nämä kahleet rikottuaan on usein täysin rajton. Ja yleensä siitä seraa pahaa jälkeä kun kaikkea on pakko kokeilla eikä mitää "normaaleja" rajoja ole.
Juu, siis viittasin lähinnä uskolla nyt tähän vanhoillislestadiolaisuuteen. Ota ihan iisisti vaan :)
Minä luen itseni aivan pakanaksi, mutta mielestäni sinä olet hieman jumissa noiden juttujen kanssa. Vl-ympäristöstä poistuminen EI OLE sama kuin uskon hylkääminen. Noi sinun kahleesi tulevat selvästikin vl-yhteisöstä, tuskin siitä, mihin uskot.
Olen kanssasi samaa mieltä, että nämä kaikenkarvaiset yhteisöt eivät ole hyviä paikkoja. Mutta tuo intosi railakkaaseen elämään ihan vähän huolestuttaa. En tarkoita nyt mitään sielusi myymistä tai muuta hurskastelua. Tarkoitan, että voipi käydä niin kutsuttu nopeusvirhe. Vauhti kiihtyy tottumattomalla kovaksi ja mopo karkaa käsistä. Eräs tuttu vl-tyttö uhmasi kahleitaan ja lähti kylän poikien mukaan. Pojathan juottivat tytön humalaan ja tyttö sammui. Kaverini piti käydä myöhemmin ostamassa sitten tytölle apteekista raskaustesti. Kolhuja saaneena tyttö palasi vl-ruotuun. Mutta jos tyttö olisi lähtenyt vl-piiristä ja elänyt niin, ettei olisi tullut kolhuja, hän olisi jaksanut pysyä pois myös vl-piiristä. Toivottavasti ymmärrät, mitä yritän kertoa.
Muuten toivotan sinulle ihan oikeasti onnea elämässä ja paaaaljon auringon paistetta!
Olen kuitenkin omakohtaisesti nähnyt elämää vl ulkopuolelta sieltä missä ei ole rajoja eikä edes normaalia moraalia.
En soisi kenenkään löytävän itseään sieltä.
Vaikka vl sinänsä on hyvää tarkoitavaa se että asioita vältetään kollektiivisesti, elämäntapa normiston täyttäminen ei saisi kuitenkaan nousta uskon ehdoksi.
Ylhäältä annettu kiellon ja omakohtainen valinnan ero on ihmisen itsensä kannalta merkittävä. Vl annetaan ymmärtää että ylhäältä annetut suositukset (kiellot) pitää tarkoitaa samaa kuin omakohtainen valinta. (Kollektiivinen omatunto, kolektiivinen uskoko? Omakohtaisen uskon puutuminen?)
On eri asia jättää vl-liike kuin lopettaa uskomasta Jumalaan ja koska näytät olevan ihan fiksu terve nuori, varmasti tajuat tämän. Jumalaan uskovia ihmisiä on muuallakin kirkossa kuin vain vl-liikkeessä. Itse jätin vanhempieni uskonnon teini-iässä ja nyt olen kolmikymppinen. En kadu pätkääkään sitä että hylkäsin tiukat fundamentalistiset opit ja aloin elää omaa elämää. Mietin ihan samoja juttuja kuin sinäkin, koska pelkäsin loukkaavani vanhempiani, mutta silti päätin olla itselleni rehellinen. Värjäsin tukkani, otin korvakorut, kävin elokuvissa ja kuuntelin musiikkia, mutta silti en lakannut uskomasta Jumalaan. Mikään ei siis perusasioissa muuttunut. Aloin vain elää omaa elämääni. Muutto kotoa auttoi lopulliseen pesäeroon. Aluksi vanhemmat päivittelivät ja puhuttelivat korvakoruista, mutta kun en niitä kehoituksista huolimatta poistanut korvistani, he alkoivat tajuta, etteivät voi pakottaa minua omiin oppeihinsa. Meidän välit ovat hyvät. Aika tekee tehtävänsä.
Mitä jos vl-uskon unohdettuasi uskoisit vain Jeesukseen ilman mitään sääntöjä ja kieltoja?
Kiitos kaunis, mutta nyt sai riittää jeesustelut vähäksi aikaa.
Sinulla on hyvä asenne.
Heh, eihän se mun tai kenenkään muunkaan asiani ole mitä teet. Onnea "uuteen elämään" ja toivottavasti saat kokea paljon jotain sellaista mistä olisit jäänyt muuten paitsi =)
rientojasi ,niin heitä "kahleet" ja kokeile irtiottoa entisestä elämästäsi.Hanki elämyksiä kapakoista tupakasta viinasta yms , joista olet tähän saakka jäänyt paitsi,kunhan pysyt kohtuudessa.
Kyllä hauskanpito kuuluu nuoren ja vanhemmankin elämään.
Taivaallinen Isäsi saa sinut sitten kyllä halutessaan kiinni ,on se vaan sellainen Isä.
ei kyllä tunnu minkäänsortin uskovaiselle sopivalta ja tunnut olevan lopen kyllästynyt Jeesukseenkin.
Tärkeämpää kuin kuulua johonkin joukkoon on aito sydämen usko, johon kuuluu myös sen tunnustaminen (Raamattua mukaellen: Sydämen uskolla te tulette autuaiksi ja suun tunnustuksella vanhurskaaksi.)
Jumala on antanut ihmiselle vapaan tahdon valita, mutta Raamatussa varoitetaan myös, että voi niitä jotka Jumala hylkää.
Itselläni useimmat lapset ovat jo poissa kotoa. Sen verran kerron, että paljon helpompiakin reittejä olisi voinut kulkea.
Joku on sanonut tähän tapaan, että vanhempien rukoukset ovat kultaisessa maljassa Jumalan luona. Jumala onkin kaiken ja kaikkien yläpuolella, ja se, jos mikä, antaa voimaa kantaa myös lastensa elämän taakkoja, elikkä antaa ne Jumalalle.
Lopuksi: Älä ainakaan koskaan jätä rukoilemista! Lämpimin ajatuksin sirkka
Vl-liikkeen kahlitsevudesta voit toki lähteä, usko oikeisiin asioihin kannattaa säilyttää. Käypä vaikka körttien, hellareiden tai pelastusarmenialaistan tilaisuuksissa toteamassa, että usko on iloinen asia.
Tervetuloa uskomisen vapauteen!
Vapaudu näkemään muutkkin kuppikunnat vaihtoehtoina.
Katsopa vaikka tänne:
http://tori.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000007&conference=4500000000001219&posting=22000000027450243
minusta tuntuu,ettet ilmeisesti halua tietää mitään uskosta,vaan haluat rynnätä suin päin kaikkiin maailman nautintoihin.
kysyn kuitenkin,oletko lukenut Raamattua sydän avoinna?
Vain niin voit ottaa kantaa siihen,ovatko opit vääriä,vai eivät.
On helpposanoa noin,jos kuuntelee vain pelkät puheet ja alkaa epäillä. Mutta Raamatun tutkiminen voisi vahvistaa käsitystäsi,joko puoleen tai toiseen,ihna kuinka Jumala hyväksi näkee.
Itse uskovaisen perheen kasvattina tiedän,että maailma houkuttelee ja sitä se tekee erityisesti nuorena.
nyt hiukan vanhempana tiedän kuitenkin,ettei sillä tiellä todella tule onnelliseksi.
Hetken aikaa voi olla hauskaa ja onnistut ehkä vaientamaan omantuntosi äänen,ehkäpä kokonaankin.
Mutta ennen pitkää humaat elämäsi tarkoituksettomuuden ja järjettömyyden.
Huomat juosseesi turhuuden perässä,joka ei johda muuhun,kuin katoavaan,tyhjään elämään.
jos tunnet Raamatun,tiedät myös lain ja se laki puhuttelee sinua,eikä anna sielullesi rauhaa.
mutta itse sinä tiesi valitset,ja milloinpa nuorempi olisi kuunnellut vanhemman neuvoja?
En minäkään kuunnellut.
Nyt saan kuitenkin olla jälleen vapaa ja onnellinen.
Tiedän,ettei elämäni ole turhaa.
Hetken tuntui,että jouduin luopumaan paljosta,kun valitsin uskon. Hyvin pian huomasin kuitenkin,että uskoa on minua paljolta pahalta varjellut.
Hyvin kauniin kiitoksen sain eräänä päivänä,kun nuoruuden ystäväni vanhemmat kiittivät minua ihan sydämestään,että heidän lapsensa on paljosta pahasta säästynyt,kun on kulkenut uskovaisten porukassa,vaikkei itse uskovainen olekaan.
Sanoivat tienneensä,että meidän seurassa heidän lapsensa on turvassa. Ja niin olikin... :-)
raamatussa kehotetaan, että pidä se , mikä sinulla on , ettei kenkään sitä sinulta ottais pois.Ja sanotaan, että olet sinä kylmä tahi palava kunhan et penseä ole.
Minulla äiti ja sen suku ovat lestoja ja äitihän yritti meistäkin niitä tehdä. Meitä on kolme lasta eikä kukaan ole uskoon tullut. Pienenä äiti vei tilaisuuksiin mutta siihen se jäi. Äidin suvun silmissä ollaan mustialampaita ja kanssa käyminen on pinnallista. Isäni ei ole uskovainen ja siitä on ollut meille se tuki ettei ole painostusta ollut koskaan. Avomieheni perhe on myös lestoja ja hänen perheestään on uskon jättänyt aikuins iällä useampi. He kuitenkin ovat olleet uskossa aikuisuutten asti. Avomieheni äidin silmissä olemme myös niitä mustialampaita kun emme ole naimisissa emmekä periaatteesta menekkään. Oltu jo yhdessä 7v ja talot rakennettu. En missään vaiheessa ole katunut valintojani.
Nykyisin kun seuraa näitä lestoja niin monet menevät nopeasti naimisiin ja sitten lapsi syntyy jo muutaman kuukauden kuluttua eli ei pidä enää sekään paikkansa että seksi kuuluu vasta avioliittoon. Monissa perheissä on televisio tai ainakin vastaanotin jolla ohjelmia ja videoita voi katsoa. Kaupungilla ja kylillä uskovaiset nuoret juovat ihan samallalailla kuin muutkin. Olen tullut siihen tulokseen että mikä sen kierompaa kuin nämä teeskentelevät vanhoillislestadiolaiset. Eivät he ole sen parempia ihmisiä kuin muutkaan.
En sano tietenkään hänen nimeä mutta hän sanoi että helppo salata vanhemmilta juominen kun porukka juo ei kukaan kerro koska sitten se kertojakin paljastuisi että on koskenut alkoholiin. Varalta juorutaan naapurin epäuskoisista nuorista että niitä nähtiin kaupungilla kännissä, että huomio kiinnittyisi heihin. Yhden porukan toimintastrategia tämä. Muista en tiedä.
..teille näistä lukuisista rohkaisuista ja vastauksista ylipäätään. Päivä päivältä pidän päätöstäni entistä oikeampana. Tässä olisi sitten vain odoteltava sitä muuttoa :/
Dark and difficult times lie ahead.
Tee oman valinnan mukaan. Jos se nyt tuntuu että kaveriverkosto pienenee mutta kyllä sinä saat ajan myötä uusia kavereita jotka ovat saman henkisiä. Ei muuta kuin kerrot vanhemmille asian ja sanot että se ei ole kerran päähänpistos vaan pieemmän ajan harkinta.
17-v kirjoitit: Dark and difficult times lie ahead.
xxxx
But in middle of that darkness, you will see light, the light of life, which shines in your life and even if you close your eyes, it warms you like midday Sun does.
Like flower, you can grow in that light, without pressure, without guilty, just the way you find to be right. No more forced decisions, your soul will be free, free at last.
En ole vl, joten voit lukea tämän turvallisella mielellä, enkä toivo sinulle mitään pahaa, enkä pakota sinua edes mihinkään uskoon. Usko on oltava vapaaehtoinen asia ja ainakin oikea usko Jeesukseen on sitä, sekä oikeaan Raamatulliseen seurakuntaan kuuluminen.
Mutta asiaan:
Et ole jättämässä uskoa - VAAN USKONNON JA NÄIDEN ERO ON SUUREMPI KUIN YÖLLÄ JA PÄIVÄLLÄ. Uskonto tarkoittaa tiettyjä sääntöjä, tapoja elää ja oppeja jne... valitettavasti ne eivät ole uskoa Jeesukseen, eivätkä pelasta harjoittajaansa.(Gal. 3:10 "Sillä kaikki, jotka perustautuvat lain tekoihin, ovat kirouksen alaisia;")
Uskonto kahlitsee, mutta usko Jeesukseen vapauttaa.
Usko on Jumalan lahjaa (Ef. 2:8-9) ja tekoa ihmisessä, mutta uskonnollisuus on ihmisten ja jopa paholaisen aikaan saannosta, Jeesus vihasi aina näitä perinnäissääntöihin orjuuttajia.
Uskonto ei anna sielun rauhaa ja sisäistä vapautta, mutta usko Jeesukseen antaa ne ja paljon muuta.
Usko on ojentautumista sen Jumalan äänen ja sanan mukaan (Hepr. 11:1, Joh.15), mutta uskonnon harjoittaminen on ihmisten miellyttämistä ja siten itse itsensä pelastamista tekojen kautta.
En väitä, että kaikki vl:t olisivat vain uskonnon harjoittajia, se on Jumalan asia tietää, mutta sinä ainakin olet ollut vain sitä.
Ikävä todet, että taas on yksi pakkouskontoon pettynyt, jota on Jeesuksen vaikea saada ymmärtämään oikeaa evankeliumia, mitä julistavat nämä vl:n helvettiin tuomitsemat muut Jeesukseen uskovat tähän pimeään maailmaan. Mark. 16:15-20
Kuule älä murehdi jos olet mielestäsi jotakin menettänyt sillä sinun tulee kaikesta huolimatta antaa anteeksi heille, sillä hekin ovat harhaopin uhreja ja yrittävät vain miellyttää vl-yhteisöään.
Vain uskomalla Jeesukseen sinä voit saada todellisen uskon ja rauhan. Jos Jumala armossaan sinua kutsuu ja voit sydämessäsi uudelleen punnita, mikä elämässä todella kannattaa. Itse kuulun vapaisiin suuntiin, ja siksi heitän sinulle pallon tutustua oikeaan evankeliumiin ja eteenkin elämän Herraan Jeesukseen, tapaat Hänet kuitenkin ennemmin tai myöhemmin (Hepr. 4:13), siksi on hyvä olla asiat ja välit kunnossa Hänen kanssaan.
Toivottavasti ymmärrät, mitä sinulle sanon!
Hyvää kesän jatkoa!
Oot tyhmä tai jotai? Et sä kässää sitä asiaa et sitte ollenkaa.. mee muualle kirjottelee ..
Meillä on koko perhe lestoja, meillä on 5 lasta minä. Seiskalla usko alkoi rakoilemaan, kasilla jätin kokonaan. Ammattikoulussa tulin uskoon uudelleen, sairauden kautta. Tunsin, miten Jumala siunasi ja varjeli.
Mutta... Sitten alkoivat epäilykset. Onko vl-usko sittenkään oikea, mietin. Houkutti tukan värjäys, meikkaus, juominen. Ja sitten sen päätin, että vl en enää ole.
Kävi mielessä, miten kertoa tämä kaikki. Pitkitin, pitkitin. Mutta sitten puhuin saunassa äidin kanssa. "Mitä sä ajattelisit jos joku meijän lapsista jättäis lestadiolaisuuden?" Kysyin. "No, olisin tietenkin surullinen". "Kun mä oon vähän miettiny jaksanko enää olla..." Ja siitä se lähti. Hiukset värjäsin ym.
Ja päätöstäni en ole katunut päivääkään, en todellakaan. Älä pitkitä ratkaisua, kerro, mitä tunnet ja koet.
Onnea valitsemallasi tiellä, ja uskon että se on oikea!
ei kannata pitkittää ku eihän se siitä helpotu. Vanhempien on pakko hyväksyä sun ratkasu, vaikka varmasti ovatkin surullisia ja katsovat että kasvatuksessa on joku mennyt pieleen. Eihän sitä elämää voi toisten mielen mukaan elää.
Itse pitkitin kertomista ja se meni vaan vaikeammaksi. En edes kertonu ennen kuin vanhemmat kysy sitä asiaa multa. Sen jälkeen oli kuitenki paljon helpompi olla. Tsemppiä sulle=)
elämähän oli mulle helpompaa kun en enää asunu vanhempien kans.
yhteisö vielä tuntuu kahlitsevalta, jonka on jättänyt.Elämä on nyt omalla vastuulla.
Ei menneistä samantien pääse irti ku VL:n jättää. Varsinki jos on rankat kokemukset saattaa joutua pitkään käymään terapiassa.