En tiedä missä vika, olen nyt ollut jo jonkin aikaa tosi kireä. Hermostun pienimmästäkin jutusta ihan syyttä. Ahdistaa kivatkin jutut.
Pahinta on etten ollenkaan tiedä miksi olen tällainen. Olen yrittänyt miettiä syitä, mutta en keksi mitään "oikeasti" hyvää syytä. No...työni nyt on ihan peestä ja inhoan olla siellä. Ei siksi että olisi liikaa tekemistä, vaan päinvastoin. tunnen että työ on turhaa, tekemistä ei oikein ole, tuhlaan aikaani siellä. Samoin muutenkin vähän työjuttuihin liittyen suunta hukassa. Enkä oikeastaan näe ystäviä kovinkaan usein, koska asuvat muualla. Mutta muuten asiat ovat periaatteessa tosi hyvin poikaystäväni kanssa ja kotona jne.
Onkohan tämä jotain ahdistuneisuushäiriötä vai mitä?
Tällaista ärsytys oloa voi kestää pari viikkoa, sitten taas olen enemmän oma iloinen itseni.
Mitenkään masentuneeksi en itseäni tunne mutta äärimmäisen jotenkin stressaantuneeksi ja ailahtelevaiseksi. Mielialat vaihtelee ja esim. asiat jotka ennen tuntuivat kivoilta esim. kotona mieheni kanssa, tuntuvat yhtäkkiä rasittavilta, missä ei ole mitään järkeä.
Äh, en tiedä, onko muilla ollut tällaista?
Pahinta on etten ollenkaan tiedä miksi olen tällainen. Olen yrittänyt miettiä syitä, mutta en keksi mitään "oikeasti" hyvää syytä. No...työni nyt on ihan peestä ja inhoan olla siellä. Ei siksi että olisi liikaa tekemistä, vaan päinvastoin. tunnen että työ on turhaa, tekemistä ei oikein ole, tuhlaan aikaani siellä. Samoin muutenkin vähän työjuttuihin liittyen suunta hukassa. Enkä oikeastaan näe ystäviä kovinkaan usein, koska asuvat muualla. Mutta muuten asiat ovat periaatteessa tosi hyvin poikaystäväni kanssa ja kotona jne.
Onkohan tämä jotain ahdistuneisuushäiriötä vai mitä?
Tällaista ärsytys oloa voi kestää pari viikkoa, sitten taas olen enemmän oma iloinen itseni.
Mitenkään masentuneeksi en itseäni tunne mutta äärimmäisen jotenkin stressaantuneeksi ja ailahtelevaiseksi. Mielialat vaihtelee ja esim. asiat jotka ennen tuntuivat kivoilta esim. kotona mieheni kanssa, tuntuvat yhtäkkiä rasittavilta, missä ei ole mitään järkeä.
Äh, en tiedä, onko muilla ollut tällaista?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Oletko väsynyt? Entä kuinka kauan sinulla on ollut mainitsemiasi oireita - siis kaiken kaikkiaan?
Pari vuotta sitten oli itselläni ihan samanlainen tilanne. Nyt asiat ovat omalta kohdaltani toisin. Kirjoita, jos haluat; [email protected]
Vähän kuin olisi lukenut omaa ajatusten virtaa.
Minullakin on työ, jota inhoan koko sydämestäni. Oli vain pakko ottaa vastaan että saa jostain tienestiä. Onneksi sitä ei ole enään kuin kolme kuukautta jäljellä.
Puhuivat jatkostakin, mutta asia on auki. Toivon todella ettei työt jatku, en halua juuttua hommaan joka on vaatimustasoltaan ja vastuultaan niin rankkaa. Varuillaan olo ja jatkuva asioiden sataan kertaan tarkistaminen vie mehut.
Monet ennen mielihyvää tuottavat asiat ovat alkaneet tuntumaan ärsyttäviltä. Jos miesystävä ehottaa jotain kivaa menoa tai tekemistä, tulee ensimmäisenä ajatus, että "Minkä vuoksi pitäisi, ihan sama kun istun nyt tässä vain ja olen".
Iltaisin menen hirveän aikaisin nukkumaan, että saisin senkin päivän nopeasti pulkkaan ja seuraavaa tahkoamaan.
Perjantaisin on ajatusmalli aina valmiina, että nyt on viikonloppu sitten ja pitäisi olla hauskaa. Ei tunnu missään, evvk.
on noin...
Mulle jopa työkaveritkin siitä on sanonut, kuinka kiree musta on tullut :/
Ja sen jälkeen meni taas hetken paremmin ja toivon, että tämä kesäloma auttaa myös kireyden laukaisuun...muuten en tiedä mitä tehdä...
ja lopulta istuin vain sohvalla vihoissani. Menin lääkäriin joka sanoi että kyseessä on vakava työuupumus ja masennus. Hän määräsi lääkkeet jotka alkoivatkin toimia viikkojen kuluessa. Nyt olen päässyt vihasta ja kiukusta ja elämä alkaa pikkuhiljaa hymyilemään.
että niillä lääkkeilläkö se elämä paranee?
Jos kyse on alunperin ollut esim. liian rankasta tai turhauttavasta työstä, oikea "hoito" on mielestäni muuttaa elintapojaan ja -olosuhteitaan. Esim. neuvotella uudet työtehtävät/toimintatavat tai peräti vaihtaa työpaikkaa. Olen itsekin joskus aiemmin mennyt samaan halpaan: sinnittelin vuodesta toiseen ihan mahdotomassa työssä ja sitten sairastuin. Terveempää olisi ollut lähteä sieltä, heti kun elämä alkoi mättämään. Tiesinhän itsekin, että pahan oloni syy oli mätä työilmapiiri.