Olen taas ollut niin yksinäinen koko päivän, että taas itkin illalla ja menen nukkumaan itkien itseni uneen. Muut löytävät kumppanin menevät naimisiin, saavat lapsia ja elävät normaalia elämää. Minä saan kestää tätä ainaista yksinäisyyden tunnetta. Olen koulukiusauksesta niin vahingoittunut, että tuskin pystyn koskaan enää luomaan kunnon suhdetta kehenkään. En pysty olemaan kovin pinnallinen kaiken kokemani jälkeen. Tiedän kuinka julmia ihmiset voivat olla. Siispä itken yksin kenenkään lohduttamatta. Hyvää yötä vaan kaikille yksinäisille!
Olen taas niin yksin
itken
131488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Hyvää yötä sinulle! Et ole yksin yksinäisyytesi kanssa, meitä on paljon.
uneen, pieni. Vielä eräänä päivänä sinäkin olet onnellinen ja se päivä voi olla jo huominen. Et ole yksin - voimia ja elämäniloa. Nuku hyvin..
Uni on heikoille luonteille. Valvo tämä yö tähtiin katsoen niinkuin minäkin.
Parisuhteet ovat pinnallisille. Osta mäyräkoira ja heviä ja tulee heti helvetin paljon parempi olo.
oikeaa asennetta! :) Kiitos! Hyvää kesää sullekkin. (t.ei alottaja)
Kyllä ihmiset osaa olla ilkeitä. Eräskin eläkeläinen kiilasi kassajonossa eteen, ei ollut edes ostoksilla siinä kaupassa, vaan rahaa tuli vaihtamaan. Kummallisia noi eläkeläiset kun aikaa kulutetaan johonkin rahapelikoneeseen,tupakkaan ja alkoholisoitumiseen ja yhteiskunta maksaa kaiken tämän huvin. Juu...mokomakin eläkepappa :)
Mutta palatakseni tähän, kyllä sinulla on kuule vielä toivoa. Itsekin olen ollut koulukiusattu mutta olen selviytynyt siitä päässyt niitten draumaattisten juttujen yli... itselleni työnteko on ollut terapeuttista kun teen työtä jossa pärjään ja saa joskus kiitos....toisinaan, taas ei.
Jos haluat kirjoitella mun kanssa vaikka sähköistä postia niin sekin on mahdollista.
Halei vaa sulle ja kaikil muil ja hyvii öit. Samat jutut ovat vaurioittaneet minuakin. Mulla on vaan käyny vähän niin että olen menettänyt toivon jo normaalista elämästä, enkä enää murehdi sen puutetta niin. :=) Mutta kyllähän se oma hanibani kelpais.
Minä en tunne julmia ihmisiä. Kyllä ihmiset ovat pohjimmiltaan hyviä. Jokainen oikeasti tietää, mikä on väärin ja mikä oikein. Kun sen tiedon mukaan vielä eläisimme, niin mitä siitä syntyisikään?
Toivon sinulle ihanien ihmisten täyttämää kesää.
no, en ole koulukiusattu, mutta erittäin yksin kuitenkin. kavereita ei juuri ole, elämänkumppanista puhumattakaan.
Koita jaksaa, niin teen minäkin..
En ole oikeastaan koskaan tuntenut minkäänlaista yhteenkuuluvuutta tai todellista hyväksyntää keneltäkään kuin ehkä joskus äidiltäni. Olen koko elämäni tuntenut oloni yksinäiseksi. Jo lapsena tunsin itseni masentuneeksi ja kelpaamattomaksi omana itsenäni. Aina minua on pilkattu halveksittu otettu kohteeksi ilkeilylle. Kunnon ystäviä minulla ei ole koskaan ollut. Ihastuksia enempää en ole rakkausasioissa kokenut. Pari vuotta sitten samoihin aikoihin kun sairastuin hankalaan masennukseen kuoli suuri varhaisteiniiän ihastukseni. Tunnen vieläkin sen surun vihlaisun rinnassani kun ajattelen asiaa. Olisi varmaan kaikkien mielestä parempi että katoaisin pois.
Sinä et hyväksy itseäsi.
Sinä elät muille, etkä itsellesi. Sinä luulet että sinun pitäisi olla joku mitä et sisimmässäsi ja autenttisesti ole.
Mieti nyt itsekin. 95% kaikista ihmissuhteista olet ollut lasten ja teinien kanssa. Kuka tuollaisista elämää näkemättömistä pennuista välittää ? Varmasti sinä aikuisena ihmisenä löydät tasoistasi seuraa.
Mene kirjastoon lukemaan, mene kävelylle puistoon, ota pullakahvit vanhempiesi luona, mene saunaan ,kuuntele musaa tai ota päivänokoset. Sitten menet kirjakauppaan ja ostat jonkun elämäneuvokirjan. Kyl se siitä.
Taas näin onnellisia pareja kuhertelemassa ulkona liikkuessani ja oloni tuli entistä yksinäisemmäksi. Valitettavasti olen niin virheellinen ihminen etten koskaan löydä ketään joka rakastaisi minua tällaisenaan. Siispä tänäänkin käperryn kylmään sängyyn peiton alle ja itken itseni uneen.
Minäkin katselen kateellisena näitä rakastuneita onnellisia pareja. Ja joskus itkeä ripautan tipan kaipuusta, joskus naureskelen älyttömälle ajatukselle että edes ajattelen tai toivon sellaista omalle kohdalleni. Kyllä se niin on että se on vain tyydyttävä tähän yksinäiseen kylmään sänkyyn ja ilta illan jälkeen käperryttävä sinne peiton alle itkemään. Vaikka minulta alkaa jo nuo kyyneleetkin kuivua. Se ei millään tavalla helpota oloa kun ei edes pysty itkemään enää.