Ympäristön kannalta heidän valintansa eduskuntaan perussuomalaisten riveistä asioita askeleen parempaan ja Vihreän liiton edustajia paremmin/tehokkaammin hivuttava asia.
"Veltto" Virtanen oli aiemmin ekologishenkisen Kirjavan Puolueen edustajana ja hän sekä viime vaaleissa eduskuntaan Uudeltamaalta päässyt Pirkko Ruohonen-Lerner (http://www.vaalikone.fi/eduskunta2007/naytaehdokas/Pirkko Ruohonen-Lerner/1017/3684 , omat sivut http://www.pirkon.info/) vievätkin ympäristön asiaa ja tilaa omalta osaltaan ja todellakin Vihreän liiton edustajia paremmin kohti parempaa.
Sen, miten kansanedustaja voi edistää ympäristön asiaa voi ajatella tapahtuvan kahdella tavalla (vaikka tapoja periaatteessa on lukematon määrä).
Ensiksi hän tietenkin voi ideoida ja ajaa läpi yksittäisiä parannuksia lainsäädäntöön, jotka auttavat asiaa. Tässä Vihreän liiton edustajat ovat olleet olemassa olonsa aikana vahvoja, mutta vähintään yhtä vahvoja samassa asiassa ovat yksittäiset ympäristöseikat politiikassaan korkealle priorisoivat edustajat muista puolueista kuten tässä tapauksessa Virtanen ja Ruohonen-Lerner.
Toinen tapa on edellistä vaikeammin mitattavissa ja määritettävissä ja tapahtuu epäsuorasti siten, että kansalaiset omaksuvat eturivin tunnettujen ihmisten ajattelua ja toimintapoja, mikä sitten näkyy kansalaisten toiminnassa. Vihreän liiton edustajilla tämä kansalaisiin periaatteessa propagandan lailla vaikuttava, kansanedustajan välittämä viesti on kohderyhmältään rajautunut varsin pieneen porukkaan koko kansaa ajatellen eli lähinnä Vihreän liiton äänestäjiin ja muuhun Vihreää liittoa lähellä oleviin porukkaan kuten Vasemmistoliiton lähellä vihreitä oleviin kannattajiin.
Vihreät eivät kuitenkaan onnistu levittämään vaikutteita siihen suureen osaan kansasta, joista suuri osa jo periaatteessa enemmänkin vastustaa kaikkea sitä, mitä vihreä toimija edustaa. Nytpä siis kun ympäristöasioita korostava toimija tuleekin muusta puolueesta kuin vihreistä, eivät stereotypisoivan ajattelun omaavat, vihreitä jopa inhoavat kansalaiset enää voikaan ympäristöteeman perusteella jakaa edustajia karkeasti kahteen luokkaan "ympäristöhihhulivihreät" ja muut.
Ympäristön huomioiminen joka päiväisissä toimissa eteneekin muista kuin vihreästä puolueesta tulevien, ympäristöasioita painottavien edustajien myötä taas askeleen kohti parempaa, kun näiden edustajien myötä ympäristöpainotteisuus voidaan nähdä "normaalinakin" toimintana eikä vain ympäristöhihhulointina.
Edellä kerrottu on varsin ikävää luettavaa jo siinä mielessä, että se kertoo aika paljastavasti sen, miten yksinkertaisesti suuri(n) osa kansalaisista ajattelee ja muuttaa ajattelutapojaan: siihen tarvitaan ihmisiä antamaan esimerkki vähän kuten vanhemmat antavat esimerkkiä lapsilleen. Kansan suuri enemmistö on vielä aikuisiällekin ellei koko elämänsä ajan varsin riippuvaista esikuvista ja heidän vaikutteistaan. Tosin eiväthän he sitä itse tiedosta. 'Itsenäisenä olemisen' sijasta heitä pikemminkin voidaan kuvailla sanoilla 'riippuvainen' tai 'vaikutuksille varsin altis'.
Kansan suurin enemmistö siis on mitä on, varsin yksinkertaisesti ajattelevaa ja yksinkertaisia johtopäätöksiä tilanteessa kuin tilanteessa vetäviä henkilöitä. Heidän vuokseen kannatan seuraavassa aiemmin esittämäni käytännön muuttamisen kokeilemista, jotta politiikka palaisi enemmän asioiden ympärillä toimimisen suuntaan. Ehdotin taannoin yleisen äänioikeuden poistamista ja siirtymistä "yleiseen mahdollisuuteen saada äänioikeus".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000025521659#22000000025521659
"Veltto" Virtanen oli aiemmin ekologishenkisen Kirjavan Puolueen edustajana ja hän sekä viime vaaleissa eduskuntaan Uudeltamaalta päässyt Pirkko Ruohonen-Lerner (http://www.vaalikone.fi/eduskunta2007/naytaehdokas/Pirkko Ruohonen-Lerner/1017/3684 , omat sivut http://www.pirkon.info/) vievätkin ympäristön asiaa ja tilaa omalta osaltaan ja todellakin Vihreän liiton edustajia paremmin kohti parempaa.
Sen, miten kansanedustaja voi edistää ympäristön asiaa voi ajatella tapahtuvan kahdella tavalla (vaikka tapoja periaatteessa on lukematon määrä).
Ensiksi hän tietenkin voi ideoida ja ajaa läpi yksittäisiä parannuksia lainsäädäntöön, jotka auttavat asiaa. Tässä Vihreän liiton edustajat ovat olleet olemassa olonsa aikana vahvoja, mutta vähintään yhtä vahvoja samassa asiassa ovat yksittäiset ympäristöseikat politiikassaan korkealle priorisoivat edustajat muista puolueista kuten tässä tapauksessa Virtanen ja Ruohonen-Lerner.
Toinen tapa on edellistä vaikeammin mitattavissa ja määritettävissä ja tapahtuu epäsuorasti siten, että kansalaiset omaksuvat eturivin tunnettujen ihmisten ajattelua ja toimintapoja, mikä sitten näkyy kansalaisten toiminnassa. Vihreän liiton edustajilla tämä kansalaisiin periaatteessa propagandan lailla vaikuttava, kansanedustajan välittämä viesti on kohderyhmältään rajautunut varsin pieneen porukkaan koko kansaa ajatellen eli lähinnä Vihreän liiton äänestäjiin ja muuhun Vihreää liittoa lähellä oleviin porukkaan kuten Vasemmistoliiton lähellä vihreitä oleviin kannattajiin.
Vihreät eivät kuitenkaan onnistu levittämään vaikutteita siihen suureen osaan kansasta, joista suuri osa jo periaatteessa enemmänkin vastustaa kaikkea sitä, mitä vihreä toimija edustaa. Nytpä siis kun ympäristöasioita korostava toimija tuleekin muusta puolueesta kuin vihreistä, eivät stereotypisoivan ajattelun omaavat, vihreitä jopa inhoavat kansalaiset enää voikaan ympäristöteeman perusteella jakaa edustajia karkeasti kahteen luokkaan "ympäristöhihhulivihreät" ja muut.
Ympäristön huomioiminen joka päiväisissä toimissa eteneekin muista kuin vihreästä puolueesta tulevien, ympäristöasioita painottavien edustajien myötä taas askeleen kohti parempaa, kun näiden edustajien myötä ympäristöpainotteisuus voidaan nähdä "normaalinakin" toimintana eikä vain ympäristöhihhulointina.
Edellä kerrottu on varsin ikävää luettavaa jo siinä mielessä, että se kertoo aika paljastavasti sen, miten yksinkertaisesti suuri(n) osa kansalaisista ajattelee ja muuttaa ajattelutapojaan: siihen tarvitaan ihmisiä antamaan esimerkki vähän kuten vanhemmat antavat esimerkkiä lapsilleen. Kansan suuri enemmistö on vielä aikuisiällekin ellei koko elämänsä ajan varsin riippuvaista esikuvista ja heidän vaikutteistaan. Tosin eiväthän he sitä itse tiedosta. 'Itsenäisenä olemisen' sijasta heitä pikemminkin voidaan kuvailla sanoilla 'riippuvainen' tai 'vaikutuksille varsin altis'.
Kansan suurin enemmistö siis on mitä on, varsin yksinkertaisesti ajattelevaa ja yksinkertaisia johtopäätöksiä tilanteessa kuin tilanteessa vetäviä henkilöitä. Heidän vuokseen kannatan seuraavassa aiemmin esittämäni käytännön muuttamisen kokeilemista, jotta politiikka palaisi enemmän asioiden ympärillä toimimisen suuntaan. Ehdotin taannoin yleisen äänioikeuden poistamista ja siirtymistä "yleiseen mahdollisuuteen saada äänioikeus".
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=500000000000002&conference=664&posting=22000000025521659#22000000025521659
Vastaukset 5
Vanhimmat
Vihreät ovat itse tahranneet maineensa typeryyksillään ja tehneet liikkeestä epäuskottavan.
Minäkin olen jo kauan ollut sitä mieltä, että äänioikeus pitäisi tavalla tai toisella ansaita. Nykydemokratiassa sen saa ilmaiseksi ja ilmaista ei arvosta kukaan.
Kyllä täysin samaa mieltä. EI se kuitenkaan lopputulosta paranna, samat puolueet siinä tulisi edelleenkin valtaan.
Parasta olisi ihan muuttaa demokratiaa oleellisesti, että saataisiin kunnon päätökset.
Uskoisin, että muun muassa kepun ja sos.demien kannattajakunta kaventuisi suhteellisesti enemmän kuin monen muun.
Sitä vastoin alkuun ainakin vihreät olisivat voittajia. Kokoomus ei arvioni mukaan menettäisi ääniosuuttaan ainakaan samassa määrin kuin kepu ja sdp. Toinen nousija kannatusluvuissa olisi uskoakseni perussuomalaiset.
Joten voimasuhteissa todennäköisesti muutosta tapahtuisi. Tyypillisesti viime vuosina nähdyt puolueiden osuudet äänisaaliista kenties muokkautuisivat hiukan uudenlaisiksi.
Veltto Virtanen ja kumppanit kuuluisivat johonkin muualle kuin eduskuntaan.Veltto Virtanen on valtakunnan suurinpia potaskan puhujia ja saa siitä isoa palkkaa eduskunnasta.
pari, kolme esimerkkiä, joisa Veltto mielestäsi ns. "puhuu paskaa".
Ilmaisu 'puhua paskaa' kun sinällään on liian puhki käytetty ja usein varsin perusteettomana tokaisuna heitettävä kommentti.
Helpotan vähän. Sivustot, josta viestisi perusteella löytänet Pertin puhumaa paskaa, tosin kirjoitetussa muodossa, ovat linkin http://www.velttovirtanen.net/ takana.
Seuraavassa vielä sivujen persoona-osiosta siitä, mitä kaikkea se Pertti on ehtinyt tekemään:
"Koko Kumparelaskijoidemme nousu maailman huipuille tapahtui noihin aikoihin. Samaten olin mäkihyppymaajoukkueemme psyykkaaja Hannu Lepistön ollessa päävalmentajana ja Mika Kojonkosken apulaisvalmentajana psyykkiseen puoleen kouluttumassa. Jousiampuja Jari Lipponen ja maratoonari Harri Hänninen kävivät jopa eduskunnan sohvalla "palautumassa" ja henkistä valmennusta saamassa.
Firmamme nimi on Suomen Hypnoosi- ja Psykovalmennuskeskus oy, jonka koulutuspäällikkö olen ollut toistakymmentä vuotta. Sivut löytyvät sujuvasti hakusanalla "hypnoosi". Yksityisterapiaa tein vuosina 1990-95 psyko- ja hypnoterapeuttina Alavudella, Vaasassa Medi-centrassa psykologina ja Diastole vaihtoehtolääkäriasemilla terapeuttina eri terapioita soveltaen.
Nykyisin valitsen terapiamuodon asiakkaan lähtökohdista - ja toki terveemmätkin tarvitsevat nykykiireisenä aikanamme työ- ja vapaa-ajanohjausta eri muodoissa. Helsingin Diakonissalaitoksella, jossa olin monta vuotta yhteistyössä fysioterapeutti, nykyisen maisteri Jukka Viitasaaren kanssa minua alettiinkin kutsua etunimeäni soveltaen "Tera-pertiksi"."
...
"Tämän hetken psyykattaviani ovat esim. Kimmo Lehtonen (amatöörikeilaaja, joka on voittanut viime vuosina jos mitä EM- ja MM-mitaleita, Jussi Välimäki (joka juuri voitti Tyynenmeren arvostetun rallin). Aikoinani psyykkasin 6 vuotta Suomen kumparelaskijoiden MM-ryhmää Naganoon 1998 asti, mäkimiehiä Hannu Lepistön aikaan 1993-95, Suomen jousiampujien Olympiajoukkuetta 2 vuotta ja yksityisesti Jari Lipposta. Myös AKK:n kouluttajana olen ollut useita kertoja (jopa Kimi Räikkösen ja Sanna Pinolan). Olin myös Olympiakomitean palloilulajien valmentajien OTO-valmentajana vuosia. Valitettavasti Ilkka Kanervan aikana ei satsattu valtakunnallisesti urheilupsyykkaukseen esimerkiksi yleisurheilupuolella.
Kulttuuria ja urheilua siis! Olen tehnyt monia kuunneltavia levyjä ja lukuisia kirjoja. Myös näytelmiä. Esimerkkinä "Sampo-passio" kansanmusiikkirock-ooppera, jota esitettiin aikoinaan Seinäjoen kaupunginteatterissa ja osia siitä yhä Kaustisella."