Kun vl-lahkon jätin, kaikki meni paikoilleen. Eikä edes perhe siihen juuri mitään sanonut, ei painostanut, oli surullisia toki.
Kannustan kaikkia etsimään oman tiensä ja tekemään omat ratkaisunsa muista piittaamatta, hyvissä rajoissa kuitenkin.
Kannustan kaikkia etsimään oman tiensä ja tekemään omat ratkaisunsa muista piittaamatta, hyvissä rajoissa kuitenkin.
Vastaukset 9
Vanhimmat
MInullakin kokemus uskonnon vaihtamisesta.
Mutta onnittelen että olet oman tiesi löytänyt.
Sitten lopuksi pientä tutkimusjuttua eli hienoa että olet tasapainossa. MOnasti käy niin että ankaran sääntöuskonnon jättänyt luisuu elämässään ääripäästä toiseen, koska kultaista keskitietä ei ole koskaan opittu. Mutta onneksi ei näin onnettomasti kaikilla.
terveisin toinen onnellinen uskontoa vaihtanut.
Itselleni eroon pääsy lestadiolaisuudesta on ollut yksi elämäni suuria positiivisia kokemuksia. Tähän taisteluun ja sen voittamiseen palaan usein silloin jos tulee elämässä kova paikka. Muistan että selvisin siitäkin, kuinka en sitten näistä pienemmistä vastoinkäymisistä. :-)
VL-lapsuus ja nuoruus on sellainen taakka että siitä eroon pääsy vaatii uuden identiteetin rauhallisen rakentamistyön, asioiden syvällisen läpikäymisen, sekä itseen että ihmissuhteisiin liittyen. Kyse on aidosti oman maailmankatsomuksen tunnistamisesta, oman itsensä tunnistamisesta pohjimmiltaan.
Kannustan jokaista tähän läpikäyntiin, jokaista joka haluaa elää aidosti ja autenttisesti omana itsenään oman elämänsä. Se elämä on elämisen arvoista.
Hienoa lukea täältä että on tisiakin onnellisia irti päässeitä! Siunausta ja hyvää jatkoa kaikille!
kokemuksia... tulee itsellekin rohkeampi olo erokriisin keskellä. Terapiaa vaatinee kuitenkin, mutta vähemmästäkin sitä saattaisi tarvita.
Kiitos kommentista! Terapiamahdollisuudet kannattaa ilman muuta käyttää hyväksi. Ilman ammattiapua en olisi minäkään näin hyvissä voimissa, niin paljon VL-lapsuus vei itsetuntoa. Mutta nyt jaksan luottaa taas ihmisiin ja elämään. Ihmisellä on kyky uudistua ja kasvaa. Elämä kantaa!
Ihanaa lukea että ihmisiä selviää omaan elämään ja itsenäiseen vastuuntuntoon massa-ajattelusta. Joillekin erontie on kipuisa, toisille helpompi, joillakin katkeaa yhteys sukuun ja välit menee poikki, toisilla säilyy välit asiallisina tai joillakin ihan hyvinä, toisilla viileinä mutta säilyy kuitenkin. Lukekaa aiheesta kirjoja, käykää uskontojen uhrien tuen sivuilla (uut ry) ja jutelkaa ihmisten kanssa. Aika auttaa lapsuuden haavojen arpeutumiseen. Näin meillä jokaisella kolhuja saaneella.
Siis uut ry:n sivuilla en vielä olekaan käynyt.
UUt ry:n sivut löytyvät täältä
http://www.uskontojenuhrientuki.fi/
suosikit-kansiooni. :)
Olen lukenut tuon linkin takaa löytyvästä Uut:n arkistosta aikaisempia kirjoituksia. Monelle kärsineelle tai asiasta kiinnostuneelle sieltä löytyy helpossa muodossa paljon asiaa. Selvällä suomella selitetään asiat eikä tarvii olla mikään filosoofi tajutakseen niitä.:)