Hei te kaikki ihmiset täällä :) Muistatteko mua tältä palstalta? Sellainen tyttö, jonka elämänhalu on ollut 2 vuotta aika, tai siis todella, huono ja kaikki muutenkin miten sattuin. Nyt se sama tyttö istuu tässä, ja näin menee tarina parantumisesta.
Psykologikäynneistä ei ollut mulle mitään apua, koska olin kertakaikkiaan kyllästynyt miettimään, mikä itsellä on. Välillä tuntu hyvältä, välillä pahalta. Sitten olin mun psykiatrin luona ja äidin avustavalla ehdotuksella sain masennuslääkkeet. Oon nyt syönyt niitä kuukauden ja olo ei voisi tämän parempi olla, en ois ikinä uskonu pääseväni tähän! :))
Diagnoosiksi mulle annettiin mielialan aaltoiluhäiriö ja aikuistumisen kriisi, mutta molemmat on nyt hallinnassa ja elän onnellisempaa elämää kuin aikoihin. Suhteet omaan perheeseenkin on sellaiset, mitä en koskaan uskaltanut toivoa edes.
Mutta vaikka en sairasta masennusta, vaan "osa-aikaista sellaista" , niin sanon: Siitä voi päästä yli!
Toivon siis onnea teille kaikille tänne, te pystytte paranemaan, te pystytte siihen! Te löydätte vielä sen, joka on teiltä teidän hymynne riistänyt!
Psykologikäynneistä ei ollut mulle mitään apua, koska olin kertakaikkiaan kyllästynyt miettimään, mikä itsellä on. Välillä tuntu hyvältä, välillä pahalta. Sitten olin mun psykiatrin luona ja äidin avustavalla ehdotuksella sain masennuslääkkeet. Oon nyt syönyt niitä kuukauden ja olo ei voisi tämän parempi olla, en ois ikinä uskonu pääseväni tähän! :))
Diagnoosiksi mulle annettiin mielialan aaltoiluhäiriö ja aikuistumisen kriisi, mutta molemmat on nyt hallinnassa ja elän onnellisempaa elämää kuin aikoihin. Suhteet omaan perheeseenkin on sellaiset, mitä en koskaan uskaltanut toivoa edes.
Mutta vaikka en sairasta masennusta, vaan "osa-aikaista sellaista" , niin sanon: Siitä voi päästä yli!
Toivon siis onnea teille kaikille tänne, te pystytte paranemaan, te pystytte siihen! Te löydätte vielä sen, joka on teiltä teidän hymynne riistänyt!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mahtavaa kuulla, että olet selvinnyt, vaikka en muistakaan sinua keskusteluista. Itsellä on mennyt parisen vuotta masennuksen kanssa painiessa, välillä on jopa oireettomia aikoja, mutta välillä masentaa ja elämänhalua todella ei ole.
Kiitos, kun kerroit itsestäsi. En tahtoisi pilata onneasi, mutta yllätyin lukiessani, että masennuslääkkeitä olet syönyt vain kuukauden. Ja ilmeisesti hyvä olosi on kestänyt vain sen verran. Varauduhan myös siihen, että huonompiakin kausia tulee... mutta ole onnellinen, että ilmeisesti pahin vaihe on kohdaltasi ohi.
Tsemppiä :)
Pahat ajat on koputellut, mutta en anna niiden lannistaa itseäni enää niin pitkäksi ajaksi. Tiedän, että voin selvitä!
Olen vain ollut kummallisen agressiivinen jo pidempään, onkohan siihen jotakin erityist äsyytä? Se alkoi jo pitkän enne lääkkeitä..