Kirjoitan tätä viestiä raskain sydämin, ymmärtämättä tai tietämättä mitä voisin tehdä.
Ystäväni, nyt 19v, sairasti ylä-asteella anoreksiaa, oli sairaalassa kaksi viikkoa ja 'parantui'. Puhuu nykyään suht avoimesti minulle anoreksiasta ja miten typerästi käyttäytyi, puhuu perheen tuen tärkeydestä vaikka samalla se sai hänet tuntemaan syyllisyyttä.
Nyt sain tietää, pari kk sitten, että hänellä on bulimia ja tiesin että hänellä on myös masennus, niinkuin itsellänikin, eli siitä ymmärrän jotain. Eli ahmii esim. sipsejä ja oksentaa. Kännissä puhui, että oksentaa lähes joka päivä. Ei hän miulle puhu paljoa näistä asioista, on liian kipeitä. Ollaan parhaat ystävät.
Se oli nyt viime yön yötä luonani, pidettiin leffailtaa ja syötiin sipsejä yms. Menin hänen jälkeen vessaan ja huomasin (saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta miusta ei ole) pytyssä oksennusta. Hän oli siis oksentanut ennenkuin menin ite sinne, hyvin hiljaa etten kuullu mitään. Enkä sanonu asiasta mitään. En tiedä mitä sanoa, mitä tehdä. Hää kyllä käsittää ite ongelmansa, muttei yritä tehdä asialle mitään. Kai se on helpompaa niin.
Tää on yksi rakkaimmista ihmisistäni, hyvin tärkeä ja ihana ihminen. Mitä voisin tehdä auttaakseni? Auttakaa, tuntuu kuin olisin umpikujassa ja tää painaa päivittäin mieltä.
Ystäväni, nyt 19v, sairasti ylä-asteella anoreksiaa, oli sairaalassa kaksi viikkoa ja 'parantui'. Puhuu nykyään suht avoimesti minulle anoreksiasta ja miten typerästi käyttäytyi, puhuu perheen tuen tärkeydestä vaikka samalla se sai hänet tuntemaan syyllisyyttä.
Nyt sain tietää, pari kk sitten, että hänellä on bulimia ja tiesin että hänellä on myös masennus, niinkuin itsellänikin, eli siitä ymmärrän jotain. Eli ahmii esim. sipsejä ja oksentaa. Kännissä puhui, että oksentaa lähes joka päivä. Ei hän miulle puhu paljoa näistä asioista, on liian kipeitä. Ollaan parhaat ystävät.
Se oli nyt viime yön yötä luonani, pidettiin leffailtaa ja syötiin sipsejä yms. Menin hänen jälkeen vessaan ja huomasin (saattaa kuulostaa naurettavalta, mutta miusta ei ole) pytyssä oksennusta. Hän oli siis oksentanut ennenkuin menin ite sinne, hyvin hiljaa etten kuullu mitään. Enkä sanonu asiasta mitään. En tiedä mitä sanoa, mitä tehdä. Hää kyllä käsittää ite ongelmansa, muttei yritä tehdä asialle mitään. Kai se on helpompaa niin.
Tää on yksi rakkaimmista ihmisistäni, hyvin tärkeä ja ihana ihminen. Mitä voisin tehdä auttaakseni? Auttakaa, tuntuu kuin olisin umpikujassa ja tää painaa päivittäin mieltä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
puhua, ja ottaa asia esille, jotenki se aina helpottaa oloa, kun voi kaverille puhua, vaikka se sanooki ettei se ymmärrä, mutta ei ystävä voi tehdä oikeastaan muuta, kuin kehottaa hakemaan apua ja kuunnella ja kommentoida
en itse ainakaan keksi mitään, mitä muutakaan mun kaveri vois tehdä.
Pahinta on se, että on kuin mitään ei olis, eikä välitä tai pysty puhua. Tietty myös syömässä käyntiä vois välttää ja mennä vaikka urheileen :)
Mua ainakin ahdistaa aina lähtee syömään, mutta kun ollaan urheilemassa nii oon tosi ilonen...