Odotan tässä 1. lastani syntyväksi lokakuussa. Tuleva synnytys jo heman askarruttaa siinä mielessä, että pelkään kamalasti paikkojen repeämistä. En pelkää kivun tunnetta, tai sitä miten alapää venähtää synnytyksessä, vaan pelkää sitä, että jos tulee pahoja ratkeamia esim. peräsuoleen tai virtsarakkoon, ja sitten ei voi enää pidätellä ulosteita yms...Huolestuttaa myös, jos saan laskeumia. Voiko laskeumia pyrkiä välttämään muuten kuin lihasjumpalla raskauden aikana? Entä kuinka voisi minimoida repeytymisen riskit?
Pelkään repeämistä
pelkokerroin 80
112205
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
kätilöltä, kun odotin ekaani: Hoida hiiva pois, se aiheuttaa vauvalle sammasta ja haurastuttaa sun limakalvoja, jolloin repeämisen riski on suurempi. Jotkut voitelee välilihaa neutraalilla hoitoöljyllä ja hieroo sitä viimeisen kuukauden ennen synnytystä päivittäin, ei todistettua tehoa, mutta ei varmasti vahingoitakaan. Tärkein, noudata kätilön ohjausta ponnistusvaiheessa, anna vauvan pään venyttää paikkoja rauhassa, jolloin kudokset ehtii antaa hiukan periksi. Hätäiseen ponnistamalla on repeämisriski suurempi.
Tein itse kaikki muut paitsi tuon hissukseen ponnistamisen, kun imukupilla piti vauva saada hätäiseen ulos, repesin sitten kunnolla, mutta kuntouduin kyllä ajan kanssa. Ja pahoja repeämiä voidaan myös korjailla kirurgisesti myöhemmin. Kerro peloista valmennuskäynnillä synnärillä, kätilö osaa kertoa lisää. Ja vielä saliin mennessä voit mainita asiasta, jos siinä hötäkässä muistat.
en tehnyt mitään "ihme" valmisteluja synnytykseen...esim. rasvausta.
Paras neuvo on pysyä synnytyksessä rauhallisena ja tehdä niinkuin kätilö neuvoo! Mitä enemmän hätiköit poinnistusvaihees sitä pahemmat repeämät tulee...(itse muistelin tätä ponnistusvaihees) ELI HILJAA HYVÄ TULEE!!
itselle tuli 1 asteen repeämä ja se siitä kun ei tehty välilihan leikkausta! Nyt täysin kunnossa ei tunnu pahalta nekään tikit :)
tseemppiä synnytykseen kyllä siitä hengis selviit!! ja paikat parantuu
On aivan luonnollista ja hyväksyttävää pelätä repeämistä. Valitettavasti tosiaan käytännössä kaikki ensisynnyttäjät repeävät, kyse on vain siitä, kuinka lievästi tai pahasti. Erään väitöstutkimuksen mukaan jopa joka viides alateitse synnyttäneistä saa jonkinasteisia pidätysvaikeuksia yksistään peräsuolen puolelle. Yleensä repeämät ja niiden aiheuttamat vammat tulevat jos ovat tullakseen kahden ensimmäisen synnytyksen aikana, sen jälkeen vammojen saaminen ja vakavuus oleellisesti pienenee.
Kuitenkin valtaosa naisista toipuu väliaikaisesti viimeistään siinä vaiheessa kun imetys loppuu. Alatiesynnytyksestä toipumiseen menee siis käytännössä usein minimissään puoli vuotta, jopa vuosi. Sen jälkeen hormonitoiminnan palautuessa synnytyksen aiheuttamat vammat ja mahdolliset laskeumat lievenevät kunnes taas vaihdevuosi-iässä hormonitoiminnan jälleen muuttuessa laskeumat ikään kuin palaavat takaisin. Silloinhan tehdään suurin osa gynekologisista leikkauksista, joilla juuri korjataan yleisimmin virtsanpidätysongelmia yms. Se, että heti synnytyksen jälkeen pahat ongelmat virtsanpidätyskyvyssä tai kakanpidätyskyvyssä jäävät päälle on kuitenkin suhteellisen harvinaista. Ja tosiaan korjausleikkausmenetelmät kehittyvät koko ajan.
Repeämistä et voi valitettavasti millään lailla estää eikä riskejä minimoida. Vasta synnytyksen jälkeen näkee sen, mitä on tapahtunut ja kuinka pahoja tai lieviä vauriot ovat.
ei kaikki ensisynnyttäjät repeä. Itse olen synnyttänyt kaksi lasta, enkä ole kummaltakaan revennyt pientä nirhaumaakaan. Paikkoja en rasvaillut etukäteen, en venytellyt välilihaa suuntaan enkä toiseen. Eli annoin paikkojen olla ihan rauhassa, enkä räpeltänyt alapäätäni. Paikat ovat ihan normaalit, eli synnytyskanava ihan normaali. Hätäinen tai huonosti ohjattu ponnistusvaihe ne repeämät aiheuttaa varmemmin kuin se, että on ensisynnyttäjä. Minulla sattui osumaan molempiin synnytyksiin hyvät kätilöt, ja ponnistusvaiheet menivät vauvan tahdissa, (ja esikoinenkin juuttui päästään kanavaan, ponnistusvaihe kesti siis tunnin) eikä tosiaan kummastakaan mitään repeämiä.
Ekalta ja tältä tokalta olen kävellyt itse ulos salista ja istuminenkin on käynyt ilman rengasta heti synnytyksen jälkeen.
Eli repeämiä tapahtuu toki monille, mutta EI kaikille, (eikä edes kaikille ensisynnyttäjille. Ja on kätilöstäkin kiinni, että leikkaako vaiko antaako revetä. Tästäkin voi etukäteen esittää oman toivomuksensa kätilölle.
Tsemppiä synnytykseen, se tulee menemään juuri niin kuin on tarkoitettu, ja ehkäpä sinäkin kuulut siihen ryhmään, joka ei repeä.
Ensimmäisessä synnytyksessä tuli tikkejä repeämisen takia,pahasti ei kuitenkaan revennyt ja kaksi seuraavaa synnytystä meni ilman tikkejä,välilihaa ei tarvinnut leikata vaan tuli ihan pieniä repeämiä joita ei tarvinnut edes ommella...kätilö auttoi hienosti vauvan pään ulos ja kaikki meni todella hyvin
monenlaiset asiat pelottaa ja mietityttää. Sitten H-hetkellä toimii vaan parhaan taitonsa ja ohjeiden mukaan. Ei siinä mieti enää repeääkö vai ei. Itsellä 4. asteen repeämät, eli peräsuolikin repesi. Kyllä väliliha leikattiin, mutta ei merkitystä. Hyvin kuitenkin toipunut ja uusi synnytys ts. sektio tulossa kk:n päästä edellisen hankaluuksien vuoksi, joista siis repeämät vain yksi asia. Mikään ei pitänyt olla pielessä, mutta kuitenkin kaikki meni pieleen kun meidän nyk. 1v tyttö pyrki ulos kasvot edellä. Siinä vaan yksi asia johtaa toiseen ja kyse on ikävistä asioista ja toimenpiteistä. Ilmeisesti onnekseni myös istukka piti irroittaa käsin, niin sen varjolla siirryin leikkaussaliin jossa ompelu oli hivenen "laadukkaampi".
Niin, ja en toki näin kevyesti asiaan ole suhtautunut miltä voi kuulostaa. Se oli kokonaisuudessaan melkoinen trauma pitkään ja on vieläkin. Mutta siitä huolimatta olen siis raskaana ja hengissä selvitiin, minä ja vauva. Lämpöisiä ajatuksia!
Kysyisin sinulta, jolle tuli 4. asteen repeämä ja vauva syntyi kasvot edellä, että eikö sikiön asentoa kuvattu ennen synnytystä? Miksei tehty sektiota?
ponnistusvaiheessa ja kuulemma yleensä asento korjaantuu itsestään.Nyt ei korjaantunut. Ilmeisesti on ainakin ensikertalaisen vaikea ponnistaa omin voimin kun jää kiinni johonkin tohon muutaman sentin päähän ulkoilmasta. Sitten kun imukupilla vedettiin, niin repesi vähän enemmän mm. siksi että pitää sillai "koukata". Toi lienee melko tavallinen virheasento, jos joku virheasento on ollakseen. Mutta ei se asento pelkästään selitä myös peräsuolen repeämää, oli kai monen tekijän summa.
että missä sairaalassa synnytit?
mulla on aiva paha mieli sun puolesta:(
itsellänikin vaikea synnytys 9kk sitten. Vieläkin se pyörii kovasti mielessä.
Millainen toipumisprosessi sulla oli? Millaisia toimenpiteitä (kenties korjausleikkauksia?) joutduit käymään läpi tämän jälkeen.?
onneksi olet aika hyvin toipunut nyt kuitenkin tapahtuneesta. tietenkin tuollainen jättää mieleen syvät arvet:(
teiltä jotka olette kokeneet vaikean synnytyksen, että miten pitkään on kestäny toipuminen? miten virtsan ja ulosteenpidätys on onnistunu?
Siksi kiinnostaa, että minulle tuli vähän aikaa sitten myös pahat repeämät, sulkijalihas poikki, korjattiin leikkaussalissa..kun´toutus alkaa vasta parin kuukauden päästä. Vielä ei ole ollut pahempia ongelmia pidätyskyvyn kanssa, mutta tuleeko niitä myöhemmin? vessassa käynti on kyllä vähän tuskallista välillä, ja ei mukavaa!oLen saanut hirmu vähän vain tietoa tästä kaikestä mitä synntyksessä tapahtui! entä miten yhdyntä onnistuu? tuntuu siltä, ettei ikinä varmaan voi enää tehdä mitään:(Pelottaa vähän tulevaisuus, miten tästä toipuu.. Lääkärit sanoo että toipuu siitä, mutta miten ne tietää, eihän ne tienny eikä osannu arvata sitäkään että meille tulee iso lapsi joka ei mahdu tulemaan..
käsittääkseni yleensä kuvata ennen synnytystä.