hoitajasta hoidettava

Ei vieläkään vauvaa, vaikka niin odotin. Mielessä ajatuksia, jos en koskaan saakkaan vauvaa ja minusta tulee vanha kärttyinen, kuiva akka. Ystävä saa syksyllä vauvan, kaikki hänelle niin itsestäänselvyyttä, minulle ei. Sen vauvan nähdessäni en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Olen hänen puolestaan onnellinen, mutta hiljaa itken syvällä sisimmässäni.. Miksi minun lapseni otettiin minun sylistäni pois. Missä Jumala on? Missä hän nyt on, kun häntä etsin?

Olen ollut pienestä lähtien se, joka hoitaa muita. Valitsin ammatiksenikin hoitoalan ja teen työtä vaikeasti sairaiden ihmisten kanssa. Vuosi sitten huomasin senkin, että kaikki ympärilläni olevat ystäväni ovat olleet minulle vain hoidettavia. Pyytävät rahaa, palveluksia, siivouksia, autokyytejä. Huomasin, että he eivät oikeasti olleet ystäviäni, kun kieltäydyin vuosi sitten antamasta näitä avuja. Ja lopulta kukaan ei enää halunnut olla minun Ystäväni? Tajusin, että kukaan heistä ei ollut minun ystäväni, joka olisi ystäväni vain sen takia, että olisin jollekin tärkeä, olin vain helposti hyväksikäytettävä, kiltti ihminen jota oli helppo käyttää lattiamattona.

Vuosia elin siinä luulossa, että ihmisen pitää olla kiltti ihminen ja aina uhrautua muiden puolesta, mutta kuinka kävikään, he kävelivät vain minun ylitseni ja hyväksikäyttivät minun kiltteyttäni. Aluksi en sitä huomannut, kunnes havahduin..
Nykyään olen yksin, mutta parempi näin.
2490
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 2

Vanhimmat

Muiden puolesta ei pidä uhrautua eikä lattiamattona toimia, hyvä että olet sen huomannut. Jossain vaiheessa sitä oppii ja löytää nekin ihmiset, joista on itsellekin iloa eikä vain niin, että itse autat ja kuuntelet ja takaisin et saa mitään...

Ystävien vauvat on ilon ja itkun lapsia semmoisille joilla on tyhjä syli. En itsekään tiedä, miten pystyn niihin suhtautumaan, kun syntyvät, mutta yritän ajatella, että hyvä että edes joillakin elämä jatkui.

Voimia siulle.

Äänestä

Sinun voimasi ovat loppu. Toivottavasi se on vain hetkellistä, sillä eivät ihmiset ole pahoja, heillä vain on joskus raskaampia päiviä. On hyvä että olet onnistunut heitä auttamaan elämänsä taipaleella.

Toivon, että vielä sen lapsesikin saat, toivoa ei pidä heittää, koska vaikkapa odotus pitkältä tuntuukin, niin kyllä kaikki on kumminkin mahdollista. (itse olen nyt pienen pojan äiti, 14 vuoden yrittämisen jälkeen, ja olen jo pitkälti yli nelikymppinen)

Pysy vaan sillä hoivalinjalla sillä siitä todellakin saa voimaa, kun saa auttaa ihmisiä. Ikävää jos koet jääväsi jalkoihin, ja tallatuksi. Kadut, jos luovut siitä minkä oikeaksi olet elämäsi kokenut. Yksin ei kanntata jäädä, vaan painaa eteenpäin kuin mummo lumessa, ja elää täyttä elämää, vaikeuksista huolimatta, ne väistyvät kyllä.

Toivon sydämestäni Sinulle voimaa nähdä asiat sillä vilpittömällä sydämelläsi, joka on oikeasti Sinua. Tiedät mitä tarkoitan. Ja toivon Sinulle voimaa jaksaa ja saavuttaa haaveesi ja voimaa rakastaa ystäviäsi, ettet jäisi yksin, sillä se ei ole Sinulle hyväksi.

Toivottovasti aallonpohjasi on vain väliaikainen tuulahdus, sillä Sinunlaisiasi ihmisiä maailmassa oikeasti tarvitaan, ja enrgiastasi säteillen maailma on parempi paikka asua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hipu99 kirjoitti:

Ei vieläkään vauvaa, vaikka niin odotin. Mielessä ajatuksia, jos en koskaan saakkaan vauvaa ja minusta tulee vanha kärttyinen, kuiva akka. Ystävä saa syksyllä vauvan, kaikki hänelle niin itsestäänselvyyttä, minulle ei. Sen vauvan nähdessäni en tiedä itkisinkö vai nauraisinko. Olen hänen puolestaan onnellinen, mutta hiljaa itken syvällä sisimmässäni.. Miksi minun lapseni otettiin minun sylistäni pois. Missä Jumala on? Missä hän nyt on, kun häntä etsin?

Olen ollut pienestä lähtien se, joka hoitaa muita. Valitsin ammatiksenikin hoitoalan ja teen työtä vaikeasti sairaiden ihmisten kanssa. Vuosi sitten huomasin senkin, että kaikki ympärilläni olevat ystäväni ovat olleet minulle vain hoidettavia. Pyytävät rahaa, palveluksia, siivouksia, autokyytejä. Huomasin, että he eivät oikeasti olleet ystäviäni, kun kieltäydyin vuosi sitten antamasta näitä avuja. Ja lopulta kukaan ei enää halunnut olla minun Ystäväni? Tajusin, että kukaan heistä ei ollut minun ystäväni, joka olisi ystäväni vain sen takia, että olisin jollekin tärkeä, olin vain helposti hyväksikäytettävä, kiltti ihminen jota oli helppo käyttää lattiamattona.

Vuosia elin siinä luulossa, että ihmisen pitää olla kiltti ihminen ja aina uhrautua muiden puolesta, mutta kuinka kävikään, he kävelivät vain minun ylitseni ja hyväksikäyttivät minun kiltteyttäni. Aluksi en sitä huomannut, kunnes havahduin..
Nykyään olen yksin, mutta parempi näin.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu