Eli ehkäisy siis petti...söin todella KAIKKI pilsut, en unohtanut, en oksentanut tms.
Eilen tein testin koska menkat jäivät tulematta. Mitään oireita ei ole joten ajattelin, että negahan se tottakai, plussa tuli.
Tilanne on se, että on yksi lapsi ennestään, joka nyt 1v6kk. Mies ja anoppi kannattavat aborttia ja hyvästä syystä -mulla diagnosoitu masennus jo vuosia sitten, ei ole töitä tai koulutusta. Silti haluaisin tämän lapsen pitää...MITÄ TEEN?
Eilen tein testin koska menkat jäivät tulematta. Mitään oireita ei ole joten ajattelin, että negahan se tottakai, plussa tuli.
Tilanne on se, että on yksi lapsi ennestään, joka nyt 1v6kk. Mies ja anoppi kannattavat aborttia ja hyvästä syystä -mulla diagnosoitu masennus jo vuosia sitten, ei ole töitä tai koulutusta. Silti haluaisin tämän lapsen pitää...MITÄ TEEN?
Vastaukset 27
Vanhimmat
mutta tuskin se aborttikaan mieltä nostaa vaan morkkis voi ola sitäkin isompi jos syynä on vanha masennus jonka kanssa tulet toimeen.
Ymmärrän noiden muiden pelkojakin kyllä, mutta jos on ok olo niin miksi toimia vastoin oma atahtoaan jos ei sille ole muuta syytä?
Kyllä kahdessa lapsessa on toviksi touhua ja kouluun ehtii sitten myöhemminkin jos tahtoo.
Itse se päätös on kuitenkin sinunkin tehtävä ja mielellään yhteistyössä miehen kanssa. Anopille asia kuuluu harvinaisen vähän jos ei joudu tukemaan ja elämään asioissanne mukana.
sanot että haluat itse lapsen pitää. Tuon sanottua ei enää kummempaa harkintaa ole, jonkun toisen mieliksi raskautensa keskeyttäminen on melko varmasti tuhoisaa. Ei varmuudella, on sitä epätoivoisia tekoja tehty ennenkin ja täysissä järjissä selvitty... silti en menisi neuvomaan sinnep'in. Olethan selkeästi ilmaissut suvulle että sinä itse et aborttia halua? Työ ja koulutus odottavat joka tapauksessa sen ensimmäisen pienen verran, mitä suunnatomta eroa toinen lapsi siihen enää tekee? Miehelläsi on toki oikeus mielipiteeseen, mutta sinä olet se joka on raskaana ja jonka se lopullien päätös on tehtävä. Oletko kysynyt mieheltä suoraan miten hän suhtautuu jos et raskautta keskeytä? Jäätkö yksin lapsinesi?
***
..äläkä kuten mies taikka anoppi.
meillä kävi niin että kolmannen lapsen jälkeen sovittiin että lapsiluku on nyt täynnä.
vaan kuinkas sitten kävikään..jonkin sortin, yhteisen ehkäisyn kanssa sähläilyn tuloksena napsahdin raskaaksi, yllätys, yllätys.. joo, ihan huolimattomuutta miehen kanssa kummaltakin. mies alkoi hirveän syyttelyn ja painostuksen aborttiin heti plussatestin jälkeen ja jatkoi sitä ja kiukuttelua ihan lapsen syntymään asti. synnytykseenkään ei olisi halunnut tulla ja eikä kotiin päästessä halunnut hoitaa tyttöa ollenkaan, ainoastaan jos oli ihan pakko.
mä olin todella loukkaantunut ja pahalla mielellä omasta ja lapsen puolesta.
odotusaikana jouduin syömään masennuslääkkeitä kun vanha masennus pukkasi tilanteen myötä päälle, mutta ihme kyllä, masennusoireet helpottivat lapsen synnyttyä vaikka aiemmin ollut taipumusta synnytyksen jälkeiseen masennukseen.
meidän yhteiselämä päättyi nuorimmaisen ollessa puoli vuotta, miehen ilmoittaessa ettei oikeastaan koskaan olisi perhettä ja lapsia halunnut ja että hänellä on uusi onni odottamassa..
seitsemän vuoden avioliitto päättyi, mutta hetkeäkään en ole katunut että synnytin lapsen. hyvä suhde ei kaadu yhteisen lapsen tuloon, jos toinen lähtee tuollaisen asian takia, taikka uhkailee, painostaa tai kiukuttelee, silloin on paljon muutakin pielessä.. itse en usko että abortti olisi parantanut tilannetta, vaan suhde olisi saanut ehkä viimeisen niittinsä vain miehen kiukuttelun sijasta sillä että olisin itse alkanut halveksia ja vihata puolisoa..
välillä poden ihan kauheaa alemmuudentunnetta kun ihmiset kysyy ammattia ja sanon ettei ole vielä koska olen hoitanut kotona omia lapsiani ja kun kerron olevani neljän muksun yh.. lopulta kuitenkin, itsestähän se on kiinni miten priorisoi oman elämänsä.. yhteiskunnan elättihän minä olen, mutta toisaalta taas, kasvatanhan minä niillä verorahoilla uusia (toivottavasti) yhteiskuntakelpoisia veronmaksajia.
toivottavasti en nyt sekoittanut sun päätä, näillä hieman ehkä ohi aiheen viistävissä muisteloissani, entistä pahemmin. haluaisin vain kannustaa sua rohkeasti tekemään sen valinnan joka sinusta oikealta todella tuntuu, mutta en suinkaan tuputtaa omia valintojani. se on kuitenkin teidän yhteinen lapsi ja toivottavasti miehesi ymmärtää sen että vastuu on myös yhteinen.
voimia sulle, mihin valintaan sitten päädytkin:)
Olet mahtava ihminen ja hyvää äiti kun sillalailla jaksaat yksin neljän muksun kanssa.
Toivottavasti pärjäät!
T:Merkka
tuo sinun eka lapsesikin on jo periaatteessa *hyvän ikäinen* saamaan pikku sisaruksen :)
mutta sinun pitää tehdä niinkuin itse haluat! sinähän se lapsen kanssa varmaankin (?) kotona olet (jos mies töissä)
tunnustele ja mieti, jaksatko hoitaa kahta pientä lasta ja ehkä vaihtaa kahdelle lapselle vaippojakin (?) kyllä sinä tiedät mihin sinä pystyt, ja miten jaksat!!
voimia sinne! ja minkä päätöksen ikinä teetkin, niin se on oikein!
meille on tulossa toinen vauva viikolla 12 5 ja ensimmäinen on nyt 1v3kk
en minäkään ole töissä missään, eikä ole pahemmin kavereitakaan (samalla paikkakunnalla)
minäkin suunnittelin jo töihin menoa, tai kouluun menoa, kun sainkin tietää olevani raskaana...
olisihan se ollut hienos, jos olisi töitä ennen seuraavaa vauvaa...
ja meillä myös haaveena omakotitalo (nyt se ei tule kysymykseenkään kun minulla ei töitä...) ja täällä kalliit talot...
tulin itsekin raskaaksi viimekesänä,ja ajoitus oli todella huono koulut kesken ja lapsen isänkin kanssa en ollut seurustellut kovin pitkään eikä rahaakaan ollut leviteltäväksi asti,Päätin kuitenkin pitää lapsen ja en ole sitä katunut.kaikki asiat varmasti järjestyvät teidänkin perheessa,tee vain lapsesi ja hanki tarvittavaa apua masennukseesi.
Se on oma päätöksesi, kukaan muu sitä ei voi päättää puolestasi. Jos olisin sinä, pitäisin lapsen, mutta en ole sinä.
Kun sinulla ei ole töitä eikä koulutusta, niin miksi et keskittyisi juuri lapsiisi. Siinä on sinulle töitä ja lapset järjetävät pientä yhteiseen kasvuun liittyvää koulutusta.
Elämänlaatusi paranee, teet tärkeää työtä, lapsesi voivat hyvin ja saat hyvän mielen.
Ps. Tee vielä kolmaskin lapsi.
Johan on kumma, että te käytäte ehkäisyjä ja silti tulete raskaaksi.
Mä syön hormooneja , piikittän niitä , teen sataa ja yksi ihmettä, että tulisin raskaaksi ja
EN SILTI ONNISTUUUUU!
Voi hitsi, miten vaihdaisin teidän kanssa heti osansa ja olisin raskana kaikesta huolimatta.
..........
Mutta Sinulle ap. jos haluat sen lapsen pitää, niin pitää ihmeessä. Älä kuunttele miestäsi ja anoppia. Mikä se anoppi on sanomaan Sinun elämästä ja lapsistasi? Jos jaksaate yhden kanssa niin kyllä se toinenkin menee. ja eihän lapsi ole pieni kovinkaan kauan, se kasvaa ennen kun huomaatkaan.
Sitäpaitsi monet masentunut odottajat syövät edelleen lääkkeitä ja silti ne ovat raskaana. Lääkäri sen arvioipi, onko parempi syötää masennuslääkkeitä tai olla syömätä.
Siis Sinä sitä lasta kannat ja suuremman osan ajasta hoidat, Sinä päätät sen, ei ainakin se anoppi! eikä minusta kyllä mieskään.
Ehkä muut on erimieltä, mutta jos mä haluan lapsen, niin mies, anoppi ja vaikka presitentti saavat olla mitä mieltä tahansa. se olisi mun lapsi. Miehet joskus lähtee, lapset eivät lähde, kun niitä rakastaa ja hoitaa ja muista, lapset rakastavat Sinua ilman ehdoja, siis juuri sellaisenä, kun Sä olet.
Toivottavasti jaksaat kuunella oman sydäntä, älä alistuu toisten painostukselle.
kysyin siis mieheltä, että miten hän suhtautuisi jos pitäisin tämän lapsen. Vastaus oli että hän masentuisi täysin eikä voisi auttaa lasten kanssa yhtään.
Lisäksi hän pitää minua itsekkäänä koska "otan liian suuria riskejä ja leikin ihmiselämillä" Rakastan todella miestäni ja poikaamme mutta silti tunnen, että haluaisin taistella ja yrittää myös tämän lapsen kanssa :( Mies ei ilmeisesti halua.
Ei siis muuta kuin varaamaan aikaa aborttivastaanotolle...
tohon..?
Hyppäisitkö sillaltaki jos kyseinen (mulqvisti) ukko keksii vaan uhitella jollain masennuksillaan??
Kuule, on sitä monet luuseriäijät kiristäny itsarillaki ja kun nainen on silti pitäny lapsen niin onko ne toteuttanu kuitenkaan uhkailujaan - ja vitut!!
Onkohan meillä sama mies... :) *vitsi*
Tervejärkinen ihminen sopeutuu tilanteeseen. Ja omakohtaisesti kerron, et yhden abortin aikoinaan tein painostuksen vuoksi, joka itsessään teki tuhoisampaa jälkeä kuin et olisin synnyttänyt 20 vauvaa tälle miehelle joka vauvaa ei sitten halunutkaan.
kävi samoin kuin sinulle vuosia sitten. En edes miettinyt aborttia, vaikka olin seurustellut lapsen isän kanssa vasta muutaman kuukauden. Tyttö syntyi aikanaan, kaksi sisarusta myöhemmin tiiviiseen tahtiin, esikoinen oli 2v 10 kk kun nuorimmainen syntyi, välissä yksi lapsi. Erosin lasten isästä pari vuotta sitten mutta lapsia en ole katunut. Tee rohkeasti niinkuin itse haluat, joskus tulee aika kun lapsia ei voi enää tehdä/saada vaikka kuinka haluaisit. Voimia!
eli minä täällä taas jauhan. Puhuin äitini kanssa ja hän taas oli sitä mieltä, että ehdottomasti pidän lapsen...
Ongelmana on vain se, että nyt jo ollaan sossun seurannassa juuri minun menneisyyteni vuoksi (masennus) ja miehelläni on myös diagnosoitu masennus. Eli en tiedä mitä teen!!! Entä kun minulle tulee kausi jolloin en jaksa? Kuka silloin auttaa?
Äitini ehdotti että muuttaisin takaisin Suomeen hänen luokseen, mutten voisi viedä pojaltani isää ja mieheltäni poikaa :/ Ei hemmetti!!!
< Entä kun minulle tulee kausi jolloin en jaksa? Kuka silloin auttaa?>
Se samainen sossu joka jo nyt seuraa elämäänne? En lukenut tarkkaan, en tiedä missä maassa olet, mutta ilmeisesti sielläkin on lastensuojelua valvovat viranomaiset, eli perhetukeen kaikki mahdollisuudet.
Suomessa ainakin vastaavassa tilanteessa auttaa päivähoitoverkosto, koulut, tilapäiset sijaisperheet (lomalapsi systeemit), neuvolajärjestelmä, kotihoitotoimistot jne.
Tee niin kuin muut odottavat/toivovat sinun tekevän. Itsellänikin oli masennusta (raskauden aikaista) mutta sain hoitoa (terapiaa) ja lääkkeitäkin sanottiin olevan sellaisia joita raskauden aikaan sopii syödä. Lääkkeitä en itse kuitenkaan ottanut, vaan sinnittelin siihen asti kunnes vauva oli 3 kuukautta ja lopetin imetyksen. Tilanne alkoikin helpottamaan n 4 kuukautta mun sytyä lääkkeitä jolloin lääkityksen jätin pois. (niihin siis ei jää koukkuun) :)
Teillä on sillain kivasti hommat, et lapsille tulis suht vähän ikäeroa. Itsekkin tässä mennään 23 ja nuorimmainen on 1,6 vuotta. Nää raskaushormoonit on vaan se pahin koetus varmaankin masentuneelle ihmiselle, mutta apua siihen on saatavissa jos vaan huolii ottaa vastaan.
On hyvää, että ap saa myös sellaisia viestejä, varsinkin kun tietät mistä puhut.
Toivottavasti Sinun viestistä oli hänelle edes vähäsen rohkaisua...
Sinä olet ollut pitkään poissa :D
Mietin noita lääkkeitä... Sanoit sinulla olleen se mahdollisuus, mutta sinnittelit kuitenkin ilman.
En tiedä voiko näitä oikeasti verrata, mutta itselläni oli jossain vaiheessa muutama vuosi takaperin todella vaikea unensaamisongelma ja stressiä lisäsi aina se, että tiesi kuinka paljon pitäisi saada asioita aikaiseksi ja siksi pitäisi nukkua jne. Kierre, jota ei meinannut saada mitenkään siinä stressissä purettua :D Lopulta kävin lääkärillä juttelemassa ja hän kirjoitti nukahtamispillereitä. Pointtini on se, että en niitä koskaan käyttänyt :D Minua helpotti se tieto, että ne oli siellä kaapissa, jos hätä tulisi. Olisi apukeino, jos en jaksaisi, joten en ollut ns. "yksin" kierteeni kanssa.
Voisiko sinun (ja aloittajan) kokemus perustua samaan? Kun tietää, että apua on mahdollista saada jossain muodossa, jaksaa yrittää sinnitellä paremmin, koska siitä tiedosta avun mahdollisuudesta saa niin paljon voimaa ja rauhoitusta?
Olenhan mä täällä lukemassa käynyt, mut odotan vauvaa, niin en mielestäni ole kovin jäävi vastaamaan ainakaan puolueettomasti :) Mut siis koukkuun jäänt tähän osioon, eikä sitä noin vain eroon pääse ellei sit katkaise yhteyttä.
Mä tarkkailen teitä ;D
Niin ja sit tuohon masennus ja tietous siitä että on jotain mihin tukeutua, niin mustakin asia menee just kuten kerroitkin. Eli apua löytyi kaapista, mutta katsoo myös ne omat voimavarat ensin, et jos kuitenkin vielä kotvasen jaksaa olla omillaan. Se päivä kun tepastelin lääkärille ja kerroin voivani henkisesti huonosti, oli se pahin. Ja tanssin suunnilleen lekurin huoneesta ulos, kun hän sanoi laittavansa lähetteen eteen päin, eikä tullut "tappotuomiota". Et jo se edesauttoi mun oloa. Tieto siitä et apua on saatavilla, oli se sitten henkistä tai konkreettista, kuka sopii kellekkin.
Itse kokeilin molemmat apukeinot.
tehdä kun kärsii mielenterveysongelmista?
paljon hallaa saattaa vielä viattomille tulla kun äiti on pipi päästään. tässä paikassa olisi pitänyt harkita jo sitä abortti- vaihtoehtoa.
On kyllä hiukka outoo, että :
"Teillä on sillain kivasti hommat, et lapsille tulis suht vähän ikäeroa. Itsekkin tässä mennään 23 ja nuorimmainen on 1,6 vuotta. Nää raskaushormoonit on vaan se pahin koetus varmaankin masentuneelle ihmiselle, mutta apua siihen on saatavissa jos vaan huolii ottaa vastaan."
Sinun lapsillasi on ikäeroa n.21 vuotta ja sinun profiilisi ilmoittaa sinun iäksesi 29vuotta. Ja vanhin lapsesi 23 joten olisit itse ollut vain 6vuotias saadessasi esikoisesi.
Että jos tarkoituksesi oli kertoa jotain muuta niin kannattasiko kirjoittaa asioista selvemmin ettei tarvitsisi lukea rivien välistä tekstiäsi ellei se jopa olekkin tarkoituksesi ettei niistä mitää selvää tarvitsisi saadakkaan.
Anyway.. Lykca till!
Caro tarkoittanut, että _rv_ 23 on meneillään :D
sitten kirjoittaa asian oikeilla termeillä mikäli haluaa että muutkin ymmärtää ;D
Tai tarkoituksena saattaakin olla kritiikin haku..
tämä tällainen on, Että neuvot tekemään juuri päinvastoin mitä lähipiiri neuvoo?
- Älä ainakaan tee mitä muut odottavat7toivovat sinun tekevän.
Huhhuh, vastaus kuullostaa keskenkasvuisen pennun kirjoitukselta.
On kuin lastentarhassa meno konsanaan..
Lällällää, enpäs anna.. annanpas ja enpäs tee, eikun teenkin!
Huoh!
Valitettavasti nuoret ajattelee juuri päinvastoin, kapinahenki päällä koko elämänsä ja täten antavat neuvoja juuri tällätavalla vaikka se ehkä väärin olisi. Ennemmin kuuntelisin itseäni ja miettisin mikä itselle se parhain vaihtoehto olisi, onko valmis uuteen tulokkaaseen ja jaksaa kantaa sen vastuun läpi elämänsä, masennus on pahasta jaksamisen kannalta lasten hoidon suhteen etenkin.. Päätöksen jälkeen paluuta ei enää ole, joten kannattaa harkita tarkkaan ja ennenkaikkea tehdä sen oman pään mukaan Eikä kuunnella muita.
Eiköhän tuossa ollut tarkoituksena neuvoa alkuperäistä tekemään sellaisen ratkaisun, minkä itse itselleen parhaimmaksi näkee... Minä en ainakaan kykenisi suosittelemaan aborttia kenellekään, joka selvästi sanoo sen lapsen haluavansa, oli hänen lähipiirinsä sitten mitä mieltä hyvänsä.
Henkilökohtaisesti en näe mitään keskenkasvuista siinä, että kannustaa lapsen haluavaa jatkamaan raskauttaan. Mielestäni naisen pitää olla se, joka lopulliset päätökset tässä asiassa tekee, ei ulkopuolisten, vaikkakin miten läheisten. Läheisillä on toki oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisuun, mutta ihmisen painostaminen ratkaisuun, jota hän ei itse haluaisi tehdä, on aina väärin. En kannata ns. pakkoabortteja sen enempää kuin pakkosynnytyksiäkään.