Jo 46-vuotiaana "pääsin", "jouduin" työkyvyttömyyseläkkeelle ja samalla putosi koko pohja pois. Menetin työyhteisön, useimmat ystäväni, tässä vaan nyt pällistellään mitä seuraavaksi.
Luultavasti en tule pääsemään enää töihin joten jotakin on keksittävä ja pian. Kesällä on hiljaista kaikin puolin joten luotan syksyyn.
Olisiko joku joka haluaisi vaihtaa kokemuksia? Olisi hyvä kuulla mitä ratkaisuja ihmiset ovat tehneet kun se työyhteisö ei enää kuulu kuvioon. Yhtä hyvin myös niitä tarinoita kuulisin kun on vaikeaa, voitaisiin yhdessä taapertaa eteenpäin.
Luultavasti en tule pääsemään enää töihin joten jotakin on keksittävä ja pian. Kesällä on hiljaista kaikin puolin joten luotan syksyyn.
Olisiko joku joka haluaisi vaihtaa kokemuksia? Olisi hyvä kuulla mitä ratkaisuja ihmiset ovat tehneet kun se työyhteisö ei enää kuulu kuvioon. Yhtä hyvin myös niitä tarinoita kuulisin kun on vaikeaa, voitaisiin yhdessä taapertaa eteenpäin.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Hei:)
Myös minä olen "joutunut" työkyvyttömyyseläkkeelle ( 45v.) ja sama tunne kuin sinulla, eli kyllä se pohja elämältä meni ja samalla meni myös kymmenien vuosien avioliitto, omaisuus ja ne ystävät....joskus heikkona hetkenä mietin, että onko tässä elämässä enää mitään järkee, mutta joku pakottaa heräämään vielä aamuisin. Tulevaisuus on kuin musta aukko, ei mitään kiinnekohtaa....:(
ja "pääsin" 48v, enkä ollenkaan näe sitä pahana asiana, päinvastoin....
Keksi joku hyvä harrastus joka kiinnostaa. Voit harrastaa joko yksin tai yhdessä. Itse hankin koiran joka lenkittää minua päivisin ja josta tykkään kovasti. Jos kuntosi on melko huono, käy muukin kotieläin, esim. kissa.
Jos jaksat voit tehdä vapaaehtoistyötä. Siitä saa sisältöä elämään ja hyvän mielen. Tietysti tutustuu myös uusiin ihmisiin.
Kirjastoon kannattaa tehdä tuttavuutta. Siellä voi lukea lehtiä ja tilata mielenkiintoisia kirjoja joita voi lueskella aina sen verran kun päivässä jaksaa.
On myös erilaisia yhdistyksiä joihin voi liittyä.
Netissä oleminen on myös mukavaa, itse ainakin tykkään ja täällä voi vaihtaa mielipiteitä asiasta kun asiasta.
Vaikka et koiraa tms. hankkisikaan, älä unohda oleskella ulkona. Happi pitää pirteänä!
Olin 37-vuotias, kun jouduin/pääsin työkyvyttömyyseläkkeelle. Alkuun kävelin ympäri taloa, kunnes otin itseäni niska-pers otteella ja heivasin itseni ovesta ulos. Kyllä tekemistä löytyy, jos vain saa itsensä liikkeelle.
Itse käyn edelleen ammattiliiton retkillä, vapaaehtoisavustajana 4h/päivä vanhainkodilla, luen, liikun ja hyörin lasten kanssa.
Tekemistä löytää kyllä, sellaista mikä on ilmaista ja jos on rahaa laittaa, niin sitten vaihtoehdot vielä laajenevat. Jokainen tavallaan.
Mukavia eläkepäiviä sinulle, alku oli kyllä minullekin hiukan hankala, mutta nyt parin vuoden kokemuksella menee jo ihan kevyesti, enkä enää kaipaa töitä sotkemaan harrastuksia :)
eläkkeelle kaksvitosena, mutta otan sen siltä kannalta että nyt saan tehdä mitä huvittaa eikä kukaan ole katselemassa pitkin nokanvartta, kuten työyhteisöni esimies aikoinaan, jonka takia päätin hankkia eläkepaperit keinolla millä hyvänsä. ei se silloin helppoa ollut, mutta nyt voin jo sanoa että ei kaduta. olin aivan liian hyvä ja tunnollinen työntekijä sellaisen nartun pompoteltavaksi, mutta kortistoonkaan en suostunut menemään koska vika ei ollut minussa. ainoaksi vaihtoehdoksi jäi eläke, tosin ei se ensimmäisellä yrityksellä irronnut. aika hulluksi sai heittäytyä ennen kuin onnistui.
onhan tämä periaatteessa aika yksinäistä, kun ihmiset katsoo kieroon jos sanoo olevansa eläkkeellä. parempi pitää välimatkaa, ja oppia nauttimaan omasta rauhasta. pitkät talvi-illat on joskus vaikeita, kesät on ihan jees.
mikset hakenut muualle töihin? eläkkeesi on varmaan aika pieni. ei millään pahalla, silti. meitä on moneen junaan.. ;-)
voi luoja.. taidatpas oikein olla kateellinen?!? :))
mutta kiitos hyvistä nauruista, tätä mä muistelen ja nauran vielä pitkään! :))
eläkkeeni muuten nettona on alle sen ns. köyhyysrajan, mutta kun ei ole pahemmin sosiaalista elämää, ei ole niin paljon menojakaan. osa-aikatöitä olen katsellut jos löytyisi läheltä jotain kivaa koska eläkeläisenä saisin tienata reilut 7oo eur/kk ja sillä lyhentäisi kivasti asuntolainaa ja voisi seuraavaksi katsoa vaikka mökkiä
ainiin se syy miksen hakenut muualle töihin. en ollut siinä kunnossa että olisin voinut. masennus tuli loppuunpalamisen kylkiäisenä, ja koska olin moista "heikkoutta" osoittanut, päätti esimieheni alkaa savustaa minua ulos kun palasin sairaslomalta.
sitten myöhemmin kun olin saanut pidemmän sairausloman, pyysin työtodistusta, ja sain paperin jossa sanottiin "pyynnöstä todistan että ...." toisin sanoen en nähtävästi heikkouksineni kelvannut siihen työpaikkaan, mutta narttu katsoi asiakseen pitää huolen etten voi käyttää heiltä saamaani työtodistusta uudenkaan työn hakemiseen.