Olen tässä miettinyt. Eläinlääkikseen päässeistä suurin osa oli tyttöjä (sama juttu muuten biologian kanssa) ja ihmettelenkin nyt, että hakevatko nämä kaikki tytöt sinne siksi, "koska eläimet on vaan niin söpöjä ja mä haluun auttaa niitä"? (Koska jos itse hakisin niin hakisin juuri siksi :)) tai siis että onko elukkaan hakijoilla oikeasti kovinkaan realistinen kuva eläinlääkärin työstä vai ajatellaanko, että on vaan kivaa pelastaa eläimiä? Enpä nyt väitä itsekään tietäväni paljoa eläinlääkärin työstä, mitä nyt näitä tavallisia käsi lehmän perseessä -juttuja (mikä ei muuten varmaankaan ole eläinlääkäreiden mielestä tosi ällöö niin kuin jotkut voisivat ajatella, koska itsekään en pidä sitä minään isona juttuja) ja eläinten lopettamisia, minkä luulisi olevan melkoisen raskasta eläinrakkaille ihmisille, vai pystyykö sen sitten ottamaan vain työnä? Esim. kilpikonniltahan täytyy katkaista vielä lopuksi pää kun niitä lopetetaan, ihan vain esimerkkinä näistä eläinlääkärin ei niin kivoista työtehtävistä. Mutta siis, menevätkö nämä tytöt eläinlääkikseen sillä asenteella, että ihanaa, pääsen leikkimään eläinten kanssa vai tietävätkö he oikeasti työn olevan niin pirun raskasta, kuluttavaa, stressaavaa ja epäsäännöllistä ettei se eläinten kanssa oleminen välttämättä paina vaakakupissa enää yhtä paljon?
miksi haitte eläinlääkikseen?
smökly
21070
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Luulisin, että jokainen eläinrakas ihminen on käynyt eläinlääkärillä jopa useammin kuin "ihmislääkärillä". Itselleni oli näin ainakin muodostunut hyvinkin realistinen kuva ko. työstä - tämän siis huomasin kun olin joskus viikon verran tutustumassa eläinlääkärin työhön. (Pienen maalaiskunnan eläinlääkärillä on muuten yllättävän paljon noita navettakäyntejä. Vaan pieni osa on klinikkaa...) Pikkutyttönä halusin eläinlääkäriksi, ja muistan kyllä hyvinkin miten ruusunpunaisin lasein silloin katselin. Mutta kyllähän sekin puna hälveni pikkuhiljaa, kun oman koiran anaalirauhasia kävi välillä tyhjennyttämässä. Ihan huomionarvoinen seikka lienee sekin, että eläinlääkärin työtä käsittelevät tv -sarjat ovat yleensä/aina realistisia. On myös tehty paljon dokumenttisarjoja eläinklinikan arjesta (itsekin näitä suurella mielenkiinnolla katsellut), tämähän ei ole mahdollista tavallisen lääkärin kohdalla sillä ihmisten yksityisyyttä pitää varjella. Olen siis oikeastaan sitä mieltä että lääkikseen hakevilla on enemmän ruusuisia harhakuvitelmia kuin eläinlääkikseen hakevilla.
En itse loppujen lopuksi hakeutunutkaan eläinten pariin, mutta kutsumus olisi voinut siihen suuntaan hyvinkin viedä. Halu auttaa on mielestäni ihan pätevä syy, miksei paras sellainen?
"Ihmislääketiedettä" opiskelen, mutta vastaanpa silti. Minusta vähän tuntuu, ettei kenelläkään, kuka lääkikseen tai elukalle hakee, ole täysin realistista käsitystä siitä, mitä työ todella on. Itselleni ainakin työn vaativuus, kiire ja vastuu on tullut osittain yllätyksenä.
Minustakin piti aluksi tulla eläinlääkäri. Se oli monivuotinen haave, ja eläinlääkistä ajatellen tein ainevalinnatkin lukiossa. Totta kai eläinrakkaus oli yksi syy kiinnostua eläinlääketieteestä, muttei tietenkään ainut syy. Olen kyllä aina tiennyt, että eläinlääkäri tekee paljon muutakin kuin silittelee päivät pitkät söpöjä marsuja ja pupuja. Olen aina ollut kiinnostunut myös luonnontieteistä ja ajattelin eläinlääketieteen olevan hyvä keino yhdistää eläimet ja (lääke)tiede. No, jossain vaiheessa vaaka kallistui ihmispuolelle. En tiedä miksi. Suurin syy lääkikseen hakeutumiseeni oli edelleen kiinnostus luonnontieteisiin. Auttamisen halu ja muut "pehmeämmät arvot" ovat tulleet kuvaan vasta myöhemmin.