Pääsin tänä keväänä lääkikseen, ihana tunne kun unelmasta tulee totta. :) Haluasin kysellä jo lääkiksessä opiskelevilta kaikenlaista käytännän infoa. Miten esimerkiksi kirjat: hyväksymiskirjeen mukana oli ainakin neljän opuksen nimi joita tarvitaan vissiin sitten ekana vuonna. Onko välttämätöntä tilata nuo kirjat? Voiko mistään saada käytettyinä tai kirjastosta lainattua? Ja tarvitaanko niitä läpi lääkiksen? Sitten ne tietysti tarvis varmaan ostaa. Entä onko opiskelu asteikolla 1-10 kuinka rankkaa? Verrattuna esim lukioon? Ja tarviiko jo ekana päivänä ottaa mukaan kannettava ja muita muistiinpanovälineitä vai miten? :D Saatan kuulostaa tyhmältä kun tämmöisiä kyselen, mutta kertokaakan kaikenlaista, kaikesta on varmasti hyötyä.. :)
lääkiksessä opiskeleville
Nimetön
103702
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kyllä se aika rankkaa on, jos et pidä lukemisesta kuten allekirjoittanut. Jos lukiossa totuit lukemaan aineita, jotka eivät kiinnosta pätkääkään niin varmasti ei ole ongelmia. Itseäni ei kiinnosta n. 3/4 kurssien aiheista mutta pakko sinnitellä, 2 vuotta enää jäljellä.
Sais olla enemmän matikkaa. Ensin hypetettiin, että lääkikseen pitää olla loistava matikkapää ja sitten sain selville, että insinöörilinjan ensimmäisenä vuotena käydään jo vaativampaa matikkaa kuin lääkiksessä koskaan (luin vuoden konetekniikkaa ennen lääkistä).
Mistä sait ylipäätänsä päähän, että lääkiksessä keskityttäisiin matematiikaan?
-Derivaatta x toiseen kertaa omega potenssiin viisi f(x) ln 858854848/0,5pii
-->Teillä on sinuiitti.
En luullutkaan, että siellä keskityttäisiin siihen vaan kaikki vaan puhui (ja se on ns. yleinen "luulo"), että lääkiksessä tarvitsee kovaa matikkapäätä.
Esim. Tätini oli viime jouluna käymässä Ruotsista ja oli ihan haltioissaan, että olen lääkiksessä. Sitten ihmetteli, että sinähän varmaan kirjoitit matematiikasta ällät. Olin että, ooooooookei ;)
Ei kannata panikoida vielä tässä vaiheessa. Tuskin kannettavaa kannattaa ensimmäisenä päivänä ottaa mukaan, eikä se muutenkaan ole luennollakaan mikään kaikkein käytännöllisin.
Muistiinpanot tehdään monistettujen luentotiivistelmien laitaan, jos tehdään. Kirjoja voi olla hieman vaikea saada kirjastosta. Monet kirjat ovat kyllä ihan kivoja, mutta onpa tullut sekin nähtyä, että ilmankin voi pärjätä melkoisen hyvin. Kannattaa harkita tarkaan, mitä ostaa. Toisia teoksia löytyy enemmän kirjastoista. Yleensä kirjat tilataan yhdessä, jolloin niistä ei tarvitse välttämättä maksaa hunajaa, kun on iso tilaus.
Opiskelutahti on mielestäni hieman kovempi kuin lukiossa, mutta siihen kyllä tottuu. Riippuu tietysti, onko läpäissyt lukion lähes lukematta. Eikä opiskelulla tarvitse tappaa itseään; kaikesta ei ole pakko saada parasta mahdollista arvosanaa. Lääkiksessä on paljon hyviä opiskelijoita, joten ei kannata stressata turhaan, vaikka aina ei kuuluisikaan aivan kurssin eliittiin.
Yhteenveto: älä stressaa pukeutumisesta, koulutarvikkeista, kirjoista, työtahdista jne. Lääkiksessäkin on kuitenkin ihan ihmisiäkin, vaikka aina ei välttämättä siltä tunnukaan.
Parasta lääkiksessä on juuri se, että ei tarvitse saada parhaita numeroita kuten monella muulla alalla on. Oikeastaan kaikki lääkärit saavat töitä, ja kunhan olet kurssisi läpäissyt niin etköhän sinäkin saa. Itse en edes kehtaa sanoa numeroitani, mutta voin todeta, että olivat luokkaa "just läpi". No tässä sitä vaan töissä silti ollaan.
Kannattaa silti lukea niin hyvin kuin jaksaa. Itselläni juuri tuo jäi vähiin lääkiksessä, joka on sittemmin kostautunut esim. tietämättömyydellä työtilanteissa.
Tällaisia opiskelijoitahan me yliopistoon just kaivataan: mennään sieltä mistä aita on matalin. En itse opeta lääkiksessä vaan aivan muulla alalla yliopistossa, mutta samaa motivaation puutetta näyttää olevan oman alanikin opiskelijoissa. Kannattaisin lämpimästi pienempiä opetusryhmiä, joissa voisi kunnolla "hiillostaa" kaikkia opiskelijoita, jotta varmasti menisi oppi perille ja käytännön taidot olisi sitten hanskassa niillä laiskimmillakin yksilöillä. Toinen hyvä keino on tehdä sellaiset tentit, että vain kunnon lukemisella on mahdollista päästä läpi. En tätä kiusallani tee, vaan juuri siksi, että muut ihmiset eivät myöhemmin joutuisi kärsimään tunareista ammatti-ihmisistä. Mutta tosi kiva tietää, että tällaisia onnettomia lääkäritunareita on sitten sairaaloissa ja terkkareissa ja jopa yksityispuolella vastassa - toivottavasti en joudu koskaan sinun hoidettavaksesi!
Niinpä niin,
useimpien kurssien vaatimustasot ovat kuitenkin varsin korkeat juuri ja juuri läpipääsyn selvittämiseksi. Erinomasita osaamista osoittaa jos saa tyyliin vitosia tenteistä, mutta lukematta ei selviä! Täytyy hallita asioita läpipäästäkseen.
Sitten vielä EKALLE:
riippuu varmsti lääkiksestä, johon olet menossa, että minkälaisia muistiinpanoja kannattaa tehdä. Esim Turussa toiminta on kollegiaalista, mutta itse teen myös omia muistiinpanoja - älä siis stressaa, kyllä kaikki selviää.
Sen haluan vielä sanoa, että kannattaa aloittaa lukeminen ja luennoilla käyminen heti ja panostaa siihen edes vähän. Kurssin aikainen asioiden omaksuminen helpottaa varsinaista tenttiin valmistautumista, jota et voi mitenkään selvittää kunnialla muutaman viimeisen illan lukemisella!
MUISTA myös nauttia opiskelusta ja kaikesta sen ympärille järjetetystä toiminnasta!
Tsemppiä uralle
Älä turhaan stressaa. Ensimmäinen vuotesi menee hyvin pitkälle jopa tutuilla galenostiedoilla. Todennäköisesti sinun ei tarvitse kirjoja vielä hankkia, mutta jos vanhempien opiskelijoiden kirjeissä (tervetulotoivotukset yms.) niitä suositellaan niin sitten hankit. Todennäköisesti niitä ei tarvitse aivan heti alussa ja lääkiksen alkaessa kokoatte kuitenkin kirjatilauslistan jolloin saat kirjat halvemmalla. Alkupään kirjat ovat kyllä siitä hyviä, että ne ovat varsin kattavia tiiliskiviä joista saa tietoa sitten myöhemminkin. Paljon riippuu tosin itsestä ja toiset ostavat kaikki kirjat kun toiset rääpivät tietonsa kasaan muilla tavoin.
Opiskelu voi olla rankkaakin verrattuna lukioon. Esimerkiksi itselläni lukio meni läpi töitä tekemättä tunneilla istuen. Lääkiksessä taasen (Tampere) ei juuri luentoja ole ja paljon jää omille harteille. Toisaalta itseä kiinnostavaa aihetta lukiessa ei edes tunne tekevänsä kovin raskasta työtä, joten opiskelu ei tunnu kovin pahalta. Vielä kun kesätöissä painaa jotain hanttihommia kertyy motivaatiota talven puurtamiseen roppakaupalla. Eikä niillä arvosanoilla ole todellakaan väliä ammatinsaannissa, esim. Tampereella ei jaeta arvosanoja ollenkaan!
Kannettavaa en ainakaan ottaisi mukaan. Kynä ja paperia on hyvä toki olla aina (armeijan oppeja), mutta varsinaisia muistiinpanovälineitä en ole luennoilla tainnut tarvita kertaakaan. Riippunee oppimistyylistäsi, on näet yksilöllistä tämäkin.
>Ensimmäinen vuotesi menee hyvin pitkälle jopa >tutuilla galenostiedoilla.
Niin menee, varsinkin jos et halua oppia mitään ja toivot oikein olevasi pulassa sitten klinikassa kun tajuat että oikeasti pitäisi osatakin jotain että potilaiden hoitaminen onnistuisi.
Oiskos pikkaisen lapsellinen asenne haluta päästä mahdollisimman vähällä, onhan kyse sentään ihmisten hengestä ja terveydestä?
Haluaisin sen lääkiksen anatomian, biokemian tai patologian tentin kyllä nähdä mistä selviää pelkällä galenostiedolla...
Galenoksen avulla pääset alkuun, mutta eipä siitä edellä maininneen mukaan ole paljon apua esimerkiksi juuri patossa tai biokemmassa... asiat ovat (lievästi sanottuna) hieman yksityiskohtaisempia.
Perusoletus kai on se, että lääkikseen päässeillä on jo vähintään hyvät tiedot Galenoksesta (lue: perusperusasioista) ja ymmärtääkseni yliopiston tarkoitus ei ole kerrata asioita kertaamisen ilosta vaan opettaa UUSIA asioita, joiden avulla voi auttaa oikeasti ihmisterveyttä potilaan yksilölliset ominaisuudet ja seuraukset huomioiden!