Oletettavasti joudun armeijassa alistetuksi, vähätellyksi ja todennäköisesti myös pahoinpidellyksi. Jos alkaa ahdistaa, saanko palveluksen aikana psyykkistä apua Puolustusvoimien ulkopuoliselta henkilöltä? Puolustusvoimien henkilökuntaa tuskin asia kiinnostaa, koulussakin kuulin koko ajan pienen kiusaamisen vain kasvattavan.
Entä jos pimahdan intissä
sekomasi
82161
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Niin pääset pitemmille "lomille".
Armeija on muutenkin idiooteille jotka eivät osaa ajatella itse.
Ei kannata menää armeijaan,jos pohtii tuollaisia jo etukäteen.Armeijassa todella on (oman kokemukseni mukaan) kiusantekoa ja muutaman kerran jouduin tappeluunkin yhden hullun kanssa.Kantahenkilökunta on nykyään sen verran hyvin koulutettua että simputusta heidän osaltaan on turha odottaa.Suuremman uhan aiheuttavat armeijatoverit.On aivan onnenpeliä,mihin tupaan joudut.Mene sivariksi.Täytä siviilipalvelushakemus.
Muistaa että armeija on aina kavereiden jutuissa paljon hurjempi paikka kuin todellisuudessa. :)
Mutta eikö henkilökunnalla ole velvollisuus puuttua asiaan jos joku tekee sinulle fyysistä väkivaltaa?
turha odottaa apua tai oikeudenmukaisuutta.
Siellä on vain voima ja vahvuus jotain.
Eivät ole heikommanpuolella eikä apuaan anna.
Näinhän se on esimerkisi jos olet suoriutunut armeijan ``pomojen`` antamista tehtävisä hyvin ja kuntosi on kohdallaan ja olet juossut 3500 coopperissa ja punnerruksia saat kerralla tehtyä 100 saat paljon intissä anteeksi ja useimmissa tapauksissa syylliseksi tapahtumaan todetaan se heikompi osapuoli. Armeija arvostaa nääs ns. supersotilaita ja huippukuntoisia sekä vahvoja henkilöitä
Minkä ihmeen takia armeijaa pidetään 'paikkana, jossa olet vain massaa, sinusta koulutetaan tunteeton etkä saa olla oma itsesi' yms?
Ajatelkaa Suomen sotaveteraaneja sodassa!!
Ei se silloin niin kummoista ollut, ja silloinhan oltiin oikeasti sodassa!
Voi herranjumala, jos nyt syttyisi sota..
Suomi olisi alta sekunnin räjäytetty..
Menkää mielummin sinne armeijaan, älkääkä istuko sohvalla ja juoko cokista ja pelatko csää..!
Miksi ylipäätänsä lähteä armeijaan asenteella 'en tule pärjäämään'? Silloin ei varsinkaan pärjää.
Sotilaan työ tositilanteessa on täysin tunteetonta Olet välittömästi ammuttu jos rupeat rintamassa tunteilemaan,ei ihme et mielenterveyden menettäneitä on.
Parhaassa tapauksessa löydät ryhmänjohtajan/alikessun tai kokelaan omasta kompaniastasi, joka näkee tilanteen ja suojelee ruohonjuuritasolla. Muistan itse menneeni yhdessä tapauksessa vain seisomaan väliin kun paljon isompi kaveri oli käymässä iltalomien pienessä sievässä heikomman päälle. Jos kaveri olisi koskenut minuun natsat kauluksissani, hän olisi lentänyt. Ei siis minun otteestani, mutta systeemi pitää huolen siitä että häkki heiluu ja rähinöijä on siellä. Huolimatta siitä etten henkilönä olisi millään pystynyt pitämään puoliani sitä korstoa vastaan.
Paras psykologinen tuki on kuitenkin minusta vertaistuki. Siis joku kaveri sieltä mudasta. Väitän, että alakynnessä tai rankoissa mettähommissa solmitut ystävyyssuhteet armeija-aikoina ovat yksiä elämän lujimpia vaikka toiseen olisi harvoinkin yhteydessä. Puhumattakaan siitä mitä on aseveljeys, jos pitää todellakin vierekkäin tappaa ja kuolla Putin I jälkeisen naapurimaan hyökkäystä torjuessa.
Itse mietin kristittynä pitkään tappamisen oikeutusta. Sitten oivalsin ja kuulin, että Kymmenen käskyn "Älä tapa" piti kääntää "Älä murhaa". Yksilön moraali on eri asia kuin yhteiskunnan moraalin - ja näin täytyykin olla. En voi yksityishenkilönä esimerkiksi teljetä ketään kellariini, vaikka yhteiskunta saa teljetä kiristäjän ja pahoinpitelijän vankilaan. Sama Mooseksen laki itse asiassa VELVOITTI esivallan kostamaan sorretun yksilön puolesta sortajalle joka ei saanut ottaa lakia omiin käsiinsä. Kyse ei ollut oikeudesta vaan velvollisuudesta. Armeijassa ja poliisissa olet esivallan kätenä. Sinä palvelet maatasi, sen epäkohdista huolimattakin. Oman itsesi takia. Kuulut maahan ja kansaan. Venäläiset sen paremmin kuin saksalaisetkaan eivät tänne torvimusiikin soidessa marssi, kuten Raatteen tiellä.
www.helsinki.fi/~pjojala/Lapin_sota_valokuvia.htm