Millainen oli viimeinen kerta...

haikeaa. Sellaiset"omat ihmiset" haluaisi aina pitää mutta usein se intohimo on niin voimakasta että se polttaa loppuun. Aina yhtä mystistä ja maagista, tietää kun toinen ajattelee jne...

viimeisen kerran kun nähtiin, ei vielä tiedetty kumpikaan että tullaan eroamaan. tilanne jäi ikuisesti mieleeni, koska hän suuteli minua eri tavalla kuin ennen.se oli kuin jostain elokuvakohtauksesta. ehkä hän kuitenkin tiesi... jää hämärän peittoon..
ikävöin hänessä hänen ääntään, hymyä, juttuja, syliä, suudelmia, tuoksua...läsnäoloaan.
meillä oli vahva side, ja tuntuu että on edelleen, vai kuvittelenkohan vaan.. mutta toisinaan tulee tuntemuksia, että ajatuksemme kohtaisivat.
rakastan häntä vieläkin. onko sydän niin viisas,että se tuntisi ja tietäisi milloin kannattaisi lopettaa uskomasta ja rakastamasta?:)

Luulen että se että hänen kanssaan oli niin mukava jutella kaikkea kummallista. En muista koskaan elämässäni keskutelleen sellaisista asioista kenekään kanssa. No minulla onkin pitkä suhde takana missä ei todellakaan loppuaikoina paljon juteltu. Se että tunsin kummaa intohimoa häntä kohtaan, vaikka ei tunnettukaan kauaa. Vieläkin ajattelen häntä, enkä saa samaa tunnetta ketään toista kohtaan, aina vaan kummittelee mielessä.Uniakin olen hänestä nähnyt. Harmi vaan ettei tämä MIES ilmeisesti tuntenut samanlailla tai ehkä hänellä kuitenkin on sitten tapana kertoa tälläisiä asioita melko tuntemattomalle. Olin liian innokas ehkä hän pakeni sen takia!!! No toivon kyllä vielä joskus tapaavani hänet, mutta saa nyt nähdä. En olisi koskaan uskonut , kun viimeksi hänet tapasin että se olisi viimeinen kerta. Unohti varmaan kertoa.

asian vierestä, mutta ikävää tässä tunnetaan joka solulla.
Näin kyseisen miehen viimeksi pari viikkoa sitten kaupan parkkipaikalla.

Joskus "muinoin" hän tuntui olevan minusta enemmän kuin kiinnostunut ja sikäli tunne oli molemminpuoleista. Elämäni toistaiseksi onnellisin hetki liittyy tähän mieheen, siihen kuinka ihana hän joitakin kuukausia sitten minulle oli. En kykene sanoin kuvailemaan sitä hyvänolon- ja turvallisuudentunnetta jota hänen lähellään hetken sain tuntea.

Surullista on se, että nykyisin en enää kykene saamaan hänen ajatuksistaan selvää. Välillä tuntuu kuin "se jokin" olisi yhä läsnä välillämme, mutta toisinaan taas... Ei mitään.

Millainen oli viimeinen, ei vaan viimeisin kerta kun näin hänet? Arkinen. Hän vaikutti ilahtuneelta näkemisestäni, vaikka olimmekin jo nähneet aiemmin samana päivänä. Toisaalta taas, en tiedä.

Jotain sellaista välillämme on, joka pitäisi saattaa loppuun. Kun toisella riittäisi rohkeus kertoa se olennainen -mitä tunnen. Tai sitten vain ei ole halua kertoa, koska ei tunne enää mitään kerrottavaa olevan olemassa.

Tiedä häntä.

-Girl with brown hair and blue eyes-

Hyvä että hengissä selvisimme paluumatkasta. En yhtään ihmettele, ettei hänestä senjälkeen kuulunut mitään.
Jäin kovasti kaipaamaan hänen lähellään tuntemaani turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Näytti sitten olevan yksipuolinen tunne.

Elämä on ... : )

Oli lakkiaispäiväni. Illalla mentiin juhlimaan ja tapasin hänet yllättäen. Alkoholia juotiin, enkä edes muista miten, mutta päädyttiin kuitenkin yhteen illan aikana, tanssittiin, suudeltiin jne. Yöllä käveltiin yhden kaverin mökille ja päätettiin yöpyä siellä. Seksiä ei harrastettu, mutta toistemme hyväilyä sitäkin enemmän. Puhuttiin paljon yön aikana, ja kummankin pää alkoi pikkuhiljaa selvitä. Olo oli sekava kun makasin hänen, kaverini, kanssa siinä. Juteltiin lisää ja vaikken kaikkea muista, niin muistan sen kun hän sanoi, että hän oli jo pitemmän aikaa ollut salaa ihastunut ja jopa rakastumassa minuun. Siihen saakka tämä kaikki oli ollut minulle vain jonkin sortin yhden illan juttu ilman seuraamuksia, mutta kohta tajusin, että saatan satuttaa miestä ja pahasti jos leikin hänen tunteillaan. En tiennyt teinkö oikein vai en, oliko koko ilta hyvä vai huono juttu? Aamulla kun herättiin, tajusin, että ei tämä kovin fiksua ollut, mitään tulevaisuutta tällä kaikella ei voinut olla. Miehen katseessa oli kaipuu. Aamulla erottiin vähin äänin ja pienin kosketuksin. Aamulla ei ollut tietoakaan siitä kiihkeydestä mikä yöllä oli ja harmittaa jälkeenpäin kuinka tyly olin hänelle aamulla.

Minua ei kaduta eikä hävetä mikään, mitä illan/yön aikana tapahtui taikka mitä jäi tapahtumatta, mutta olen erittäin pahoillani siitä, jos satutin jollain lailla häntä. Tavallaan annoin hänelle toivoa ja samalla rikoin kaikki. En rakasta häntä, en oikein tiedä olenko edes ihastunut häneen, mutta hänen ihanat pienet asiat, teot ja eleet saavat sydämeni väpättämään. Silti olen ajatellut häntä erittäin usein, aika sekavin tuntein. Tahtoisin vain puhua hänelle kahdestaan, välitän hänestä, mutta tuskin tulen häntä näkemään hetkeen jos toiseenkaan....
Vaikka tämä oli tälläinen yhden illan juttu, niin tämä ilta ja mies merkitsi harvinaisen paljon minulle, ja aika sen näyttää miten tästä eteenpäin..

Tavatiin myöhään aamu-yöstä, seisottiin hangessa ja suudeltiin pitkään. Olimme molemmat tulleet siihen tulokseen ettei tästä suhteesta tule mitään. Erosimme ystävinä, mutta ikuinen kaipaus polttaa edelleen hiljalleen sisälläni.

Tunnistan edelleen hänen ihanan deodorantin tuoksunsa mistä vain, sellaista ei ole kenelläkään muulla. kaupassakin tai kaupungilla jos haistan kyseisen tuoksun alan vaistomaisesti etsiä häntä katseellani.