Minua ahdistavat kummilapseni rippijuhlat, sillä tässä välissä olen eronnut kirkosta ja minusta tuntuu kiusalliselta ja hieman valheelliselta, että joudun siunaamaan lapsen ja käymään ehtoollisella tuolloin. En edes tiedä saisinko edes mennä ehtoolliselle, mutta en tietenkään halua herättää huomiota ja kummeksuntaa käytökselläni. Järkevintä lienee toimia kuin olisin vielä kirkon jäsen, mutta jotenkin alitajunnassa kytee ikävä tunne, että jos jotenkin paljastun papille tai jos joku juhlaväestä tietää. Jotenkin kiusallista.
Onko kellään kokemuksia tai mielipiteitä asiasta.
Onko kellään kokemuksia tai mielipiteitä asiasta.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ensinnäkin ehtoolliselle ei vaadita jäsenkirja avaan ainoastaan että on konfirmoitu niin on oikeus osallistua itsenäisesti ehtoolliseen. Kummin ei tarvitse kai mitenkään siihen osallistua en ainakaan ole siihen koskaan törmännyt vaikka monella tapa onkin.
Kummilapsen siunaus taas on vähän eri juttu, mutta siinäkin usko on isompi asia kuin jäsenyys. Ja jos taas olet kummiksi mennyt nykyisellä uskollasi niin ei se siunaus voi olla sen isompi synti.. Siunauksenhan voi toimittaa joku muukin kuin kummi eikä tarvitse todella kuulua kirkkoon sanottiin meille ainakin kahtena eri vuonna joten..
Mun mielestä on toi kyllä syntiä ja rienaamista. Miten voit opettaa kristillisiä arvoja kummilapsellesi olemalla pakana ja jumalankieltäjä. Toivottavasti omatuntosi toimii sen verran, että tuohon kummivanhemmuuteen et ryhdy.
kyse oli rippi-ikäisestä kummilapsesta ei uudesta kummiudesta!
Ja jos kirkkoon kuuluminen tekee uskovan niin mistä johta asana tapauskova?
Itse en kuulunut kirkkoon edes silloin, kun pääsin itse ripille. Pienessä pitäjässä pappi totesi, että ei sen niin väliä että konfirmoidaan, vaikka en kirkkoon kuulukaan. Kukaan ei valittanut mitään. Rippileiristä vain piti maksaa tupla hinta, koska en maksanut, tai vanhempani eivät maksaneet kirkollisveroa. Ymmärrettävää.
Nykyään niin moni on jo kirkosta eronnut, että harvaa kiinnostaa, kuuluuko rippilapsen kummi kirkkoon vai ei. Taidat itse paisutella asiaa turhaan.
Voi olla ,että hän ei usko kirkkoon eikä pappeihin instituutiona.
Isänikin aikanaan eros kirkosta koska "pappi vei köyhältä vaikka viimeisen lampaan kassaansa" silti se pappa uskoi Jumalaansa ja niinpoispäin,vaikka ei kirkkoon kuulunutkaan!
OMALTATUNNOLTASI.
Sinähän sen asian kannat eikä se muille kuulu? Itse pitäisin tuollaista kaksinaamaisuutta outona: jos on kirkosta eronnut, niin ei pitäisi sitten mennä tekemään mitään "kirkollisia toimenpiteitä". Ei kai kukaan voi sinua siihen siunaamiseen pakottaa, selvitä tuo asia ajoissa, ettei tarvitse kirkossa rueta meuhkaamaan ;)
Kirkosta eronneen ei tule osallistua ehtoolliselle (Jumalan perheväen aterialle), koska valinnallasi olet osoittanut, ettet tahdo kuulua Jumalan perheeseen.
Paras tilanne olisi, ettet olisi koskaan eronnut kirkosta. Nykyisin kummeja voidaan lisätä kasteen jälkeen tilanteissa, joissa kummiuden toteutuminen on käynyt mahdottomaksi, esim. kuolema, toiseen maahan muuttaminen tai kummin kirkosta eroaminen. Kukaan ei tule sinulta jäsenkirjaa kyselemään kummilasta siunatessasi tai ehtoolliselle mennessäsi. Voisiko kuitenkin nuoren toinen kummi olla mukana tuossa siunaamisessa, josko hän olisi edelleen kirkon jäsen? Oletko puhunut kummilapsesi kanssa tilanteestasi? Rehellisyys ja avoimuus on tässäkin parasta. Ystävänä voit edelleen säilyä nuorelle, se on edelleen tärkeää, vai mitä? Ja kirkkoonhan voi aina liittyä takaisin, joskus elämä vie kovin mutkaisia teitä ....
Jos et usko siihen hölynpölyyn, niin mitä väliä. Jos on "pakko" mennä, niin menet. Ei sitä kirkkoon kuulumista ole otsaan tatuoitu.
Ylipäätään tuo uusi tapa, että kummit joutuvat "siunaamaan" lapsia on aivan kummallinen. Hokkuspokkus taikauskoa.
Oma serkkuni pääsee ripille ensi sunnuntaina ja halusi itseään siunaamaan ainoan kumminsa joka on eronnut kirkosta (siis muut kuuluvt yhä kirkkoon) ja tämä kummi suosui epäilemättä. Kyllä kirkkoon vaikka eivät kirkkoon kuuluisikaan. Menihän toinen serkkuni naimisiinkin kirkossa vaikka ei itse kirkkoon kuulunutkaan.