Niin, asiahan on niin että kärsin yksinäisyydestä. Ystäväni ja kaverini, ei kukaan heistä ole pitänyt yhteyttä viimeiseen 3kk. He vain katosivat samalla kun vietimme lomapäiviä. Nyt he karttavat, eivät soita tai kysele kuulumisia. Olen suhteessa, nyt tietysti ajattelette että eihän hänellä voi asiat olla sitten niin huonosti. Oi kyllä on. Monikin varmaan tietää kun mies ei huomioi, tulee ja menee, ja olla tuntuu kuin olisi kilometrien päässä vaikka rakastettu seisoisikin vieressä. Huomasin ongelman tässä. Ystäväni kaikkosivat mieheni takia. Hän oli heitä kohtaan piikittelevä, ilkeä..yms. Kerran hän julisti isoon ääneen että on vain sen takia ilkeä heille että en olisi mustasukkainen(!).. Olin puulla päähän lyöty. Joo, kyllä suhteessa on ollut luottamis ongelmia koska hänellä oli tapana flirttailla ja suudella naisia nähteni aikoinaan. Nyt tuntuu kuin olisin täysin nyrkin ja hellan välissä. EI ole hellyyttä, en saa käydä tyttöjen illoilla..jne. Olemme yrittäneet viettää illat erossa mutta se on mennyt siihen kuinka mieheni valehtelee olinpaikasta, seurasta..jne. Ymmärrätte kai huoleni? Silti, yritän vain etsiä pientä siementä joka sytyttäisi suhteeme uuteen tuleen. Kenties turhaa toivoa?
Yksinäisyydestä
Todella eksynyt
3590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Noh ainahan voitte jutella. Ja jos ei toi toimi niin sano että lähdet lätkiin jos tollanen kusipää olet. Saathan sä tyttöjenilloissa käydä millon lystäät. Ei se voi sua komennella. Ei kyllä paljoa auttanut, mutta toivottavasti vähäsen.
olen samassa tilanteessa...minulla tosin on yksi ystävä joka jaksaa kuunnella vittuilut ja sanoo takaisin jos siltä tuntuu!!!
olemme olleet yhdessä 6,5v alkaa olla sellainen tunne että mikään ei ole niinkun pitäisi!!!
olin aivan kakara kun aloimme seurustella (16)
mieheni sairastaa ad/hd ja kommunikointi on ollut aina vaikeaa..nykyään miltein mahdotonta!!
olen miettinyt oman elämän aloittamista mutta on vaikea irtaantua ihmisestä joka on minulle rakas vaikka en tiedä enään hänen tunteistaa!
hän käy ulkona omien kavereiden kanssa tosin ei kovin usein mutta kun lähtee on turha yrittä kysellä että mihin ja sillai.
itse olin ulkona kavereiden kanssa viimeksi noin 3v sitten.
en voi mennä mihinkään jos mene on kotona tiedossa huutoa ja nyrkkiä välillä.
sairastun kaksisuuntaiseen noin 2 vuotta sitten ja mies vain pahentaa sairauttani olemalla kylmä ja tunteeton minua kohtaan.
toivotan sinulle onnea ja jaksamisia... en tiedä itsekkään mitä tehdä joten neuvoja en voi jakaa!
jos haluat jutella asiasta tarkemmin esim sähkö postilla voit mailata [email protected]
pärjää!!!!!!!!!
Sun oikeesti kannattaa kasvattaa se selkäranka. Meinaan tuskinpa sä nautit olla kusipään kotiorjana? Kavereittesi avulla sä pääset hänestä irtautumaan, kunhan kerrot heille tilanteen. Toivottavasti ette asu saman katon alla.