Moppi, miksi et salli tätä keskustelua?

Mistä syystä arvoisa Moppi et salli keskustelua SRK:n rippikoulunpito-oikeudesta? Asiaan liittyvä uutinen on hiljattain julkaistu Kotimaa-lehdessä, joten se on ajankohtainen!
402205
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 40

Vanhimmat

Taisi olla arka aihe.

Äänestä
  • Moppi on tänään yliherkkä sillä ev.-lut. kirkko on alkanut seurata SRK:n touhuja entistä tarkemmin. piispan nuhtelu suviseurojen avajaisjuhlassa oli selkeä osoitus siitä että nyt ollaan suurennuslasin alla.

    Äänestä

  • Ev.lut.kirkon jäsen kirjoitti:

    Moppi on tänään yliherkkä sillä ev.-lut. kirkko on alkanut seurata SRK:n touhuja entistä tarkemmin. piispan nuhtelu suviseurojen avajaisjuhlassa oli selkeä osoitus siitä että nyt ollaan suurennuslasin alla.

    Mistä aiheesta poistettu avaus tarkkaan ottaen oli?

    Äänestä

  • Ev.lut.kirkon jäsen kirjoitti:

    Moppi on tänään yliherkkä sillä ev.-lut. kirkko on alkanut seurata SRK:n touhuja entistä tarkemmin. piispan nuhtelu suviseurojen avajaisjuhlassa oli selkeä osoitus siitä että nyt ollaan suurennuslasin alla.

    Rippikouluun menevä nuoroiso on kirkon avainryhmä. Se joka hallitsee rippikoulukja, hallitsee tulevaisuuden seurakuntien jäsenten opillista käsitystä. SRK on suurin seurakuntien ulkopuolisten rippikoulujen järjestäjä, yli 35 rippikoulua vuosittain. Lupa myönnetään 3 vuodeksi kerrallaan, hippakunnan päätöksellä. Näitä lupia ollaan parhaillaan harkitsemassa uudelleen.

    Jostain erityisestä syystä Mopille on juuri tämä aihe nyt erityisen vaarallinen.

    Äänestä

  • Oululainen syväkurkku kirjoitti:

    Rippikouluun menevä nuoroiso on kirkon avainryhmä. Se joka hallitsee rippikoulukja, hallitsee tulevaisuuden seurakuntien jäsenten opillista käsitystä. SRK on suurin seurakuntien ulkopuolisten rippikoulujen järjestäjä, yli 35 rippikoulua vuosittain. Lupa myönnetään 3 vuodeksi kerrallaan, hippakunnan päätöksellä. Näitä lupia ollaan parhaillaan harkitsemassa uudelleen.

    Jostain erityisestä syystä Mopille on juuri tämä aihe nyt erityisen vaarallinen.

    Ehkä hän on toiminut SRK:n leireillä opettajana?

    Äänestä

  • Taivalkoskelta käsin kirjoitti:

    Ehkä hän on toiminut SRK:n leireillä opettajana?

    Tuosta en osaa sanoa mitään. Sen sijaan on syytä epäillä että palstamme sheriffi on erityiset lojaalisuus-suhteet SRK:n johdon edustajiin. Voipa olla että häntä on "ohjeistettu" palstan moderoinnissa.

    Äänestä

  • Oululainen syväkurkku kirjoitti:

    Rippikouluun menevä nuoroiso on kirkon avainryhmä. Se joka hallitsee rippikoulukja, hallitsee tulevaisuuden seurakuntien jäsenten opillista käsitystä. SRK on suurin seurakuntien ulkopuolisten rippikoulujen järjestäjä, yli 35 rippikoulua vuosittain. Lupa myönnetään 3 vuodeksi kerrallaan, hippakunnan päätöksellä. Näitä lupia ollaan parhaillaan harkitsemassa uudelleen.

    Jostain erityisestä syystä Mopille on juuri tämä aihe nyt erityisen vaarallinen.

    "Näitä lupia ollaan harkitsemassa uudelleen..." tarkoittaako tuo että luterilainen kirkko saattaisi tosiaankin peruuttaa SRK:n rippikoulujen järjestämisluvan?

    Äänestä

  • Ev.lut.kirkon jäsen kirjoitti:

    Moppi on tänään yliherkkä sillä ev.-lut. kirkko on alkanut seurata SRK:n touhuja entistä tarkemmin. piispan nuhtelu suviseurojen avajaisjuhlassa oli selkeä osoitus siitä että nyt ollaan suurennuslasin alla.

    kuunnellu ja lukenu piispan puheen moneen kertaan ja siellä ei ollu kun hyvin myönteistä ja rakkaudellista henkeä vl-ä kohtaan. Se että mainittiin ne vaikeat vuodet,tarkoittaa myös sitä,että ne jotka siitä jatkuvaa meteliä pitää voisivat asiat anteeksi antaa ja unohtaa.
    Nyt eletään tätä päivää eikä 40 vuoden takaisia aikoja. On se kumma että jotkut ovat piispan puheen saaneet kääntymään ihan nurin päin? Lukekaa ja kuunnelkaa se uudestaan. Te luette kuin piru Raamattua sitä puhetta.

    Ottakaa ny vihdoin järki käteen ja lopettakaa se p....n jauhaminen.

    Äänestä

  • repikää nyt siitä mitä piispa ihan oikeasti sanoi,ettei tartte luulojanne kirjoitella Tämän voitte myös kuunnella suviseura sivuilta Perjantain avajaisista,ettei tarvitse epäillä että omiani kirjoitan.

    Rakkaat ystävät!

    Minulla on ilo tervehtiä suurille kesäjuhlille kokoontunutta vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä. Toivotan teidät sydämellisesti ja lämpimästi tervetulleeksi hiippakuntaani. Haluan tuoda suviseuroihin myös kirkon johdon tervehdyksen. Samalla toivon lähiseutujen asukkaiden löytävän tiensä näihin seuroihin hiljentymään sanan kuuloon. Jättäköön liikkeen vaikutus jälkensä tänne ja täällä käyvien mieliin.

    Hengellinen koti

    Pohjoisen herätysliikkeellä on ollut suuri vaikutus aikoinaan, ja se on voinut kasvaa ja laajeta yhä näihin päiviin saakka. Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että sen hengellinen sanoma on siinä todella vapauttanut ihmisiä syntien ja kuormien alta. Tuon vapauttavan voiman osoitukseksi sopivat myös nämä kirkkomme suurimmat hengelliset kesäjuhlat.

    Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut ja on jatkuvasti huomattava merkitys kirkossamme. Suuri luterilainen kansankirkko tarvitsee piirissään hengellisiä liikkeitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden uskon omaksumiselle ja hoidetuksi tulemiselle. Niissä voi toteutua hengellinen kasvu sekä yhteisöllisyys. Tätä vanhoillislestadiolainen liike on jäsenilleen. Se on hengellinen koti. Se on liike, jossa toteutuu kirkon työn tavoite.

    Kirkon ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen välejä on vaikea luonnehtia, koska liike on osa kirkkomme elämää. Se on tärkeä osa sitä. Vanhoillislestadiolaiset vaikuttavat omalla panoksellaan seurakunnissa: jäseninä, luottamushenkilöinä ja työntekijöinä. Tämän liikkeen kunnioitus tai enemmänkin sanoen rakkaus kirkkoa kohtaan on säilynyt myös niistä muutoksista huolimatta, jotka liikkeen itsensä käsityksen mukaan eivät olisi olleet toivottavia. Tämä suhtautumistapa on tehnyt moniin syvän vaikutuksen. Jos liikkeen toimintaan liittyviä jännitteitä paikallisesti joskus ilmenee, ne eivät heijastele kirkon johdon asenteita. Päinvastoin liikkeen ja sen jäsenten panosta kirkossamme arvostetaan.

    Jumalan sanan liike

    Vanhoillislestadiolaisuus toteuttaa perinteisellä tavallaan luterilaisuutta, jossa Jumalan sana on pelkistetysti kaiken ytimenä. Näissäkin suviseuroissa tilaisuudet koostuvat vain sanan lukemisesta, sen julistamisesta ja veisuusta. Julistetussa sanassa on – kuten Luther kirkasti - evankeliumin elävä ääni. Kirkossamme luterilainen perusajatus Jumalan sanasta sakramentin luonteisena armonvälineenä näyttää helposti hämärtyvän. Toivon, että vanhoillislestadiolainen liike saisi jatkuvasti muistuttaa sanakeskeisyydestä.

    Kun tulin piispaksi, sain Mikkelin rauhanyhdistykseltä vanhan käännöksen mukaisen Raamatun. Sen kansilehdelle on poimittu heprealaiskirjeen kohta: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa.” (Hebr. 4:12)

    Raamatun sanassa meitä lähestyy Pyhän Hengen voimasta Jumala, joka rakastaa meitä syntisyydestämme huolimatta. Hän haluaa meidät jälleen omakseen. Luterilaisen opetuksen ydin on vanhurskauttamisessa, joka tulee osaksemme yksin armosta uskon kautta Kristuksen tähden. Tätä selväsanaisesti esillä pitävä ja toistamisesta päästyäkin toistava sananjulistus on tunnusomaista vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Se kiinnittyy Jumalan rakkauteen ja työhön. Se johtaa ajatuksemme pois meistä itsestämme ja kaikesta inhimillisestä. Se suuntaa ne Jumalan tekoihin. Saarna armahtavasta Jumalasta on täällä opittu tuntemaan kutsuvana ja rohkaisevana.

    Sanan alle asettuminen

    Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.

    Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa. ”Kantakaa toinen toistenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.” (Gal. 6:2 vanhan käännöksen mukaan). Turha on kantaa menneiden vuosikymmenien kuormia. Se tässä liikkeessä niin keskeisesti saarnattava anteeksiantamus voi johtaa yhä suurempaan rakkauteen.

    Avoin keskustelu on myös suoja hengellisen vallan väärinkäyttöä vastaan. Toivon, että tämän liikkeen tunnusomaisena piirteenä säilyisi armon ja rakkauden saarna ja se saisi synnyttää kuulijoissaan syvää vapautta, rauhaa ja iloa.

    Uudistava sana

    Vanhoillislestadiolainen liike ponnistaa perinteen jalustalta, joka on moninainen ja koeteltu. Tällaisessa hengellisessä liikkeessä joudutaan myös aina kamppailemaan toisaalta säilyttävän ja toisaalta uutta luovan voiman välillä. Kristus itse oli voimakasta uudistusta tahtova julistaja. Hän ei alistunut aikansa uskonnolliseen sovinnaisuuteen vaan loi sanomallaan uutta.

    Sama haaste meidän hänen seuraajinaan on otettava vastaan. Emme saisi koskaan elää yksinomaan menneisyyttä, kiinnittyä ulkoiseen tai pyrkiä ensisijaisesti säilyttämään. Velvollisuutemme on elää Jumalan sanan uudesti synnyttävästä voimasta. On tavoiteltava sitä, että kristillinen opetuksemme olisi jatkuvasti raitista ja ihmistä suojelevaa. Samalla on tärkeä muistaa, ettei ihminen saa vanhurskauttavaa uudistusta omilla teoillaan vaan Jumalan armosta.

    Kun Jumalan sana uudistaa meitä, se myös vaatii katsomaan maailmaa uusin silmin. Mikä on vastuumme kristittyinä maailmasta tänään? Olemmeko avoimia sen mahdollisuuksille vai käpertyneitä itseemme? Onko uskomme tekoja tuottamatonta kuollutta uskoa? Tämä aika kaipaa sanan julistajia ja se kaipaa laupeuden tekijöitä.

    Vanhoillislestadiolaisen liikkeen avartumisesta vastuun ottamisessa on ollut hyvänä esimerkkinä viime vuosien työ Inkerin kirkon piirissä. Kirkon piispana haluan kutsua tätä liikettä nykyistä vahvemmalla panoksella mukaan kirkon tekemään lähetystyöhön ja kansainväliseen vastuuseen. Teille on oma paikka tässä työssä. Näin voimme yhdessä olla toteuttamassa Jumalan tahtoa meitä kohtaan tässä ajassa.

    Hyvät ystävät! Haluan lopettaa vilpittömään ilooni siitä, että saan tänään olla täällä teidän keskellänne. Toivon näille kesäjuhlille Jumalan runsasta siunausta. Toivon, että Jumalan sana saisi kuulijoitaan puhutella, rohkaista ja lohduttaa – ja että sen siunaus kantaisi tuleviin päiviin läpi elämän.

    Äänestä

  • puhe kokonaan kirjoitti:

    repikää nyt siitä mitä piispa ihan oikeasti sanoi,ettei tartte luulojanne kirjoitella Tämän voitte myös kuunnella suviseura sivuilta Perjantain avajaisista,ettei tarvitse epäillä että omiani kirjoitan.

    Rakkaat ystävät!

    Minulla on ilo tervehtiä suurille kesäjuhlille kokoontunutta vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä. Toivotan teidät sydämellisesti ja lämpimästi tervetulleeksi hiippakuntaani. Haluan tuoda suviseuroihin myös kirkon johdon tervehdyksen. Samalla toivon lähiseutujen asukkaiden löytävän tiensä näihin seuroihin hiljentymään sanan kuuloon. Jättäköön liikkeen vaikutus jälkensä tänne ja täällä käyvien mieliin.

    Hengellinen koti

    Pohjoisen herätysliikkeellä on ollut suuri vaikutus aikoinaan, ja se on voinut kasvaa ja laajeta yhä näihin päiviin saakka. Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että sen hengellinen sanoma on siinä todella vapauttanut ihmisiä syntien ja kuormien alta. Tuon vapauttavan voiman osoitukseksi sopivat myös nämä kirkkomme suurimmat hengelliset kesäjuhlat.

    Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut ja on jatkuvasti huomattava merkitys kirkossamme. Suuri luterilainen kansankirkko tarvitsee piirissään hengellisiä liikkeitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden uskon omaksumiselle ja hoidetuksi tulemiselle. Niissä voi toteutua hengellinen kasvu sekä yhteisöllisyys. Tätä vanhoillislestadiolainen liike on jäsenilleen. Se on hengellinen koti. Se on liike, jossa toteutuu kirkon työn tavoite.

    Kirkon ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen välejä on vaikea luonnehtia, koska liike on osa kirkkomme elämää. Se on tärkeä osa sitä. Vanhoillislestadiolaiset vaikuttavat omalla panoksellaan seurakunnissa: jäseninä, luottamushenkilöinä ja työntekijöinä. Tämän liikkeen kunnioitus tai enemmänkin sanoen rakkaus kirkkoa kohtaan on säilynyt myös niistä muutoksista huolimatta, jotka liikkeen itsensä käsityksen mukaan eivät olisi olleet toivottavia. Tämä suhtautumistapa on tehnyt moniin syvän vaikutuksen. Jos liikkeen toimintaan liittyviä jännitteitä paikallisesti joskus ilmenee, ne eivät heijastele kirkon johdon asenteita. Päinvastoin liikkeen ja sen jäsenten panosta kirkossamme arvostetaan.

    Jumalan sanan liike

    Vanhoillislestadiolaisuus toteuttaa perinteisellä tavallaan luterilaisuutta, jossa Jumalan sana on pelkistetysti kaiken ytimenä. Näissäkin suviseuroissa tilaisuudet koostuvat vain sanan lukemisesta, sen julistamisesta ja veisuusta. Julistetussa sanassa on – kuten Luther kirkasti - evankeliumin elävä ääni. Kirkossamme luterilainen perusajatus Jumalan sanasta sakramentin luonteisena armonvälineenä näyttää helposti hämärtyvän. Toivon, että vanhoillislestadiolainen liike saisi jatkuvasti muistuttaa sanakeskeisyydestä.

    Kun tulin piispaksi, sain Mikkelin rauhanyhdistykseltä vanhan käännöksen mukaisen Raamatun. Sen kansilehdelle on poimittu heprealaiskirjeen kohta: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa.” (Hebr. 4:12)

    Raamatun sanassa meitä lähestyy Pyhän Hengen voimasta Jumala, joka rakastaa meitä syntisyydestämme huolimatta. Hän haluaa meidät jälleen omakseen. Luterilaisen opetuksen ydin on vanhurskauttamisessa, joka tulee osaksemme yksin armosta uskon kautta Kristuksen tähden. Tätä selväsanaisesti esillä pitävä ja toistamisesta päästyäkin toistava sananjulistus on tunnusomaista vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Se kiinnittyy Jumalan rakkauteen ja työhön. Se johtaa ajatuksemme pois meistä itsestämme ja kaikesta inhimillisestä. Se suuntaa ne Jumalan tekoihin. Saarna armahtavasta Jumalasta on täällä opittu tuntemaan kutsuvana ja rohkaisevana.

    Sanan alle asettuminen

    Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.

    Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa. ”Kantakaa toinen toistenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.” (Gal. 6:2 vanhan käännöksen mukaan). Turha on kantaa menneiden vuosikymmenien kuormia. Se tässä liikkeessä niin keskeisesti saarnattava anteeksiantamus voi johtaa yhä suurempaan rakkauteen.

    Avoin keskustelu on myös suoja hengellisen vallan väärinkäyttöä vastaan. Toivon, että tämän liikkeen tunnusomaisena piirteenä säilyisi armon ja rakkauden saarna ja se saisi synnyttää kuulijoissaan syvää vapautta, rauhaa ja iloa.

    Uudistava sana

    Vanhoillislestadiolainen liike ponnistaa perinteen jalustalta, joka on moninainen ja koeteltu. Tällaisessa hengellisessä liikkeessä joudutaan myös aina kamppailemaan toisaalta säilyttävän ja toisaalta uutta luovan voiman välillä. Kristus itse oli voimakasta uudistusta tahtova julistaja. Hän ei alistunut aikansa uskonnolliseen sovinnaisuuteen vaan loi sanomallaan uutta.

    Sama haaste meidän hänen seuraajinaan on otettava vastaan. Emme saisi koskaan elää yksinomaan menneisyyttä, kiinnittyä ulkoiseen tai pyrkiä ensisijaisesti säilyttämään. Velvollisuutemme on elää Jumalan sanan uudesti synnyttävästä voimasta. On tavoiteltava sitä, että kristillinen opetuksemme olisi jatkuvasti raitista ja ihmistä suojelevaa. Samalla on tärkeä muistaa, ettei ihminen saa vanhurskauttavaa uudistusta omilla teoillaan vaan Jumalan armosta.

    Kun Jumalan sana uudistaa meitä, se myös vaatii katsomaan maailmaa uusin silmin. Mikä on vastuumme kristittyinä maailmasta tänään? Olemmeko avoimia sen mahdollisuuksille vai käpertyneitä itseemme? Onko uskomme tekoja tuottamatonta kuollutta uskoa? Tämä aika kaipaa sanan julistajia ja se kaipaa laupeuden tekijöitä.

    Vanhoillislestadiolaisen liikkeen avartumisesta vastuun ottamisessa on ollut hyvänä esimerkkinä viime vuosien työ Inkerin kirkon piirissä. Kirkon piispana haluan kutsua tätä liikettä nykyistä vahvemmalla panoksella mukaan kirkon tekemään lähetystyöhön ja kansainväliseen vastuuseen. Teille on oma paikka tässä työssä. Näin voimme yhdessä olla toteuttamassa Jumalan tahtoa meitä kohtaan tässä ajassa.

    Hyvät ystävät! Haluan lopettaa vilpittömään ilooni siitä, että saan tänään olla täällä teidän keskellänne. Toivon näille kesäjuhlille Jumalan runsasta siunausta. Toivon, että Jumalan sana saisi kuulijoitaan puhutella, rohkaista ja lohduttaa – ja että sen siunaus kantaisi tuleviin päiviin läpi elämän.

    Ei tässä mitään repiä tarvitse. On selviö että piispa nuhteli piispallisen diplomaattisinsanakääntein vl-herätysliikettä ja kehotti sitä katsomaan peiliin, eli tarkastelemaan itsekriittisesti omaa toimintaansa. Asianomainen kohta on tämä:

    "Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.

    Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa."

    Äänestä

  • Puheen kuunnellut kirjoitti:

    Ei tässä mitään repiä tarvitse. On selviö että piispa nuhteli piispallisen diplomaattisinsanakääntein vl-herätysliikettä ja kehotti sitä katsomaan peiliin, eli tarkastelemaan itsekriittisesti omaa toimintaansa. Asianomainen kohta on tämä:

    "Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.

    Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa."

    Kumma kun nuhteen sanat vain näet?? lue ajatuksella koko artikkeli, mutta onko niin että vl-stä ei haluta mitään positiivista nähdä ja lukea?


    Jumalan sanan liike

    Vanhoillislestadiolaisuus toteuttaa perinteisellä tavallaan luterilaisuutta, jossa Jumalan sana on pelkistetysti kaiken ytimenä. Näissäkin suviseuroissa tilaisuudet koostuvat vain sanan lukemisesta, sen julistamisesta ja veisuusta. Julistetussa sanassa on – kuten Luther kirkasti - evankeliumin elävä ääni. Kirkossamme luterilainen perusajatus Jumalan sanasta sakramentin luonteisena armonvälineenä näyttää helposti hämärtyvän. Toivon, että vanhoillislestadiolainen liike saisi jatkuvasti muistuttaa sanakeskeisyydestä.

    Äänestä

  • luit kirjoituksen kirjoitti:

    Kumma kun nuhteen sanat vain näet?? lue ajatuksella koko artikkeli, mutta onko niin että vl-stä ei haluta mitään positiivista nähdä ja lukea?


    Jumalan sanan liike

    Vanhoillislestadiolaisuus toteuttaa perinteisellä tavallaan luterilaisuutta, jossa Jumalan sana on pelkistetysti kaiken ytimenä. Näissäkin suviseuroissa tilaisuudet koostuvat vain sanan lukemisesta, sen julistamisesta ja veisuusta. Julistetussa sanassa on – kuten Luther kirkasti - evankeliumin elävä ääni. Kirkossamme luterilainen perusajatus Jumalan sanasta sakramentin luonteisena armonvälineenä näyttää helposti hämärtyvän. Toivon, että vanhoillislestadiolainen liike saisi jatkuvasti muistuttaa sanakeskeisyydestä.

    En sanonut, että puheessa ei olisi ollut myönteisiä ajatuksia lestadioalisuudesta. Kyllä niitä oli paljonkin. Myänteisyyden keskellä oli kauniisti ilaistuja kehoituksia herätysliikkeen itsekritiikkiin.

    Oletpa sinä ahtaan mustavalkoinen kun näet vain joko -tai -ajattelun mahdolliseksi. Viisas puhuja rakentaa kritiikin puheeseen niin että vastaanottaja pystyy sen ottamaan vastaan. Siksi ensin kehuja, sitten se rakentava kritiikki, ja taas lopuksi kehuja. Näin viisas puhuja toimii. Luepa vaikkapa Torkkia.

    Äänestä

  • Puheen kuunnellut kirjoitti:

    En sanonut, että puheessa ei olisi ollut myönteisiä ajatuksia lestadioalisuudesta. Kyllä niitä oli paljonkin. Myänteisyyden keskellä oli kauniisti ilaistuja kehoituksia herätysliikkeen itsekritiikkiin.

    Oletpa sinä ahtaan mustavalkoinen kun näet vain joko -tai -ajattelun mahdolliseksi. Viisas puhuja rakentaa kritiikin puheeseen niin että vastaanottaja pystyy sen ottamaan vastaan. Siksi ensin kehuja, sitten se rakentava kritiikki, ja taas lopuksi kehuja. Näin viisas puhuja toimii. Luepa vaikkapa Torkkia.

    täällä palstalla ei mitään muuta nähty Piispan puheessa kuin läksytystä vl-lle. Mutta tämän palstan muutkin kirjoitukset ovat hyvin vl-kielteisiä joten ei sitä osaa täältä muuta odottaakaan.
    Onneksi tämän palstan väki ei ole sen kummempia kun vl-kään vaan suuria syntisiä, mutta toivoisi sitä että armahdettuja syntisiä??

    Kirjoituksista se taas ei liiemmin näy:(
    Tuomion sanoja niitä riittää.
    Mutta se on vähän niin kuin tuuli huulia heiluttelisi.

    Äänestä

  • Kotimaan lukija kirjoitti:

    "Näitä lupia ollaan harkitsemassa uudelleen..." tarkoittaako tuo että luterilainen kirkko saattaisi tosiaankin peruuttaa SRK:n rippikoulujen järjestämisluvan?

    vl-ltä viedään rippikouluoikeudet. Olet kyllä aika ihmeellinen jutuissasi?? Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon suurin herätysliike ja sillä on vahva kannatus
    kirkossa.

    Luehan Piispan puhe suviseuroista tai kuuntele äläkä luule joutavia.

    VL-t ovat kirkon kantava voimavara ja omatunto.
    Kuka siellä enää synnistä saarnaisi jos vl-t eivät olisi muistuttamassa,että sellainenkin on olemassa kuin synti!

    Suomen Luterilainen kirkko on poikennut kauas Lutherin opetuksista ja monet papit eivät edes usko raamattuun. Sekö on sinun mielestäsi sitten hyvä?
    Kirkko on murroksessa,jos maallistuminen jatkuu niin kirkot ovat kohta tyhjiä.

    VL-t saarnaavat synnin synniksi, sitä tarvitaan Suomessa ja muualla maailmassa.

    Äänestä

  • lentää kun kirjoitti:

    vl-ltä viedään rippikouluoikeudet. Olet kyllä aika ihmeellinen jutuissasi?? Vanhoillislestadiolaisuus on kirkon suurin herätysliike ja sillä on vahva kannatus
    kirkossa.

    Luehan Piispan puhe suviseuroista tai kuuntele äläkä luule joutavia.

    VL-t ovat kirkon kantava voimavara ja omatunto.
    Kuka siellä enää synnistä saarnaisi jos vl-t eivät olisi muistuttamassa,että sellainenkin on olemassa kuin synti!

    Suomen Luterilainen kirkko on poikennut kauas Lutherin opetuksista ja monet papit eivät edes usko raamattuun. Sekö on sinun mielestäsi sitten hyvä?
    Kirkko on murroksessa,jos maallistuminen jatkuu niin kirkot ovat kohta tyhjiä.

    VL-t saarnaavat synnin synniksi, sitä tarvitaan Suomessa ja muualla maailmassa.

    Argumetti mallia "VL-t ovat kirkon kantava voimavara ja omatunto" on SRK:n kannalta varmasti vakuuttavan tuntuinen. Se on kuitenkin kiistanalainen, kun muu kuin vl tarkastelee asiaa. Kirkon piirissä on monia joiden kanta on, että VL:t ovat kirkon kipukohta, koska liikkeellä on rasitteena hengellinen painostus ja hoitookoukset. Samoin mainitsemani kirkon opetuksesta poikkeavat piirteet.

    Ongelma ovat myös vl-papit, joiden opetus kirkon palkkalistoilla saarnastuolissa ja rauhanyhdistyksessä on monta kertaa keskenään ristiriidassa.

    Äänestä

  • Oululainen syväkurkku kirjoitti:

    Argumetti mallia "VL-t ovat kirkon kantava voimavara ja omatunto" on SRK:n kannalta varmasti vakuuttavan tuntuinen. Se on kuitenkin kiistanalainen, kun muu kuin vl tarkastelee asiaa. Kirkon piirissä on monia joiden kanta on, että VL:t ovat kirkon kipukohta, koska liikkeellä on rasitteena hengellinen painostus ja hoitookoukset. Samoin mainitsemani kirkon opetuksesta poikkeavat piirteet.

    Ongelma ovat myös vl-papit, joiden opetus kirkon palkkalistoilla saarnastuolissa ja rauhanyhdistyksessä on monta kertaa keskenään ristiriidassa.

    joilla ei ole hengellistä vakaumusta? Homopappeja ja papittaria? Kyllä tosiasia on se,että jos vanhoillislestadiolaiset eroaisivat kirkosta,niin tulisi piispoille iso ikävä aikaa myöten. Kirkosta erotaan nytkin ihan siitä syystä kun kirkon oppi on vesittynyt.
    Turha sinun on spekuloida asioilla joita ei tapahdu.
    Jotain tiedän minäkin :)

    Äänestä

  • sellaisia pappeja kirjoitti:

    joilla ei ole hengellistä vakaumusta? Homopappeja ja papittaria? Kyllä tosiasia on se,että jos vanhoillislestadiolaiset eroaisivat kirkosta,niin tulisi piispoille iso ikävä aikaa myöten. Kirkosta erotaan nytkin ihan siitä syystä kun kirkon oppi on vesittynyt.
    Turha sinun on spekuloida asioilla joita ei tapahdu.
    Jotain tiedän minäkin :)

    Seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet tulevat kirkkoon seuraavaksi, se on selvä. Naisten sortoon onkin jo puututtu kovalla kädellä. VL-ideologia on näiden kysymysten osalta täysin toinen kuinkirkon virallinen kanta. Nämäkin ratkaisut vievät VL-ryhmää poispäin kirkosta.

    Valtaosa suomalaisista ev.-lut. kirkon jäsenistä hyväksyy naispappeuden ja homoseksuaalien ihmisoikeudet.

    Äänestä

  • sellaisia pappeja kirjoitti:

    joilla ei ole hengellistä vakaumusta? Homopappeja ja papittaria? Kyllä tosiasia on se,että jos vanhoillislestadiolaiset eroaisivat kirkosta,niin tulisi piispoille iso ikävä aikaa myöten. Kirkosta erotaan nytkin ihan siitä syystä kun kirkon oppi on vesittynyt.
    Turha sinun on spekuloida asioilla joita ei tapahdu.
    Jotain tiedän minäkin :)

    Harva ev.-lut.kirkon piispa haluaa olla siunaamassa tätä vl-liikkeessä harjoitettua naisten alistamista:

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027504441

    Äänestä

  • puhe kokonaan kirjoitti:

    repikää nyt siitä mitä piispa ihan oikeasti sanoi,ettei tartte luulojanne kirjoitella Tämän voitte myös kuunnella suviseura sivuilta Perjantain avajaisista,ettei tarvitse epäillä että omiani kirjoitan.

    Rakkaat ystävät!

    Minulla on ilo tervehtiä suurille kesäjuhlille kokoontunutta vanhoillislestadiolaista kristillisyyttä. Toivotan teidät sydämellisesti ja lämpimästi tervetulleeksi hiippakuntaani. Haluan tuoda suviseuroihin myös kirkon johdon tervehdyksen. Samalla toivon lähiseutujen asukkaiden löytävän tiensä näihin seuroihin hiljentymään sanan kuuloon. Jättäköön liikkeen vaikutus jälkensä tänne ja täällä käyvien mieliin.

    Hengellinen koti

    Pohjoisen herätysliikkeellä on ollut suuri vaikutus aikoinaan, ja se on voinut kasvaa ja laajeta yhä näihin päiviin saakka. Tämä on mahdollista vain ja ainoastaan siksi, että sen hengellinen sanoma on siinä todella vapauttanut ihmisiä syntien ja kuormien alta. Tuon vapauttavan voiman osoitukseksi sopivat myös nämä kirkkomme suurimmat hengelliset kesäjuhlat.

    Vanhoillislestadiolaisuudella on ollut ja on jatkuvasti huomattava merkitys kirkossamme. Suuri luterilainen kansankirkko tarvitsee piirissään hengellisiä liikkeitä. Ne tarjoavat mahdollisuuden uskon omaksumiselle ja hoidetuksi tulemiselle. Niissä voi toteutua hengellinen kasvu sekä yhteisöllisyys. Tätä vanhoillislestadiolainen liike on jäsenilleen. Se on hengellinen koti. Se on liike, jossa toteutuu kirkon työn tavoite.

    Kirkon ja vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen välejä on vaikea luonnehtia, koska liike on osa kirkkomme elämää. Se on tärkeä osa sitä. Vanhoillislestadiolaiset vaikuttavat omalla panoksellaan seurakunnissa: jäseninä, luottamushenkilöinä ja työntekijöinä. Tämän liikkeen kunnioitus tai enemmänkin sanoen rakkaus kirkkoa kohtaan on säilynyt myös niistä muutoksista huolimatta, jotka liikkeen itsensä käsityksen mukaan eivät olisi olleet toivottavia. Tämä suhtautumistapa on tehnyt moniin syvän vaikutuksen. Jos liikkeen toimintaan liittyviä jännitteitä paikallisesti joskus ilmenee, ne eivät heijastele kirkon johdon asenteita. Päinvastoin liikkeen ja sen jäsenten panosta kirkossamme arvostetaan.

    Jumalan sanan liike

    Vanhoillislestadiolaisuus toteuttaa perinteisellä tavallaan luterilaisuutta, jossa Jumalan sana on pelkistetysti kaiken ytimenä. Näissäkin suviseuroissa tilaisuudet koostuvat vain sanan lukemisesta, sen julistamisesta ja veisuusta. Julistetussa sanassa on – kuten Luther kirkasti - evankeliumin elävä ääni. Kirkossamme luterilainen perusajatus Jumalan sanasta sakramentin luonteisena armonvälineenä näyttää helposti hämärtyvän. Toivon, että vanhoillislestadiolainen liike saisi jatkuvasti muistuttaa sanakeskeisyydestä.

    Kun tulin piispaksi, sain Mikkelin rauhanyhdistykseltä vanhan käännöksen mukaisen Raamatun. Sen kansilehdelle on poimittu heprealaiskirjeen kohta: ”Jumalan sana on elävä ja voimallinen, ja terävämpi kuin joku kaksiteräinen miekka, ja tunkee lävitse, siihenasti kuin se sielun ja hengen eroittaa.” (Hebr. 4:12)

    Raamatun sanassa meitä lähestyy Pyhän Hengen voimasta Jumala, joka rakastaa meitä syntisyydestämme huolimatta. Hän haluaa meidät jälleen omakseen. Luterilaisen opetuksen ydin on vanhurskauttamisessa, joka tulee osaksemme yksin armosta uskon kautta Kristuksen tähden. Tätä selväsanaisesti esillä pitävä ja toistamisesta päästyäkin toistava sananjulistus on tunnusomaista vanhoillislestadiolaisessa liikkeessä. Se kiinnittyy Jumalan rakkauteen ja työhön. Se johtaa ajatuksemme pois meistä itsestämme ja kaikesta inhimillisestä. Se suuntaa ne Jumalan tekoihin. Saarna armahtavasta Jumalasta on täällä opittu tuntemaan kutsuvana ja rohkaisevana.

    Sanan alle asettuminen

    Jumalan sanan lähettiläille on tärkeää asettaa myös itsensä sanan alle sen arvioitavaksi. Vaikka Jumala on täydellinen, hänen valtakuntansa ja omansa kantavat täällä maailmassa aina synnin seurauksia itsessään.

    Olen aikanaan tarkastellut vanhoillislestadiolaistakin liikettä tutkijan näkökulmasta. Liikkeen historiassa on menneinä vuosikymmeninä ollut myös vaikeita aikoja. Minulla on sellainen vaikutelma, että on yhä niitä, jotka kantavat menneiden vuosikymmenten kuormia hiljaa mielessään. Jos kokemuksista ei ole riittävän avoimesti keskusteltu, se vie uskomisen vapautta ja iloa. ”Kantakaa toinen toistenne kuormaa, ja niin Kristuksen lakia täyttäkäät.” (Gal. 6:2 vanhan käännöksen mukaan). Turha on kantaa menneiden vuosikymmenien kuormia. Se tässä liikkeessä niin keskeisesti saarnattava anteeksiantamus voi johtaa yhä suurempaan rakkauteen.

    Avoin keskustelu on myös suoja hengellisen vallan väärinkäyttöä vastaan. Toivon, että tämän liikkeen tunnusomaisena piirteenä säilyisi armon ja rakkauden saarna ja se saisi synnyttää kuulijoissaan syvää vapautta, rauhaa ja iloa.

    Uudistava sana

    Vanhoillislestadiolainen liike ponnistaa perinteen jalustalta, joka on moninainen ja koeteltu. Tällaisessa hengellisessä liikkeessä joudutaan myös aina kamppailemaan toisaalta säilyttävän ja toisaalta uutta luovan voiman välillä. Kristus itse oli voimakasta uudistusta tahtova julistaja. Hän ei alistunut aikansa uskonnolliseen sovinnaisuuteen vaan loi sanomallaan uutta.

    Sama haaste meidän hänen seuraajinaan on otettava vastaan. Emme saisi koskaan elää yksinomaan menneisyyttä, kiinnittyä ulkoiseen tai pyrkiä ensisijaisesti säilyttämään. Velvollisuutemme on elää Jumalan sanan uudesti synnyttävästä voimasta. On tavoiteltava sitä, että kristillinen opetuksemme olisi jatkuvasti raitista ja ihmistä suojelevaa. Samalla on tärkeä muistaa, ettei ihminen saa vanhurskauttavaa uudistusta omilla teoillaan vaan Jumalan armosta.

    Kun Jumalan sana uudistaa meitä, se myös vaatii katsomaan maailmaa uusin silmin. Mikä on vastuumme kristittyinä maailmasta tänään? Olemmeko avoimia sen mahdollisuuksille vai käpertyneitä itseemme? Onko uskomme tekoja tuottamatonta kuollutta uskoa? Tämä aika kaipaa sanan julistajia ja se kaipaa laupeuden tekijöitä.

    Vanhoillislestadiolaisen liikkeen avartumisesta vastuun ottamisessa on ollut hyvänä esimerkkinä viime vuosien työ Inkerin kirkon piirissä. Kirkon piispana haluan kutsua tätä liikettä nykyistä vahvemmalla panoksella mukaan kirkon tekemään lähetystyöhön ja kansainväliseen vastuuseen. Teille on oma paikka tässä työssä. Näin voimme yhdessä olla toteuttamassa Jumalan tahtoa meitä kohtaan tässä ajassa.

    Hyvät ystävät! Haluan lopettaa vilpittömään ilooni siitä, että saan tänään olla täällä teidän keskellänne. Toivon näille kesäjuhlille Jumalan runsasta siunausta. Toivon, että Jumalan sana saisi kuulijoitaan puhutella, rohkaista ja lohduttaa – ja että sen siunaus kantaisi tuleviin päiviin läpi elämän.

    >>>"On tavoiteltava sitä, että kristillinen opetuksemme olisi jatkuvasti raitista ja ihmistä suojelevaa. Samalla on tärkeä muistaa, ettei ihminen saa vanhurskauttavaa uudistusta omilla teoillaan vaan Jumalan armosta.

    Kun Jumalan sana uudistaa meitä, se myös vaatii katsomaan maailmaa uusin silmin. Mikä on vastuumme kristittyinä maailmasta tänään? Olemmeko avoimia sen mahdollisuuksille vai käpertyneitä itseemme? Onko uskomme tekoja tuottamatonta kuollutta uskoa? Tämä aika kaipaa sanan julistajia ja se kaipaa laupeuden tekijöitä."

    Äänestä

  • Oululainen syväkurkku kirjoitti:

    Seksuaalisten vähemmistöjen oikeudet tulevat kirkkoon seuraavaksi, se on selvä. Naisten sortoon onkin jo puututtu kovalla kädellä. VL-ideologia on näiden kysymysten osalta täysin toinen kuinkirkon virallinen kanta. Nämäkin ratkaisut vievät VL-ryhmää poispäin kirkosta.

    Valtaosa suomalaisista ev.-lut. kirkon jäsenistä hyväksyy naispappeuden ja homoseksuaalien ihmisoikeudet.

    Raamatun vastaisia oppeja,varsinkin homouden. Naispappien kanssa vl-t tekevät työtänsä koska ovat valtion virkamiehiä (Kirkkohan on valtion instituutio)

    Mutta kirkko hyväksyy muitakin Raamatun vastaisesti opettavia pappeja, kuten heitä jotka eivät usko Raamatun sanomaan luomisesta ja Jeesuksen syntymästä neitseestä.

    Samoin sellainen harhaoppi,että "kaikki pääsevät Taivaaseen" Antti Kylliäinen. hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin.

    Suomen kirkko on ekumeniassaan poikennut Raamatun opetuksesta ym ym
    Siis kirkko tarvitsee herätysliikkeitään että edes vähänkin olisi Raamatullista oppia kirkossa.

    Äänestä

  • Suomen kirkko hyväksyy kirjoitti:

    Raamatun vastaisia oppeja,varsinkin homouden. Naispappien kanssa vl-t tekevät työtänsä koska ovat valtion virkamiehiä (Kirkkohan on valtion instituutio)

    Mutta kirkko hyväksyy muitakin Raamatun vastaisesti opettavia pappeja, kuten heitä jotka eivät usko Raamatun sanomaan luomisesta ja Jeesuksen syntymästä neitseestä.

    Samoin sellainen harhaoppi,että "kaikki pääsevät Taivaaseen" Antti Kylliäinen. hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin.

    Suomen kirkko on ekumeniassaan poikennut Raamatun opetuksesta ym ym
    Siis kirkko tarvitsee herätysliikkeitään että edes vähänkin olisi Raamatullista oppia kirkossa.

    Voitko perustella tmän jyrkän väitteesi:

    "Suomen kirkko on ekumeniassaan poikennut Raamatun opetuksesta".

    Miten ev.-lut. kirkkomme on tässä toiminut Raamatun vastaisesti?

    Äänestä

  • Suomen kirkko hyväksyy kirjoitti:

    Raamatun vastaisia oppeja,varsinkin homouden. Naispappien kanssa vl-t tekevät työtänsä koska ovat valtion virkamiehiä (Kirkkohan on valtion instituutio)

    Mutta kirkko hyväksyy muitakin Raamatun vastaisesti opettavia pappeja, kuten heitä jotka eivät usko Raamatun sanomaan luomisesta ja Jeesuksen syntymästä neitseestä.

    Samoin sellainen harhaoppi,että "kaikki pääsevät Taivaaseen" Antti Kylliäinen. hän on kirjoittanut aiheesta kirjankin.

    Suomen kirkko on ekumeniassaan poikennut Raamatun opetuksesta ym ym
    Siis kirkko tarvitsee herätysliikkeitään että edes vähänkin olisi Raamatullista oppia kirkossa.

    Hyvä ihminen, täällä toinen kaltaisesi Jumalan luoma ihminen. Kysyisin sinulta tästä.

    Kirjoitit: "Suomen kirkko hyväksyy Raamatun vastaisia oppeja,varsinkin homouden."

    Homoseksuaalisuus ei ole mikään "oppi". Sitä ei opeteta eikä sitä opita mistään.

    Homoseksuaalisuus on samoin kuin heteroseksuaalisuus ihmisen synnynnäinen piirre, jonka Jumala on luonut ihmisen luodessaan. Kaikkina aikoina on kaikissa ihmisyhteisöissä ollut 5-10 % homoseksuaaleja. Niin on myös uskovaisten joukossa. Homoseksuaalien syrjintä on Suomen lain vastaista. Homoseksuaaleilla tulee olla oikeus rakkauteen, läheisyyteen ja perheeseen yhtä lailla kuin heteroillakin. Ihmisen ei ole hyvä elää yksin. Tämä on Raamatun mukaista, kristillistä ja tämä on Suomen kirkon linja. Tällä hetkellä emme vielä voi saada virallista kirkon kristillistä siunausta sitoutuessamme jakamaan elämän myötä- ja vastoinkäymiset parisuhteessa, mutta toivon että se toteutuu lähitulevaisuudessa. Meikäläisyydessä saamme toistaiseksi elää kohtuullisen rauhassa, mutta valitettavasti ei ole vielä hyväksyttyä elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Vaan olemme pakotettuja naamioimaan rakkautemme ja parisuhteemme kämppä- kaveruudeksi tms.

    Toivon että sinä et leimaa etkä syrji meitä vaan hankit asiallista tietoa biologiasta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Homoseksuaali on samantyyppinen kuin heteroseksuaalinen, ihan normaali ihminen joka vaan sattuu olemaan erilainen tässä asiassa eli kiintymisessään samaan sukupuoleen. Muuten olemme kaikki yhtä samanlaisia ja täysin erilaisia yksilöllisiä persoonia kaikki! Antakoon Jumala sinulle voimaa kohdata meidät lähimmäisenrakkaudella. Olemme saman Isän lapsia ja haluamme synnin pois panijana vaeltaa.

    Äänestä

  • Efva (vl) kirjoitti:

    Hyvä ihminen, täällä toinen kaltaisesi Jumalan luoma ihminen. Kysyisin sinulta tästä.

    Kirjoitit: "Suomen kirkko hyväksyy Raamatun vastaisia oppeja,varsinkin homouden."

    Homoseksuaalisuus ei ole mikään "oppi". Sitä ei opeteta eikä sitä opita mistään.

    Homoseksuaalisuus on samoin kuin heteroseksuaalisuus ihmisen synnynnäinen piirre, jonka Jumala on luonut ihmisen luodessaan. Kaikkina aikoina on kaikissa ihmisyhteisöissä ollut 5-10 % homoseksuaaleja. Niin on myös uskovaisten joukossa. Homoseksuaalien syrjintä on Suomen lain vastaista. Homoseksuaaleilla tulee olla oikeus rakkauteen, läheisyyteen ja perheeseen yhtä lailla kuin heteroillakin. Ihmisen ei ole hyvä elää yksin. Tämä on Raamatun mukaista, kristillistä ja tämä on Suomen kirkon linja. Tällä hetkellä emme vielä voi saada virallista kirkon kristillistä siunausta sitoutuessamme jakamaan elämän myötä- ja vastoinkäymiset parisuhteessa, mutta toivon että se toteutuu lähitulevaisuudessa. Meikäläisyydessä saamme toistaiseksi elää kohtuullisen rauhassa, mutta valitettavasti ei ole vielä hyväksyttyä elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Vaan olemme pakotettuja naamioimaan rakkautemme ja parisuhteemme kämppä- kaveruudeksi tms.

    Toivon että sinä et leimaa etkä syrji meitä vaan hankit asiallista tietoa biologiasta ja ihmisen seksuaalisuudesta. Homoseksuaali on samantyyppinen kuin heteroseksuaalinen, ihan normaali ihminen joka vaan sattuu olemaan erilainen tässä asiassa eli kiintymisessään samaan sukupuoleen. Muuten olemme kaikki yhtä samanlaisia ja täysin erilaisia yksilöllisiä persoonia kaikki! Antakoon Jumala sinulle voimaa kohdata meidät lähimmäisenrakkaudella. Olemme saman Isän lapsia ja haluamme synnin pois panijana vaeltaa.

    Yhtä lailla joku ei hyväksy naispappeutta kun Paavalin mukaan nainen ei saa olla seurakunnan kaitsija, samalla tavalla on omantunnon kysymys kun Raamattu sanoo että on Jumalallle kauhistus jos mies makaa miehen kanssa niin kuin mies naisen kanssa. Miksei tajuta että tämä on samalla tavalla opillinen ja oman tunnon kysymys kuin naispappeus. Hoks hoks.

    Äänestä

  • joutavia, olen kirjoitti:

    kuunnellu ja lukenu piispan puheen moneen kertaan ja siellä ei ollu kun hyvin myönteistä ja rakkaudellista henkeä vl-ä kohtaan. Se että mainittiin ne vaikeat vuodet,tarkoittaa myös sitä,että ne jotka siitä jatkuvaa meteliä pitää voisivat asiat anteeksi antaa ja unohtaa.
    Nyt eletään tätä päivää eikä 40 vuoden takaisia aikoja. On se kumma että jotkut ovat piispan puheen saaneet kääntymään ihan nurin päin? Lukekaa ja kuunnelkaa se uudestaan. Te luette kuin piru Raamattua sitä puhetta.

    Ottakaa ny vihdoin järki käteen ja lopettakaa se p....n jauhaminen.

    "Se että mainittiin ne vaikeat vuodet,tarkoittaa myös sitä,että ne jotka siitä jatkuvaa meteliä pitää voisivat asiat anteeksi antaa ja unohtaa.
    Nyt eletään tätä päivää eikä 40 vuoden takaisia aikoja. On se kumma että jotkut ovat piispan puheen saaneet kääntymään ihan nurin päin? Lukekaa ja kuunnelkaa se uudestaan. Te luette kuin piru Raamattua sitä puhetta."

    Puheen niin, että menneet pitäisi unohtaa, ja niistä ei pitäisi enään puhua, niin osaatko selittää sitten sen, että miksi nytkin kirkossa selvitetään vielä vanhempia vääryykisä kuin nämä vl-liikkeen vääryydet? Miksi jotkut vääryydet pitäisi unohtaa, ja niistä ei saisi puhua, ja sitten toiset vääryydet selvitetään vielä vuosienkin päästä kirkon aloitteesta?

    Tässä on mielestäni joku ristiriita, jos piispan puheen tulkitsee noin kuin sinä sen tulkitset.

    Äänestä

  • myös.... kirjoitti:

    Yhtä lailla joku ei hyväksy naispappeutta kun Paavalin mukaan nainen ei saa olla seurakunnan kaitsija, samalla tavalla on omantunnon kysymys kun Raamattu sanoo että on Jumalallle kauhistus jos mies makaa miehen kanssa niin kuin mies naisen kanssa. Miksei tajuta että tämä on samalla tavalla opillinen ja oman tunnon kysymys kuin naispappeus. Hoks hoks.

    Raamatun aikana tunnettiin yleisesti miesten tekemänä väkivallan tekona miehen raiskaaminen, jolla vihollista tai ketä hyvänsä sopivaa uhria voitiin häpäistä. Kyse ei suinkaan ollut kahden aikuisen keskenäisestä vapaaehtoisesta parisuhteesta, rakkaudesta ja kunnioituksesta. Naisen raiskaaminen taas oli varasinkin Vanhassa Testamentissa ihan sallittu ja normaali ásia, johon itse Herrakin kansans edustajien toimesta turvautui.

    Olisi tärkeää että Raamattua sovellettaessa tutustutaan Raamatun tutkijoiden keräämiin tietoihin. Kun kuka hyvänsä alkaa itse yksioikoisesti noin vain "soveltaa" Raamatun yksittäisiä kohtia, irrallaan tekstien omasta historiallisesta ajasta ja ajan tavoista, tulee pahaa jälkeä! Siksi kannattaa olla mieluummin varovainen ja tiedonhaluinen kuin leimakirveellä heiluja!

    Äänestä

  • Emmalia. kirjoitti:

    "Se että mainittiin ne vaikeat vuodet,tarkoittaa myös sitä,että ne jotka siitä jatkuvaa meteliä pitää voisivat asiat anteeksi antaa ja unohtaa.
    Nyt eletään tätä päivää eikä 40 vuoden takaisia aikoja. On se kumma että jotkut ovat piispan puheen saaneet kääntymään ihan nurin päin? Lukekaa ja kuunnelkaa se uudestaan. Te luette kuin piru Raamattua sitä puhetta."

    Puheen niin, että menneet pitäisi unohtaa, ja niistä ei pitäisi enään puhua, niin osaatko selittää sitten sen, että miksi nytkin kirkossa selvitetään vielä vanhempia vääryykisä kuin nämä vl-liikkeen vääryydet? Miksi jotkut vääryydet pitäisi unohtaa, ja niistä ei saisi puhua, ja sitten toiset vääryydet selvitetään vielä vuosienkin päästä kirkon aloitteesta?

    Tässä on mielestäni joku ristiriita, jos piispan puheen tulkitsee noin kuin sinä sen tulkitset.

    kaivelu ei ole kristuksen mielen mukaista, vaan Raamatussa sanotaan, että rakkaus ei muistele kärsimäänsä pahaa.Ei Jumalan sanan mukainen usko elä katkeruudessa vaan anteeksiantavassa ja armollisessa ilmapiirissä.

    Äänestä

  • Efva (vl) kirjoitti:

    Raamatun aikana tunnettiin yleisesti miesten tekemänä väkivallan tekona miehen raiskaaminen, jolla vihollista tai ketä hyvänsä sopivaa uhria voitiin häpäistä. Kyse ei suinkaan ollut kahden aikuisen keskenäisestä vapaaehtoisesta parisuhteesta, rakkaudesta ja kunnioituksesta. Naisen raiskaaminen taas oli varasinkin Vanhassa Testamentissa ihan sallittu ja normaali ásia, johon itse Herrakin kansans edustajien toimesta turvautui.

    Olisi tärkeää että Raamattua sovellettaessa tutustutaan Raamatun tutkijoiden keräämiin tietoihin. Kun kuka hyvänsä alkaa itse yksioikoisesti noin vain "soveltaa" Raamatun yksittäisiä kohtia, irrallaan tekstien omasta historiallisesta ajasta ja ajan tavoista, tulee pahaa jälkeä! Siksi kannattaa olla mieluummin varovainen ja tiedonhaluinen kuin leimakirveellä heiluja!

    Miksi naispappeus olisi vain omantunnon kysymys mutta suhtautuminen homoseksuaaleihin ei? Molemmat vain raamatuntulkintakysymyksiä.

    Äänestä

  • kysymys.... kirjoitti:

    Miksi naispappeus olisi vain omantunnon kysymys mutta suhtautuminen homoseksuaaleihin ei? Molemmat vain raamatuntulkintakysymyksiä.

    Homoseksuaalien ihmisoikeudet ovat ihmisoikeuskysymys. Ihan samoin naisten oikeus toimia papin tehtävässä on ihmisoikeuskysymys. Suomen laissa on kriminalisoitu kaikenlainen syrjintä, tapahtuipa se sukupuolen tai seksuaalisen suuntutumisen perusteella. Kumpikin on väärin ja vastoin lakia.
    Tietenkään uskovaiset ei voi hyväksyä minkäänlaista syrjintää.

    Äänestä

"ev.lut.kirkon rippileirillä. Ihmetys hänellä oli melkoinen, kun ev.lut.nuorehko pappi oli esittänyt, että muistakaa sitten pitää kondomit mukananne. Muutenkin häne mielestään kristillinen opetus oli siellä kovin lepsua."

Äänestä
  • SRK rippukoulut ovat liian ahdasmielisiä ja vauroittavat ihmisten psyykkeä.

    Äänestä

  • metaskeema kirjoitti:

    SRK rippukoulut ovat liian ahdasmielisiä ja vauroittavat ihmisten psyykkeä.

    puhtaasti saarnattu Jumalan sana vain joko parantaa tai pahentaa. Se on senverran yksiselitteistä.

    Äänestä

  • ämmä kirjoitti:

    puhtaasti saarnattu Jumalan sana vain joko parantaa tai pahentaa. Se on senverran yksiselitteistä.

    Taisin saarnata sinulle puhdasta Jumalan sanaa. Muistatko?

    Äänestä

Tarkoitatko viestiä, jonka oli kirjoittanut nimimerkki Oulun Tuomiokapituli?

Kirjoituksen sisältöhän oli ok, mutta nimimerkki oli harhaanjohtava ja on väärin, että ottaa rekisteröidyksi nikiksi olemassa olevan järjestön, instanssin tms. nimen, jos ei oikeasti ole kyseisen järjestön, instanssin jne. virallinen edustaja.

Luulenpa, että se kirjoitus annetaan olla palstalla, jos kirjoittaja vaihtaa nikkinsä asialliseksi.

Äänestä
  • On niissä ero, näin sen nimimerkin ja se oli yhteenpötköön kirjoitettu, eli virallinen instanssi kirjoitetaan erik¨seen ei yhteen... kaksi eri asiaa. Joku tahallaan poistatti avauksen höpöverukkeella.

    Äänestä

  • Nikissäni ei ole mitään vikaa. Olen kirjoittanut sillä nikillä aika kauan rekisteröimättömänä kokematta poistoja ennen tätä aihetta. Rippikouluasiaa minun ei sallittu käsittelevän. Aiheessa oli jotakin mistä Moppi ei pitänyt.

    Äänestä

  • Oulun.Tuomiokapituli kirjoitti:

    Nikissäni ei ole mitään vikaa. Olen kirjoittanut sillä nikillä aika kauan rekisteröimättömänä kokematta poistoja ennen tätä aihetta. Rippikouluasiaa minun ei sallittu käsittelevän. Aiheessa oli jotakin mistä Moppi ei pitänyt.

    Höpö höpö.
    hanki asiallinen nikki ja kirjoita sitten rippikouluista, niin ei poisteta.

    Minäkin tein ylläpidolle kyselyn sinun nikistäsi ja on hyvä, kun kirjoituksesi poistettiin.

    Kirjoituksesi oli vallan hyvä, mutta vaihda asialliseksi nikkisi.

    Äänestä

  • järki käteen kirjoitti:

    Höpö höpö.
    hanki asiallinen nikki ja kirjoita sitten rippikouluista, niin ei poisteta.

    Minäkin tein ylläpidolle kyselyn sinun nikistäsi ja on hyvä, kun kirjoituksesi poistettiin.

    Kirjoituksesi oli vallan hyvä, mutta vaihda asialliseksi nikkisi.

    niin teetkö siitäkin kyselyn ylläpidolle?

    Äänestä

  • SRK:n työvaliokunta, kirjoitti:

    niin teetkö siitäkin kyselyn ylläpidolle?

    Jos rekisteröit sellaisen nikin ja kirjoitat sillä tyylillä tai sisällöillä, joiden perusteella ihmettelen kyseisen työvaliokunnan jäsenen tyylittömyyttä tai asiattomuutta, silloin teen kyselyn ylläpidolle.

    Niin kävi, kun joku kirjoitti Oulun Tuomikapitulin nimissä. Kyseisessä kirjoituksessa oli asenteita, joka herätti sen kysymyksen, kuka Oulun Tuomiokapitulissa omaa sellaisia asenteita, ja ei uskalla omana itsenään olla työnantajansa edustaja, vaan joutuu nimimerkillä esittämään epäkypsiä asenteita kapitulissa olevaan asemaansa nähden.

    Kun esiinnytään jonkun tietyn instanssin edustajaa, silloin olettaa, että lyseisen instanssien edustaja on paitsi siällössään niin myös asenteissaan (tapa, jolla asiansa esittää) instanssissa omaavansa aseman mukaista käyttäytymistä. Kun näin ei tapahdu, silloin haluaa tietää, kuka kyseisessä instanssissa on se, joka kirjoittaa nikillä edustaessaan ko. instanssia.

    Äänestä

herätysliikkeillä on omat rippikoulut ja muillakin eri filosofisilla liikkeillä.

Äänestä
  • Muut kuinkirkon hyväksymät aikuistumisleirit ja katsomukselliset kurssit ovat kokonaan eri asia kuin ev.-lut. kirkon hyväksymä ja osin kustantama rippikoulu.

    Ei pitäisi sekoittaa asioita. Tässä suhteessa monet kirjoituksesi kaipaavat kohennusta, arvoisa Ämmä.

    Äänestä

Ketjusta on poistettu 5 sääntöjenvastaista viestiä.

Kommentoi aloitusta


Palstaa seuraava kirjoitti:

Mistä syystä arvoisa Moppi et salli keskustelua SRK:n rippikoulunpito-oikeudesta? Asiaan liittyvä uutinen on hiljattain julkaistu Kotimaa-lehdessä, joten se on ajankohtainen!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu