Ennalta valituille?

Joku v-lestadiolainen kirjoitti tuolla että uskoon ei voi ihminen itse vaikuttaa, vaan se on Jumalan lahja.

Onko Jumala ennakkoon luomisessa jo päättänyt, keille luomistaan ihmisistä hän antaa uskon lahjan?

Toiseksi: missä kohtaa Raamatussa jumala on ilmoittanut tuon? Kun toisaalta Raamatussa Jeesus julistaa että armsta kaikki saavat uskoa syntinsä anteeksi. Koko ihmiskunta.

Kysyn tätä tosi mielellä asiallisesti ja kiitän jo etukäteen vastaamisesta.
652645
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 65

Vanhimmat

Mahdollisuuden ottaa uskon lahjan
ja voi ottaa mahdollisuuden myös pois

Äänestä
  • Jumala on siten sen päättänyt jo ennen ihmisen luomista? niinkö?

    Äänestä

  • Mihin kohtaan Raamatussa perustat tuon väitteesi?

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Jumala on siten sen päättänyt jo ennen ihmisen luomista? niinkö?

    Ilm. 17:8
    " Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva."

    Äänestä

  • tästä sanoo kirjoitti:

    Ilm. 17:8
    " Peto, jonka sinä näit, on ollut, eikä sitä enää ole, mutta se on nouseva syvyydestä ja menevä kadotukseen; ja ne maan päällä asuvaiset, joiden nimet eivät ole kirjoitetut elämän kirjaan, hamasta maailman perustamisesta, ihmettelevät, kun he näkevät pedon, että se on ollut eikä sitä enää ole, mutta se on tuleva."

    Onko kyseessä sama Elämän Kirja josta puhutaan myös egyptiläisessä mytologiassa? Se on paljon kristinuskoa vanhempaa kerrostumaa.

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Jumala on siten sen päättänyt jo ennen ihmisen luomista? niinkö?

    parempi

    Eli tietää mitä me teemme ennen kuin me edes teemme

    Äänestä

  • Raamatun ystävä kirjoitti:

    Mihin kohtaan Raamatussa perustat tuon väitteesi?

    Raamatusta:
    Room. 9:
    "18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
    19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
    20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

    Äänestä

  • tietää kirjoitti:

    parempi

    Eli tietää mitä me teemme ennen kuin me edes teemme

    Eikö Jumala siis päätä ihmisen kohtalosta? Eikö se ole Jumalan päätös mitä ihmiselle tapahtuu?

    Äänestä

  • Raamatun ystävä kirjoitti:

    Mihin kohtaan Raamatussa perustat tuon väitteesi?

    Mutta siellä varmaan löytyy kohta Jossa kerrotaan kuinka On etsittävä Jumalanval takunta.
    ja kohta jossa kilmenee seuraamus jos ei ole kuuliainen.

    Äänestä

  • vastailen kirjoitti:

    Raamatusta:
    Room. 9:
    "18 Niin hän siis on armollinen, kenelle tahtoo, ja paaduttaa, kenen tahtoo.
    19 Sinä kaiketi sanot minulle: "Miksi hän sitten vielä soimaa? Sillä kuka voi vastustaa hänen tahtoansa?"
    20 Niinpä niin, oi ihminen, mutta mikä sinä olet riitelemään Jumalaa vastaan? Ei kaiketi tehty sano tekijälleen: "Miksi minusta tällaisen teit?"

    Kiitos tästä. Toisin sanoen: Ihmisen autuus riippuu pohjimmiltaan Jumalan ihmisestä riippumattomasta päätöksestä, jonka hän tekee oan tahtonsa pohjalta. Ihminen ei voi itse Jumalan ratkaisuun vaikuttaa.

    Äänestä

  • kohtaa kirjoitti:

    Mutta siellä varmaan löytyy kohta Jossa kerrotaan kuinka On etsittävä Jumalanval takunta.
    ja kohta jossa kilmenee seuraamus jos ei ole kuuliainen.

    Ei pidä esittää julkisuudessa väitteitä joita ei kykene perustelemaan! Tämä huomautuksena sinulle.

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Kiitos tästä. Toisin sanoen: Ihmisen autuus riippuu pohjimmiltaan Jumalan ihmisestä riippumattomasta päätöksestä, jonka hän tekee oan tahtonsa pohjalta. Ihminen ei voi itse Jumalan ratkaisuun vaikuttaa.

    Ankara katolisen kirkon kriitikko, Lutherin aikalainen mutt ahäntä vähän nuorempi Jean Calvin päätyi juuri tähän tulkintaan.

    Onko teillä vanhoillislestadiolaisilla siis kalvinistinen tulkinta ihmisen autuaaksitulosta?

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Eikö Jumala siis päätä ihmisen kohtalosta? Eikö se ole Jumalan päätös mitä ihmiselle tapahtuu?

    Voidaan tehdä on olla kuulijainen

    Sillä Heidät hän on luvannut varjella

    Äänestä

  • ainut mitä kirjoitti:

    Voidaan tehdä on olla kuulijainen

    Sillä Heidät hän on luvannut varjella

    Kuuliainen - mutta mille? Ainoa "sääntölista" jonka Jumala on ihmiselle esittänyt on kymmenen käskyä.

    Niille on oltava kuuliainen, ja niiden suhteen kuunneltava omaatuntoa joka on Pyhä Henki ihmisen sydämessä. Mutta koska ihminen on langennut ja aina lankeaa, olemme Jumalan armosta saaneet jo etulahjana kaikki synnit anteeksi. Yksin armosta, ilman ehtoja.

    PS. Kuuliainen kijoitetaan ilman j:tä. :-)

    Äänestä

  • Teologian opiskelija (vl) kirjoitti:

    Kuuliainen - mutta mille? Ainoa "sääntölista" jonka Jumala on ihmiselle esittänyt on kymmenen käskyä.

    Niille on oltava kuuliainen, ja niiden suhteen kuunneltava omaatuntoa joka on Pyhä Henki ihmisen sydämessä. Mutta koska ihminen on langennut ja aina lankeaa, olemme Jumalan armosta saaneet jo etulahjana kaikki synnit anteeksi. Yksin armosta, ilman ehtoja.

    PS. Kuuliainen kijoitetaan ilman j:tä. :-)

    Sinulla näyttää olevan raitis luterilainen käsitys. Vaikka oletkon vl. Mutta miksi te rauhanyhdistyksellä vaaditte armon edestä suorituksia Jumalalle? Ainakin naisilta:

    http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000027504596

    Äänestä

  • Teologian opiskelija (vl) kirjoitti:

    Kuuliainen - mutta mille? Ainoa "sääntölista" jonka Jumala on ihmiselle esittänyt on kymmenen käskyä.

    Niille on oltava kuuliainen, ja niiden suhteen kuunneltava omaatuntoa joka on Pyhä Henki ihmisen sydämessä. Mutta koska ihminen on langennut ja aina lankeaa, olemme Jumalan armosta saaneet jo etulahjana kaikki synnit anteeksi. Yksin armosta, ilman ehtoja.

    PS. Kuuliainen kijoitetaan ilman j:tä. :-)

    ””Ainoa "sääntölista" jonka Jumala on ihmiselle esittänyt on kymmenen käskyä.””

    Luetko todella teologiaa, jos luet, et ole pitkällä etkä elävässä uskossa Jeesukseen.
    Jumala muuten teki ihmisten kanssa neljä liittoa, Mooseksen kanssa ( ne käskyt ), Abrahamin kanssa, sekä Nona kanssa, mutta teki myös meidän kaikkien ihmisten kanssa uhraamalla oman poikansa, jotta jokainen joka Häneen uskoo pelastuu, eikä joudu ikuiseen kadotukseen. Joh 3;16. Tätä viimeistä liitoa sanotaan Uudensi testamentiksi. Se tulee jo toisena vuotena oppiohjelmaasi, jaksa vain odottaa.

    Teologia on tiede, mutta usko on usko ja sinä et edes mainitse uskon priorisatiota, Vapahtajaa, Jeesusta Kristusta, joka sovitti koko lain. Armo on Hän, ei kuuliaisuus, se kuuluu niihin omavarohurskauksiin, mutta Jeesuksen seuraaminen tuo itse kuuliaisuuden oikeaan kohteeseen, meidän sydämeemme.

    Rauhaa sinulle.

    Äänestä

  • kenet tahansa uskovaisen, eli hän ottaa pois uskomisen mahdollisuuden. Vaikka kuinka anteeksi pyytelisit, saattaa SRK:n hoitomies jättää omalla päätöksellään antamasta sinulle armoa. Sitä tämä Raamatunkohta tarkoittaa.

    Äänestä

Erkki R. on sanonut että "valittuna oleminen" on paranoidiaa jota ei voida mitenkään todistaa.
Kyse on uskonasiasta.

Äänestä
  • Paranoidiaa? En käsitä miten vainoharhaisuus liittyy itsensä pitämiseen ennalta Jumalan valittuna. Muistatkohan Erkki Reinikaisen puheita ihan oikein?

    Sivistyssanaasto:
    paranoia
    vainoharhaisuus, vainohulluus; sairaalloinen epäluuloisuus.
    Varsinaisesti kyse on psykiatrian alaan kuuluvasta vakavasta mielenhäiriöstä, jossa asianomainen kokee (ilman objektiivisia perusteita) itsensä esim. jonkin organisaation järjestelmällisesti vainoamaksi. Arkikielessä sanaa käytetään sairaalloiseksi koetusta epäluulosta yms.

    paranoidi =vainoharhainen, paranoian vaivaama

    Äänestä

  • Muistatko oikein kirjoitti:

    Paranoidiaa? En käsitä miten vainoharhaisuus liittyy itsensä pitämiseen ennalta Jumalan valittuna. Muistatkohan Erkki Reinikaisen puheita ihan oikein?

    Sivistyssanaasto:
    paranoia
    vainoharhaisuus, vainohulluus; sairaalloinen epäluuloisuus.
    Varsinaisesti kyse on psykiatrian alaan kuuluvasta vakavasta mielenhäiriöstä, jossa asianomainen kokee (ilman objektiivisia perusteita) itsensä esim. jonkin organisaation järjestelmällisesti vainoamaksi. Arkikielessä sanaa käytetään sairaalloiseksi koetusta epäluulosta yms.

    paranoidi =vainoharhainen, paranoian vaivaama

    On nuo sivistyssanat hakusalla. Oisko se sitten ollut paradoksi. Valittuna oleminen on paradoksi jota ei voi todistaa.

    Äänestä

mutta harvat valittu...

Äänestä
  • Siis kuka on valinnut? Tuo Raamatun kohta on ihmetyttänyt aina. Mitä se tarkoittaa?

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Siis kuka on valinnut? Tuo Raamatun kohta on ihmetyttänyt aina. Mitä se tarkoittaa?

    Kyllä Raamatussa ilmenee selkeästi Jumalan valinta.

    Ef. 1:4..11
    Room. 8:28..29
    1 Piet.1:2

    Niin, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on valinnut toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen.Tämä asia lienee täysin mahdotonta ihmisen käsittää.Selityksiä olen kuullut, mutta totuutta en.

    Jumalan valintaa ei voi tyhjäksi tehdä, koska raamatussa siitä on ilmoitettu useammassakin kohdsassa.

    Äänestä

  • ML213 kirjoitti:

    Kyllä Raamatussa ilmenee selkeästi Jumalan valinta.

    Ef. 1:4..11
    Room. 8:28..29
    1 Piet.1:2

    Niin, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on valinnut toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen.Tämä asia lienee täysin mahdotonta ihmisen käsittää.Selityksiä olen kuullut, mutta totuutta en.

    Jumalan valintaa ei voi tyhjäksi tehdä, koska raamatussa siitä on ilmoitettu useammassakin kohdsassa.

    "...tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on valinnut toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen."

    Miten niin ei tarkoita? Kerran se Raamatussa niin selvästi on sanottu? Ei kai sen suhteen ole mitään venkoilun mahdollisuutta.

    Äänestä

  • ML213 kirjoitti:

    Kyllä Raamatussa ilmenee selkeästi Jumalan valinta.

    Ef. 1:4..11
    Room. 8:28..29
    1 Piet.1:2

    Niin, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on valinnut toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen.Tämä asia lienee täysin mahdotonta ihmisen käsittää.Selityksiä olen kuullut, mutta totuutta en.

    Jumalan valintaa ei voi tyhjäksi tehdä, koska raamatussa siitä on ilmoitettu useammassakin kohdsassa.

    Minä katson, että meillä kaikilla on mahdollisuus uskon kautta vanhurskauttaa. Raamatusta löytyy kyllä myös jakeita, jotka hieman ”horjuttaa” tuota varmaa uskoa, mutta kuitenkin sen sanoma on selvä, Jumala käyttää Pojassaan ja Pyhässä Hengessä juuri niitä, kenet Hän on valinnut, ja useat niistä jo äidin kohdussa.

    Ne mitä mainitsit, olivat hyviä esimerkkejä.

    Mutta jos katsomme Efesolaiskirjettä, sehän vain on iloinen siitä, että on jo valittu kohdussa. >>Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. >> Tämä hyvä ja evankeliumia.

    Roomalaisille >> Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa* ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen. >> Vielä parempi evankeliumi.

    Ja sitten Pietarille >> ja jotka Isä Jumala suunnitelmansa mukaisesti on Hengellään pyhittänyt elämään Jeesukselle Kristukselle kuuliaisina ja hänen verellään puhtaaksi vihmottuina. Tulkoon armo ja rauha yhä runsaampana teidän osaksenne. >> Tämä hyvä.

    Tärkeintä on kuitenkin se, että saamme varmuuden taivasosuudesta seurakunnasta riippumatta, kunhan olemme uudensyntyneitä ylhäältä ja usko Jeesuksen pelastustyöhön, omana henkilökohtaisena Vapahtajanaan. >> Jeesus vastasi hänelle: "Totisesti, totisesti: jos ihminen ei synny uudesti, ylhäältä, hän ei pääse näkemään Jumalan valtakuntaa."

    Rauhaa.

    Äänestä

  • Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

    Siis kuka on valinnut? Tuo Raamatun kohta on ihmetyttänyt aina. Mitä se tarkoittaa?

    Ja koska taivaaseen pääsee ainoastaan SRK:n kautta, on SRK siis Jumala.

    Äänestä

  • ML213 kirjoitti:

    Kyllä Raamatussa ilmenee selkeästi Jumalan valinta.

    Ef. 1:4..11
    Room. 8:28..29
    1 Piet.1:2

    Niin, tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että Jumala on valinnut toiset kadotukseen ja toiset taivaaseen.Tämä asia lienee täysin mahdotonta ihmisen käsittää.Selityksiä olen kuullut, mutta totuutta en.

    Jumalan valintaa ei voi tyhjäksi tehdä, koska raamatussa siitä on ilmoitettu useammassakin kohdsassa.

    kuin hoksaammekaan.

    Aika on luotu vain ihmistä varten. Jumala pystyy näkemään jokaisen ihmisen elämän minkä tahansa hetken samanaikaisesti ja voi ohjata ja johtaa elämää, vaikka hän tietää lopputuloksenkin.

    Vaikka Hän tietää minunkin tulevan elämäni, niin hän silti toivoo, että käännyn rukouksessa Hänen puoleensa. Hän on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet ja odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa.

    Jumala pystyy muuttamaan suunnitelmiaan jatkuvasti "on-line"na, mutta tietää siitä huolimatta halutessaan lopputuloksen.

    Äänestä

  • on yksinkertaisempi kirjoitti:

    kuin hoksaammekaan.

    Aika on luotu vain ihmistä varten. Jumala pystyy näkemään jokaisen ihmisen elämän minkä tahansa hetken samanaikaisesti ja voi ohjata ja johtaa elämää, vaikka hän tietää lopputuloksenkin.

    Vaikka Hän tietää minunkin tulevan elämäni, niin hän silti toivoo, että käännyn rukouksessa Hänen puoleensa. Hän on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet ja odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa.

    Jumala pystyy muuttamaan suunnitelmiaan jatkuvasti "on-line"na, mutta tietää siitä huolimatta halutessaan lopputuloksen.

    "Hän on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet ja odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa."

    Kaksi näkökohtaa.

    1. Väität: "HÄn on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet". Tarkoitatko että kristinuskon jumala on jonkinlainen toiveiden täyttäjä? Satujen Hyvä haltiatar?
    - Esittämäsi Jumala-kuva ei vastaa kristinoppia vaan on ennemmin peräisin haaveellisista ja hempeistä lasten saduista.

    2. Jumala "odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa".
    Miten niin? Mitä Jumala siitä hyötyy? Onko Jumala sen tarpeessa että sinä käänyt hänen puoleensa? Puuttuuko Jumalalta siis jotakin, että hän sinun huomiotasi kaipaisi?
    - Jos Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkihyvä, Hän ei ole minkään inhimillisen puutteessa. Jumalalle lienee yhdentekevää, käännytkö hänen puoleensa vai et.

    Äänestä

  • on yksinkertaisempi kirjoitti:

    kuin hoksaammekaan.

    Aika on luotu vain ihmistä varten. Jumala pystyy näkemään jokaisen ihmisen elämän minkä tahansa hetken samanaikaisesti ja voi ohjata ja johtaa elämää, vaikka hän tietää lopputuloksenkin.

    Vaikka Hän tietää minunkin tulevan elämäni, niin hän silti toivoo, että käännyn rukouksessa Hänen puoleensa. Hän on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet ja odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa.

    Jumala pystyy muuttamaan suunnitelmiaan jatkuvasti "on-line"na, mutta tietää siitä huolimatta halutessaan lopputuloksen.

    Taisit ihan itse keksiä kummallisen väitteesi:

    >> Jumala pystyy muuttamaan suunnitelmiaan jatkuvasti "on-line"na, mutta tietää siitä huolimatta halutessaan lopputuloksen.

    on kerrassaan omituinen. Annat kuvan että Jumala on suunnitelmiaan jatkuvasti muutteleva, nuori kokeilija ja keksijä. HÄn tietää lopputuloksen mutta kuitenkin kokeilee. Mitä järkeä tällaisessa muuttelussa ja hommailussa on?

    Äänestä

  • Jumala-kuvasta kirjoitti:

    "Hän on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet ja odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa."

    Kaksi näkökohtaa.

    1. Väität: "HÄn on valmis täyttämään rukouksessani esittämäni toiveet". Tarkoitatko että kristinuskon jumala on jonkinlainen toiveiden täyttäjä? Satujen Hyvä haltiatar?
    - Esittämäsi Jumala-kuva ei vastaa kristinoppia vaan on ennemmin peräisin haaveellisista ja hempeistä lasten saduista.

    2. Jumala "odottaa, että käännyn mahdollisimman usein hänen puoleensa".
    Miten niin? Mitä Jumala siitä hyötyy? Onko Jumala sen tarpeessa että sinä käänyt hänen puoleensa? Puuttuuko Jumalalta siis jotakin, että hän sinun huomiotasi kaipaisi?
    - Jos Jumala on kaikkivoipa, kaikkivaltias, kaikkitietävä ja kaikkihyvä, Hän ei ole minkään inhimillisen puutteessa. Jumalalle lienee yhdentekevää, käännytkö hänen puoleensa vai et.

    vastauksesta.

    Rukousta voi verrata lapsen puheeseen omalle isälleen.


    Jokainen isä toivoo, että hänen lapsensa puhuisi hänelle. (Ajattelepa lapsi, joka puhuisi muille, mutta ei vanhemmilleen.

    Jokainen isä toivoo, että lapsi kertoisi siitä, mitä hän haluuaa. Eri asia on se, että isä antaa lapselle vain sen, minkä näkee hyväksi.

    Rukous tulee tapahtua niin, että rukoilija luottaa Jumalaan. Luther sanoo, että hengellisistä asioista pitää uskoa niin, että ikäänkuin rukoillessan olisi jo saanut pyytämänsä.

    Epäilijän rukous on kuin meren aalto.

    Äänestä

  • Keksitkö ihan itse? kirjoitti:

    Taisit ihan itse keksiä kummallisen väitteesi:

    >> Jumala pystyy muuttamaan suunnitelmiaan jatkuvasti "on-line"na, mutta tietää siitä huolimatta halutessaan lopputuloksen.

    on kerrassaan omituinen. Annat kuvan että Jumala on suunnitelmiaan jatkuvasti muutteleva, nuori kokeilija ja keksijä. HÄn tietää lopputuloksen mutta kuitenkin kokeilee. Mitä järkeä tällaisessa muuttelussa ja hommailussa on?

    sitten ole mahdollista, että Hän sekä johtaa elämämme, että tietää sen. Ei hänen tarvitse muutella.

    Kuitenkin on muistettava, että asiat ovat aikajärjestyksessä vain ihmisille. Jumala on luonut ajan. Hän ei itse ole siihen sidottu.

    Niin kummallisia Jumala hommailee. JR

    Äänestä

Jos asia todella kiinnostaa, kannattaa etsiä käsiinsä kirkkoisä Augustinuksen teoksia. Hän pohti tätä kysymystä hyvin syvällisesti.

Äänestä
  • Eikös Calvin juuri häneen nojannut predestinaatio-opissaan.

    Äänestä

lapsi syntyessään maailmaan on Jumalan lapsi, uskovainen. Mutta joka synnin kautta luopuu Jumalan yhteydestä, on Jumala kuitenkin suuressa rakkaudessan valmistanut pojassaan armahduksen takaisin ojennetuin käsin.
Room. 11:
"25 Sillä minä en tahdo, veljet-ettette olisi oman viisautenne varassa-pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus-hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,
26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niinkuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.
27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."
28 Evankeliumin kannalta he kyllä ovat vihollisia teidän tähtenne, mutta valinnan kannalta he ovat rakastettuja isien tähden.
29 Sillä ei Jumala armolahjojansa ja kutsumistansa kadu.
30 Samoin kuin te ennen olitte Jumalalle tottelemattomia, mutta nyt olette saaneet laupeuden näiden tottelemattomuuden kautta,
31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden.
32 Sillä Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi."

Äänestä
  • ..kuin Jumalan Poika, Kristus. Se ei ole ihminen, vaan ihmisessä oleva jumala. Ei ole ainokaista(käännösvirhe) poikaa vaan ainosyntyinen(monogenes)Poika eli yksin Isästä syntynyt. Kristus ja Isä ovat yksi ja sama. Kuten Jeesus sanoo: "joka näkee minut, näkee Isän". Se on jokaisessa. Moni pysyy siitä vain tietämättömänä. Häntä, joka löytää Kristuksen itsestään, joka tulee Kristustajuntaan, voidaaan kutsua Jumalan lapseksi tai pojaksi, kuten Paavalia.

    Äänestä

  • Israel oli ennen valittu kansa, mutta luopui Jumalasta, mutta nyt heillä armon kautta on myös mahdollisuus palata takaisin Jumalan yhteyteen, niinkuin kaikilla muillakin, keitä Jumala ikinä kutsuu.

    "31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden."

    Äänestä

  • Ap. t. 3:
    "18 Mutta näin on Jumala täyttänyt sen, minkä hän oli edeltä ilmoittanut kaikkien profeettain suun kautta, että nimittäin hänen Voideltunsa piti kärsimän.
    19 Tehkää siis parannus ja kääntykää, että teidän syntinne pyyhittäisiin pois,
    20 että virvoituksen ajat tulisivat Herran kasvoista ja hän lähettäisi hänet, joka on teille edeltämäärätty, Kristuksen Jeesuksen.
    21 Taivaan piti omistaman hänet niihin aikoihin asti, jolloin kaikki jälleen kohdallensa asetetaan, mistä Jumala on ikiajoista saakka puhunut pyhäin profeettainsa suun kautta.
    22 Sillä Mooses on sanonut: 'Profeetan, minun kaltaiseni, Herra Jumala on teille herättävä veljienne joukosta; häntä kuulkaa kaikessa, mitä hän teille puhuu.
    23 Ja on tapahtuva, että jokainen, joka ei sitä profeettaa kuule, hävitetään kansasta.'
    24 Ja kaikki profeetat Samuelista alkaen ja kaikki järjestään, jotka puhuneet ovat, ovat myös ennustaneet näitä päiviä.
    25 Te olette profeettain ja sen liiton lapsia, jonka Jumala teki meidän isiemme kanssa sanoen Aabrahamille: 'Ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki maan sukukunnat'.
    26 Teille ensiksi Jumala on herättänyt Poikansa ja lähettänyt hänet siunaamaan teitä, kun käännytte itsekukin pois pahuudestanne."

    Äänestä

  • Room. 11:
    "31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden. "

    Äänestä

  • Gal. 3:
    "14 että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me niin uskon kautta saisimme luvatun Hengen.
    15 Veljet, minä puhun ihmisten tavalla. Eihän kukaan voi kumota ihmisenkään vahvistettua testamenttia eikä siihen mitään lisätä.
    16 Mutta nyt lausuttiin lupaukset Aabrahamille ja hänen siemenelleen. Hän ei sano: "Ja siemenille", ikäänkuin monesta, vaan ikäänkuin yhdestä: "Ja sinun siemenellesi", joka on Kristus. "

    Äänestä

  • uskon näin kirjoitti:

    Israel oli ennen valittu kansa, mutta luopui Jumalasta, mutta nyt heillä armon kautta on myös mahdollisuus palata takaisin Jumalan yhteyteen, niinkuin kaikilla muillakin, keitä Jumala ikinä kutsuu.

    "31 samoin nämäkin nyt ovat olleet tottelemattomia, että myös he teille tulleen armahtamisen kautta nyt saisivat laupeuden."

    Milloin Isrel on Jumalasta luopunut?

    Äänestä

..tulee paremmin ymmärrettäväksi, jos ajattelee jälleensyntymää, mitä kristinusko ei enää opeta.(julistettiin kerettiläiseksi v.553) Me käymme jälleensyntymisen koulua, jälleensyntymisen, mihin Raamatussa(vieläkin) joissakin kohdissa viitataan. Ei ole olemassa yhteistä viimeistä tuomiota, jossa kaikki maanpäällä eläneet kokoontuisivat. Jeesuskin monien elämien kautta kehittyi sopivaksi ottamaaan Kristus-tietoisuuden, voitti maailman ja saavutti kuolemattomuuden. Ihminen ensin lankeaa Jumalasta, eli kuolee Aatamissa ja kerran tulee eläväksi Kristuksessa, eli taas jumaluudestaan tietoiseksi. Jos emme vielä tämän elämämme aikana sitä saavuta, käymme kuoleman jälkeen läpi tuonelamme(tulijärvi) ja taivastilamme, ja ruumistumme uudelleen maanpäälle.(1.kor.15)

Äänestä
  • usko?

    Äänestä

  • Kuulostaa ihan kataarien opeilta. Kaunista, mutta hölynpölyä Raamatun valossa.

    Kovin voimin katolinen kirkko lopulta kukisti kataarit, miekalla ja roviolla. Julistettiinpa heitä vastaan ristiretkikin. Vaikka he saivat paljon uskonsa tähden kärsiä, eivät he kuitenkaan kristittyjä olleet.

    (Ei muuten pidä sotkea kataareja valdolaisiin)

    Äänestä

  • teoria.
    Raamatusta on poistettu sitä käsittelevää tekstiä kuten myös paljon muuta kunakin aikakautena vaaralliseksi katsottua tietoa. Otetaan esimerkiksi eroottinen naishahmo Lilyth (joissakin versioissa nimi eri muodossa). Mahtaisi monen saarnamiehen korvia kuumottaa lukea vanhoja raamatun tekstejä, joista heillä ei välttämättä ole tietoakaan.

    Siksi hymyilyttää välillä nämä raamattuun lujasti tukeutuvat ja sitä tulkitsevat tahot. Kukin ottakoon tämän elämänsä opin vastaan ymmärtämällään tavalla.

    Äänestä

  • synnytään kirjoitti:

    Kuulostaa ihan kataarien opeilta. Kaunista, mutta hölynpölyä Raamatun valossa.

    Kovin voimin katolinen kirkko lopulta kukisti kataarit, miekalla ja roviolla. Julistettiinpa heitä vastaan ristiretkikin. Vaikka he saivat paljon uskonsa tähden kärsiä, eivät he kuitenkaan kristittyjä olleet.

    (Ei muuten pidä sotkea kataareja valdolaisiin)

    Alkukristillisyydessä sitä vielä opetettiin:

    "Ensiksi totean, ettei kirkon oppi ole Jeesuksen eikä Jeesuksen ajan oppi. Kolmesataa vuotta Jeesuksen jälkeen kehittyi Jeesus Nasaretilaisesta vaikutteita saanut elämännäkemys Paavalin ja monen muun tulkitsijan ansiosta erilaisiksi opeiksi. Tämän ovat jo viime vuosisadalla tehdyt, erityisesti saksalaiset tutkimukset sekä tällä vuosisadalla tehdyt löydökset kuin myös Jeesuksen sanoman autenttisuudesta hiljattain tehdyt tutkimukset kiistatta osoittaneet.

    Mikäli vaivautuu tutustumaan varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".

    Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä - luonnollisesti häntä tukevat - piispat. Niin joutui alkuajan Jeesuksen opin viisaan tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen oppi pannaan.

    Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja luonnollisesti myös jälleensyntymisoppiin kuuluu:

    "Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu." (Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)

    Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä? Se, että Rooman piispa ei ollut tilaisuudessa läsnä, oikeuttaa tietenkin sanomaan "ettei kirkon ole koskaan tarvinnut ottaa kantaa..."

    Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):

    "Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma?) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)

    Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.

    Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.

    Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirja muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä muutama piiru enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa. Jeesuksen oppi ja totuus yleensä on kirkolle vielä nytkin toisarvoinen asia.

    ..Jo Raamatun kokoajat ovat varmuudella tiedostaneet ongelman, koska ovat sensuroineen kirjansa. He tekivät vain työnsä huonosti, koska kirjasta edelleen löytyy tulkinnanvaraisia viittauksia jälleensyntymisajatuksesta."

    Laianus: http://www.teosofia.net/eriusk/hilden.htm

    Äänestä

  • ..väärässäkin kirjoitti:

    Alkukristillisyydessä sitä vielä opetettiin:

    "Ensiksi totean, ettei kirkon oppi ole Jeesuksen eikä Jeesuksen ajan oppi. Kolmesataa vuotta Jeesuksen jälkeen kehittyi Jeesus Nasaretilaisesta vaikutteita saanut elämännäkemys Paavalin ja monen muun tulkitsijan ansiosta erilaisiksi opeiksi. Tämän ovat jo viime vuosisadalla tehdyt, erityisesti saksalaiset tutkimukset sekä tällä vuosisadalla tehdyt löydökset kuin myös Jeesuksen sanoman autenttisuudesta hiljattain tehdyt tutkimukset kiistatta osoittaneet.

    Mikäli vaivautuu tutustumaan varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".

    Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä - luonnollisesti häntä tukevat - piispat. Niin joutui alkuajan Jeesuksen opin viisaan tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen oppi pannaan.

    Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja luonnollisesti myös jälleensyntymisoppiin kuuluu:

    "Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu." (Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)

    Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä? Se, että Rooman piispa ei ollut tilaisuudessa läsnä, oikeuttaa tietenkin sanomaan "ettei kirkon ole koskaan tarvinnut ottaa kantaa..."

    Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):

    "Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma?) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)

    Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.

    Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.

    Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirja muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä muutama piiru enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa. Jeesuksen oppi ja totuus yleensä on kirkolle vielä nytkin toisarvoinen asia.

    ..Jo Raamatun kokoajat ovat varmuudella tiedostaneet ongelman, koska ovat sensuroineen kirjansa. He tekivät vain työnsä huonosti, koska kirjasta edelleen löytyy tulkinnanvaraisia viittauksia jälleensyntymisajatuksesta."

    Laianus: http://www.teosofia.net/eriusk/hilden.htm

    Konstantinopolin toinen kirkolliskokous on todella mielenkiintoinen tutkimusaihe nykyraamatun suhteen. Raamattu on itse asiassa vain "häväisty" painos siitä, mitä se voisi olla. Se on kuin hauras arkeologinen löydös, josta puuttuu kaikki todellinen väri ja muoto, mitä siinä alunperin oli. Se jättää valtavasti tulkinnan varaa.

    Näillä sivuilla tästä ei vaan välttämättä synny keskustelua kovin paljon? Turvallisuudentunne, joka on kristillisen uskon perusta, ei salli lipsumista siitä, mitä "isät opettavat". Itse ajattelen, että se on heidän (meidän) tämän elämän yksi tärkeimmistä haasteista. Seuraavassa on toiset kuviot riippuen siitä, mitä täällä tuli opittua.

    Surullista fundamentalismiuskonnoissa on pelon kautta jäsenien hakeminen, mutta sekään ei ole uutta. Oli miekkana teräs tai sana, voima on yhtä suuri ja heikko taipuu vahvemman edessä.

    Jumala on rakkaus, sillä kuolemaa ei ole, on lukematon ketju uusia mahdollisuuksia.
    (Minun uskoni. :) )

    Äänestä

  • ..väärässäkin kirjoitti:

    Alkukristillisyydessä sitä vielä opetettiin:

    "Ensiksi totean, ettei kirkon oppi ole Jeesuksen eikä Jeesuksen ajan oppi. Kolmesataa vuotta Jeesuksen jälkeen kehittyi Jeesus Nasaretilaisesta vaikutteita saanut elämännäkemys Paavalin ja monen muun tulkitsijan ansiosta erilaisiksi opeiksi. Tämän ovat jo viime vuosisadalla tehdyt, erityisesti saksalaiset tutkimukset sekä tällä vuosisadalla tehdyt löydökset kuin myös Jeesuksen sanoman autenttisuudesta hiljattain tehdyt tutkimukset kiistatta osoittaneet.

    Mikäli vaivautuu tutustumaan varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".

    Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä - luonnollisesti häntä tukevat - piispat. Niin joutui alkuajan Jeesuksen opin viisaan tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen oppi pannaan.

    Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja luonnollisesti myös jälleensyntymisoppiin kuuluu:

    "Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu." (Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)

    Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä? Se, että Rooman piispa ei ollut tilaisuudessa läsnä, oikeuttaa tietenkin sanomaan "ettei kirkon ole koskaan tarvinnut ottaa kantaa..."

    Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):

    "Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma?) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)

    Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.

    Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.

    Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirja muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä muutama piiru enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa. Jeesuksen oppi ja totuus yleensä on kirkolle vielä nytkin toisarvoinen asia.

    ..Jo Raamatun kokoajat ovat varmuudella tiedostaneet ongelman, koska ovat sensuroineen kirjansa. He tekivät vain työnsä huonosti, koska kirjasta edelleen löytyy tulkinnanvaraisia viittauksia jälleensyntymisajatuksesta."

    Laianus: http://www.teosofia.net/eriusk/hilden.htm

    Jos vain kiinnostaa:


    Jälleensyntymisoppi ja
    Konstantinopolin kirkolliskokous v. 553



    Kuulee usein kysyttävän, mistä jälleensyntymisoppi on saanut alkunsa, onko se joskus kuulunut kristillisen kirkon opetuksiin, opettiko Jeesus sitä, vai onko se puhtaasti "itämainen, buddhalainen oppi".

    Nykyaikaiset historialliset ja arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo muinaiset egyptiläiset tunsivat jälleensyntymisopin. Sitä opetettiin Egyptin temppeleissä sisäisenä, esoteerisena oppina, vaikka tietämätön kansa teki siitä ns. "sielunvaellusopin". Tästä asiasta ovat sellaiset suuret tiedemiehet kuin Maspevo, Flinders Petrie, Budge, Rawlinson ym. samaa mieltä. Edelleen, koska näiden edellä mainittujen tiedemiesten mukaan Egyptillä oli valtava sekä uskonnollinen että kulttuurinen vaikutus kaikkiin lähellä oleviin maihin, ei ole lainkaan ihmeellistä, että me tapaamme samoja oppeja muidenkin maiden temppeleissä, vaikka toisiin symboleihin pukeutuneina.

    Myös juutalaisten uskonto opettaa vielä tänä päivänä esoteerisena oppina jälleensyntymistä. Samaten tapaamme siitä suoranaisia mainintoja sekä heidän pyhissä kirjoissaan että oppineiden rabbien kirjoituksissa. Philo Judaeus puhuu siitä teoksessaan "De Somniis" (siv. 455) . Samaten puhutaan siitä "Zoharissa" (II osa, siv. 96). Syynä siihen, että oppineet juutalaiset rabbit eivät nykyään opeta jälleensyntymistä kaikille, on — heidän omien sanojensa mukaan — pelko. He pelkäävät, että kansa menettäisi pyrkimishalunsa, jos se saisi tietää, että ihmisillä on pitkä taival edessään, joten heillä on runsaasti aikaa käytettävissä.

    Koska juutalaiset rabbit ovat kaikkina aikoina opettaneet jälleensyntymistä esoteerisena oppina, on sangen epätodennäköistä, ettei Jeesus olisi sitä tuntenut tai ettei hän olisi halunnut opettaa sitä omille opetuslapsilleen. Jeesus on sanonut: "En ole tullut Lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään". Hänen uusi käskynsä oli: "Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut". Ja hänen oppinsa kulmakivenä on: "Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha". Hän on siis tullut tuomaan uutta valoa, joka tekisi meidät onnellisemmiksi ja helpottaisi meidän, kulkuamme täydellisyyttä kohti, eikä suinkaan salaamaan meiltä eikä kumoamaan olemassaolon lakeja.

    Jos tahdomme tietää, miten alkukristillinen kirkko on suhtautunut esim. jälleensyntymisoppiin, täytyy meidän ensin tehdä itsellemme selväksi, keitä olivat ne ihmiset, jotka perustivat alkukristillisiä seurakuntia: aluksi tietysti Jeesus Kristus itse ja hänen apostolinsa, sen jälkeen apostolien oppilaat ja sitten oppilaiden oppilaat, ne, joiden hallussa oli gnosis, mikä kreikankielinen sana merkitsee tieto. Minkälaista tietoa tällä tarkoitettiin? Tietoa taivasten valtakunnan salaisuuksista, sitä tietoa, jota Jeesus omien sanojensa mukaan opetti omille opetuslapsilleen. Mutta koska kaikki eivät voineet käsittää näitä taivasten valtakunnan salaisuuksia, puhui Jeesus sellaisille ihmisille vertauksin. Samaten tapahtui myös Jeesuksen jälkeen. Aluksi oli onneksi niin, että ne joilla oli tuo "gnosis" hallussaan, kykenivät pitämään alkukristillisen kirkon tasapainossa, ja Jeesuksen opetukset säilytettiin puhtaina. Erikoisesti toisella vuosisadalla gnostisismi levisi huomattavasti. "Nostedts Uppslagsbok" (Stockholm 1927, siv. 508) antaa meille seuraavat tiedot gnostilaisuudesta:

    "Gnostisismi, eräs kristikunnasta haarautunut mystinen maailmankatsomus, jonka pohjana olivat ikivanhat itämaiset ja kreikkalaiset mysteeriot. Gnostisismi levisi erikoisesti Välimeren maihin. Gnostisismin mukaan Jumala on persoonaton elämän alkusyy, joka saa persoonallisuuden hänen olemuksestaan emanoituneissa aioneissa. Kristus on heistä ensimmäinen, joka laskeutui tähän näkyvään maailmaan vapauttaakseen aineen pauloissa olevia valo-olentoja."

    Kuuluisa kirkkoisä Origenes (n. 132 – 254) kuului juuri noiden gnostikkojen joukkoon, ja hänestä sama teos (siv. 1078) antaa seuraavan lausunnon:

    "Origenes (n. 132 – 254), Aleksandriasta kotoisin oleva oppi-isä, kärsi martyyrikuoleman keisari Deciuksen aikana, myötävaikutti gnostisismin kehittämiseen, kehotti seuraamaan kreikkalaista filosofiaa kristillisessä valossa. Hänen tavattoman laajan ja erittäin omaperäisen ja älykkään kirjallisen tuotantonsa joukosta on erikoisesti mainittava "Hexapla" ja "Contra Celsum" -teoksen apologia.

    Tämä osoittaa, että nuo "gnosiksen" omistajat olivat todellisia Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Niin kuin ei Jeesus itsekään, niin eivät hekään hylänneet kaikkea vanhaa mysteerioviisautta, vaan Jeesuksen opetusten valossa näkivät sen entistä kauniimpana, ikään kuin, kirkastuneena ja syventyneenä. Hekään eivät kumonneet profeettojen säätämää lakia, vaan rakkauden valossa ymmärsivät sen uudella tavalla kulkiessaan uutta tietä täydellisyyttä kohti.

    Tähän suuntaan siis olisi kristillisen kirkon kehitys todennäköisesti kulkenut, elleivät asiat olisi saaneet oikeastaan paradoksaalista käännettä. Tultuaan valtion uskonnoksi keisari Konstantinuksen aikana kristillinen kirkko voitti itselleen koko maailman, mutta sai vahingon sielullensa, mistä Jeesus juuri meitä varoittaa. Tämä on aivan luonnollista, jos ajattelemme asioiden historiallista kulkua, sillä niin kauan, kun kristinusko ei ollut valtion uskontona, vaan päinvastoin alistetussa asemassa, pyrkivät sen piiriin lähinnä sellaiset, jotka tekivät sen sydämen vakaumuksesta, ja niin uusi oppi saattoi pysyä suurin piirtein puhtaana. Konstantinuksen julistuksen jälkeen liittyi kirkkoon suurin joukoin valmistumattomia, vieläpä kelvottomiakin aineksia, jotka etsivät sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he valloittivat itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset ovat kaikkina aikoina, milloin suinkin ovat siihen pystyneet, käyttäneet — valtiollisen asemansa avulla — kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseksi.

    Niin kävi nytkin. "Vaarallisia oppeja" jätettiin vähitellen pois, kirkolliskokouksissa määrättiin tarkoin, mihin oli uskottava, ja kaikki muu julistettiin pannaan kerettiläisyytenä. Jo 5. vuosisadan alussa Aleksandrian patriarkka Kyrillos ahdisteli erikoisesti siellä uudelleen elpyneitä, puhdistuneita ja uuden kukoistuksen saavuttaneita uusplatonilaisia oppeja. Tästä Kyrilloksesta, joka aikoinaan kanonisoitiin pyhimykseksi, Albert Montgomeryn "Upyslagsbok för alla" (Stockholm 1910, siv. 370) antaa seuraavan lausunnon:

    "Tämä Kyrillos, Aleksandrian patriarkka, oli fanaatikko, joka aiheutti Hypatian kuoleman, taisteli Nestoriusta vastaan ja levitti Neitsyt Marian palvonnan."

    Hypatiasta sama teos mainitsee siv. 792:

    "Hypatia, aleksandrialainen filosofi, matemaatikko Teon’in tytär, oli kaunis, hyveellinen ja oppinut neito. Murhattiin v. 415." — Hänen ainoa vikansa oli se, että hän kuului uusplatonisteihin.

    Kuitenkin lopullinen isku uusplatonismille annettiin, ja lopullinen siteiden katkaiseminen muinaiskreikkalaisiin ja egyptiläisiin oppeihin tapahtui vasta 6. vuosisadan keskivaiheilla keisari Justinianuksen toimesta. Käytämme tässä lähteenä monseigneur Duchesne’n laajaa tutkimusta "L’Eglise au VI siecle". Monseigneur Duchesne oli kuuluisa ranskalainen Rooman kirkon teologi. Tämä hänen suuri teoksensa ilmestyi Pariisissa v. 1925 "cum permissu Superiorum", so. Vatikaanin hyväksymänä, ja oli hänen viimeinen teoksensa ennen hänen kuolemaansa. Lainaamme sen V luvusta "Origenes ja kolme (kiroukseen julistus-) artiklaa" (s. 156 – 218) seuraavat kohdat:

    "Kuten itämailla niin myös Kreikassa ja Syyriassa harrastettiin runoutta, filosofiaa, historiaa ja yleensä kaikkea kirjallisuutta. Korkeasti sivistyneitä henkilöitä oli runsaasti. He opiskelivat Aleksandrian, Gasan, Beirutin, Antiokian ja Edessan kuuluisimmissa oppilaitoksissa. Philoksesta tuli edessalaisten opettaja, Severuksesta ja Zachariuksesta Beirutin ja Aleksandrian opettajia."

    "Ateenassa oli vielä 5. vuosisadalla näitä koulukuntia. Sinne kokoontuivat vielä jäljellä olevat uusplatonistit. Nämä koulut saivat taloudellista tukea pakanamaailman viimeisiltä kannattajilta, ja he ylläpitivät niissä säännöllistä opetusta. Siellä selitettiin Platon’in ja pyhien runoilijoiden Homeroksen ja Hesiodoksen teoksia, kuten kristillisissä kouluissa selitetään Raamattua. Näissä kouluissa tutkittiin myös kunnioituksella kirkkoisien teoksia. Ateenan akatemiassa toimivat kuuluisat opettajat Plotinos, Porphyrios, Iamblichos, Aedesios ym. Keisarinna Eudoksia, Theodosius II:n puoliso, oli syntynyt ja kasvanut tässä oppineessa piirissä. Hänen isänsä oli tämän, kuten voisimme sanoa, Ateenan yliopiston opettaja. Keisarinna eli vielä silloin, kun v. 450 tämän koulun johtajaksi tuli kuuluisa Proklos, joka toimi siinä virassa kuolemaansa saakka vuoteen 485. Hän kannatti ja opetti edelleen perinteellistä evoluutio-oppia, jonka mukaan kehitys kulkee abstraktisuudesta konkreettisuuteen, ykseydestä moninaisuuteen, täydellisyydestä epätäydellisyyteen, kunnes lopulta kaikki olevainen nousee alkuperäiseen ykseyteen. — Koulun teologia säilytti yhteyden kreikkalaisten vanhaan uskontoon, joten koulu säilytti myös mysteeriot ja mysteeriovihkimykset. Prokloksen jälkeen monet oppineet hoitivat tätä virkaa, kunnes se joutui Damasiokselle, joka oli koulun johtajana silloin, kun Justinianus pääsi valtaan. V. 529 koulu suljettiin, sen omaisuus takavarikoitiin ja opettajakunta hajotettiin. Jotkut heistä etsivät turvaa Persian "kuningasten kuninkaalta" Kosroekselta toivoen vielä voivansa uudelleen elvyttää koulukuntansa, mutta heidän toiveensa raukesivat tyhjään. – – – Jo V:n vuosisadan lopulla he olivat löytäneet toivotun työn jatkajan. Hän oli eräs Syyriassa asuva edessalainen luostariveli Bar-Soudail älykäs ajattelija, joka pitkien mietiskelyjen jälkeen oli hionut itselleen määrätyn panteistisen järjestelmän. Uusplatonistien käsityksiä olemassaolon alkusyystä ja sen lopusta hän kehitti niin pitkälle, kuin se suinkin oli hänelle mahdollista ja koetti keinolla millä hyvänsä sovittaa niitä kristillisiin perinnäistietoihin. Kuten Origenes vetosi hänkin Paavalin tekstiin (1 Kor. 15: 28), jossa apostoli sanoo, että lopuksi Jumala tulee olemaan "kaikki kaikissa". – – – Bar-Soudail joutui vaikeuksiin ja pakeni erääseen Palestiinassa Jerusalemin lähellä olevaan luostariin. – – – Siellä ollessaan hän joutui ankaran kirjallisen arvostelun kohteeksi. Hän oli kirjoittanut teoksen nimeltä "Kirja Hieroteoksesta", missä monet asiat tuntuvat lainatuilta Dionysios Areopagiitan opetuksista. [Alaviite: Stephan Bar Sudail: the Syrian Mystic and the book of Hierotteos, Leyde, 1886.] Vieläpä hän suorastaan käyttää Dionysios Areopagiitan nimeä salanimenään. Oli olemassa neljä Dionysios A:n nimessä kirjoitettua teosta, joissa käsitellään taivaallista hierarkiaa, kirkollista hierarkiaa, jumaluuden nimityksiä, mystistä teologiaa ja eräitä kirjoituksia.[Alaviite: Z. Stigmayr, Das Aufkommen der Pseudo-Dionyzischen Schriften und das Eindringen in die christliche Literatur bis zum Lateran Concil 649.] Kenties kirjailija halusi käydä Dionysios A:sta, Paavalin kuuluisasta oppilaasta. – – – Tämä kirja esittää uusplatonismia, joka on kehittynyt kristillisyydeksi, mutta siitä huolimatta säilyttänyt uusplatonista henkeä. Siinä esiintyy myös evoluutio-oppi. Muuten kirja on ortodoksinen."

    Tuntuu kuin koko tämä riita suuntautuisi Kyrilloksen teologiaa vastaan, ja Pseudo Dionysios saikin liittolaisia molemmista leireistä, sekä ortodokseista että uusplatonisteista. Ja sellaisena hänet tunnetaan keskiaikaisten koulukuntien keskuudessa. Mutta lainaamme tähän vielä otteen monseigneur Duchesne’n teoksesta:

    "Bar-Soudail on säilyttänyt panteisminsa ja hän vetoaa Origenekseen, erikoisesti hänen opetuksiinsa olemassaolon alkusyystä, sielujen pre-eksistenssioppiin, metempsykhosikseen eli jälleensyntymisoppiin sekä oppiin kaiken palautumisesta alkusyyhyn."

    Bar-Soudail on saanut lukuisia kannattajia, ja heidän joukossaan on Theodore de Mopsueste, joka samalla oli origenelaisuuden kannattaja.

    Tämä kaikki herätti kiivaan vastustuksen ortodoksien taholla. He saivat voimakkaan liittolaisen itse itä-Rooman keisarista Justinianuksesta ja erikoisesti hänen puolisostaan keisarinna Theodorasta. Justinianuksen syyt olivat suurimmaksi osaksi poliittisia. Kun länsi-Rooman valtakunta oli joutunut suuriin vaikeuksiin goottien piirittäessä heidän pääkaupunkiaan, Justinianus toivoi voivansa luoda itselleen voimakkaan imperiumin ja vaikkapa elvyttää koko muinaisen Rooman loiston. Tyydyttäessään ortodokseja hän samalla toivoi heiltä tukea ja kannatusta omissa maallisissa pyrkimyksissään.

    Rooman paavina oli siihen aikaan Wigilius, joka ei missään tapauksessa suhtautunut suopeasti Justinianuksen toimintaan. Kuitenkaan Justinianus ei olisi voinut saada aikaan yleistä kirkolliskokousta ilman Rooman kirkon myötävaikutusta ja osanottoa. Ei olisi voitu julistaa pannaan Theodore Mopsuestea tuomitsematta samalla Origenesta, jonka oppia hän edusti. Origeneksen opit eivät taaskaan olleet ristiriidassa Kedonissa v. 451 pidetyn kirkolliskokouksen kanssa. Rooman kirkon myötätunto oli Origeneksen puolella; Justinianus ja hänen itäinen kirkkonsa kannattivat Kyrilloksen teologiaa. Justinianus toimi ripeästi kirkolliskokouksen aikaansaamiseksi, viettipä itsekin pitkät illat palatsinsa kirjastossa tutkien näitä teologisia kysymyksiä. Tässä "laboratoriossa" Justinianus avustajineen valmisti julistuksen Origenesta vastaan ja samalla toiset "Kolme artiklaa" eli "Tria Capitula", joissa käsiteltiin 1) Theodore Mapsuestea, hänen henkilöllisyyttään ja hänen oppiansa, 2) osaa hänen teoksistaan ja 3) Ibasiuksen kirjettä Mariukselle.

    Näin kuului Justinianuksen tuomio Origeneksesta: "Origenes damnatus est mortuus, qui vivens olim fuerat ante damnatus" (Origenes on kirottu kuolleena, niinkuin hän ennen eläessäänkin oli kirottu). Tähän huomauttaa monseigneur Duchesne: "Vaikka tämä ei ole totuudenmukaista, koska Origeneksen eläessä ei häntä itseään eikä hänen opetuksiaan oltu julistettu pannaan".[Alaviite: Rooman kirkko ei ollut julistanut Origenesta pannaan. Sen oli vv. 231, 232 tehnyt hänen vastustajansa piispa Demetrioksen johtama synodi.]

    Justinianukselle jäi vaikea tehtävä taivuttaa paavi antamaan suostumuksensa kaikkiin hänen pannaanjulistuksiinsa. Ja koskapa Origeneksen opeissa esiintyy Pythagoraan ja Platonin opetuksia, niin Justinianus kannattajineen vaati heidänkin pannaanjulistamistaan. Tämä kaikki esitettiin jo v. 544, mutta vasta toukok. 5 p:nä v. 553 avattiin tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto Santa Sophian sekretariumissa. Kaikkina näinä välivuosina käytiin molemmin puolin ankaraa taistelua. Lukuisat prelaatit esittivät todisteita asian puolesta ja vastaan. Lopulta keisari Justinianus, paavi Wigiliuksen jouduttua vaikeaan ahdinkotilaan Rooman piirityksen aikana, suorastaan pakkokeinoin kiristi häneltä myöntymyksen tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen pitoon ja yllämainittuihin pannaanjulistuksiinsa.

    Ja monseigneur Duchesne huomauttaa: "Siis tämä Theodore de Mopsuesten oppi jälleensyntymisestä ei ole ortodoksinen. Se on oppi, jota kirkko moittii nestorialaisuutena". [Alaviite: Tämä on teoksesta, joka on säilynyt Orleansin kaupungin kirjastossa. Siellä Duchesne tutustui siihen monseineur L. Delislen kuvauksen kautta. Koska teoksen alkuosa on vaurioitunut, ei sitä yleensä mainita. Sitä ei ole vielä koskaan julkaistu. Lainaukset on Duchesne ottanut suoraan käsikirjoituksesta. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa on kadonnut jäljettömiin. On erikoista, että kolmas osa on säilynyt.]

    Samassa kokouksessa esitettiin 60 pannaanjulistusehdotusta. Epäonnistunut Aleksandrian patriarkka Kyrillos ja hänen pannaanjulistuksensa eivät saaneet kannatusta edes hänen omilta aikalaisiltaan. Tässä Konstantinopolin v. 553 pidetyssä kokouksessa Isidoros Pelusialainen, suurta kunnioitusta nauttiva henkilö, antoi Kyrilloksesta sangen vähän myötätuntoa herättävän lausunnon: "Si laus s. Cyrilli et non professio fidei suae quemlibet catholicum faceret, ergo Eutuches atque Dioscorus sed et Severus qui eum plurimum laudaverunt, catholici sun," so. vapaasti suomennettuna: "Jos p. Kyrilloksen ylistely eikä hänen uskonsa tunnustaminen tekisi jonkun katolilaiseksi, niin siinä tapauksessa häntä enimmin ylistäneet kutykhes ja Dioscorus, ja myös Severuskin ovat katolilaisia."

    Alussa mainittuja "Kolmea artiklaa" koskevaa pannaanjulistusta ei keskinäisten riitaisuuksien tähden voitu heti julkisesti tiedottaa, koska Justinianus ei pitänyt paavi Wigiliukselle antamaansa lupausta, että polttaisi heidän tätä asiaa koskevat salaiset asiakirjat. Tämä kuuluisa v. 553 pidetyn Konstantinopolin kirkolliskokouksen julkilausuma on seuraava [Divieme session. Mansi, t. VII, sivu 257, 260.]:

    "Si quelqu’un n’anathématise pas cette lettre et ses partisans et ceux qui prétendent qu’elle est orthodoxe en tont ou en partie, ou qui écrivent pour la défendre, elle et les impiétés qu’elle contient... qui’il soit lui-même anathéme."

    "Joka ei kiroa tätä oppia ja sen kannattajia, ja ne jotka väittävät sen olevan ortodoksisen, joko kokonaan tai osaksi, tai ne jotka kirjoittavat sen puolustukseksi, sen opin ja niiden jumalattomuuksien, jotka se sisältää... hän olkoon itse kirottu.

    Tällainen oli kirkkoisä Origeneksen julkinen loppu. Hän, jota alussa pidettiin marttyyrinä ja pyhimyksenä, julistettiin myöhemmin pannaan, ja hänen oppinsa kirottiin. Luonnollisesti tätä asiaa pidettiin arkaluontoisena. Nykyään Rooman kirkko, joka hyväksyy vain 7 aikaisemmin pidettyä kirkolliskokousta, ei pidä Justinianuksen Konstantinopolissa v. 553 järjestämää kirkolliskokousta pätevänä. Ruusu-Ristin perustajajohtaja kirjailija Pekka Ervast mainitsee kirjassaan "Vuorisaarna" siv. 88–90 tämän Justinianuksen kirkolliskokouksen ja julkilausuman, mainitsematta tarkemmin näitä lähteitä. Kirjassaan "Vuorisaarna" kirjoittaa Pekka Ervast seuraavasti:

    "— Mutta miksi kristinusko ei opeta jälleensyntymistä?

    — Tarkoitatte kirkonoppia. Tähän vastaan seuraavalla tosiseikalla: vuonna 553 keisari Justinianuksen kokoonkutsuma kirkolliskokous Konstantinopolissa tuomitsi jälleensyntymisopin vaaralliseksi kerettiläisyydeksi, se joka opettaa sielun olemassaoloa ennen syntymää ja siitä johtuvaa kummallista uskoa, että sielu palaa maan päälle, hän olkoon kirottu!"

    Kirkossa oli vähitellen vakiintunut usko ulkonaiseen vapahtajaan, mutta koska kristikunnassa oli monenlaisia lahkoja (joista emäkirkkokin alussa oli yksi) ja monenlaisia oppeja, täytyi vallassa olevan kirkon askel askeleelta määritellä ja vahvistaa oma maailmankatsomuksensa, omat dogminsa ja perintätietonsa ...

    Jälleensyntymisoppi oli ensimmäisinä vuosisatoina useiden kristillisten lahkojen tunnustama oppi, jonka vasta valtaan päässyt lahko lopulta julisti kerettiläiseksi. Tämä vain historialliseksi selvitykseksi."

    Tämän johdosta on tehty paljon vastaväitteitä. On väitetty, ettei sellaista kirkolliskokousta olisi koskaan pidettykään, sekä että jälleensyntymisoppia ei olisi koskaan käsitelty kristillisessä kirkossa. Mutta kaikki, mikä kerran on ollut salassa, on tuleva julki. Tässä selostuksessa, historiallisiin asiakirjoihin vedoten, toivottavasti on osattu tuoda ilmi 6. vuosisadoilla niin suurta kohua herättäneen Kyrilloksen teologian ja toiselta puolen uusplatonisten koulukuntien sekä niiden yhden tukipylvään kirkkoisä Origeneen välisen ristiriidan.

    Nimim. G

    Ruusu-Risti, Helsinki 1949


    --------------------------------------------------------------------------------

    Äänestä

  • tietoa kirjoitti:

    Jos vain kiinnostaa:


    Jälleensyntymisoppi ja
    Konstantinopolin kirkolliskokous v. 553



    Kuulee usein kysyttävän, mistä jälleensyntymisoppi on saanut alkunsa, onko se joskus kuulunut kristillisen kirkon opetuksiin, opettiko Jeesus sitä, vai onko se puhtaasti "itämainen, buddhalainen oppi".

    Nykyaikaiset historialliset ja arkeologiset tutkimukset ovat osoittaneet, että jo muinaiset egyptiläiset tunsivat jälleensyntymisopin. Sitä opetettiin Egyptin temppeleissä sisäisenä, esoteerisena oppina, vaikka tietämätön kansa teki siitä ns. "sielunvaellusopin". Tästä asiasta ovat sellaiset suuret tiedemiehet kuin Maspevo, Flinders Petrie, Budge, Rawlinson ym. samaa mieltä. Edelleen, koska näiden edellä mainittujen tiedemiesten mukaan Egyptillä oli valtava sekä uskonnollinen että kulttuurinen vaikutus kaikkiin lähellä oleviin maihin, ei ole lainkaan ihmeellistä, että me tapaamme samoja oppeja muidenkin maiden temppeleissä, vaikka toisiin symboleihin pukeutuneina.

    Myös juutalaisten uskonto opettaa vielä tänä päivänä esoteerisena oppina jälleensyntymistä. Samaten tapaamme siitä suoranaisia mainintoja sekä heidän pyhissä kirjoissaan että oppineiden rabbien kirjoituksissa. Philo Judaeus puhuu siitä teoksessaan "De Somniis" (siv. 455) . Samaten puhutaan siitä "Zoharissa" (II osa, siv. 96). Syynä siihen, että oppineet juutalaiset rabbit eivät nykyään opeta jälleensyntymistä kaikille, on — heidän omien sanojensa mukaan — pelko. He pelkäävät, että kansa menettäisi pyrkimishalunsa, jos se saisi tietää, että ihmisillä on pitkä taival edessään, joten heillä on runsaasti aikaa käytettävissä.

    Koska juutalaiset rabbit ovat kaikkina aikoina opettaneet jälleensyntymistä esoteerisena oppina, on sangen epätodennäköistä, ettei Jeesus olisi sitä tuntenut tai ettei hän olisi halunnut opettaa sitä omille opetuslapsilleen. Jeesus on sanonut: "En ole tullut Lakia ja profeettoja kumoamaan, vaan täyttämään". Hänen uusi käskynsä oli: "Rakastakaa toisianne sillä rakkaudella, jolla minä olen teitä rakastanut". Ja hänen oppinsa kulmakivenä on: "Älkää tehkö vastarintaa sille, joka on paha". Hän on siis tullut tuomaan uutta valoa, joka tekisi meidät onnellisemmiksi ja helpottaisi meidän, kulkuamme täydellisyyttä kohti, eikä suinkaan salaamaan meiltä eikä kumoamaan olemassaolon lakeja.

    Jos tahdomme tietää, miten alkukristillinen kirkko on suhtautunut esim. jälleensyntymisoppiin, täytyy meidän ensin tehdä itsellemme selväksi, keitä olivat ne ihmiset, jotka perustivat alkukristillisiä seurakuntia: aluksi tietysti Jeesus Kristus itse ja hänen apostolinsa, sen jälkeen apostolien oppilaat ja sitten oppilaiden oppilaat, ne, joiden hallussa oli gnosis, mikä kreikankielinen sana merkitsee tieto. Minkälaista tietoa tällä tarkoitettiin? Tietoa taivasten valtakunnan salaisuuksista, sitä tietoa, jota Jeesus omien sanojensa mukaan opetti omille opetuslapsilleen. Mutta koska kaikki eivät voineet käsittää näitä taivasten valtakunnan salaisuuksia, puhui Jeesus sellaisille ihmisille vertauksin. Samaten tapahtui myös Jeesuksen jälkeen. Aluksi oli onneksi niin, että ne joilla oli tuo "gnosis" hallussaan, kykenivät pitämään alkukristillisen kirkon tasapainossa, ja Jeesuksen opetukset säilytettiin puhtaina. Erikoisesti toisella vuosisadalla gnostisismi levisi huomattavasti. "Nostedts Uppslagsbok" (Stockholm 1927, siv. 508) antaa meille seuraavat tiedot gnostilaisuudesta:

    "Gnostisismi, eräs kristikunnasta haarautunut mystinen maailmankatsomus, jonka pohjana olivat ikivanhat itämaiset ja kreikkalaiset mysteeriot. Gnostisismi levisi erikoisesti Välimeren maihin. Gnostisismin mukaan Jumala on persoonaton elämän alkusyy, joka saa persoonallisuuden hänen olemuksestaan emanoituneissa aioneissa. Kristus on heistä ensimmäinen, joka laskeutui tähän näkyvään maailmaan vapauttaakseen aineen pauloissa olevia valo-olentoja."

    Kuuluisa kirkkoisä Origenes (n. 132 – 254) kuului juuri noiden gnostikkojen joukkoon, ja hänestä sama teos (siv. 1078) antaa seuraavan lausunnon:

    "Origenes (n. 132 – 254), Aleksandriasta kotoisin oleva oppi-isä, kärsi martyyrikuoleman keisari Deciuksen aikana, myötävaikutti gnostisismin kehittämiseen, kehotti seuraamaan kreikkalaista filosofiaa kristillisessä valossa. Hänen tavattoman laajan ja erittäin omaperäisen ja älykkään kirjallisen tuotantonsa joukosta on erikoisesti mainittava "Hexapla" ja "Contra Celsum" -teoksen apologia.

    Tämä osoittaa, että nuo "gnosiksen" omistajat olivat todellisia Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Niin kuin ei Jeesus itsekään, niin eivät hekään hylänneet kaikkea vanhaa mysteerioviisautta, vaan Jeesuksen opetusten valossa näkivät sen entistä kauniimpana, ikään kuin, kirkastuneena ja syventyneenä. Hekään eivät kumonneet profeettojen säätämää lakia, vaan rakkauden valossa ymmärsivät sen uudella tavalla kulkiessaan uutta tietä täydellisyyttä kohti.

    Tähän suuntaan siis olisi kristillisen kirkon kehitys todennäköisesti kulkenut, elleivät asiat olisi saaneet oikeastaan paradoksaalista käännettä. Tultuaan valtion uskonnoksi keisari Konstantinuksen aikana kristillinen kirkko voitti itselleen koko maailman, mutta sai vahingon sielullensa, mistä Jeesus juuri meitä varoittaa. Tämä on aivan luonnollista, jos ajattelemme asioiden historiallista kulkua, sillä niin kauan, kun kristinusko ei ollut valtion uskontona, vaan päinvastoin alistetussa asemassa, pyrkivät sen piiriin lähinnä sellaiset, jotka tekivät sen sydämen vakaumuksesta, ja niin uusi oppi saattoi pysyä suurin piirtein puhtaana. Konstantinuksen julistuksen jälkeen liittyi kirkkoon suurin joukoin valmistumattomia, vieläpä kelvottomiakin aineksia, jotka etsivät sieltä valtaa, kunniaa ja keisarin suosiota. Vähitellen he valloittivat itselleen johtavat asemat, sillä itsekkäät ihmiset ovat kaikkina aikoina, milloin suinkin ovat siihen pystyneet, käyttäneet — valtiollisen asemansa avulla — kirkkoa poliittisiin vehkeilyihinsä ja oman maallisen valtansa ylläpitämiseksi.

    Niin kävi nytkin. "Vaarallisia oppeja" jätettiin vähitellen pois, kirkolliskokouksissa määrättiin tarkoin, mihin oli uskottava, ja kaikki muu julistettiin pannaan kerettiläisyytenä. Jo 5. vuosisadan alussa Aleksandrian patriarkka Kyrillos ahdisteli erikoisesti siellä uudelleen elpyneitä, puhdistuneita ja uuden kukoistuksen saavuttaneita uusplatonilaisia oppeja. Tästä Kyrilloksesta, joka aikoinaan kanonisoitiin pyhimykseksi, Albert Montgomeryn "Upyslagsbok för alla" (Stockholm 1910, siv. 370) antaa seuraavan lausunnon:

    "Tämä Kyrillos, Aleksandrian patriarkka, oli fanaatikko, joka aiheutti Hypatian kuoleman, taisteli Nestoriusta vastaan ja levitti Neitsyt Marian palvonnan."

    Hypatiasta sama teos mainitsee siv. 792:

    "Hypatia, aleksandrialainen filosofi, matemaatikko Teon’in tytär, oli kaunis, hyveellinen ja oppinut neito. Murhattiin v. 415." — Hänen ainoa vikansa oli se, että hän kuului uusplatonisteihin.

    Kuitenkin lopullinen isku uusplatonismille annettiin, ja lopullinen siteiden katkaiseminen muinaiskreikkalaisiin ja egyptiläisiin oppeihin tapahtui vasta 6. vuosisadan keskivaiheilla keisari Justinianuksen toimesta. Käytämme tässä lähteenä monseigneur Duchesne’n laajaa tutkimusta "L’Eglise au VI siecle". Monseigneur Duchesne oli kuuluisa ranskalainen Rooman kirkon teologi. Tämä hänen suuri teoksensa ilmestyi Pariisissa v. 1925 "cum permissu Superiorum", so. Vatikaanin hyväksymänä, ja oli hänen viimeinen teoksensa ennen hänen kuolemaansa. Lainaamme sen V luvusta "Origenes ja kolme (kiroukseen julistus-) artiklaa" (s. 156 – 218) seuraavat kohdat:

    "Kuten itämailla niin myös Kreikassa ja Syyriassa harrastettiin runoutta, filosofiaa, historiaa ja yleensä kaikkea kirjallisuutta. Korkeasti sivistyneitä henkilöitä oli runsaasti. He opiskelivat Aleksandrian, Gasan, Beirutin, Antiokian ja Edessan kuuluisimmissa oppilaitoksissa. Philoksesta tuli edessalaisten opettaja, Severuksesta ja Zachariuksesta Beirutin ja Aleksandrian opettajia."

    "Ateenassa oli vielä 5. vuosisadalla näitä koulukuntia. Sinne kokoontuivat vielä jäljellä olevat uusplatonistit. Nämä koulut saivat taloudellista tukea pakanamaailman viimeisiltä kannattajilta, ja he ylläpitivät niissä säännöllistä opetusta. Siellä selitettiin Platon’in ja pyhien runoilijoiden Homeroksen ja Hesiodoksen teoksia, kuten kristillisissä kouluissa selitetään Raamattua. Näissä kouluissa tutkittiin myös kunnioituksella kirkkoisien teoksia. Ateenan akatemiassa toimivat kuuluisat opettajat Plotinos, Porphyrios, Iamblichos, Aedesios ym. Keisarinna Eudoksia, Theodosius II:n puoliso, oli syntynyt ja kasvanut tässä oppineessa piirissä. Hänen isänsä oli tämän, kuten voisimme sanoa, Ateenan yliopiston opettaja. Keisarinna eli vielä silloin, kun v. 450 tämän koulun johtajaksi tuli kuuluisa Proklos, joka toimi siinä virassa kuolemaansa saakka vuoteen 485. Hän kannatti ja opetti edelleen perinteellistä evoluutio-oppia, jonka mukaan kehitys kulkee abstraktisuudesta konkreettisuuteen, ykseydestä moninaisuuteen, täydellisyydestä epätäydellisyyteen, kunnes lopulta kaikki olevainen nousee alkuperäiseen ykseyteen. — Koulun teologia säilytti yhteyden kreikkalaisten vanhaan uskontoon, joten koulu säilytti myös mysteeriot ja mysteeriovihkimykset. Prokloksen jälkeen monet oppineet hoitivat tätä virkaa, kunnes se joutui Damasiokselle, joka oli koulun johtajana silloin, kun Justinianus pääsi valtaan. V. 529 koulu suljettiin, sen omaisuus takavarikoitiin ja opettajakunta hajotettiin. Jotkut heistä etsivät turvaa Persian "kuningasten kuninkaalta" Kosroekselta toivoen vielä voivansa uudelleen elvyttää koulukuntansa, mutta heidän toiveensa raukesivat tyhjään. – – – Jo V:n vuosisadan lopulla he olivat löytäneet toivotun työn jatkajan. Hän oli eräs Syyriassa asuva edessalainen luostariveli Bar-Soudail älykäs ajattelija, joka pitkien mietiskelyjen jälkeen oli hionut itselleen määrätyn panteistisen järjestelmän. Uusplatonistien käsityksiä olemassaolon alkusyystä ja sen lopusta hän kehitti niin pitkälle, kuin se suinkin oli hänelle mahdollista ja koetti keinolla millä hyvänsä sovittaa niitä kristillisiin perinnäistietoihin. Kuten Origenes vetosi hänkin Paavalin tekstiin (1 Kor. 15: 28), jossa apostoli sanoo, että lopuksi Jumala tulee olemaan "kaikki kaikissa". – – – Bar-Soudail joutui vaikeuksiin ja pakeni erääseen Palestiinassa Jerusalemin lähellä olevaan luostariin. – – – Siellä ollessaan hän joutui ankaran kirjallisen arvostelun kohteeksi. Hän oli kirjoittanut teoksen nimeltä "Kirja Hieroteoksesta", missä monet asiat tuntuvat lainatuilta Dionysios Areopagiitan opetuksista. [Alaviite: Stephan Bar Sudail: the Syrian Mystic and the book of Hierotteos, Leyde, 1886.] Vieläpä hän suorastaan käyttää Dionysios Areopagiitan nimeä salanimenään. Oli olemassa neljä Dionysios A:n nimessä kirjoitettua teosta, joissa käsitellään taivaallista hierarkiaa, kirkollista hierarkiaa, jumaluuden nimityksiä, mystistä teologiaa ja eräitä kirjoituksia.[Alaviite: Z. Stigmayr, Das Aufkommen der Pseudo-Dionyzischen Schriften und das Eindringen in die christliche Literatur bis zum Lateran Concil 649.] Kenties kirjailija halusi käydä Dionysios A:sta, Paavalin kuuluisasta oppilaasta. – – – Tämä kirja esittää uusplatonismia, joka on kehittynyt kristillisyydeksi, mutta siitä huolimatta säilyttänyt uusplatonista henkeä. Siinä esiintyy myös evoluutio-oppi. Muuten kirja on ortodoksinen."

    Tuntuu kuin koko tämä riita suuntautuisi Kyrilloksen teologiaa vastaan, ja Pseudo Dionysios saikin liittolaisia molemmista leireistä, sekä ortodokseista että uusplatonisteista. Ja sellaisena hänet tunnetaan keskiaikaisten koulukuntien keskuudessa. Mutta lainaamme tähän vielä otteen monseigneur Duchesne’n teoksesta:

    "Bar-Soudail on säilyttänyt panteisminsa ja hän vetoaa Origenekseen, erikoisesti hänen opetuksiinsa olemassaolon alkusyystä, sielujen pre-eksistenssioppiin, metempsykhosikseen eli jälleensyntymisoppiin sekä oppiin kaiken palautumisesta alkusyyhyn."

    Bar-Soudail on saanut lukuisia kannattajia, ja heidän joukossaan on Theodore de Mopsueste, joka samalla oli origenelaisuuden kannattaja.

    Tämä kaikki herätti kiivaan vastustuksen ortodoksien taholla. He saivat voimakkaan liittolaisen itse itä-Rooman keisarista Justinianuksesta ja erikoisesti hänen puolisostaan keisarinna Theodorasta. Justinianuksen syyt olivat suurimmaksi osaksi poliittisia. Kun länsi-Rooman valtakunta oli joutunut suuriin vaikeuksiin goottien piirittäessä heidän pääkaupunkiaan, Justinianus toivoi voivansa luoda itselleen voimakkaan imperiumin ja vaikkapa elvyttää koko muinaisen Rooman loiston. Tyydyttäessään ortodokseja hän samalla toivoi heiltä tukea ja kannatusta omissa maallisissa pyrkimyksissään.

    Rooman paavina oli siihen aikaan Wigilius, joka ei missään tapauksessa suhtautunut suopeasti Justinianuksen toimintaan. Kuitenkaan Justinianus ei olisi voinut saada aikaan yleistä kirkolliskokousta ilman Rooman kirkon myötävaikutusta ja osanottoa. Ei olisi voitu julistaa pannaan Theodore Mopsuestea tuomitsematta samalla Origenesta, jonka oppia hän edusti. Origeneksen opit eivät taaskaan olleet ristiriidassa Kedonissa v. 451 pidetyn kirkolliskokouksen kanssa. Rooman kirkon myötätunto oli Origeneksen puolella; Justinianus ja hänen itäinen kirkkonsa kannattivat Kyrilloksen teologiaa. Justinianus toimi ripeästi kirkolliskokouksen aikaansaamiseksi, viettipä itsekin pitkät illat palatsinsa kirjastossa tutkien näitä teologisia kysymyksiä. Tässä "laboratoriossa" Justinianus avustajineen valmisti julistuksen Origenesta vastaan ja samalla toiset "Kolme artiklaa" eli "Tria Capitula", joissa käsiteltiin 1) Theodore Mapsuestea, hänen henkilöllisyyttään ja hänen oppiansa, 2) osaa hänen teoksistaan ja 3) Ibasiuksen kirjettä Mariukselle.

    Näin kuului Justinianuksen tuomio Origeneksesta: "Origenes damnatus est mortuus, qui vivens olim fuerat ante damnatus" (Origenes on kirottu kuolleena, niinkuin hän ennen eläessäänkin oli kirottu). Tähän huomauttaa monseigneur Duchesne: "Vaikka tämä ei ole totuudenmukaista, koska Origeneksen eläessä ei häntä itseään eikä hänen opetuksiaan oltu julistettu pannaan".[Alaviite: Rooman kirkko ei ollut julistanut Origenesta pannaan. Sen oli vv. 231, 232 tehnyt hänen vastustajansa piispa Demetrioksen johtama synodi.]

    Justinianukselle jäi vaikea tehtävä taivuttaa paavi antamaan suostumuksensa kaikkiin hänen pannaanjulistuksiinsa. Ja koskapa Origeneksen opeissa esiintyy Pythagoraan ja Platonin opetuksia, niin Justinianus kannattajineen vaati heidänkin pannaanjulistamistaan. Tämä kaikki esitettiin jo v. 544, mutta vasta toukok. 5 p:nä v. 553 avattiin tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen ensimmäinen istunto Santa Sophian sekretariumissa. Kaikkina näinä välivuosina käytiin molemmin puolin ankaraa taistelua. Lukuisat prelaatit esittivät todisteita asian puolesta ja vastaan. Lopulta keisari Justinianus, paavi Wigiliuksen jouduttua vaikeaan ahdinkotilaan Rooman piirityksen aikana, suorastaan pakkokeinoin kiristi häneltä myöntymyksen tämän Konstantinopolin kirkolliskokouksen pitoon ja yllämainittuihin pannaanjulistuksiinsa.

    Ja monseigneur Duchesne huomauttaa: "Siis tämä Theodore de Mopsuesten oppi jälleensyntymisestä ei ole ortodoksinen. Se on oppi, jota kirkko moittii nestorialaisuutena". [Alaviite: Tämä on teoksesta, joka on säilynyt Orleansin kaupungin kirjastossa. Siellä Duchesne tutustui siihen monseineur L. Delislen kuvauksen kautta. Koska teoksen alkuosa on vaurioitunut, ei sitä yleensä mainita. Sitä ei ole vielä koskaan julkaistu. Lainaukset on Duchesne ottanut suoraan käsikirjoituksesta. Teoksen kaksi ensimmäistä osaa on kadonnut jäljettömiin. On erikoista, että kolmas osa on säilynyt.]

    Samassa kokouksessa esitettiin 60 pannaanjulistusehdotusta. Epäonnistunut Aleksandrian patriarkka Kyrillos ja hänen pannaanjulistuksensa eivät saaneet kannatusta edes hänen omilta aikalaisiltaan. Tässä Konstantinopolin v. 553 pidetyssä kokouksessa Isidoros Pelusialainen, suurta kunnioitusta nauttiva henkilö, antoi Kyrilloksesta sangen vähän myötätuntoa herättävän lausunnon: "Si laus s. Cyrilli et non professio fidei suae quemlibet catholicum faceret, ergo Eutuches atque Dioscorus sed et Severus qui eum plurimum laudaverunt, catholici sun," so. vapaasti suomennettuna: "Jos p. Kyrilloksen ylistely eikä hänen uskonsa tunnustaminen tekisi jonkun katolilaiseksi, niin siinä tapauksessa häntä enimmin ylistäneet kutykhes ja Dioscorus, ja myös Severuskin ovat katolilaisia."

    Alussa mainittuja "Kolmea artiklaa" koskevaa pannaanjulistusta ei keskinäisten riitaisuuksien tähden voitu heti julkisesti tiedottaa, koska Justinianus ei pitänyt paavi Wigiliukselle antamaansa lupausta, että polttaisi heidän tätä asiaa koskevat salaiset asiakirjat. Tämä kuuluisa v. 553 pidetyn Konstantinopolin kirkolliskokouksen julkilausuma on seuraava [Divieme session. Mansi, t. VII, sivu 257, 260.]:

    "Si quelqu’un n’anathématise pas cette lettre et ses partisans et ceux qui prétendent qu’elle est orthodoxe en tont ou en partie, ou qui écrivent pour la défendre, elle et les impiétés qu’elle contient... qui’il soit lui-même anathéme."

    "Joka ei kiroa tätä oppia ja sen kannattajia, ja ne jotka väittävät sen olevan ortodoksisen, joko kokonaan tai osaksi, tai ne jotka kirjoittavat sen puolustukseksi, sen opin ja niiden jumalattomuuksien, jotka se sisältää... hän olkoon itse kirottu.

    Tällainen oli kirkkoisä Origeneksen julkinen loppu. Hän, jota alussa pidettiin marttyyrinä ja pyhimyksenä, julistettiin myöhemmin pannaan, ja hänen oppinsa kirottiin. Luonnollisesti tätä asiaa pidettiin arkaluontoisena. Nykyään Rooman kirkko, joka hyväksyy vain 7 aikaisemmin pidettyä kirkolliskokousta, ei pidä Justinianuksen Konstantinopolissa v. 553 järjestämää kirkolliskokousta pätevänä. Ruusu-Ristin perustajajohtaja kirjailija Pekka Ervast mainitsee kirjassaan "Vuorisaarna" siv. 88–90 tämän Justinianuksen kirkolliskokouksen ja julkilausuman, mainitsematta tarkemmin näitä lähteitä. Kirjassaan "Vuorisaarna" kirjoittaa Pekka Ervast seuraavasti:

    "— Mutta miksi kristinusko ei opeta jälleensyntymistä?

    — Tarkoitatte kirkonoppia. Tähän vastaan seuraavalla tosiseikalla: vuonna 553 keisari Justinianuksen kokoonkutsuma kirkolliskokous Konstantinopolissa tuomitsi jälleensyntymisopin vaaralliseksi kerettiläisyydeksi, se joka opettaa sielun olemassaoloa ennen syntymää ja siitä johtuvaa kummallista uskoa, että sielu palaa maan päälle, hän olkoon kirottu!"

    Kirkossa oli vähitellen vakiintunut usko ulkonaiseen vapahtajaan, mutta koska kristikunnassa oli monenlaisia lahkoja (joista emäkirkkokin alussa oli yksi) ja monenlaisia oppeja, täytyi vallassa olevan kirkon askel askeleelta määritellä ja vahvistaa oma maailmankatsomuksensa, omat dogminsa ja perintätietonsa ...

    Jälleensyntymisoppi oli ensimmäisinä vuosisatoina useiden kristillisten lahkojen tunnustama oppi, jonka vasta valtaan päässyt lahko lopulta julisti kerettiläiseksi. Tämä vain historialliseksi selvitykseksi."

    Tämän johdosta on tehty paljon vastaväitteitä. On väitetty, ettei sellaista kirkolliskokousta olisi koskaan pidettykään, sekä että jälleensyntymisoppia ei olisi koskaan käsitelty kristillisessä kirkossa. Mutta kaikki, mikä kerran on ollut salassa, on tuleva julki. Tässä selostuksessa, historiallisiin asiakirjoihin vedoten, toivottavasti on osattu tuoda ilmi 6. vuosisadoilla niin suurta kohua herättäneen Kyrilloksen teologian ja toiselta puolen uusplatonisten koulukuntien sekä niiden yhden tukipylvään kirkkoisä Origeneen välisen ristiriidan.

    Nimim. G

    Ruusu-Risti, Helsinki 1949


    --------------------------------------------------------------------------------

    Tietoa löytyy paljonkin, kun viitsii vain katsella silmät avoinna. :)

    Äänestä

  • ..väärässäkin kirjoitti:

    Alkukristillisyydessä sitä vielä opetettiin:

    "Ensiksi totean, ettei kirkon oppi ole Jeesuksen eikä Jeesuksen ajan oppi. Kolmesataa vuotta Jeesuksen jälkeen kehittyi Jeesus Nasaretilaisesta vaikutteita saanut elämännäkemys Paavalin ja monen muun tulkitsijan ansiosta erilaisiksi opeiksi. Tämän ovat jo viime vuosisadalla tehdyt, erityisesti saksalaiset tutkimukset sekä tällä vuosisadalla tehdyt löydökset kuin myös Jeesuksen sanoman autenttisuudesta hiljattain tehdyt tutkimukset kiistatta osoittaneet.

    Mikäli vaivautuu tutustumaan varhaisten kirkolliskokousten päätöksiin, huomaa, että jälleensyntymisopille merkittävä kokous oli Konstantinopolin toinen kirkolliskokous eli viides ekumeeninen kokous. Keisari Justianus - suuri filosofien vainoaja - kutsui kokouksen koolle v. 553 j.Kr. deviisillä "yksi keisari, yksi piispa, yksi uskonto".

    Tässä kokouksessa julistettiin pannaan ne, jotka ajattelivat toisin kuin keisari ja hänen nimittämänsä - luonnollisesti häntä tukevat - piispat. Niin joutui alkuajan Jeesuksen opin viisaan tulkitsijan ja kristinuskon suurimpiin kuuluvan ajattelijan Origeneen oppi pannaan.

    Se kohta anateemajulistuksissa, joka yleensä liitetään pre-eksistenssioppiin ja luonnollisesti myös jälleensyntymisoppiin kuuluu:

    "Jos joku kannattaa väitettä sielun tarunomaisesta pre-eksistenssistä ja siitä seuraavaa väitettä kauheasta (monstruous) takaisintulosta (kreik. apokatastasis), hän olkoon kirottu." (Ydinihminen, s. 115, Sven Krohn)

    Voidaan kysyä: olisiko koko anateemajulistus ollut tarpeellinen ellei jälleensyntymisoppi olisi levinnyt alkukristikuntaan? Voiko "kauhea takaisintulo" tapahtua ilman sielujen pre-eksistenssiä? Se, että Rooman piispa ei ollut tilaisuudessa läsnä, oikeuttaa tietenkin sanomaan "ettei kirkon ole koskaan tarvinnut ottaa kantaa..."

    Mitä Origenes opetti? Pre-eksistenssiselityksensä jälkeen Origenes sanoo (De prinsiipis, IV luku, 3.10.26):

    "Sen tähden jokainen, joka laskeutuu maahan, määrätään kohtalonsa (karma?) eli asemansa mukaan syntymään tähän maailmaan joko eri paikkoihin tai eri kansakuntiin tai eri toimialoihin tai erilaisiin vaikeuksiin tai hänet määrätään syntymään uskonnollisista tai ainakin hurskaista vanhemmista." (Ydinihminen)

    Kun ottaa huomioon, että vielä tuhat vuotta valtiokirkon perustamisen jälkeen kirkko taisteli suuntauksia vastaan (gnostikot, katarit 1400-luvulla), joilla oli jälleensyntyminen filosofiassaan, ja lisäksi, kun 1-5 vuosisadalla on ollut melkoinen määrä opettajia, jopa kirkkoisiä, jotka ovat opettaneet jälleensyntymää luonnollisena osana uutta oppia, lienee turha kieltää jälleensyntymän ongelmaa varhaiskristinuskossa.

    Ken tutustuu Raamatun syntyyn, ei ihmettele, ettei sieltä enää löydy muuta kuin rippeet jälleensyntymisajattelusta. "Oikeaoppisen" kirjan luominen kuului alkukirkon päätehtäviin. Jo luomisvaiheessa on huolehdittu siitä, ettei kirjassa ole kirkon mielestä väärää oppia. Kysymyksessä on alusta saakka ollut sensurointi.

    Jos on kriittisellä mielellä seurannut Raamatun käännöstyötä, huomaa, että kirja muutetaan (sensuroidaan) joka käännöksessä muutama piiru enemmän kohti kirkon virallista tulkintaa. Jeesuksen oppi ja totuus yleensä on kirkolle vielä nytkin toisarvoinen asia.

    ..Jo Raamatun kokoajat ovat varmuudella tiedostaneet ongelman, koska ovat sensuroineen kirjansa. He tekivät vain työnsä huonosti, koska kirjasta edelleen löytyy tulkinnanvaraisia viittauksia jälleensyntymisajatuksesta."

    Laianus: http://www.teosofia.net/eriusk/hilden.htm

    ..valtionuskontoon. Kun kristinuskosta tuli valtionuskonto, silloin se myös muuttui, etten sanoisi harhaksi.

    Äänestä

toisin sanoen Jumalan työ ihmisessä. Ellei elävä Jumala synnytä uskoa, sopii kysyä, kuka on se ihminen, joka voi esitellä uskoaan Jumalalle kelpaavana "suorituksena".
"Mutta koska hänen opetuslapsensa sen kuulivat, peljästyivät he sangen kovin, sanoen: kuka siis taitaa autuaaksi tulla? Niin Jeesus katsahti heidän päällensä ja sanoi: ihmisten tykönä se on mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset." (Matt 19:25-26)

Äänestä
  • "...ihmisten tykönä se on mahdotoin, mutta Jumalan tykönä ovat kaikki mahdolliset." (Matt 19:25-26)"

    Elikäs toinen ihminen ei voi tuoda Jumalaa toiselle, vaan jumalasuhde on henkilökohtainen ?

    Äänestä

  • Siis päädymme jälleen siihen, että kyse ei ole ihmisen toiminnasta, esimerkiksi televisiottomuuden vaatimuksen täyttämisestä tai pakkosynnyttämiseen suostumisesta.

    Vaan Jumala on valinnut kenet Hän on valinnut. Ja sillä sipuli, sitä ei ihmisen toiminta muuksi muuta.

    Äänestä

  • ..aina tietämistä. Sitä, että on asian todeksi kokenut. Muuten se on sokeaa uskoa. Se "Taivaan Isämme", josta Jeesus puhuu, on meissä itsessämme. Hän puhui vain tuollaisin fyysisin vertauskuvin Jumalasta.

    Myös ihminen on entinen Jumala, Jumala, joka vain on unohtanut oman jumaluutensa, koska hän samaistunut tähän harhanomiaseen , mitä Jeesus kutsuu "täksi maailmaksi". Se täytyy Jeesuksen esimerkein voittaa, ja tulla taas tietoiseksi omasta jumaluudestaan(Kristus).

    Äänestä

  • ..kuitenkin.. kirjoitti:

    ..aina tietämistä. Sitä, että on asian todeksi kokenut. Muuten se on sokeaa uskoa. Se "Taivaan Isämme", josta Jeesus puhuu, on meissä itsessämme. Hän puhui vain tuollaisin fyysisin vertauskuvin Jumalasta.

    Myös ihminen on entinen Jumala, Jumala, joka vain on unohtanut oman jumaluutensa, koska hän samaistunut tähän harhanomiaseen , mitä Jeesus kutsuu "täksi maailmaksi". Se täytyy Jeesuksen esimerkein voittaa, ja tulla taas tietoiseksi omasta jumaluudestaan(Kristus).

    ...vaikeuksien voittamisen kautta löydettyä mielenrauhaa ja syvällistä kokemusta Jumalan länsäolosta kaikkialla ympärillä - mutta ei säännöissä ja sokeassa auktoriteetti-uskossa (ei siis lapsen pelossa, että jos ei tottele, niin rangaistaan).

    Jumala sallii rakkaudella kokeilun ja etsimisen, eksymisen ja löytämisen.

    Äänestä

  • intuitiivista tietämistä... kirjoitti:

    ...vaikeuksien voittamisen kautta löydettyä mielenrauhaa ja syvällistä kokemusta Jumalan länsäolosta kaikkialla ympärillä - mutta ei säännöissä ja sokeassa auktoriteetti-uskossa (ei siis lapsen pelossa, että jos ei tottele, niin rangaistaan).

    Jumala sallii rakkaudella kokeilun ja etsimisen, eksymisen ja löytämisen.

    Kristillisiä mystikoita, joita pidetään Jeesuksen opin omaksujina ja Hänen seuraajina, heistä sanotaan, että heillä oli intuitiivinen(välitön)kokemus Jumalasta. Että se sama jumala, minkä me koemme itsemme ulkopuolella olevaksi on myös meissä.

    Äänestä

  • tiedotonna kirjoitti:

    Kristillisiä mystikoita, joita pidetään Jeesuksen opin omaksujina ja Hänen seuraajina, heistä sanotaan, että heillä oli intuitiivinen(välitön)kokemus Jumalasta. Että se sama jumala, minkä me koemme itsemme ulkopuolella olevaksi on myös meissä.

    aivan kirjaimellisesti nahoissaan intuitionsa.

    Äänestä

  • joka tarkoittaa sitä, että Jumala on tehnyt ja tekee yhä työtään ihmisten keskuudessa. Elävää uskoa ei Jumala sammuta, vaan vaalii sitä evankeliuminsa kautta."Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se sana...KAIKKI ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on. HÄNESSÄ OLI ELÄMÄ, ja elämä oli ihmisten valkeus." (Joh 1:1,2-3)

    Äänestä

  • ei ole kuollut kirjoitti:

    joka tarkoittaa sitä, että Jumala on tehnyt ja tekee yhä työtään ihmisten keskuudessa. Elävää uskoa ei Jumala sammuta, vaan vaalii sitä evankeliuminsa kautta."Alussa oli sana, ja se Sana oli Jumalan tykönä, ja Jumala oli se sana...KAIKKI ovat sen kautta tehdyt, ja ilman sitä ei ole mitään tehty, joka tehty on. HÄNESSÄ OLI ELÄMÄ, ja elämä oli ihmisten valkeus." (Joh 1:1,2-3)

    elämää, kun taas perkele, maailma ja oma liha ovat saattamassa ihmistä kohti iankakkisista kuolemaa.
    "Mikä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mikä Hengestä syntynyt on se on henki." (Joh3:6)
    Tästä elävästä, Jumalle kelpaavasta hengestä (=uskosta) Jeesus todistaa: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle (Nikodemus): me puhumme, mitä me tiedämme ja todistamme, mitä me näemme..." (Joh3:11) Tässä olen ajattelemassa, että ko lauseessa sana me tarkoittaa Jeesusta ja niitä, jotka USKON KAUTTA tietävät ja uskon silmin näkevät JA OVAT SITEN YKSI RUUMIS KRISTUKSEN KANSSA.
    "Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, JOKA ON TAIVAASSA.(Joh3:13) Tämä myös tarkoittaa, ETTEI ELÄVÄÄ USKOA VOI OLLA ILMAN KRISTUSTA.
    "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, koka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, mutta että maailma pitää HÄNEN KAUTTANSA VAPAHDETTAMAN. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle." (Joh3:16-18)

    Äänestä

  • synnyttää kirjoitti:

    elämää, kun taas perkele, maailma ja oma liha ovat saattamassa ihmistä kohti iankakkisista kuolemaa.
    "Mikä lihasta syntynyt on, se on liha, ja mikä Hengestä syntynyt on se on henki." (Joh3:6)
    Tästä elävästä, Jumalle kelpaavasta hengestä (=uskosta) Jeesus todistaa: "Totisesti, totisesti sanon minä sinulle (Nikodemus): me puhumme, mitä me tiedämme ja todistamme, mitä me näemme..." (Joh3:11) Tässä olen ajattelemassa, että ko lauseessa sana me tarkoittaa Jeesusta ja niitä, jotka USKON KAUTTA tietävät ja uskon silmin näkevät JA OVAT SITEN YKSI RUUMIS KRISTUKSEN KANSSA.
    "Ei astu kenkään ylös taivaaseen, vaan joka taivaasta astui alas, Ihmisen Poika, JOKA ON TAIVAASSA.(Joh3:13) Tämä myös tarkoittaa, ETTEI ELÄVÄÄ USKOA VOI OLLA ILMAN KRISTUSTA.
    "Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, koka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta iankaikkisen elämän saaman. Sillä ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaa tuomitsemaan, mutta että maailma pitää HÄNEN KAUTTANSA VAPAHDETTAMAN. Joka hänen päällensä uskoo, ei häntä tuomita; mutta joka ei usko, se on jo tuomittu; sillä ei hän uskonut Jumalan ainoan Pojan nimen päälle." (Joh3:16-18)

    Jeesus Kristus, joka pois ottaa maailman synnit. "Niinkuin hän MEITÄ on SEN KAUTTA VALINNUT, ennenkuin maailman perustus laskettu oli, ETTÄ ME OLISIMME PYHÄT JA LAITTAMATTOMAT RAKKAUDESSA hänen edessänsä." (Eph1:4)

    Äänestä

  • valinta on kirjoitti:

    Jeesus Kristus, joka pois ottaa maailman synnit. "Niinkuin hän MEITÄ on SEN KAUTTA VALINNUT, ennenkuin maailman perustus laskettu oli, ETTÄ ME OLISIMME PYHÄT JA LAITTAMATTOMAT RAKKAUDESSA hänen edessänsä." (Eph1:4)

    tällöin sitä, ettei Jumalalle kelpaa muu kuin sovinto, jonka Jeesus Kristus on ansainnut."Ja on säätänyt korjattaa meitä lapsiksensa, Jeesuksen Kristuksen kautta, HYVÄN TAHTONSA JÄLKEEN. Kunniallisen ARMONSA KIITOKSEKSI, jonka kautta hän on meitä otollisiksi tehnyt SIINÄ RAKKAASSA, jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, nimittäin SYNTEIN ANTEEKSI-ANTAMUS,HÄNEN ARMONSA RIKKAUDEN JÄLKEEN." (Eph1:5-7)

    Äänestä

Hieno kysymys! Se sisältää ajatuksen siitä, että usko on Jumalan lahja. Tämä onkin totta. Ihmisellä on etsikon aikoja, jotka Jumala antaa. Järjelle käsittämätöntä on se, ettei jokainen ihminen ole Jumalan kutsumukselle kuuliainen. Raamattukin sanoo "Ei usko ole joka miehen" (2. Tess. 3:2) Ihminen on maailmankaikkeuden keskellä hyvin rajoittunut olio, kuin pieni lapsi hiekkalaatikkonsa äärellä. Jumala näkee meidän elämämme ylempää, kokonaisuutena. Hän ilmaisee tahtonsa Raamatussa ja Jumalan sanan saarnassa. Kannattaa tulla Jumalan sanan kuuloon!

Äänestä
  • Sille ei voi perustaa paljon mitään.

    Valitettavasti.

    Äänestä

  • Uskalla avartaa, uskalla kurkistaa
    Katso; on aavaa, on suurta ja laajaa

    Äänestä

  • Sanoit:

    "Ihmisellä on etsikon aikoja, jotka Jumala antaa."

    Mitä varten Jumala "antaa" etsikon aikoja, jos hän on asianomaisen kohdalta jo ennalta päättänyt että tämä joutuu helvettiin?
    Jumalahan tietää jokaisen ihmisen kohtalon ennalta, Hän on ne päättänyt.

    Mitä järkeä on sitten jollain "etsikonajan" käsitteellä? Ei mitään. Käsite on tyhjä.

    Äänestä

  • Loogikko ex-vl kirjoitti:

    Sanoit:

    "Ihmisellä on etsikon aikoja, jotka Jumala antaa."

    Mitä varten Jumala "antaa" etsikon aikoja, jos hän on asianomaisen kohdalta jo ennalta päättänyt että tämä joutuu helvettiin?
    Jumalahan tietää jokaisen ihmisen kohtalon ennalta, Hän on ne päättänyt.

    Mitä järkeä on sitten jollain "etsikonajan" käsitteellä? Ei mitään. Käsite on tyhjä.

    Jumalan tahdosta että joutuu kadotukseen? En kyllä niin
    uskoisi. Uskon että Jumala kyllä tietää miten
    ihminen tulee käyttäytymään kun saa kutsun, eli
    etsikon ajan, jumalanvaltakuntaan. Kutsu kuitenkin
    esitetään kaikille että kukaan ei voi sana, minä en
    tiennyt. Tässä voisi olla se järki jota haet, en
    kylläkään tiedä onko niin.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


Aikaisemmin kysyin kirjoitti:

Joku v-lestadiolainen kirjoitti tuolla että uskoon ei voi ihminen itse vaikuttaa, vaan se on Jumalan lahja.

Onko Jumala ennakkoon luomisessa jo päättänyt, keille luomistaan ihmisistä hän antaa uskon lahjan?

Toiseksi: missä kohtaa Raamatussa jumala on ilmoittanut tuon? Kun toisaalta Raamatussa Jeesus julistaa että armsta kaikki saavat uskoa syntinsä anteeksi. Koko ihmiskunta.

Kysyn tätä tosi mielellä asiallisesti ja kiitän jo etukäteen vastaamisesta.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu