kun sairastaa diabetesta. Miten diabetes vaurioittaa verisuonia ?
Tuolla toisaalla on mainittu, että diabetes olisi verisuonisairaus, mutta eikö vain veren korkea sokeripitoisuus vaurioita verisuonia ?
Tuolla toisaalla on mainittu, että diabetes olisi verisuonisairaus, mutta eikö vain veren korkea sokeripitoisuus vaurioita verisuonia ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Isäni sairasti sepelvaltimotautia eikä tiettävästi hänellä ollut mitään diabetesta. Eli hänen suonensa vaurioituivat nähtävästi ilman että korkea sokeri olisi ollut mukana kuvioissa.
Voi hyvinkin olla että korkea sokeripitoisuus vaurioittaa suonia. Mutta on esitetty myös että korkea verenpaine yhdessä C vitamiini puutoksen kanssa vaurioittaisi suonia, jolloin elimistö joutuu paikkaamaan verisuonten seinämiin syntyviä vaurioita (tulehduksperäisiä) plakilla, joka tunnetusti koostuu mm. kolesterolista ja nk. "pehmeistä" rasvoista, eli monityydyttymättömistä rasvahapoista. Korkea verenpaine käsittääkseni useimmiten johtuu elektrolyyttien vajeesta, kuten magnesiumin ja natriumin. Magnesiumvaje on tavallinen asia länsimaissa, ja sitä tunnustetaan myös. Mutta vähemmän tunnustettu asia taitaa olla natriumvaje, koska oletetaan että ihmiset saavat natriumia tarpeeksi kunhan syövät elintarvikkeita missä "suolaa". Mutta, valtaosa ihmisten syömä natrium on epäorgaanisessa muodossa koska nykypäivän ihminen useimmiten syö raffinoitua eli pilattua suolaa. Raffinoimaton eli puhdistamaton luonnonsuola (kuten puhdistamaton harmahtava Atlantinmerisuola/Celtic Sea Salt) on paras orgaanisen natriumin lähde. Mutta harva syö tällaista terveellistä suolaa.
Korkea verenpaine ärsyttää suonien seinämien sisäpintaa, ja jos luonnollisesta C vitamiinista (so. C kompleksi, mikä ei ole sama kuin ravintolisien synteettinen C vit.) on samalla vajetta tai puutosta niin ihminen altistuu valtimontulehdukselle, joka on sepelvaltimotaudin alku. Jos C vitamiinia ei ole tarpeeksi elimistö ei kykene muodostaa uutta kollageenia, joka koostuu aminohapoista lysiini ja proliini. Näinollen valtimonseinämän kollageeni haurastuu korkean verenpaineen ärsytyksestä johtuen. Syntyy tulehdus tai pintahaava, ja plakkia joudutaan lähettää paikan päälle paikkaamaan (vrt. laastari) epäkohtaa jottei syntyisi sisäinen (ja kohtalokas) verenvuoto. Jos tulehdus saa jatkua ravitsemuksellisen epäkohdan johdosta niin odotettavissa on useimmiten veritulppa silloin kun plakin muodostama paikka on saattanut valtimoa liian ahtaaksi.
Esittämääsi selvitystä sepelvaltimotaudin synnystä ja verisuonten haurastumisesta voi täydentää vanhalla certon kirjoituksella, joka on tiivistelmä aiheesta, ehkä liiankin tiivis:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=97&conference=4500000000000202&posting=22000000012513302#22000000012513302
Tässä kaikessa on alkuna tuo huono ruoansulatus ja ehkä huono ruokakin ja lopputuloksena kaiken muun lisäksi mm. liika rikki ja kromin puute.
Jos potee suolahapon puutetta, mikä on perin yleinen vaiva, silloin eivät rasvat ja rikki sula, eikä suoli toimi. Usein tähän liittyy myös pepsiinin puute, jolloin valkuaisaineetkaan eivät sula. Valkuaisaineen rikki jää silloin kuormittamaan elimistöä. Kun rikkiä on lisätty myös elintarvikkeisiin, terveysriski käy kohtuuttoman suureksi. Sitä ei pienennä se, että ihmisille syötetään nykyään suuret määrät suolahapon muodostusta ehkäiseviä kemikalioita. Vaikka rikkiäkin tarvitaan, liiallisena se hävittää elimistöstä kromin. Rikki aiheuttaa tulppia ja tulehduksia siellä mihin sitä kertyy; verisuoniin, niveliin, rauhasiin, keuhkoputkeen jne. Liian rikin tunnistaa mm. tavattoman pahanhajuisista ilmavaivoista. Ja kromia, jonka liika rikki hävittää, tarvitaan myös sokerin sulatuksessa…
On mielenkiintoista, että teräksissä liika rikki aiheuttaa haurautta kylmänä. Se murtuu hauraasti. Teräksessä kromi toimii taas vastakkaisesti, se antaa muodonmuutoskykyä ja sitkeyttä. Näin on verisuontenkin kanssa. Jos rikkiä on liikaa ja kromi häipyy, suonet menettävät elastisuutensa ja käyvät hyvin hauraiksi. Kollageeniinkin kromi kuluu osana. Jos haluaa kromiansa lisätä, sen pitäisi olla eloperäistä tai homeopaattista esim. C30. Liiallisuutta pitää varoa, liika on yhtä paha kuin puute.
Yleisesti ottaen voinee sanoa, että verisuonten pinnalle kertyy sitä, mitä ei ole kunnolla sulattanut. Se voi olla myös sokeria ja kalkkia. Hedelmäsokeri on hyvin kiusallinen kertymä.
C-vitamiininpuutos olisi Suomalaisten syy verisuonisairauksiin. Syödään esim. paljon perunaa, joka on c-vitamiinin lähde.
Sitäpaitsi C:n puutoshan näkyy keripukkina.
Jos ei koululääketieteen selitykset ja opit tunnu mieleisiltä, voi aina ottaa uskonnokseen jonkun muun opin.
Täydellistä soopaa edellinenkin kirjoittaja lataa ja kruunaa juttunsa järjettömillä teräkseen liittymillä vertauksilla. Kromi ei muuten anna teräkselle sitkeyttä vaan karbidoivana lisää lujuutta ja kovuutta vastaavasti vähentäen sitkeyttä. Ihmisen elimistä ei toki käyttäydy epäorgaanisen kemian ja metallurgian mukaisesti.
Natriumin haitallisuus liiallisena on fakta. Riittävästi sitä tulee ruuan mukana. Sen luulisi menevän kaaliin. Miten luonnonkansat olisivat selvinneet, jos pussitettu suola olisi välttämätön. Suola on ollut tarpeellinen säilöntäaine ja mausteena käytetty. Sama mistä se tulee (merisuolat ja muut). Herkkäyskoisia jymäytetään ja saadaan tuotteille lisää myyntiä ja hintaa. Surullista.
Olet ehkä oikeassa noiden terästen termien suhteen. Sanomani tuli siitä huolimatta selväksi, että rikki haurastuttaa myös teräksen, kromin kanssa kestää paremmin.
Kiivailit koululääketieteen puolesta, kuin olisit leimautunut siihen. Kannattaisi kuitenkin tutustua elämään laajemmin. On nimittäin niin, että kaikki maailmassa toimii polariteettien kautta. Rikki ja kromi ovat eräitä sellaisia, toisilleen vastakkaisia pareja elävässä elimistössä oli se sitten kasvi, eläin tai ihminen.
Voit vapaasti nimittää käsityksiäni uskonnoksi, väärin sammutetuksi tulipaloksi tai miksi vain. Se ei yhtään pienennä niiden arvoa. Kun on oman elämänsä ja hyvien kokemustensa kautta saanut todennettua tietyt asiat, silloin ”uskonto” pitää. Omiin ja muiden kokemuksiin voi aina luottaa paremmin kuin muiden teorioihin. Lähestymiseni näihin asioihin on kuin mummolla, joka sanoo: ”Ei kissan värillä ole väliä, kunhan se vain pyydystää hiiriä.” Käytäntö seuloo kyllä jyvät ja akanat toisistaan. En kehtaisi kirjoittaa kenellekään terveydestä, ellen kykenisi omaa terveyttäni ylläpitämään. Yhdeksi terveyteni salaisuuksista katsonkin sen, että olen käyttänyt hyödykseni ”vaihtoehtoisia” tietoja. Kun katson ympärilleni, kohtuullisen kokoisessa ystäväpiirissäni ei enää yhden käden sormilla kykene laskemaan ohileikattujen ja pallolaajennettujen määrää, vaikka ovat itseäni nuorempia. Heillä on ollut eri käsitykset terveytensä hoitamisesta kuin minulla. He ovat luottaneet enemmän yleiseen mielipiteeseen. Mikä minä olen heitä tuomitsemaan, kukin elää omaa elämäänsä. Jokainen valitsee itse tai antaa muiden valita puolestaan.
Hieman ihmettelin, kun kirjoitit: ”Ihmisen elimistä ei toki käyttäydy epäorgaanisen kemian ja metallurgian mukaisesti.” Ja kuitenkin tunnut hyväksyvän sen, että ihmiseen luontaisesti kuulumattomia epäorgaanisen kemian aineita syötetään lääkkeinä ihmisille.
no kun verensokeri on korkealla niin se vaurioittaa sisäelimiä ja suonistoa.
Dia 2 :ssa verensokeri nousee sen seurauksena, että jotain muuta on jo tapahtunut. Eli on korkea verenpaine, omenalihavuutta tai suonet ovat vaurioituneet. Usein kaikki alkaa verenpaineen kohoamisella. Jos on omenalihava niin sisäinen rasva kertyy sisäelimien ympärille vaikeuttaen niitten toimintaa. ..esim haiman ympärille.
Monilla verensokeri laskee kun he laihduttavat tarpeeksi. Jos haima on pysyvästi vaurioitunut niin aina ei laihdutus tee täysin oireettomaksi vaan parantaa kyllä tilannetta.
Itselläni sokeri nousee painon myötä ja samoin verensokeri ja sokerinsietokyky. Sitten kun laihdun niin kaikki on ok..sokerit n. 5.2 ja verenpaine 116/75
Ennen ole sokeri 6.8 ja RR 150/100
Korkealla olevat verensokeritasot johtavat glykosylaatioon, jossa sokeri ja proteiinit yhdistyvät haitallisella tavalla elimistössä ja muodostavat ns. AGE-tuotteita. Jos diabeteksessa saavutetaan erittäin hyvä verensokeritasojen hallinta niin, että pitkäaikainen verensokeri HbAIc on matala, diabetes ei vaurioita verisuonia.