Eikö tämä ahdistus helpota ikinä
Aiemminkin olen tänne tunteitani purkanut..
Mulla nyt siis menossa 5 päivä Cipralex 5mg, ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkiin, eikä helpotusta näy( lisänä menee myös 15 mg opamoxia, jonka avulla sentään yöt saan nukuttua)
No olo ei ala helpottamaan, ahdistus on lisääntynyt viime päivien aikana.
Olenko nyt liian hätäinen?
Tämä olo on ihan kamala. Kerroinkin jo siitä psykoosin pelosta ja siitä että alitajuntani? tuottaa minulle sellaisia ajatuksia joista menen ihan paniikkiin, että nyt olen sekoamassa.
Olen aikoinani lukenut esim. tarinan että ihminen joka meni psykoosiin, niin luki lehdestä juttuja jotka oli muka hänelle tarkoitettuja, noh minä sitten lehteä lukiessani sain päähäni tälläisen ajatuksen, siis että onkohan tuo minulle tarkoitettu, samassa kun tajusin ajatukseni iski paniikki hätä, ahdistus että nyt sitä ollaan sitten sekoamassa menossa psykoosiin kun tälläistä ajattelen, että näinhän sitä ajatellaan kun ollaan sekoamassa.
Tajusittekohan, mitä tarkoitin? Tosi vaikea kirjoittaa.
Ja nyt niitä putkahtelee tuollaisia "sekoamis" ajatuksia päähän aikaajoin.
Eli ensin on sellaista levotonta oloa, epämääräistä ahdistusta, sydän hakkaa jna,jne, sitten tulee tuollainen ajatus ja siitä tulee hirveä pelko reaktio ja mitä enempi pelkään sitä pahempi olo on.
Eli tälläinen oravanpyörä pyörii koko ajan.
Eilinen päivä oli helpompi ja ajattelin, että kyllä tämä tästä, nyt sutten on taas tullut takapakkia niin alkaa jo usko hiipumaan.
Pahinta on se, että pelkää ihan oikeasti sekoavansa, näitten ajatusten takia.
Ja miettii että miten tuollaisia ajatuksia voi edes tulla ja mistä ne tulee?
Onko ne alitajunnasta?
Eli olen lukenut joskus siitä että miten ihminen käyttäytyy kun menee psykoosiin tai sekoaa ja sitten ne tavallaan nyt putkahtelee esiin?
Kiva jos joku jaksoi lukea ja kohtalotovereilta olisi kiva kuulla neuvoja, miten pystyisin tilannetta käsittelemään
Aiemminkin olen tänne tunteitani purkanut..
Mulla nyt siis menossa 5 päivä Cipralex 5mg, ahdistuneisuushäiriöön ja paniikkiin, eikä helpotusta näy( lisänä menee myös 15 mg opamoxia, jonka avulla sentään yöt saan nukuttua)
No olo ei ala helpottamaan, ahdistus on lisääntynyt viime päivien aikana.
Olenko nyt liian hätäinen?
Tämä olo on ihan kamala. Kerroinkin jo siitä psykoosin pelosta ja siitä että alitajuntani? tuottaa minulle sellaisia ajatuksia joista menen ihan paniikkiin, että nyt olen sekoamassa.
Olen aikoinani lukenut esim. tarinan että ihminen joka meni psykoosiin, niin luki lehdestä juttuja jotka oli muka hänelle tarkoitettuja, noh minä sitten lehteä lukiessani sain päähäni tälläisen ajatuksen, siis että onkohan tuo minulle tarkoitettu, samassa kun tajusin ajatukseni iski paniikki hätä, ahdistus että nyt sitä ollaan sitten sekoamassa menossa psykoosiin kun tälläistä ajattelen, että näinhän sitä ajatellaan kun ollaan sekoamassa.
Tajusittekohan, mitä tarkoitin? Tosi vaikea kirjoittaa.
Ja nyt niitä putkahtelee tuollaisia "sekoamis" ajatuksia päähän aikaajoin.
Eli ensin on sellaista levotonta oloa, epämääräistä ahdistusta, sydän hakkaa jna,jne, sitten tulee tuollainen ajatus ja siitä tulee hirveä pelko reaktio ja mitä enempi pelkään sitä pahempi olo on.
Eli tälläinen oravanpyörä pyörii koko ajan.
Eilinen päivä oli helpompi ja ajattelin, että kyllä tämä tästä, nyt sutten on taas tullut takapakkia niin alkaa jo usko hiipumaan.
Pahinta on se, että pelkää ihan oikeasti sekoavansa, näitten ajatusten takia.
Ja miettii että miten tuollaisia ajatuksia voi edes tulla ja mistä ne tulee?
Onko ne alitajunnasta?
Eli olen lukenut joskus siitä että miten ihminen käyttäytyy kun menee psykoosiin tai sekoaa ja sitten ne tavallaan nyt putkahtelee esiin?
Kiva jos joku jaksoi lukea ja kohtalotovereilta olisi kiva kuulla neuvoja, miten pystyisin tilannetta käsittelemään
Vastaukset 55
Vanhimmat
Eihän noi lääkkeet ala vaikuttamaan heti. Menee ainakin 1 kk ennenkuin saat niistä jotain apua ja mikäli ne ei tunnu auttavan niin vahvemmat lääkkeet. Älä koskaan lopeta lääkkeitä puhumatta lääkärisi kanssa ja syö niitä säännöllisesti (älä jätä päivääkään väliin).
Moikka, vastasinkin sulle jo aikaisemmin... Kuule et ole tulossa hulluksi, itsellä on juurikin samanlaisia oireita kun sinulla (siis tarkoitan tismalleen samanlaisia !) Neuroottisen (eli ahdistuhäiriöinen) ja psykoottisen ero on vain todellisuuden tajussa, kannattaa lukea tuolta pelot ja jännitys palstalta keskustelu HYPOKONDRIASTA, siellä puhutaan aika selvästi foobisen ja psykoottisen eroista...
Mitä noihin sun pelkoihin tulee, itse välillä oikein jään oottamaan että kohta ne äänet alkaa, NYT RUPEAN kuulemaan ja vielä ei 4 vuoden saatossa ole ruvennut kuulumaan =) joten ei ala sinullakaan...
Välillä katson telkkaria ja mietin onkohan tuossa minulle joku viesti ihan niinkuin olisi saakeli pakko ajatella psykoottisen tavoin, ja vielä ei ole ollut viestiä muuta kuin tuo inhottava ajatus ja epäily itsestään, joten ei tule sinullekkaan viestejä sieltä eikä rupea tulemaan... Kysehän on vain siitä että kärsit ahdistuksen ohessa pakko-oireistosta, ja tarkennettuna pakkoajatuksista jostain syystä sinun on pakko ajatella tietyllä kaavalla, tunnistat kyllä ajatusten mahdottomuuden muttet mahda niille mitään !
en viitsi lisätä tähän muita oireitani mitä ahdistukseni sisältää koska tiedän että olet herkässä tilassa ja kohta jo keksit samat oireet itsellesi... Ja lisättäköön vielä lopuksi että itse selvisin ja en käytä lääkkeitä ja ahdistuksen kanssa oppii kyllä elämään aivan täyspainoista elämää, itsellä vaimo, lapsi ja käyn aivan normaalisti töissä !
Elä pelkää et ole sekoamassa et sinnepäinkään ahdistus vaan on vittumainen juttu...
Jos haluat voin kyllä vastailla tässä ketjussa viesteihisi jos vertaisen kokemuksia haluat kuulla, eli kerro vaan oireistasi jos haluat vastailen aina kun voin...
Kirjoitin joskus omat oireeni tuonne tukiasemalla ja tässä olisi linkki siihen... Toivottavasti auttaa !
http://www.tukiasema.net/keskustelu/show.asp?id=48393&fid=1
Paskamaisinta tästä tekee se, että minulla on reilu vuosikas lapsi ja pahin pelkoni on että joudun sairaalaan ja eroon lapsestani.
Olen lapselleni kaikki kaikessa( kuin myös toisinpäin)
Hän on siis eniten ollut minun kanssani( mies käy reissutyössä)
Eli kun minulle tulee jokin idioottimainen ajatus päähän esim. just että jokin teksti on tarkoitettu minulle, säikähdän sitä ihan HIRVEÄSTI, menen siis melkein paniikkiin, että noniin nyt ollaan sekoamassa koska tälläisiä sitä ajatellaan silloin, sitten tulee se ahdistus ja pelko että joudun sairaalaan ja lapsi jää ilman minua.
Ihan kammottava kierre.
Miten tälläisistä ajatuksista voi koittaa päästä eroon?
Välillä kun on yksi vähän parempi päivä niin sitä jo pilkahtaa toivon kipinä, mutta tälläisinä päivinä alkaa usko olla jo tosi koetuksella.
Ja sitä tavallaan alkaa varomaan omia ajtuksiaan.
"Eli kun minulle tulee jokin idioottimainen ajatus päähän esim. just että jokin teksti on tarkoitettu minulle, säikähdän sitä ihan HIRVEÄSTI, menen siis melkein paniikkiin, että noniin nyt ollaan sekoamassa koska tälläisiä sitä ajatellaan silloin, sitten tulee se ahdistus ja pelko että joudun sairaalaan ja lapsi jää ilman minua."
Siis toi on ihan normaali ahdistusajatus, pelkäät että se kaikkein pahin tapahtuisi, sitähän fobia on, liian suurta pelkoa jotain asiaa kohtaan, sulla se on nyt vain psykoosia kohtaan ! Ja nimenomaan siksi ei kannata lukea yhtään tarinaa psykoosista tms koska kopioit niitä tarinoita itsellesi, välillisesti se saattaa helpottaa, mutta ikävä kyllä aina löytyy joku oire joka sopii itseensä :( Eli luit ehkä joku päivä ton jutun että joku psykoottinen sai viestejä lehdestä tai siinä lehdessä kirjoiteltiin suoraan hänelle, aluksi ehkä tuo tieto helpoitti oloa kun ajattelit että no ei mulla tuommosta ainakaan ole, kunnes sitten ahdistus keksi "käyttää" tietoasi sinua vastaan ja rupesitkin tuottamaan itsellesi noita ajatuksia... Elä lue niitä tekstejä, voin kokemuksen syvällä rintaäänellä sanoa että siitä ei seuraa kun paskaa loppujen lopuksi, ahdistut vaan enemmän...
Ja paljon saisi tapahtua ennekuin sinut minnekään laitokseen pistettäisi, ja sitäpaitsi niihinhän saisi lapsen mukaan joten et sinä lapsestasi eroon joutuisi...
Se nyt vaan tuntuu itsestä nii paskalle ettei tajua että ei sun asiat niin pahalla mallilla olekkaan... Ja kun/jos ne lääkkeetkin rupeaa auttamaan ni se olo saattaa helpottua tosin itsellä nei auttanut pahensi vain... mutta siellä 4vk kohdalla tulee kuitenkin sitä hoitovastetta niille lääkkeille ja ainakin lääkkeiden aiheuttama ahdistus helpottaa, joten nyt vaan tsemppiä !
Oisko tässä nyt sitten päällä sitä paniikkikohtausta, kun nyt kulkee oikein semmoinen pelon "humahdus" päästä varpaisiin ja sitten tulee kauhu että nyt joudun sairaalaan.
Siis tajuaakohan kukaan mitä tarkoitan.
Mulla on nyt hillitön pelko päällä että nyt joudun sairaalaan, pää tuntuu sekavalta, koko ajan miettii ajatuksiaa, että onko tämä sekoamisajatus ja tämä ajatus on outo jne,jne.
Sydän hakkaa pelosta.
Itsekin mietin että oonko nyt taas tehnyt kärpäsestä härkäsen, eli panikoin tavallaan koko ajan oloani pahemmaksi.
Joo tuttua on, itellä tuntuu päässä niikun joku ajatus tavallaan "pomppisi" siellä laidasta laitaan =) Niinkin hassulta kun tämä kuulostaa, ja tunnen kyllä niitä "humahduksia" päässä erioten se tuntuu yleensä jommallakummalla puolella päätä ainakin minulla, ja sitten lähtee ihan järetön ahdistuskohtaus päälle...
Itellä ahdistuksessa ainakin aiemmin saattoi tulla vaikka semmonen pelko, että mitäs jos olenkin jo psykoosissa ja kirjoittelen tässä itelleni vastauksia, niikuin olisin ite tiedostamatta aloittanut tämän viestiketjun, ja sitten vaan suvereenisti vastailen tässä itselleni tietämättä sitä...
Tosin nytten kun nykypäivänä tiedän sen ajatustenkirjon mikä ahdistuneena voi tulla en hermostu niistä ajatuksista enää samallatavoin ne vaan tulevat ja menevät eivätkä aiheuta paniikkia...
Nytkin tuntui että hetkeksi helpotti , mutta sitten taas salaman lailla iski uudestaan pelko, paniikki päälle.
Pahinta tässä on myös se etten saa itseäni uskomaan että ei ole mitään hätää.
En mene sekaisin tai joudu sairaalaan.
Voiko tuo Cipralex pahentaa oireita näin alussa?
Siis 5 päivää olen käyttänyt.
Aika takuu varmasti pahentaakin, pakkauselosteessahan sanotaan että aluksi ahdistus voi pahentua... Itsellä ainakin tuo cipralex pahensi 3249732% oloa aluksi, lääkärille mennessä oli vain nuo tykytykset ja huimaukset, mutta lääkkeen myötä rupesin sitä hulluksi tulemista pelkäämään...
Joo eipä siinä itsevakuuttelut auta (ainakaan omalla kohdalla auttanut) vaikka kuinka yrittäisi, mutta myöhemmin rupeaa itse ymmärtämään sitä paremmin ja sitä kautta sitten on oppinutkin jotain...
Mä oon itte sairastanut paniikki-ja ahdistuneisuushäiriötä kohta 10 vuotta.Kuule,mullakin noi paniikkikohtaukset on just samanlaisia kun sulla.Aluks tulee kumman hikinen olo,joko kuuma tai kylmä ja sit humahtaa koko kropan läpi todella iso pelon tunne.Tuntuu kuin jähmettyisi kokonaan.Sen jälkeen iskee mullakin pelko,että "noniin,nyt mul katkee verisuoni päästä ja kuolen tai tuun hulluks" ja tää ehkä kaikkein eniten,mä pelkään ihan hitosti että pyörryn ihan missä vaan.Siis ihan tollasia typeriä ajatuksia.Mutta vaikka oon satoja kertoja pelännyt "sekoavani"tai kuolevani,niin tässä sitä vielä ollaan ja vielä ihan terveen papereilla(ainaskin melkein):)
Sain sitten kammottavan paniikkikohtauksen näistä ajatuksista joita päähän putkahteli.
Olo ei ole vieläkään täysin palautunut.
Mielessäni kummittelee edelleen nuo ns. sekoamis ajatukset.
Vaikka kuinka yritän itselleni toitottaa että: nämä ovat ahdistuneen mieleni tuotoksia, minun ei tarvitse pelästyä niitä, hoen tätä kuin mantraa, mutta ei prkl auta.
Hermot tässä menee!!
Kaiken lisäksi aloin pelätä lukea näitä kirjoituksia, koska mieleeni pulpahti ajatus että nämä sekoittavat pääni vieä enemmän...
Siis tämä on ihan mahdotonta!
Pelkoa,pelkoa,pelkoa...
Joo tossa ahdistuksessa on kyllä jännä ne tosi kummalliset ajatukset, joutuu oikei itekki ihmettelemään että miks helvetissä mä tämmöstä ajattelen, eniten mua itteeni inhottaa että kun joutuu itselleen todisteleen että nämä on vain ajatuksia eivät todellisuutta, eihän ihmisen prkl pitäs itelleen joutua todisteleen omia ajatuksiaan... Mutta niinkuin sanottua, semmonen joka psykoosiin vaipuu ei sitä kyllä itse osaa edeltäkäsin pelätä ! Se kävi kyllä ilmi jo tuosta psykoosi kyselystä mikä tälläkin palstalla on...
Aamusta asti ihan kammottava ahdistus päällä..
Mtt oli käynti, silloinkin se olo oli päällä koko ajan.
Hirveä pelko, ja sitten se ahdistus ihan kaikki ahdisti! Yritinpä ajatella mitäö vain niin mieleni löysi siitä jotain outoa ja teki siitä ahdistavaa( vähän vaikea selittää)
Noh, psykologi otti sitten yhteyttä lääkäriin, joka oli sitä mieltä että annosta pitää nostaa!
Minä kyllä itse mietin että ei h.lvetissä. Lääkärin( eri lääkäri joka määräsi nämä lääkkeet alunperin) mietti että annos ei olisi riittävä ja siitä oireet.
Itse taas pähkäilin, että nämä on aloitusoireita ( ennen ei näin kovaa ahdistusta peklkoa ym ole ollut ikinä!)
Eli 10 mg pitäisi nostaa, mutta minä en uskalla!
Nyt otin toisen opamoxin tälle päivälle( 15mg) ja helpotti hieman, iski ihan tajuton väsymys.
Tuntuu että nukun istualleen.
Mutta siltikin ahdistavia ajatuksia yrittää pakattua päähän, sellainenkin tuli eilen illalla, että kun kirjoittelin sulle, että yrität johtaa minua jotenkin harhaan, ihan hullu ajatus, mutta kun se sinne päähään tuli ni kaivappa se sieltä sitten jotenkin pois.
Mulla alkaa toivo jo hiipua, etten selviä tästä ikinä..
Siis söin eka 6 päivää
Joo kuulostaa kyllä tutulta, jännä on ahdistuksessa että miten noi oireet voikaan olla samanlaisia... Ite kävin sillon aikoinaan lekurissa juttelemassa, ja koko kotimatkan pelkäsin että nyt siellä sitten valkotakkiset oottelee etupihalla minua vastassa, hakemassa hoitoon (kun eihän niin pahaolo voi olla jossei jotain ole todellakin vialla), mut eivätpä olleen koskaan =)..
Mä ite söin sillo kans 10mg, ja mulla oli tukilääkityksenä aluksi opamoxit mutta ne ei oikein auttanut joten ne vaihdettiin alproxeiksi jotka kyllä sitten auttoivat mutta väsyttivät niin helkutisti, enkä kyllä montaa syönytkään, kun pelkäsin että jos nekään ei auta ni sitten siihen oloon ei auta mikään ja halusin tavallaan siten pitää itselläni takaovea pahaanolooni niillä lääkkeillä mitä en syönyt...
Itellä tavallisetkin mielikuvat kuten vaikka menempä voitelemaan voileivän itselleni ahdistaa jostain kumman syystä ihan helkutisti silloin kun se ahdistus on päällä :S Joten se että mieli "löytää" joka ajatuksesta jotain "psykoottista" on kyllä ihan normaalia ahdistuneelle ja varsinkin sillon kun lääkettä aloitetaan, noillä lääkkeillä kun hoitovaste löytyy vasta silloin 2-4vk:n päästä ikävä kyllä... Ahdistukselle tyypillistä on erilaiset pelkotilat toinen pelkää fyysistä sairastumista ja toinen psyykkistä ! joten pelko on vain pelko eikä mitään muuta se että pelkäät nytten sairaalloisesti sairastuvasi psykoosiin tms ni ei todellakaan sitä tarkoita että olet sairastumassa siihen, fobia on fobia ja niinkin kammottavia ku ne on niin silti niin kaukana totuudesta !
Ajattele tilanteesi elämässäsi henkisenä kriisinä eläkä pelkää että se jatkuisi koko elämän läpi ! Lenkkeile (se muuten oikeasti auttaa paremmin ku lääkkeet, ei tietystikkään heti), Muista edelleen tehdä niitä asioita joista ennen ainakin tykkäsit vaikkei ne nytten tuntuisikaan yhtään miltään, muista ruokailut säännöllinen syöminen ja vitamiineistä huoltapitäminen todellakin vaikuttaa siihen tilaan (etenkin b-vitamiini ! Lue b- vitamiineista netistä !) Ja eläkä säikähdä niitä pakko-ajatuksia (esim. mitäs jos vahingoittaisin jotain josta välitä tms) ne on vain ajatuksia ja ajatukset eivät totuudeksi muutu, ihminen kyllä pystyy kontrolloimaan yllykkeitään !
Tsemppiä, seo nytten vaikeeta mutta takuuvarmasti helpottaa !!
Just tuo on tosi hyvä vertaus että leivän voiteleminenkin voi aiheuttaa valtavan ahdistus tunteen.
Ja se että onko ajatus ahdistava vai tekeekö siis vääntääkö se ahdistus sen sellaiseen muotoon ( siis sen ajatuksen) että siitä ahdistuu.
Mutta mulla nyt on hirveä tenkkapoo tilanne tuon lääkkeen kanssa, koska pelottaa se lääkärin ohje että nostaa sitä.
koska tämä olo on hirveä.
Hetkeksi helpottaa ja sitten jokin ajatus saa taas käyntiin sen hirmuisen pelko/ahdistus oireen.
Eli nyt olisi varmaan tärkeintä saada tilanne niin etten pelkäisi ja ahdistuisi ajatuksistani, vaikka mitä sontaa tulisi päähäni.
MUTTA MITEN SE ONNISTUU??
Ja kiitos että jaksat keskustella, susta on ollut uskomattoman paljon apua!!
Eipä kestä, itsekkin sain "ensiapua" omaan tilanteeseeni kiitos kahden ihmisen silloisella poliklinikan ahdistus palstalla, ja ilman heitä olisin kyllä ollut hukassa, normaalisti en edes kirjoittele tänne palstalle mutta ajattelin nytten auttaa ku muistan minkälaista se oli itsellä ja mitenkä hyvältä tuntui kun jaksoivat sillon minua auttaa... Toivottavasti sitten joskus autat itse jotain muuta joka on ns. "uusiahdistuja" =D
Kyllä ne ajatukset on aivan normaaleja, siis olet ennenkin miettinyt ihan takuuvarmasti aivan samallatavalla nyt vaan tarkkailet niitä ajatuksiasi ja takerrut niihin, mietiskele vaikka taaksepäin elämässäsi minkälaisia mielikuvia sinulle tuli ennen asioista (siis tarkoitan ennen kun ahdistuit, ja huomaat että ne on samanlaisia) vaikkapa autolla ajelusta...
Oletko varma että kärsit paniikkihäiriöstä btw, ihan ahdistuneisuuskin voi sisältää paniikkikohtauksia, itse menin silloin lekuriin ja tavallaan itse itseni diagnosoin että paniikkiahan tämä on ja sain ne aiemmin mainitsemat lääkkeet, sitten myöhemmin diagnoosi siellä psykiatrilla (joka käski lopettaan ne lääkkeet) muuttui ihan elämänkriisitilanne ahdistuneisuudeksi joka sisältää voimakkaita pelkotiloja, eli olin tavallaan väärällä lääkityksellä =P Lue netistä neurooseista tietoa mutta jotta näät oireesi osuvan takuuvarmasti neuroosien piiriin (mm. paniikkihäiriö on neuroosi) mutta vältä kaikkia muita erioten psykoosi ja skitsofrenia juttuja niistä ei ole kuin haittaa ! Eihän hai pelkoinenkaan ihminen varmaan mielellään katso tappaja hai leffaa ni ei sekoamisen pelkoisenkaan kannata "sekoamisesta" juttuja lukea !
Kehoitan kuitenkin kuuntelemaan lääkäriäsi tuossa asiassa sillähän he kuitenkin niitä ammatti-ihmisiä ovat ja mä taas vertaistukea, keskustele lekurin kanssa mikäli koet että lääkitys on pian väärä...
Kun se sonta mitä tavallaan päähän tulee on kuitenki sinun omia tuotoksiasi, eli kun luet juttuja psykooseista yms ni sitten mieli niistä kehittää "mukavia" vivahteita päivän ratoksi, mutta ensimmäiseksi olisi sinun itse tiedostettava että näistä ajatuksista ei ole vaaraa ! Mielikuvat on aika mukava tapa, jos pelkäät että rupeat kuulemaan ääniä vie se ajatus äärinmäisyyksiin: "kenen ääni se on? tyttö vai poika? kimeä vai möreä? mitä se juttelee? jos se vaikka kertos vitsejä, oiskohan semmonen mitään? ite ääreistän ne ajatukset tuommoisiksi ihan hölmöiksi ja lopuksi ajattelen että no tuskin mulle mikään kommentaattori Mertaranta rupeaa juttelemaan tms... Kun pelkäsin että joudun sinne hullujen huoneelle ajattelin sen hetken miten lähtisin:" pukisin ykköset päälle (eihä suttusena voi mennä), vähä dödöö ja partavettä, kengät jalkaa, ulkona paistas aurinko, vähä tuulee ja muutenki mukava keli" niin sitten tuli itelle semmonen no tuskinpa joudun sinne fiilis kun se ajatuskaava rupesi tuntumaan mahdottomalta, yritä semmosta... (kuulostaa tää teksti varmaa aika helvetin hölmöltä =) mut toivottavasti auttaa )
Luin sillon myöskin kirjan joka oli kyllä aikas helkatin hyvä ja hyviä neuvoja täynnä "Eroon ahdistuksesta; työkirja paniikista ja peloista kärsiville" suosittelen kattelemaan ton kirjastosta !
Sori sekavaa tekstiä, liikaa asiaa yhteen otsikkoon =)
Pikaisesti keeron kuulumiset...
Ja ekaksi sain kunnon naurut tuosta sun Mertaranta ym. jutuista.
Ihan mieletöntä, voi kun pystyisi itsekin tuota asennetta pahimmassa ahdistuksessa käyttämään, mutta silloin ei kyllä naurata.
Mutta asiaan... iltapäivällä olo alkoi helpottamaan hieman, ei kuitenkaan täysin ok, eli ahdistusta päällä on koko ajan.
Mutta nyt olen kuitenkin siinä mielentilassa että näen niiden ajatusten järjettömyyden joita säikähdin kohtauksen ollessa pahimmillaan.
Siis vain ajatuksia, mutta miksi se pelko?
Siis mistä se tulee.
Niin olen itseki nmiettinyt että mulla taitaa olla ahdistuneisuushäiriö joka antaa välillä niitä paniikkipiikkejä.
Mullahan siis oli samaa häiriötä 3 vuotta aiemmin, tällöin riitti vain terapia, vaikka zoloftiin resepti olikin, en sitä koskaan hakemut.
Pahimmat oireet helpottivat mutta yksi oire siitä tavallaan jäi näihin päiviin asti päälle, sairauksien pelko.
Ensin se kohdistui minuun itseeni ja lapsen synnyttyä häneen, eli en ole uskaltanut viedä lasta kauppoihin koska pelkään että hän sairastuu ja pelkään siis ihan tavallisia nuhia, mahatauteja jne.
Kuulostaa ihan hullulta, mutta näin..
Mutta tänään hetkittäin olo tuntui hyvältä siis jopa hyvältä.
Tuo oma lapsi on sellainen voimavara josta saan voimaa uskoa huomiseen, vaikka muuten usko olisi tosi vähissä. Mutta niitä ahdistuajatuksia tulee ja tulee. Tai sitten se on niinpäin että minua ahdistaa ja ajatukset jotka tulevat, muuttuvat ahdistaviksi sen ahdistuksen takia..ei yhtään vaikeampaa :)
Mietityttää tosi paljon tuo lääkityskin,
että onko nyt kyseessä se että lääkitys alkaa vasta vaikuttamaan ja siitä hirveä ahdistus vai eikö lääkettä ole riittävästi vai eikö se passaa minulle. Tämäkin on niin stressaavaa.
Mutta siis 6 pv söin 2,5 mg ja 6 päivä 5 mg.
lääkäri siis ehdotti nostamaan 10 mg, mutta mulla on semmoinen tunne että ei pitäs vielä nostaa, voi olla että olen väärässä..mutta.
Tulipa sekavaa tekstiä, mutta väsymys alkaa jo painaa ja ajattelin hetken lukea Ben Furmanin perhosia vatsassa kirjaa.
Kiitos vielä kerran tuesta!
Sairauksien pelosta, itellä alkoi ihan samallalailla, pelkäsin sairastuvani fyysisesti johonkin tai sitten että minun läheisilleni tapahtuu jotain pahaa... Tosin sitten 3-4 lekurireissunjälkeen tulin tulokseen että fyysisesti minulla on kaikki ok, ja ei mennytkään kun iltaan kun sain pahan paniikkikohtauksen jonka aikana tuntui et nyt lähtee mopo käsistä, ja siitä lähtien on hulluksitulemisenpelko ollut tuttujuttu... Ja lapsen tuleminen on aina raskas juttu elämälle, tapahtuu paljon uutta ja paljon elämässä muuttuu, ainakin itsellä kävin näin (nyt 7,5kk tyttö) ja viikko pari ennen hänen syntymää ahdistuin uudelleen en tosin hakeutunut lekuriin koska en kokenut että ahdistus oli lähellekkään yhtä pahaa ja nyt pikku hiljaa on taas elämä asettumassa raiteilleen kun viikossa on enemmän hyviä kuin huonoja päiviä... Oletko ajatellut että todennäköisesti tuo ahdistus/paniikki on vain tapasi reagoida stressaaviin elämäntilanteisiin eikä se paljonkaan eroa siitä että joillakin se elämäntilanne purkautuu migreeninä, vatsahaavana tai vaikka selkäkipuna, meillä tällätavoin...
Tiedän että kun se ahdistus tulee niin ei sille oikein mitään mahda se vain vyöryy ylitse kuin lumipallo tosin ajan saatossa sitä oppii hallitsemaa ja pikkuhiljaa huomaat että ne "piikit" ei olekkaan enää niin pahoja tai voimakkaita mitä ne olivat silloin kun ekakerran tulivat ja syynä varmaan on tieto siitä että mikä on tai mitä sairastaa...
Ja mitä tosta hullusta tekstistä puhut niin ahdistuneella ei hullua tekstiä olekkaan, voit olla aivan varma että ite olen tässä 4 vuoden aikana käynyt läpi aikamoisen ajatusten kirjon =) Tähän mennessä et vielä ole mitään kertonu mikä ei kuulosta semmoselta "no toi o tuttu juttu mullekki".
ps. se perhosia vatsassa o hyvä kirja, tosin kertoo vaan masennuksesta, mut se ahdistustyökirja kannattaa katella käsiin !
Kysyisin vielä sulta, vaikket toki lääkäri olekaan, että mitä oot mieltä tuosta lääkitys hommasta?
Voiko olla että vaikka oon 2,5 mg 6 pv ja 5mg 6 pv niin nämä oireet siis pahat ahdistukset olisi niitä aloitusoireita?
Ja milloin tämän vois olettaa helpottavan?
Itselle ttulee niin hirveä epätoivo, kun joka ilta nukkumaan mennessä toivoo että aamulla olisi eri olo ja joka aamu herää siihen sydämen hakkaamiseen ja levottomaan pahaan oloon niin tuntuu että ei halua edes nousta.
Aika 100% varmuudella ovat aloitusoireita ! Ne aloitusoireet kestää siitä 2-4 viikkoa, ja saattavat tuoda todella paskamaisen epätodellisenolon siinä sivussa =(
Itsellä oli vielä semmonen että kun käytin niitä lääkkeitä olin kokoajan semmoisessa "pöhnässä" epätodellisessaolossa en oikein tiennyt olenko hereillä vai vielä unessa "onko tää mun kämppä" "onko nää muka mun tavaroita" "tältäkö tää näytti" (näin kärjistettynä sanottuna)... Itelle ne lääkkeet eivät tuoneet helpotusta vaan pikemminkin päinvastoin pahensivat vaan oloa, lisäksi sain niistä ihottumaa, melkeimpä kaikkia oireita mitä siinä lääkepakkauksessa on lueteltuna mahdollisiksi sivuoireiksi... Mutta näillä palstoilla on monia monia ihmisiä joita ne lääkkeet ovat auttaneet niin voivathan ne täysin hyvin tepsiä sinullakin, mutta jos epäilet niitä lääkkeitä kannattaa jutella lääkärin kanssa, ehkä enemmänkin vaatia lekuria kuuntelemaan koska yleisin vastaus itselleni oli "ne kyllä auttaa, oot vaan kärsivällinen" "nostetaan annosta" yms...
Olin itse masennuksen vuoksi, todella huonossa kunnossa, onneksi ystäväni suoraan sanoen tulivat väkisin sisään, ja veivät minut sosiaalitoimistoon, lääkärille, psygologille, en edes muista minne kaikkialle.
Nyt saan jokapäivä lämpimän aterian kotiin, kodinhoitaja käy joka päivä, terapiakäynnit ovat jokaviikkoisia. Minä olen yksinasuva henkilö ja sain näin valtavasti apua, apu jatkuu yhä puolenvuoden jälkeenkin. Myös sinä voit saada sosiaalitoimistosta apua vielä suuremalla syyllä, sinullahan on lapsi hoidettavanasi. Kodinhoitajat tekevät käydessään kotityöt, käyvät jopa kaupassa, pesevät pyykit, tiskaavat siivoavat ja sinä voit keskittyä omaan itseesi ja lapseesi. kannattaa yrittää!
Nyt lääkäri sitten oli sitä mieltä että jatkan vielä tuolla 5mg.
Itsellä vain niin epätoivo kun ei tiedä että onko tämä pahentunut ahdistus lääkkeen aloitusoiretta, vai lääkkeen vähyyttä, vai sitä että lääke ei passaa.
Olisi ihana jos olisi olemassa suoria vastauksia ja tietoa että "tästä on kyse, tee näin niin helpottaa" :)
Sulleko ei siis tuo lääke passannut ollenkaan?
Kokeilitko muuta?
Nytkin on sellainen olo, että väsyttää mutta silti levoton olo, ajatukset riisteilee sekavina toisesta asiasta toiseen, jne.
Ei sopinut minulle ollenkaan, en kokeillut muuta kun se psykiatri ei muuta määrännyt, ja lääkkeen lopetuksen jälkeen se pieni paniikki tuntui joululta verrattuna siihen mikä olo oli sen lääkkeen aikana... Ja tavallaanhan minulla lääkittiin paniikkihäiriötä mitä minulla ei edes ollut, vaan ahdistuneisuus josta sitten paniikkikohtauksiakin aiheutu (aloin kyllä kuntoilla lääkkeen lopetuksen jälkeen tosi paljon, hoidin kuntoani ja itseäni, siksi varmaan "parannuinkin")... Ja nyt olen tässä sen 3½ vuotta ollut ilman lääkkeitä ollut, alproxit edelleenkin seisoo kaapissa jos joskus niin pahaolo tulisi (toistaiseksi ei ole tullut) että voisi semmosen ottaa... Mutta voin sanoo että ahdistuneisuutta tuo on, ei mitään muuta, elä edes muuta kuvittele ! Ja fyysinen rasitus auttaa siihen, jos saat lapsen hoitoon vaikka päiväksi ni tempaisemppa esim. hölkkälenkki ni takaan että sen jälkeen ei niin pahaolo ole kuin lähtiessä !!
En viitsi edes sanoa sitä mitä yleensä toitotetaan että ajattele jotain mukavia asioita, kun itse tiedän että siitä ei mulle ollut paskaakaan apua, kun ajattelin jotain mukavaa niin siitäkin tullut mielikuva rupesi ahdistaan, siksi minusta lenkkeily oli ainoa selkeä apu siihen tietenkin hyvin ja säännöllisesti/terveellisesti syöminen !
Itse mietin että tai siis sellainen toivonkipinä on, että jospa tämä olisi vain sitä alkuvaikeutta, että kohta helpottaisi.
Mutta sitten samassa iskee se epätoivo, että jos tämä ei autakaan ja alkaaa se sooloilu eri lääkkeiden kanssa.
Lenkkeily ei ole minun juttu, mutta vaunuttelen kyllä tytön kans siis pyrin ulkoilemaan.
En oo muutenkaan mikään "urheilija"ihminen.
Haluttaisi vaan tietoa joltakin että miten tuo cipralexin aloitusjutut on menny, mutta kun täytyy varoa´netistä kun etsii koska mun tuurilla päädyn sivuille, joissa on just sellasta juttua ,jota ei ole todellakaan hyväksi lukea.
Huomenna tapaan terapeutin joka on erikoistunut kognitiiviseen terapiaan, siitä oon kyllä kuullut tosi paljon hyvää.
Tällä hetkellä suurin ongelmani, ahdistuksen aihen on tuo lääkitys juttu..
Sitä se juuri onkin, alkuvaihetta meinaan ja takuuvarmasti rupeaa helpottamaan ! No vaikket tykkäisikään urheilla niin on hyvä että tytön kanssa vaunuttelet pihalla, nimittäin 4 seinänsisälle ei missäännimessä pidä jäädä oli olo sitten kuinka hurja tahansa, se vaan pahentaa !
No mielialalääkkeiden aloituksessa sinulla on juurikin tyypilliset oireet mitkä useille tulee mm. minulle tuli ! Eli ahdistuneisuus pahenee moninkertaiseksi alussa...
vähän pikaisesti tässä väliaikatietoja annan...
Kävin tänään ajelemassa autolla ja oli tosi kammotavan tuntuista, siis piti yrittää keskittyä siihen ajamiseen, mutta tuntui ettei siihen pysty keskittymään( tunne oli siis minun päässä) ja ajaessa tuntui että auto lähtee alta liikkumaan! Aika hirveä tunne, noh eipä tartte linnanmäelle mennä kun saa samanlaiset tuntemukset autolla ajaessa.
Paluu matka sujui melkein kuin tavallisesti.
Toivottavasti en nyt ala tuota autoilua pelkäämänn koska se on mulle ollu sellainen "henkireikä".
Olo on tänään ollut hieman parempi kuin eilen, mutta en jaksa edelleenkään uskoa, että lähtisi menemään parempaan suuntaa, onneksi en ole negatiivinen luonne :)
Säännöllisesti olen opmoxia ottamnut ja mietinkin tuossa että minkälainen olo olisi jos mulla ei tuota opamoxia tukena olisi!?
Noista aloitusoireista vielä, mulle tuota lääkettä määrännyt lääkäri sanoi vain pahoinvoinnista, ahdistuksen lisääntymisestä ei maininnut sanallakaan.
Kuinkahan kauan tätä sitten kannatta pitää tätä oloa huonona? Siis kuinka kauan vielä odottelen että lääke alkaisi näyttämään ne positiiviset puolensa?
Ja huomasin ja mietin tuossa että onko tämä päivä ollut siksi helpompi että tavallaan jonkin verran hallitsen ahdistustani( eli kun tyhmiä ajatuksia tulee, sanon itselleni kylmän rauhallisesti, että nämä ovat vain ahdistuneen minun ajatuksia joita ei tarvitse säikähtää, toistelen tätä ja on vähän auttanut.
Mutta minun täytyy taas kiittää sinua,
sinusta on ollut uskomattoman paljon tukea tässä vaikeassa tilanteessa ja kiitos että jaksat ottaa kantaa ja vastailla!
Olet hieno ihminen.
Samoin meni mulla eipä kukaan vaivautunut kertomaan niistä lääkkeen aloitusoireista =( Vasta kun kävin yksityisellä lääkärillä sanoin hän "eipä tainnut kukaan vaivautua sinulle kertomaan että aluksi nämä saattavat ahdistuttaa lisää"...
Jossei viimeistään 4 viikon päästä aloituksesta rupea helpotusta niiden lääkkeiden kanssa näkymään niin sitten annoksessa tai lääkkeessä on vika, mutta se vasteaika noille ssri-lääkkeille on pitkä ikävä kyllä...
Itekkin pelkäsin aluksi ajella autolla, ehkä siksi kun tiesin että jos jotain tapahtuisi auton ratissa niin silloin vahinko olisi aina suurempi, mutten vaan luopunut ajelusta koska se tavallaan rentoutti, ja eipä sitten koskaan tapahtunut mitään... Mutta täytyy kyllä sanoa, että mikäli olet niitä opamox:a ottanut ei kyllä oikein saisi ajella niiden vaikutuksen alaisena, tai ainakaan sei ole suositeltavaa !
Ja niin se ahdistus rupeaakin helpottamaan kun löydät itse tavan hallita sitä ! Dr. Phill sanoi sillon siinä ohjelmassaan misää käsiteltiin paniikkia ja ahdistusta "tämä on mt. ongelmista helpoin koska jokaisella ihmisellä on itsellään nappi millä painaa se pois päältä" eli tarkoitti juurikin tuota ahdistuksen itsehallintaa...
Noh, kävi kuten jo illalla arvasinkin, aamulla heräsin siihen pahaan levottomaan, jännityneeseen, ahdistuneeseen ym. oloon.
Ja kyllä veti taas mielen matalaksi..
Tänään on sitten olo ollut todella apattinen, mikään ei huvita, olen ärtynyt, ja itkuinen.
Mietiskelin tuossa aamulla että pitäiskö sitä sittenkin kokeilla tuota lääkettä nostaa?
Jotenkin nyt on sellainen olo, että ei näy valoa tunnelin päässä.
Ensin muka innostun jostain asiasta, mutta samassa into lopahtaa, tulee tunne että ihan sama ei kiinnosta.
Mulla alkaa usko loppua.
Aamulla se olo yleensä on pahin iltaa kohden vähä helpottaa tai niin mulla oli, tietysti ne ssri-lääkkeet voi kyllä pahentaa sitä aluks nii paljo että ei oo helppoo mihinkää vuorokaudenaikaan...
Musta toi lääke kysymys o aina semmonen et siitä kannattaa jutella lekurin kanssa, koska omat tuntemuksethan sen kertoo, ja näin viestitellen on aika hankalaa mun sanoa mitään ja kun en ole ammatti-ihminen...
ja vaikka se into lopahtaisi välillä niin pääasia on että sitä intoo kuitenkin vielä on vaikka vain hetkeksi !!!
Usko ei saa koskaa loppua, nii huonoks asiat ei voi koskaan päästä etteikö joku päivä olisi paremmin, mitä nyt pari kuukautta paskanolon kanssa on verrattuna jos loppuelämä menee kivasti?
Ja sen verran että minulla oli alkuaikoina semmosia oireita päässä että huhhuh...saatoin mennä ihan tavallisesti sängylle pötköttämään ja tunsin että sänky kellahti pystyyn ja lenteli huoneessa..ja kaikkea vastaavaa hullua tapahtui ja se lisäsi mietintää..en viiti edes kertoa kaikkea ettei vain jäisi sinun pääkoppaa vaivaamaan..mutta sinun kyllä tulisi harkita masennuslääkitystä..minut suosta auttoi mirtzazapin...ja syön kyllä trivatril nimisiä ahdistus lääkkeitä..söin 6 kk lääkkeitä..ja lopetin seinään kun tunsin oloni olevan ihan jees..ei kannattanu..nyt kuukauden jälkeen ihan riekaleina..valvonut monta yötä...kannattaa varata itsellesi aikaa.lääkkeitä ei kannata lopettaa ilman lääkärin lupaa..koska masennuslääkkeitä pitää syödä melko pitkään ennenkuin serotiini taso tasaantuu...ja sama on keskushermostoon vaikuttavien lääkkeiden kanssa ..aika on kultaa..itse en pitänyt aiemmin lääkkeistä yhtää..mutta sille tosiasialle ei kumminkaan voi mitään että niitä tarvitsee..se kannattaa hyväksyä..
No nih, pari päivää oli etten jaksanut utlla kirjoittelemaan...
Eli tänään 3 päivä 7,5 mg.
Olo ei ole pahentunut ainakaan, tänään vain ihan TAJUTON väsymys.
Kuin olisin viikon valvonut.
Ahdistus ja paniikit himppusen lieventyneet( koputan nyt puuta)
Mutta olo aika matala siis mieliala, jotenkin kai tämä lääke on tuonut sen masennus oireen voimakkaasti pintaan( varmaan sitä on siellä taka-alalla ollut, vaikken varsimnaisesti ole huomannut..)
Aamuisin edelleen herätään sydämen tykyttelyyn ja levottomaan pahaan oloon.
Joten sillä rintamallakaan ei uutta.
Saa nähdä miten nyt jatkossa kun tuota lääkettä on lisätty.
Välillä olen kyllä ihan epätoivon partaalla, mutta hetkittäin taas olen varma että selviän tästä.
Mulle muuten tehtiin se masennus testi nyt lääkkeen aloittamisen jälkeen? ja diagnoosi oli keskivaikea masennus.
Otse kyllä mietin että lääke on voimistanut nämä oireet nyt. Kai se voi olla mahdollista?
Tehtiinkö se masennustesti psykiatrin vai lääkärin toimesta? Minulle silloin se psykiatri sanoi että noin voimakkaasti ahdistuneelle ihmiselle ei voi tehdä luotettavaa masennustestiä koska se ahdistus aiheuttaa masennusta voimakkaasti itessään... Ja tottahan se on helvetin pahaolo kun on niin tottakai sekin masentaa itsessään !
Kyllä siinä lääkkeen aloituksessa voi tulla aika kummallisia oireitakin, joten se masiskin voi olla ihan sen lääkkeen aloittamisesta johtuvaa, tai sitten vaan tilanteesi masentaa sinua...
Joo se väsymys on tuttujuttu kyllä itellekkin, muistan kun lääkärissäkin puhuin siitä että mikähän helvetti mua vaivaa kun koko ajan haukottelen ja väsyttää... Ja aamuisinhan se olo yleensä pahin onkin ja iltaa kohti helpottaa ainakin vähäsen...
Ihan terapeutti sen teki.
Itsekin mietin että jos se ois tehty ennen lääkkeen aloittamista niin moni vastaus ois ollu erilainen.
Että oisko tämä lääke nyt alussa tuonut esille masennuksen oireita voimakkaammin.
Kävin tänään kaupassa pitkästä aikaa ja täytyy sanoa ettei ollut mikään positiivinen kokemus.
Mulla oli melkein koko ajan epämiellyttävä olo.
Tämäkin on nyt alkanut lääkkeen myötä, vielä ennen lääkettä kaupassa käynti sujui kohtalaisesti.
Mutta taas tuli sellasia ahdistavia ajatuksia( ei ehkä kuitenkaan niin voimakkaita kuin viime viikolla, olisiko se positiivista..?)mutta tuli niitä kuiteskin ja sitten tunne että haluaa äkkiä pois koko kaupasta, kotiin.
Nyt siis edelleen 7,5 mg mennään.
Ja opamoxia menee rinnalla.
Mulla itsellä vain tulee sellainen epätoivooinen olo, tämänkin päivän kauppa reissun jälkeen, että tätäkö tämä nyt tulee olemaan ja kuinka kauan.
Haluan ENTISEN NORMAALIN ELÄMÄN TAKAISIN!!!
Jotenkin tuntuu myös hirveän raskaalta ajatellla että jos tämä lääke ei sovikaan, niin sitten alkaa kokeilemaan muita lääkkeitä ym ym.
Moi taas, joo niin se mun psykiatri sanoi että masistestiä ei voi ahdistuneena tehdä, koska se ahdistus masentaa varmasti lisää !
Tottakai on hyvä homma jos tunnet olosi vähänkin paremmaksi tai ahdistavatajatukset vähenneiksi...
Useasti ahdistuneena tulee myös sitä sosiaalista-ahdistuneisuutta siihen sekaan eli juurikin nuo kaupassa olot, kaupankassajonossa seisominen tuottavat tuskaa, tai ainakin niin itsellä oli =(
No niin, täällä taas :)
Eilinen oli hyvä päivä! siis sen aamun jälkeen olo vähän koheni, käytiin retkeilemässä ja huomasin jälkeenpäin etten ollut miettinyt omaa oloani n. tuntiin!!
Mutta illalla oli sitten taas sitä että sellasia ahdistavia "pakkoajatuksia" että teen tytölle jotain pahaa ( seksuaalista ym.) ne ovat kammottavia!!!!
Taas mietin että miten niitä käsittelen etteivät ne saa minusta valtaa niin että kohta ahdistaa taas ihan h.lvetisti..
Olen ajatellut näin: Tämä ajatus on ihan turhanpäiväinen, annan sen nyt mennä.
Onkohan tässä enää toivoa että tuo lääke alkais puremaan.
Nyt siis 5 päivä 7,5 mg
Pakkoajatukset liittyy oleellisena osana tohon ahdistukseen toi on hyvä tyyli ajatella niitä miten nytten teet...
Ja mitä taas tohon ssri-lääkkeisiin tulee niin se 4 viikkoa siinä varmaan menee ennekuin rupee mitään vaikutuksia näkymään =(
tsemppiä !
lukea pakkauselostetta?
Avutonta touhua.
No ei tullut mieleen lukea pakkauselostetta kun en semmoista saanut, sain vaan lääkäristä liuskan lääkkeitä millä voisin sen kuurini aloittaa... Ja reseptin tietysti millä voisin sitten sen seuraavan kuukauden satsin cipralexiä hakea...
Mitäpä jos kysyisit ennenkuin rupeat täällä avuttomaksi "haukkumaan", on meinaan aika vitun aikuista ja typerää touhua, varsinkin jossei muuta vastausta tähän ketjuun ollut kun olla vammainen...
Joku pakkautuu "meidän" ketjuun :)
Mutta asíaan..
Tänään ollut sitten ongelmana nuo pakkoajatukset :(
Ja niistä seuraava jonkin asteinen ahdistus, ei kuitenkaan niin paha kuin tuo mitä oli sen sekoamisen pelon kanssa.
Ja pakkoajatukset olleet ällöttävän karmivia!
Eli liittyvöt just tuohon lapseni seksuaaliseen vahingoittamiseen.
Ja et usko miten kammottavalta tuntuu! Siis tiedän tasan tarkkaan etten ikinä niin tee, jos en menetä järkeäni, mutta voi taivas miten voi ahdistaa että sellasia mielikuvia edes tulee!!!
Tätä oli silloin aiemminki( 3v. siiten) siis sellasta että tekisin lapsille jotain pahaa ( omaa ei sillon vielä ollut,mutta kohdistui siis muihin)
Ja tää ainakin on sellanen ajatus että tähän en voi käytttää tuota "loppuun asti" ajattelun kaavaa siis että ajattelisin sitä asiaaa ihan alusta loppuun, koska tulee ihan tajuttoman huono olo ( sekai se ahdistuksen tarkoitus onkin..saada aikaan mahdollisimman paha ja vittumainen olo..)
Huh, huh.
Oisko vinkkejä?
Sitten heikkoina hetkinä alkaa miettimään, että on tulossa hulluksi tai vajoamassa siihen psykoosiin, kun näin sairaita ajatuksia tulee.
Kai tässä kannattais hilata sitä lääkitysannosta sinne 10 mg.
Kun oisko niin sitten ettei se oo tarpeeksi.
Kun olo jo hetken kävi parempana siis ettei ne ajtukset koko ajan olleet tässä omassa ólossa ja ajtuksissa ja sitten taas paheni, niin oisko ettei sitä lääkettä sitten oo riittävästi?
Sori kirjoitusvirheet..väsyttääääääää...
No itsellä ne pakkoajtukset oli semmoisia että pelkäsin vahingoittavani avovaimoani, pahimmillaan jo pelkäsin että mitäs jos en vaan itse tajuaisi sitä, elikkä kävisin vaikka tappamassa sen yö aikaan sitä itse tajuamattani, ja ahdistuksen ollessa pahimmillaan et voi uskoa kun aamulla tajusin aina ettei ainakaan tänä yönä käynyt niin, ni miten paljo se helpotti... Puhuin sillon tosta sille psykiatrille ja sieltä tuli hyvinkin selventävä vastaus, tyypillinen pakkoajatus ! yleensä ne juurikin liittyvät seikkoihin joita ei pystyisi tekemään ja mitä kuitenkin pelkää, toinen mikä ahdisti itteeni sillo oli ajatus että mitäs jos vaikka tulisin vaan homoksi tästä yhtä-äkkiä =) Kuulostaa hauskalta nytten muttei kyllä ollut sillon enkä kyllä homoksi sitten tullutkaan =D Ja mitä ainoastaan noihin ajatuksiin voi sanoa on se että, tiedät itsekkin ettet sitä tee, ni saa kai se ajatus siellä kopassa pyöriä kunnes sitten häviää... Elä vaan kiinnitä liikaa huomiota siihen ajatukseen...
Pakkoajatuksillehan siis on aika tyypillistä se että jotenki se tuntuu pääkopassa jo siltä et ihan kuin pitäisi itteensä pidätellä ettei vaan tee semmosta (esim lyö jotain, tai heitä kahveja naamalle tms) ja todellisuudessa se mikä niissä eniten ahdistaa on se että yrität estellä sitä ajatusta saada sen tavallaan pois nupin sisältä... Ja yksi keino välttää sitä ahdistusta on vakuuttaa itselle että ihan sama mitä se pääkoppa keksii niin emmä sitä kuitenkaa tee ni ihan sama mitä ajatuksia siellä pyörii =D
hyvät yöt, huomenet tai päivät miten sitte tätä luetkin =)
Oikea lääke löytyy vain kokeilemalla, jokainen meistä on yksilö, ja oikean lääkkeen ja annostuksen löytäminen on josjus hankalaa. ja kun jokaista lääkettä sisäänajaessa kuluu aikaa ainakin se neljäviikkoa, sitten nostetaan annostusta, ja vaihdetaan taas lääke.
Minulla on lähdössä jo kolmas uusi lääke, eli entinen lääke pudotetaan annoksia pienentämällä ensin minimiin, ja sit aloitetaan uusi lääke minimi annoksilla, odotellaan 4 viikkoa ja katsotaan alkaako toimia... jos ei niin sama pirunpolkka alkaa alusta. tämä lääkkeen etsiminen vaatii meiltä ahdistuneilta ja paniikkihäiriöisiltä mittaamattoman suuria voimavaroja, ja elämänhalu alkaa olla välillä nollassa, kun ei jaksaisi enää...Mutta periksi ei anneta eihän !
- neljän seinän sisään ei kannata jäädä- ???!!
Ei kannataisikaan, mutta paniikkihäiriöinen EI VOI LÄHTEÄ edes postilaatikolle 200 metrin päähän. Aina ei edes uskalla verhoja avata.
Toki paniikkihäiriöitä on monen tasoisia, minut se iskee maahan, en pysy edes pystyssä kovan huimauksen vuoksi, lähde siinä sitten KAHTOMAAN MUALIMATA. ei ole helppoa meillä kenelläkään, mutta - eteenpäin, sanoi mummo lumessa-
Tiedän tasantarkkaan mitä tarkoitat, itelläkin oli semmoinen huimaus ettei pahimmillaan sohvalta päässyt ylös, niin iso klöntti tuntui kurkussa ettei edes rusinaa saanut nielaistua, pelotti katsoa itseänsä peilistä kun kuvastus oli jotenkin "pelottava" monet kerrat käännyinkin takasin kotia alaovelta kun ahdistus kävi sietämättömäksi, mutta jossain vaiheessa itelle tuli se että jos sinne lenkille pyörryn niin ei siinä mitään pahaa ole, kyllä minut sieltä löydetään jos sinne pyörryn ja enpä sitten pyörtynytkään vaikka välillä kyllä siltä tuntuikin, outoja vihlasuja päässä ja raskaus hengittää, kyllä noi tuntemukset vielä on tarkassa muistissa...
No joo... samaan ajatukseen taas herättiin, eli nyt on sitten ajatuksissta koko ajan nuo eilen mainitsemani ajtukset!
Ihan oikeasti alkaa jo v.tuttamaan nämä pakkoajatukset.
Kaikenlisäksi kaikkein ahdistavin komponentti tässä on se että tavallaan ajattelee, että kiihottuu niistä ajtuksista.
Vaikka se on täyttä sontaa, niin miksi näin?
Nyt tarvittaisiin joku tosi hyvä keino nitistää nämä ajatukset, eihän tätä jaksa kukaan
No niin, eli lääkäriin olin yhteydessä ja käski nostamaan annoksen siihen 10 mg.
Tein työtä käskettyä.
Reilu pari tuntia kulunut ja iski ihan höntti olo ja väsymys.
Eikai se tuosta lääkkeestä voi tulla?
Vai meneekö taas luulottelun puolelle.
Levotonta oloa kai se ainakin voi aiheuttaa, mitähän muuta..
En tiedä mutta luulisin että aina kun annosta nostetaan ni voi esiintyä niitä samoja aloitusoireita =( ikävä kyllä... Mutta tosi hienoa jos olo on alkanut kuitenkin helpottaan...
voi ei..
tää ajatus jumittui nyt tohon että mieleen ja ajatuksiin putkahtelee mielikuvia lapsen seksuaalisesta vahingoittamisesta.
sain eilen tilanteen jo "hallintaan" mutta se kehitti siihen vielä sen lisän että alapäähön tuli muka hyvä tuntemus ajatuksen seurauksena, ja voi luoja mikä ahdistus ja paha olo siitä tuli.
Tunnen itseni ihan hulluksi sairaaksi ja mielenvikaiseksi.´
ei tätä jaksa.
Olisiko mitään keinoa taas..
Siis pakkoajatuksillehan tyypillisiä on just noi et tuntuu jo oikein että joutuu jo pidättelemään itseänsä ettei tee sitä mitä ajattelee... Ei tuossa mitään hätää ole, kun pelkäät sitä ajatusta riittävästi ni varmasti saat jo tuntemuksiakin siitä ajatuksesta irti :(...
Sama kammotus jatkuu heti aamusta, samat ajatukset koko ajan päässä.
Ja kaikkein pahinta, että tänä aamuna aloin pelkäämään että olen jo sekaisin ,m psykoosissa ja kohta oikeasti teen jotain.
Tuntuu etten uskalla kohta lastani hoitaa.
Kaikkein kammotavinta on että ajatuksen myötä tulee myös tunne alapäähän, eli kuin tuntuisi hyvälle. Tunnen itseni ihan sairaaksi ja hulluksi.
Enkä tajua miten pääsen tästä eroon!!!!
Lähinnä kaikki ajatukset pyörii nyt sellasissa seksistisissä negatiivisissa ajatuksissa.
Itekkin olen ollut jo varma monta kertaa että olen jo psykoosissa, ei ne ajatukset muutoin olisi voineet olla semmoisia =( Inhoon ite sitä kun tulee joku pakkoajatus niin tuntuu että pitää ihan oikeesti väkisin pidätellä itseänsä ettei tee sitä, esim, vaikka mitäs jos heittäsin nää kahvit vaan ton naamalle, niin seurauksena jouduin pitää kahvikupista kaksinkäsin kiinni etten vaan heittäisi sitä oikeasti =(
Ja kun mietinkin noita asioita mitä sillo oli niin useasti tässä kirjoitellessa on ruvennutkin vähän ahdistaan ja se hulluksitulemisen pelkoa vähän pintaan, mutta onneksi nykyään sitä osaa hallita niin paljon paremmin...
"Tyypillisiä obsessioita (pakko-oireita) ovat taudin saamisen pelko sekä itsensä tai toisten satuttaminen. Obsessiot ovat tyypillisesti automaattisia, tiheään esiintyviä, ahdistusta aiheuttavia ja vaikeasti hallittavissa tai lopetettavissa. Potilas obsessoituu useimmiten asiaan, jota hän eniten pelkää. Potilaat, jotka pelkäävät loukkaavansa itsensä tai jonkun toisen, ovat itse asiassa taipuvaisia todellisuudessa tekemään näin harvemmin kuin keskiverto henkilö." -wikipedia. Englanninkielisellä sivustolla sanottiin vielä että useasti pakko-oireinen voi pelätä rupeavansa pedofiiliksi tai kääntyvänsä homoseksuaaliksi, ja pakko-oireistoahan esiintyy yleensä juurikin ahdistuneisuushäiriössä lisänä, sen olematta itse "tauti".
Löytyihän tuolta suomen wikipediasta vielä tämmöinenkin :
"Pakko-oireinen häiriö eli pakkoneuroosit
* Tyypillistä toistuvat pakkoajatukset ja pakkotoiminnot. Pakkoajatukset ovat yllykkeitä, mielikuvia tai ajatuksia, jotka kaavamaisina palaavat yhä uudelleen mieleen. Pakkotoiminnot ovat toimintamalleja, joita toistetaan yhä uudelleen kuin pakotettuna (esim. jatkuva käsien pesu, asioiden tarkistelu).
* Erilaisia pakko-ajatuksia ja -toimintoja voivat olla mm.:
o Likaisuuteen liittyvät pelot ja ajatukset. Ihminen kokee esimerkiksi joka puolella olevan runsaasti bakteereita, pelkää niitä ja pesee itseään jatkuvasti.
o Liiallinen huoli omasta terveydestä ja hyvinvoinnista.
o Seksuaalisuuteen tai aggressiivisuuteen liittyvät pelot, yllykkeet tai ahdistavat mielikuvat.
o Täsmällisyyden tai symmetrian liiallinen tavoittelu ympäristössä tai itsessä (esim. puheessa, käytöksessä).
o Kohtuuton säästäväisyys.
"
Noniin..Minä olen kärsinyt samaisesta ongelmasta reilu puolivuotta..alkuaikoina en edes uskaltanut liikkua kun pelkäsin sekoavani.sekosin ainakun menin yleisille paikoille..kerran tulin kaupassa tiskille ja iltalehdessä luki etusivulla että joku on seonnu..samantien mun polla flippas..Alkuaikoina luulin,että olin psykoosissa,luulin sairastavani skitsofreniaa..luulin olevani jakomielitautinen ja luulin sairastavani varmaan kaikkia mielisairauksia..Ahdistus kasvoi niin suureksi ettei pystynyt selviytymään normi päivästä enään,jonka seurauksena oli masennus,unettomuus...olen miettinyt samaa juttua kuin sinä.onko tämä alitajunta mistä ne ajatukset tulevat..?miksi niihin reagoi silleinsä...?ei saa hetken rauhaa ahdistavilta ajatuksilta....lue ihmeessä wikipediasta ahdistuksesta,psyykkeen rakenteista ja kaikkea mikä kiinnostaa sinua tai valaisee sinua löytämään ovia...itse menetin toivon kokonaan alkuaikoina..haudoin itsemurhaa ja itkin vaan..mutta nytten tunnen olevani paljon vahvempi ja voin sanoa että selviät kyllä!samaa minulle jankutti psykiatri pitkän aikaa..ja nyt vasta tajuan sen...kannattaa hakeutua jonkun puheille joka ymmärtä ja kysyä sopivia neuvoja esim.psykiatrilta..ei ne niin pelottavia ole...alkuajan vainoharhaisuus on kyl vielä nyt tallella kun on menossa vähän huonompi jakso..mut kyllä sinä jossain vaiheessa ymmärrät ja vedät rajan siihen että sinulla ei ole mitään vakavaaa mielenterveyshäiriötä..en olisi kyllä ikinä uskonut että löytäsin kohtalotoverin!!:)pärjäile!
Minä en kohtaa enää jaksa tätä.
Pelkään hoitaa lastani, joka kerta mietin kun pesen pyllyä tai muuten halaan että teenkö "normaalisti" vai jotenkin tyhmästi, tietänet mitä tarkoitan.
En jaksa enää, että kaikkein ihanin asia elämässäni pilataan.
Lapseni hoito ja hänen kanssa oleminen.
Miten minä saan nämä ajatukset loppumaan.
Pidän itseäni hulluna ja sairaana, eihän kukaan täysjärkinen voi saada tälläisia ajatuksia.
Lääkettä menee 10 mg, mutta mitään vaikutusta en ole huomannut.
Tänäänkin tuli ajatus että entä jos vihaankin lastani ja voi luoja miten se ahdistaa, tuollainen ajatus.
Miksi piti vielä kehittää tähän lisäksi tuo alapäähän tuleva tuntemus.
Minä olen ihan loppu.
Voi, miten tuntui tavallaan hyvältä, ja silti puolestasi niin pahalta löytää tämä keskusteluketju. Helpotti heti, kun huomasin muillakin olevan ihan samanlaista kuin itsellä.
Eli olen lapsuudesta saakka kärsinyt aika ajoin noista inhottavista pakkoajatuksista. Viimeksi kovasti reilu 5 v. sitten, jolloin hakeuduin mtt:oon ihan henkisesti lopussa. Sain Remeronia, joka sattui olemaan mulle sopiva lääke. Vähitellen ahdistus vain häipyi, vaikken olisi ikinä uskonut. Ja samalla vähenivät pakkoajatukset.
Sen jälkeen olen saanut onnekseni lapsia, ja oireisto on pysynyt hyvin piilossa. Mutta auta armias.. Keväällä aloin saada masennusoireita, ja lopulta kesäkuun lopulla suostuin aloittamaan mielialalääkityksen, koska mielialat olivat yhtä vuoristorataa. Olin tosi ärtynyt lapsille ja miehelle, en jaksanut kaikkea kuin ennen, söin ja söin pahaan oloon. Mulla aloitettiin siis Citalopram-lääke, joka on tehnyt mun elämästä helvetin. (Tein aloituksen eilen tuonne lääkkeet-osioon.)
Mulla lääkitys aloitettiin heti 20 mg annostuksella. Ekat yöt meni peläten sekoamista, ihan paniikissa. Sitten tuntui alkavan hiukan helpottaa. Mutta, nyt olen melkein 2 viikkoa saanut kärsiä ahdistuneisuudesta ja varsinkin pakkoajatuksista, joille ei loppua näy, vaikka joku päivä näyttäisikin paremmalta. Musta tuntuu nytkin jatkuvasti, että saan "pidätellä" niitä tulemasta, ja että viimeistään illalla lasten mentyä nukkumaan ne tulevat. Olen kanssa ihan varma, että kohta menen psykoosiin ja tarkkailen itseäni jatkuvasti.
Mun pakkoajatukset onkin sitten tosi outoja, ja tuntuu senkin takia, ettei ne voi olla muuta kuin sekoamisen alkua. Silloin 7-vuotiaana ja myöhemmin ne liittyivät usein jonkun vahingoittamiseen, tai pelkoon, että poltan talomme ym. (Pelkäsin ja pelkään tulipaloa vieläkin valtavasti.) Nyt ne ovat sellaisia, että ajatukset jäävät päähäni omituisesti roikkumaan, tai että ajattelen jotain tehdessäni, että miksi teen näin, miksi en näin. Ja ne voivat olla ihan hölmöjä mitä päähän pälkähtää.
Voimia teille kaikille, jotka kamppailevat saman asian kanssa.