Luin jostain että astrologiasta tehdään tiedettä. Pitääköhän tämä paikkansa? Mitä sitten tapahtuu horoskoopeille? Mihin lokeroon ne sitten kuuluvat?
Onko astrologia tiedettä?
Lotus
492414
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Astrologiaksi kutsuttulla höpöhöpöllä ei missään tapauksessa ole tieteen kanssa mitään tekemistä.
Taikauskoisten hölmöjen puuhastelua.
Luin Astro Logoksesta. Tunnettehan lehden? Lisätietoja löysin täältä http://www.keplercollege.org/index.html
http://www.sophia-project.org.uk/top.htm
Kyllä se taitaa vaan olla totta. Aika metkaa, eikö? Ekan kerran muutamaan sataan vuoteen. Onkohan tätä uutisoitu Suomessa?
Oletkohan "jostain" lukenut sanan oikein? Etten olisi lukenut astroNOMIASTA. Astronomia on arvostettua tiedettä, astrologia taas jotain vallan muuta. Olisi hyvä yrittää muistaa mistä "jostain" on mitäkin tullut lukeneeksi. Esim. Regina- ja Tähdet ja avaruus -lehdillä kun on näitä asioita käsiteltäessä vissi ero.
siinä artikkelissakaan sitä tieteeksi väitetty, mutta se kyllä, että sitä voi opiskella yliopistossa. En usko, että Suomessa, mutta Englannissa ja USAssa ainakin. Eikös Ranskassakin ollut jotain tältä alalta? Muistaako joku?
Ranskassa on tehty tohtorin väitöskirjoja astrologiasta. Ks. tuo antamani sivu!
Tunnetko tätä sivustoa
http://cura.free.fr
Siitä oli maininta siinä artikkelissa. Aika huikeat sivut! Sieltä löytyy.
Yhteiskuntamme ja eritoten tiedeyhteisömme ovat asettaneet tieteelle tietyt kriteerit...joista en sen enempää tässä yhteydessä. Ranskassa on jo ainakin yksi väitöskirja tehty horoskooppeihin liittyen ja englannissa gradu joka on maistereiden lopputyö. Suomessa ollaan vielä kovin kaukana että väikkäri voisi liittyä horoskooppeihin...johtuen kai siitä että ei ole kehitetty vielä mittareita joilla voidaan näitä horoskooppi-ilmiöitä mitata. Opiskelen itsekin alalla jossa kaikkia ihmisen elämän ilmiöitä on vaikea mitata, niin kuin numeerisia suureita esim. verenpaine, mitataan. Tarkoitan vaikka elämänlaatua, miten se voidaan edes yleisesti määritellä, kun niin moni asia vaikuttaa siihen. Tästä syystä tieteenalaani ei esim. arvosteta yhtä paljon kuin lääketiedettä vaikka ovat lähitieteitä. Olen itse tutustunut horoskooppeihin vasta hiljattain ja olen kokenut että niiden kautta olen saanut lukemattomia vastauksia aiemmin askarruttaviin kysymyksiin: kuka olen jne. Psykologiakin on vain selittänyt osan ihmisen mysteereistä. Loppujen lopuksi planeetat kiertävät edelleen radoillaan ja vaikuttavat yhä meihin ihmisiin, pystymme tai emme, niitä tutkimaan tieteen kriteerein. Aurinkoista kevättä sinulle!
on ilmeisesti aikamoinen liuta enemmän astrologiaan liittyen, sen kuvan sain curan sivuilta. Itse sivujen pitäjäkin on väitellyt astrologiasta yliopistossa, olikohan peräti Sorbonnessa. Sieltä voi lukea hänen väitöksestään lukuja.
Samaa mieltä olen tuosta mitattavuudesta. Hyvä vertaus verrata verenpaineeseen. Niinpä, miten mittaat elämänlaatua tai minuutta? Psykologiahan ainakin yrittää, mutta astrologialla pääsee aika paljon syvemmälle. Miksei sitä tutkita Suomessa?????? No, toi taisi olla aika tarpeeton kysymys. Täällä ollaan aika tiukkapipoisia tieteessäkin, luulisin, maisteriksi olen itsekin opiskellut, että sen verran kokemusta akateemisesta maailmasta minullakin. Mutta mutta, ehkäpä tämä tilanne muuttuu. Ainakin nuo uutiset maailmalta ovat mielenkiintoista luettavaa.
Mielenkiintoista lukea että on muitakin näitä asioita miettiviä. Vierailin itsekin joskus kauan aikaa sitten ko. sivuilla. Minulla on sellainen käsitys että kaikki tieteet ovat olleet samassa tilanteessa silloin kun ottivat "ensi askeleitaan" Esim. lääketieteenkin suuria uranuurtajiakin kohdeltiin kaltoin alussa. Opiskelemani tieteenala aloitti vähän aikaa sitten Suomessa ja nyt on joka yliopistossa professuuri. Ollaanhan meillä kyllä tiukkapipoisia...mutta eikö se astrologinen aikakausikin ollut sellainen että se suosi tekniikan kehittymistä mutta ehkä nyt ihmiskunnan kiinnostus siirtyy pikkuhiljaa henkisempiin asioihin. Niin, ei kai ole ihme että astrologiaa ei olla ymmärretty.
aivan naulankantaan. Uusia tieteenaloja syntyy kaiken aikaa. Tärkeintä on kai löytää niiden omintakeisuus. Puhutko nyt hoitotieteestä? Siinä käytiin aikamoisia debatteja jokin aika sitten, mutta totta, nyt se on akateemisen tutkimuksen osa siinä missä jokin muukin tieteenala.
Olen nyt surffaillut tämän tieteen ja astrologian parissa enemmänkin. Tässä lienee uusinta uutta http://www.bathspa.ac.uk/school-of-historical-and-cultural-studies/the-sophia-centre/
Oletko jo tutustunut? Englannissa kuulemma ollaan aika pitkällä näiden asioiden kanssa. Milloinkohan se tulee Suomeen? Tosin juuri se, mitä sanoit, oletan, että hoitotieteestä, antaa paljon lupauksia myös astrologian kaltaiselle tiedonalueelle.
Kiitos paljon vinkistä. Täytyykin lukea ne sivut. Kyllä, puhun hoitotieteestä. Olisi mielenkiintoista kuulla miten sinun mielestä astrologia ja hoitotiede voisivat tukea toisiaan. Onhan hoitotieteessä tutkittu mm. kosketusta hoitomenetelmänä ja intuitiota, mitä myös on todella vaikeaa mitata. Tutkimuksen mukaan kokeneet sairaanhoitajat kuitenkin kokivat että joskus he tiesivät jonkun asian todeksi jo ennen kuin muiden aistien avulla mitattavia merkkejä tuli esiin esim. hengitystaajuuden muuttuminen jne..
Astrologia on kyselymenetelmä, jota voi mielestäni erinomaisesti hyödyntää juuri hoitotieteessä. Kartta on hyvä avain keskusteluun. Ajattele nyt, jos ihmisellä on Pluto auringon päällä kuten 9.-13.12. syntyneillä Jousimiehillä juuri nyt on. Astrologiaa tunteva voi nopeasti virittää keskustelun siitä, että minkälaisia hankalia kampitustilanteita hänellä mahtaa olla töissä tai joku elokuun alkupuolella syntynyt Leijona, jolla on nyt Jupiter auringon päällä, häneltä voi kysyä, mitä satumaisia tilaisuuksia hänen elämässsään on juuri nyt tullut vastaan. Eihän sitä tarvitse kuin katsoa julkkiksia, miten he reagoivat eri transiitteihin. Ajattele esimerkiksi Tanja Karpelan kohujuttuja julkisuudessa. Neptunus neliöi kuuta, koko homma on keskittynyt hänen naiseutensa ympärille. On naisille suunnattuja mainoksia, on elatusmaksuja, jotka liittyvät äitiyteen, on puhetta hänen arjestaan, onnistuuko se vai ei jne. Kaikki Neptunus-kuu juttuja. Näinhän sitä luetaan elämää astrologiassa. Julkkikset ovat siitä antoisa kohde, ettei heitä kukaan manipuloi tai sano, että hei nyt on tämä transiitti päällä, käyttäydy näin. Nehän toimii miten parhaaksi näkee. Eli tällaisista asiosita voi keskustella ETUKÄTEEN, mikä hoitotieteessäkin voisi olla hyvä asia. Mitäs tuumaat?
Joku sentään uskaltautui taas sohaisemaan muurahaispesää, eli tätä astrologia vs. tiede -keskustelua. :-D En aluksi ollut varma, viitsisinkö edes lukea koko ketjua, kun aihe tuntuu kirvoittavan aina eniten kommentteja juuri niiden suusta, jotka eivät astrologiaan ole pätkääkään perehtyneet. Onneksi sentään löytyi yllätyksekseni myös ihan innovatiivista ja rakentavaakin keskustelua aiheesta. Jee!
Itse en ole hirveästi ollut sillä kannalla, että astrologiasta tulisi "vääntää tiede vaikka väkisin", koska sekään tuskin hirveästi parantaisi uskottavuutta. Toisaalta on tietysti hyvä mitä laajemmin aiheesta puhutaan, sillä silloin monet skeptikotkin joutuvat havahtumaan, että kyseessä todella on jotakin muuta, kuin ennustaminen tai aurinkomerkkien perusteella ihmisten luokittelu, ja yleinen tietämys siitä MITÄ astrologia ON, kasvaa. En usko, että astrologiasta voi tulla "virallista" tieteenalaa Suomessa ainakaan ennen kuin tämä täysin lapsenkengissä oleva yleinen tietämys paranee edes vähän. Positiivisia esimerkkejä aina silloin tällöin näkee, mm. Hesarissa taannoin ollut astrologi Lars Stenbergin haastattelu, ja olihan NYT-liitteessäkin joskus annettu astrologille parin julkkiksen kartat kommentoitavaksi "sokkona". Muistaakseni ainakin Jari Sarasvuo oli jutussa hyvin hämmästynyt siitä, miten hänestä voitiin tietää niin paljon pelkän syntymäajan perusteella. Saisivat telkussakin vähitellen taas uusia vanhoja astrosarjoja (Vuokko Coco, Markku Manninen), jollei joku innostuisi jopa ihan uuttakin tekemään.
Nuo esimerkkisi olivat minusta varsin hyviä otoksia siitä, miten astrologiaa voi tutkia käytännön elämässä ja miten sitä voisi esim. käyttää apuna muissa tieteissä. Tuli muuten heti mieleen tuosta 9. - 13.12. syntyneistä heidän "vastakappaleensa" eli Kaksoset, joilla Pluto tietysti on oppositiossa aurinkoon. Lähipiirissä on hyvä esimerkki ihmisestä, jonka äkillinen sairaus pakotti tarkistamaan tahtia. Plutohan on "luonteeltaan" sellainen, että jollei muutoksia tapahdu helpolla, niin sitten pistetään tapahtumaan... Muistelen myös, että tällä palstalla aiemmin kirjoitellut Riinu taisi joskus mainita käyttäneensä astrologiaa jollain tavalla apuna työssään - jos siis Riinu olet vielä linjoilla, niin kommentoi! :-)
ellei siitä sellaista tehdä. Ainakin sen artikkelin kirjoittaja oli varsin optimisitinen muttei suinkaan mielestäni väittänyt astrologiaa tieteeksi. Mutta enpä olisi minäkään uskonut, että astrologiasta nyt voi puhua tieteen yhteydessä eli siinä mielessä aika uusi juttu. Onhan tieteestä paljon apua astrologian yhteydessä. Itse olen keksustellut asiasta monia kertoja useissa eri paikoissa.
Hmm, ehkä olen itse törmännyt liian moneen kädenvääntöön aiheesta. Tai ehkä se on tuntunut olevan eräänlainen tabu ainoastaan näillä internetin kaikille avoimilla keskustelupalstoilla. :-D Tälläkin palstalla on ollut aiemmin keskustelua mm. tuosta astrologian opiskelusta Euroopan & USAn yliopistoissa ja muutenkin astrologian asemasta nyky-yhteiskunnassa, Suomen "julkkisastrologeista" mm. Maarit Laurento on mielestäni paljonkin tuonut astrologiaa tieteellisemmässä valossa esille ja saanut tietysti murskakritiikkiä skeptikoilta joka tapauksessa.
No, mutta toivottavasti en vain lannistanut ketään, hienoahan se vain on, kun astrologiasta keskustellaan asiallisesti. Toivottavasti te kirjoittajat pysytte foorumilla jatkossakin. :-)
huomasithan itsekin, ettei noilla kahdella ensin minulle vastanneilla tyypeillä ollut mitään perusteluja väitteilleen ja hehän tippuivat keskustelusta alta aikayksikön. Ei vain ollut resursseja keskustella aiheesta enempää. Tässähän ollaan nimenomaan internetin keskustelupalstalla keskusteltu muutenkin kuin pelkästään sillä vanhalla jankkaustyylillä eli ainakin tällä palstalla tällainen keskustelu näyttää onnistuvan.
Onkohan se kuitenkin myös vähän niin, että jos _odottaa_ negatiivista palautetta ja murskakritiikkiä, sitä myös saa? Liian usein jotkut astrologit kyllä asettuvat heti altavastaajiksi tällaisissa tilanteissa ja minusta se on ihan turhaa. Itsekin, Kulkija, toit asiaa vähän tähän tyyliin esiin tai sellaisen vaikutelman sain. Ei siihen minusta mitään isoa tarvetta ole.
...tietysti puhut. Asennehan se on, joka ratkaisee. Mutta ei mielestäni negatiivista palautetta voi olla jollain tasolla (ainakin alitajuisesti) odottamatta, jos sitä on joskus kohdannut. Ehkä pikemminkin on kyse siitä, miten siihen negatiiviseen juttuun suhtautuu - oikealla asenteella sen jättäisi sujuvasti huomioimatta. :-) Tiedostan tuon, mutta on siinä harjoittelemista.
Keskustelu sujuu yleensä paremmin, kun kyseessä ovat astrologiasta kiinnostuneet ja siihen myönteisesti suhtautuvat henkilöt. Itse olen joskus keskustellut myös astrologiaan kriittisesti suhtautuvien kanssa asiallisesti ja pitkään, mutta niitä kertoja on valitettavan harvassa. Erimielisyyskään ei haittaa niin kauan kuin pystytään pitämään tunteet ja mutu-jutut erossa aiheesta, mutta jostain syystä astrologia tuntuu nostattavan niitä molempia. :-) Kysymys lienee juuri siitä, että tietämyksen taso on usein niin erilainen.
Siinä artikkelissa, johon viittaan kyllä puhuttiin aivan toisenlaisista asenteista tänä päivänä ja minustakin tuntuu, että nuo mainitsemasi skepojen negatiivisuudet ovat vähän aikansa eläneitä. Ne kai elävät sitkeästi joissakin piireissä, mutta esimerkiksi juuri tieteessä on myös hyvin toisenlaisia näkökulmia. Siellä voi keskustella myös tällaisista asioista, mutta totta kai tarvitsee löytää ensin oikea porukka. Mutta kai itsekin näit näistä kahdesta ensin vastanneista, että heillä EI YKSINKERTAISESTI ollut rahkeita perustella omia näkemyksiään. Eihän sellainen ole mistään kotoisin. Olen itse huuomannut, että useilla skepoilla on vähän vanhat tiedot astrologiasta ja siten he junnaavat jossain menneiden talvien lumissa, joten en pidä heitä kovin hankalina tyyppeinä. Heillä on se oma juttunsa, ja rauha heidän jutuilleen. Mitä sitä muuttamaan. He ovat onnellisia valitsemallaan tiellä, antaa heidän olla. Mielenkiintoisimmat keskustelut olen käynyt ihan muilla foorumeilla. En edes viitsisi lähteä hakemaan hyväksyntää joiltain skepoilta, jos heidän asenteensa on se, minkä kirjoituksistasi sain käsityksen.
Mutta ymmärrän, jos olet aina vain ollut näiden skepojen kanssa keskusteluissa, olet ehkä hiukan vääristyneen maailmankatsomuksen vallassa sen suhteen ja siksi varmaan koet myös, että tilanne aina on samanlainen. Itse taas olen ollut niin erilaisissa piireissä, että pidin tuota asennetta vähän vanhanaikaisena tai aikansa eläneenä. Joskus sille ehkä oli kysyntää, mutta ei enää.
Eikä mielestäni astrologiaan tarvitse suhtautua edes myönteisesti hyvän keskustelun virittämiseksi, kyllä se onnistuu muutenkin. Mutta avoin mieli kyllä tarvitaan eli jos on jumiutunut _jompaan kumpaan suuntaan_ se ehkä kahlitsee keskustelua. Mutta jos tarkoitat myönteisellä suhtautumisella avointa mieltä asioiden suhteen eli sitä hämmästelyä, jota myös tiede perään kuuluttaa, niin sittehän olemme samoilla linjoilla.
Mukavaa että löytyy muitakin asiasta kiinnostuneita! Tieteen tehtävähän on etsiä totuutta...eikä mielistellä ihmisiä. Mikä eilen oli totta on jo tänä päivänä jotain muuta ja niin tiede menee eteenpäin. Väitöskirjan tekijähän nimenomaan väitöstilaisuudessa perustelee vastaväittäjälle (skeptikoillekin) tutkimuslöydöksiään ja sillä lailla osoittaa että on löytänyt ko. asiasta "totuuden". Ehdottomasti skeptikoillakin on oma tärkeä tehtävä - edesauttaa ainakin etsimään itselleen perusteluita miksi uskoo astrologiaan...vaikka ei tutkimusta tehdäkään. Olen itsekin aikaisemmin naureskellut horoskoopeille kunnes tilasin oman luonnehoroskoopin ja hämmästyin että miten astrologi tiesi millainen suhde minulla on lapsiini jne.. Ainahan toki horoskoopit ovat tekijän tulkintoja asiasta. Ihmettelen kuitenkin erästä asiaa, miten astrologia onkin pysynyt näinkin kauan "hengissä" Monia mahtavia kulttuureitakin on ennättänyt tässä välissä jo kuolla.
Tosin en kyllä oikein osaa mieltää sitä omaan alaani noin yksityiskohtaisesti. Voisihan sitä rakennella kahden ryhmän koeasetelman. Toiselle ryhmälle kerrotaan mitä astrologialla on annettavaa ja toiselle ryhmälle ei ja tutkitaan vaikutuksia...esim. miten kumpikin ryhmä terveyttänsä edistää.
satummoisin poikkesin taas tällekin sivulle, ja ilokseni huomasin keskustelun jälleen virinneen..
:D kommenttiisi vastaan, että en niinkään käytä työssäni astrologiaa, muuta kuin ehkä jossain tiukassa paikassa esim. kiistatilanteessa mielelläni tsekkailen riitapukarien taustalla jylläävät voimat. Hyvin usein sieltä löytyy aivan selvä kuvio konfliktille. Näin ollen ymmärtää paremmin ihmisten käyttäytymisreaktioita. Vielä tuhannen kerran palaan tuohon Plutoon, koska sen jälkihyytymistä tässä alan pikku hiljaa päästä eroon; Pluton voimaa ei koskaan kannata aliarvioida, koska se muuttaa ihmisen elämää vääjäämättä toiseen muotoon. Se miten otat Pluton tuoman muutoksen vastaan on se suurin asia, miten tähän periodiin voit itse mitenkään vaikuttaa. Hyväksi havaittu ja koettu lausahdus Pluton trasiitista on: sinun pitää luopua jostain, että
uutta pääsisi tilalle ja kasvu ihmisenä olisi mahdollista. Tämä pätee 110%:sti! Kulkijankin Pluto-transiitti sen kun syvenee, joten jotain merkkejä pitäisi olla jo ilmassa.... !
Sehän on hienoa, jos asenteet tosiaan ovat muuttumassa. Varmasti pitää paikkansa, ettei oma näkemykseni yleisistä asenteista ole kovinkaan laaja, kun astrologia on ainakin toistaiseksi ollut vain harrastus. Olen keskustellutkin siitä eniten vain näin keskustelupalstoilla ja meililistoilla.
Muiden hyväksyntää en harrastukselleni tarvitse, eikä sitä ainakaan skeptikoilta saisikaan, joten siitä olen kanssasi samoilla linjoilla. Myönteisellä suhtautumisella tarkoitan samaa, eli hämmästely ja kummastelu sopii tälle nimimerkille mainiosti. :-)
Kiva, että satuit paikalle. :-) Juu, muistin vain hämärästi, että mainitsit joskus aikoinaan astrologian käyttämisestä apuna joissain jutuissa. Varmaan aika monellahan näin on, että sitä tietämystä käytetään ikään kuin taustatukena.
Plutosta, niin - vieläkään ei ole mitään konkreettista kerrottavaa, mutta kyllä tässä muutoksen tuntua on ilmassa, nimenomaan työhön liittyen (muille siis selvennykseksi, että tr Pluto siis minulla Jouskari-MC:llä, parilla asteella ylittänyt). Voisin kuvitella, että nykyinen työpaikka saattaisi olla jotain, mistä tulen luopumaan - vielä vaan eivät ole tulevaisuudensuunnitelmat yhtään selkeytyneet tai konkretisoituneet. Odottelen ja katselen...kymppihuoneessahan tuo Pluto jyllää vielä jonkin aikaa.
testin voisi tehdä tuplasokkona eli tutkimuksen kohteena olleille ei kerrottaisi, kumpi on tehty astrologisesti ja kumpi ei. Silloin voitaisiin katsoa, kummat neuvot ovat lähempänä heidän sydäntään, koska oletan, että tiettyjä viboja on aina olemassa ja yleensä ihmiset tunnistavat päällä olevan teeman alitajuisesti kuitenkin.
Mutta ihan hoitotilanteessa astrologia tarjoaa kyselymahdollisuuden nopeasti oikeisiin asioihin. Ei tarvitse kierrellä ja kaarrella, vaan voi heti iskeä asian ytimeen. Riinu tuossa jo kertoikin, että hänen joissain jutuissaan on astrologiasta ollut apua eli voi katsoa, mitkä tekijät jylläävät erilaisten reaktioiden takana. Sehän antaa myös erinomaisen mahdollisuuden reagoida itse oikealla tavalla. Jos jolla kulla on Saturnus-transiitti menossa, ei sieltä varmaan kovin kepeää keskustelua juuri silloin irtoa, ironista ja sarkastista pikemminkin, ehkä töksäyttelyäkin.
Lainaan hiukan:
>aihe tuntuu kirvoittavan aina eniten kommentteja >juuri niiden suusta, jotka eivät astrologiaan >ole pätkääkään perehtyneet.
ja alempaa:
>Kysymys lienee juuri siitä, että tietämyksen >taso on usein niin erilainen.
Kerropa vastineeksi kuinka paljon esim. sinä itse astrologian harrastajana olet perehtynyt esim. tieteenfilosofiaan ja tieteen historiaan? Tai tieteellisen ajattelun perusteisiin ylipäänsä? Muutkin keskusteluun osallistuneet voivat vastata.
Astrologia/tiede -kädenvääntöön en tässä ota enkä tule ottamaan kantaa, silti: ei millään pahalla mutta aitoa keskustelua ei todellakaan synny, jos osallistujilta edellytetään astrologiaan kohdistuvaa syvää tietämystä, harrastuneisuutta ja viehätystä samalla kun toiseen keskustelun ainekseen (eli tieteeseen) perehtyminen saa jäädä sikseen.
Provosoivasti voisikin kysyä onko mitään järkeä keskustella tästä tiedekysymyksestä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole vaivautuneet alkeiden tasollakaan ottamaan selvää, mistä TIETEESSÄ on kysymys? Sellaisten kanssa, joiden tieteenfilosofinen ymmärrys on "täysin lapsenkengissä"?
Kuten lainauksista saattaa nähdä, sananvalinnoilla voi huomaamattaan kertoa niin paljon ns. keskustelun todellisista lähtökohdista ja arvotuksista.
Tässähän siinä kaikessa on juuri kyse - jos joku on kiinnostunut astrologiasta ja harrastaa sitä, niin harrastakoon rauhassa - ja onnea vain valitsemalleen tielle! Jokaisellahan on oikeus omaan mielipiteeseen (tietoinen virnistys noille sanamuodoille, joita voi käyttää aina kun joku ajatteleekin eri tavalla kuin itse). Hauska vain nähdä, miten tässäkin keskusteluketjussa pilkottaa taustalla se ihan sama väheksyntä, josta "skepoja" on ymmärrettävistä syistä syytetty esim. astrologian suhteen.
Eivät kaikki tieteen edustajat ole skeptikoita, tietenkään, ja hyvä niin. Skeptikon vastakohta ei toisaalta ole ihminen, joka uskoo mitä vain. Ei tässäkään asiassa ole musta/valkoinen -erittelystä kyse. Itse vain olen huomannut sen, mihin viittasin tuolla aiemmassa viestissäni, että astrologian puolestapuhujilla on yleensä ihan yhtä onneton ja "lapsenkengissä" oleva tietämys tieteen perusteista ja tieteenfilosofiasta (tai filosofiasta ylipäänsä) kuin mistä "skepoja" astrologian suhteen usein kuulee syytettävän. Ja se, kuten mainitsit, kahlitsee keskustelua ihan yhtä lailla.
Samaa ajattelin, kun sanoin että tietämys on usein erilainen. Ihmiset tietävät paljon, mutta eri asioista.
Skeptikoita kyllä mielestäni tarvitaan tässä polariteettien maailmassa. Aina tarvitaan vastakappale, kuten astrologiassakin. Oli ihminen silti skeptikko tai ei, kunnioitettavaa on, jos hänen huomaa perehtyneen aiheeseen edes vähän, tai ainakin yrittävän katsoa asiaa myös toisesta näkökulmasta. Tiedostan kyllä sen, että jos vaadin tätä muilta, minun on vaadittava sitä itseltänikin. Käytännössä onnistuu joskus paremmin, joskus huonommin. ;-)
Sanottakoon nyt aluksi, että alunperin minäkin halusin kommentoida vain viestiketjua ja pitää sen "hengissä", en juurikaan ottaa kantaa aiheeseen sinänsä. Nimenomaan sen vuoksi, etten tunne tietäväni tieteentekemisestä tarpeeksi, sekä sen vuoksi, että asiasta olen tällä ja muilla foorumeilla jo muitakin keskusteluja lukenut eikä minulla ole siihen henkilökohtaisia intohimoja. Toinen vaihtoehto tietysti olisi ollut pysyä hiljaa, mutta se harvoin minulta tällä foorumilla onnistuu, jos aika vain sallii. ;-) Ilahduin vain, kun täällä ylipäätään joku virittää keskustelua muistakin kuin aurinkomerkeistä ja niiden yhteensopivuudesta.
Kommenttisi oli sinänsä aivan asiallinen. Ehkä olisi ollut syytä kertoa suoremmin, etten ole tieteenfilosofiaan juuri perehtynyt. En silti itsekään mene laukomaan tietäviä kommentteja millään tiedefoorumeilla aiheesta, jota en tunne, siksi ihmettelen näitä "tietäviä", jotka tulevat astrofoorumeille vain tyrmäämään astrologianharrastajien ajatuksia. Jos keskustelija tulee "minun tietoni on ainoa oikea" -asenteella mihin tahansa keskusteluun, ei voi odottaa kovin hedelmällistä ajatustenvaihtoa. Toisaalta en itse tunne vaativani keskustelukumppaneilta suuria - avoin asenne on jees, vaikkei tietoa olisikaan paljon. Minä olen tyytyväinen, jos tälläkin foorumilla ylipäänsä ON vilkasta ja asiallista keskustelua, enkä siksi yleensä saivartele muissa kuin noissa asennekysymyksissä.
Astrologiasta olen ollut kiinnostunut ja sitä harrastellut (kuvaavampi sana kuin harrastanut) viitisentoista vuotta. Siinä ajassa on jotain perusjuttuja tarttunut päähän, mutten siitäkään tiedä mielestäni paljoa. Mikään tiede ei kiinnostanut niin suuresti, että olisin mennyt sitä yliopistoon asti lukemaan, mutta esim. psykologiaa on tullut silti mielenkiinnosta lueskeltua muuten. Astrologiaan olen tosin tieteen näkökulmasta saanut kommentteja avopuolisolta, joten ymmärrän kyllä joitakin syitä miksei se tällä hetkellä tiedettä ole.
että astrologian ja tieteen keskustelun puolestapuhujia (siis erotukseksi astrologian tieteellistämisestä, toivottavasti et nyt ihan sillä tavoin ymmärtänyt, heh) voi syyttää tieteen filosofisen tai metodologisen perustan tuntemattomuudesta. Päinvastoin, näitä molempien alojen tuntijoita on tällä hetkellä varsin runsaasti, johtuu tietysti myös siitä, että yliopistotutkintoja ylipäänsä on enemmän kuin aiemmin, tutkijoita on enemmän kuin aiemmin, väitöskirjoja tehdään enemmän kuin aiemmin. En siis usko, että tuo on ongelma.
Viitatakseni noihin aiempiin viesteihin. En usko, että astrologia pyrkii tieteen kanssa keskusteluihin siksi, että siitä tulisi hyväksyttyä. Se on ihan hyväksyttyä itsenään. Mutta se on kyllä totta, että astrologian olisi hyvä olla jonkin yhteiskunnallisen instituution piirissä, jotta se voisi anoa rahoitusta yms kuten mikä muu alue tahansa. Tiede nyt tulee ensimmäisenä mieleen. Talous toisena. Lisäksi astrologia hyötyisi tieteen metodeista ja kaikesta siitä, mitä siellä jo hallitaan. Mutta en kyllä kannata mitenkään sellaista ajatusta, että astrologiaan pitäisi kopioida tieteen jutut sinänsä. Sehän on kauhukuva ja siinä menisi astrologian itsenäisyys.
Miksi asiat pitäisi nähdä mustavalkoisina? Tuo kahtiajaottelu on liian kauan, vaikkapa karteesiolaisesta ajattelutavasta kumpuava dikotomia, olemassa. Harmi, jos koet, että astrologian ja tieteen vuorovaikutuksessa haettaisiin jotain tällaista. Turha tässä on jatkaa vastakkainasetteluja, tai joko-tai -asetelmia, eiköhän näissä piireissä puhuta pikemminkin sekä että.
Hehee, rahastako tässäkin sitten lopulta oli kysymys :)
Leikki leikkinä. Olen monessa asiassa kanssasi samaa mieltä. Dialogia tarvitaan, ja aivan varmasti löytyy astrologian tutkijoita, jotka ovat perehtyneet tieteen metodologiaan ja tieteenfilosofiaan. Toinen juttu on sitten se, miksei heitä juurikaan näy keskustelemassa täällä, tai se, miksi heitä katsotaan ns. normaalitieteen piirissä luultavasti hieman kieroon.
Lainaus tuolta ylempää:
"Loppujen lopuksi planeetat kiertävät edelleen radoillaan ja vaikuttavat yhä meihin ihmisiin, pystymme tai emme, niitä tutkimaan tieteen kriteerein."
Tämä on ainakin (nykyisen) tieteen näkökulmasta pohjimmiltaan uskomus, ei tietoa - riippumatta siitä, että kirjoittaja näin varmasti asian näkeekin. Tiede kun kaipaa kuitenkin niitä kuivia ja todistettavissa olevia "tosiasioita" ja riittäviä (havaintoon, toistettavuuteen, ristiriidattomuuteen jne. nojaavia) perusteluja. Ja (ainakin tieteen piirissä :) asiat voi nähdä myös mustavalkoisina - siis niin, että planeetat joko vaikuttavat TAI eivät vaikuta ihmisten elämään. PITÄISIKÖ näin olla, sekin on eri juttu. Evästykseksi voi ajatella vaikka niin, että minä en ainakaan lähtisi liftillä sellaisen ihmisen kyytiin, joka sekä ryöstää ja ei-ryöstä minut :)
Mutta turha tästä on riidellä. Kukin uskoo, tietää ja ajattelee kuitenkin vain niissä puitteissa joissa uskaltaa ja haluaa uskoa, tietää ja ajatella.
Et kai pidä tällaista riitelynä?! Älä nyt ihmeessä. Tämä keskustelu on sitä paitsi vielä kesyä ajatellen tieteellisiä debatteja (enkä nyt puhu astrologian ja tieteen välisistä debateista, sic). Minusta tämä on myös hyvin antoisaa ja argumentoivaa.
Vaikuttamisesta. Jälleen palataan myös siihen, mikä on käsityksesi astrologiasta tai minkä käsityksen olet siitä saanut. Arkiajattelussa astrologia on vaikuttamista, se on selvä. Kuu vaikuttaa vuorovesiin ja kehon nesteisiin, summa summarum: astrologiset tekijät (erityisesti varsin kaukana olevat tähdistöt, heh) _vaikuttavat_ ihmiseen. Tämä on kuitenkin vain yksi näkökulma tai selitysmalli astrologiassa. Se on varsin ongelmallinen lähtökohtana mutta hyvin yleinen.
Lisää rahaa ja heti tai ainakin paremmat liksat. Totta kai tämä on astrologian perimmäinen intressi! :-)
Ei vaiskaan, astrologiaa pitää tehdä otona, ilman korvausta, sehän on lahja eikä mikään työ......... Hehe, tätähän kuulee jatkuvasti.
Niinpä juuri. Vähänkin tieteenteorioihin perehtynyt -heh- varmasti tietää, miten verisiä taisteluja ja kädenvääntöjä esim. erilaisten epistemologisten näkökantojen välillä on jo pelkästään tiedeyhteisöjen välillä, sekä sisällä. Eikä se (kuten tämäkään mielipiteenvaihto) välttämättä ole riitelyä.
Jos kuitenkin luetaan tämä viestiketju alusta alkaen, ja keskitytään siihen mitä itsekin halusin ensimmäisessä postaamassani viestissä tuoda esiin, niin summa summarum:
Tämä niin paljon kehuttu sekä-että pätee myös näihin astrologia / tiede -keskusteluihin. Jos asiasta halutaan aidosti keskustella, niin silloin olisi ainakin minusta kohtuullisen oikeudenmukaista, että keskustelijoilla olisi edes perustiedot SEKÄ astrologian ETTÄ tieteen peruskysymyksistä. Yhtä helppoa kuin astrologiaan perehtymättömän on leimata koko touhu huuhaaksi, on leimata tiede pedanttiseksi ja rajoittuneeksi teoreettis-käsitteeliseksi ja kuppikuntaiseksi tyhjän nysväämiseksi jolla ei ole mitään annettavaa ns. "henkisen kehityksen" kannalta. Siis jos ei ole pätkääkään perehtynyt tieteenfilosofiaan jne.
En väitäkään, että näin AINA on, puolin tai toisin. Mutta kuten näistäkin käydyistä puheenvuoroista on paljastunut, suuri osa ainakin täällä kirjoittavista on varsin kaukana tästä sekä-että -mallista :) Siis jos ja kun puhutaan nimenomaan astrologia - tiede -keskustelusta. Ja sehän oli tämän viestiketjun aihe, capiche? :)
Asiaan voi toki suhtautua niinkin, että jättää tämänkaltaiset keskustelut omaan arvoonsa ja jatkaa "enemmän astrologismielisten kysymysten" parissa keskustelua, kuten, miten jokin konjunktio taikka transiitti mahdollisesti vaikuttaa sen ja sen henkilön elämään. Rajoittuneet tieteenkannattajat tuskin niihin soppakulhoihin lusikkaansa laittavat. Mitäs pahaa siinä on? Samaa sisäistä dialogia (ts. omiin sfääreihin rajoittuvaa keskustelua) tieteenkin sisällä harrastetaan!
Haluaisin edelleen tietää mitä teorioita astrologiasta on...väitit että on? Miten astrologia minun ajatteluani manipuloi? Rajoittuneet tieteenkannattajat eivät siis ala tutkimaan astrologiaa? Ainakin joitakin kiinnostuneita tätäkin keskustelua näkyy käyvän. Tiedä vaikka saisivat perusteltua lähtökohtansa ja alkavat väsäämään jotain tutkimusta ; )
Juuri tästähän täällä on puhuttu. On kuitenkin elitististä vaatia, että yleisellä keskustelupalstalla, jossa joku aloittaa tietyn keskustelun vaadittaisiin näitä asioita kuten esität. Tai vaatimuksen voi aina heittää, mutta se lienee mahdotonta. Sellaisen vaatimuksen voi esittää toisenlaisilla foorumeilla. Mutta toki, jos halutaan todella lähteä aiheesta keskustelemaan, kuten olen linkkien kautta jo esittänyt, että näin tehdään, niin silloin tuo on itseestäänselvyys. Totta kai nuo _molemmat_ perusteet on oltava kunnossa. Mutta se on itsestäänselvyys. Eihän tieteenkään kentällä voi mennä esittämään mitä tahansa, jos ei ole substanssia. MOT
Ja nyt palataan rahaan. Oletan, aivan raadollisesti, että jos veromarkkoja tai säätiöiden rahastoja käytettäisiin tämän asian tutkimiseen, tilanne olisi joiltakin osin toinen. Onhan se aikamoinen ylellisyys tutkijoilla keskittyä vain ja ainoastaan oman alan tutkimiseen siinä missä astrologi ja astrologian harrastaja tekee sitä enemmän tai vähemmän otona. Onneksi tilanne on muualla maailmassa hiukan toinen kuin täällä Suomessa.
Luinkin tuolta jo aiemmin, että vetäydyt keskustelusta. Ehkäpä keskustelut jatkuvat jollain toisella foorumilla joskus toiste.
Kysymys: miksi astrologian tulisikaan olla "tiedettä", mikä ihme siinä määritelmässä on niin hienoa? Onko joku asia enemmän "totta" tai "oikein", jos sitä voi opiskella yliopistossa?
Tämä ei sinänsä ole suoraan verrannollinen, mutta hauska ja ajatuksia herättävä kuitenkin (ehkä)
http://www.mcdonalds.com/corporate/careers/hambuniv/
Ettei tuo sinun kommenttisi nouse omasta kouluttamattomuudestasi? Kyllä meillä on Suomessa ja monissa muissakin maissa tietty määritelmä sille mikä on tiedettä ja mikä ei ja yhteiskunnan rahoituskin jaetaan em. perustein. Ei rahaa anneta ihan huuhaa jutuille minä astrologiaa nykyisin vielä pidetään. Mielestäni astrologiaa tuleekin tutkia niin paljon ja kauan että saadaan jonkinlaisia teorioita muotoiltua. Toisin sanoen voidaan osoittaa totuus eikä pidetä enää huuhaana. Yliopiston ovet ovat avoimena kaikille.
>Ettei tuo sinun kommenttisi nouse omasta >kouluttamattomuudestasi?
Ei :) Saat kyllä arvailla koulutustani, mutta se ei ollut kysymykseni, vaan: tuleeko jostakin asiasta "totta" tai "oikeaa" (tai tiedettä) VAIN sillä perusteella, että sitä opetetaan yliopistossa? Tai että sille myönnetään rahoitusta? (Enkä siis tarkoita tässä arvostusta vaan totuusarvoa, tai tieteen filosofisia perusteita sinänsä).
Liittyy siis kysymykseen, miksi ylipäänsä olisi (ja näyttää olevan) tarvetta perustella jonkun alan tarpeellisuutta tms. sillä, että "nyt sitä voi opiskella yliopistossa".
Väännetään rautalankaa sen verran, etten hetkeäkään epäile esim. astrologian olevan ihan mukavaa, antoisaa ja hyödyllistä sinänsä niille, jotka sen haluavat sellaisena nähdä ja jotka sen parissa viihtyvät. Sama pätee niin sosiologiaan, ydinfysiikkaan kuin vaikkapa hämähäkin hengityksen tutkimukseen.
Viestiketjun otsikkohan oli: Onko astrologia tiedettä?
Ainoat tahot missä tutkitaan jotain asiaa jonkin muunkin kuin mutu tuntemuksen pohjalta on yliopistot. Odotan itse innolla astrologiasta jonkinlaisia teorioita edelleen...siis jotain enemmän kuin pelkästään jotain ennustuksia tms. Ymmärsin että tarkoitat totuusarvoa ja tieteenfilosofisia perusteita...kerrotko tarkemmin?
Onhan noita tutkimuksia tehty aiheesta kuin aiheesta, myös astrologiasta. Samoin teorioita. Tieteellisesti voi tutkia miltei mitä tahansa, siitä ei ole kyse. Pääpointtini olikin ehkä tuoda esille, ettei totuusarvo välttämättä ole yhteneväinen sosiaalisen (vaikkapa siis tiedeyhteisön ja yhteiskunnan piirissä toteutuvan) sosiaalisen hyväksymisen kanssa, tai johdettavissa siitä. Ajattele vaikkapa aluksi sitä, onko eroa sillä miten asiat ontisesti ("itsessään") ovat ja miten sinä ne koet - voitko esim. "saavuttaa" tai "nähdä" asiat sinänsä, sellaisena kuin ne todella ovat, vai oletko omien tulkintojesi varassa? Missä määrin nämä ovat yhteneväiset, onko aste-eroja eri tapauksissa? Mitä me voimme tietää, ja miten? Mitä tieto "on" ja miten se eroaa uskomuksesta? Ovatko totuus, kauneus ja hyvyys vain mielipiteitä tai makuasioita? Miten NE ovat olemassa?
Ja vielä, kannattaako tällaisia kysellä ollenkaan vai pitäisikö mieluummin keskittyä maanviljelykseen?
Tieteenkin piirissä on (ollut ja on) huomattavan paljon eri näkökantoja siihen, mitä ns. totuus on ja kuinka se voidaan saavuttaa - tai voidaanko saavuttaa ollenkaan. Tästä aiheestahan filosofit edelleenkin äyskäröivät jauhoja toistensa suuhun, ja hyvä niin. Sitä kutsutaan dialogiksi, eikä konsensus olekaan sille aina kovin ihanteellinen tila. Onko se edistystä, siitäkin ollaan montaa mieltä. Suurena linjana kautta aikojen voi kuitenkin sanoa, että tieteen tehtävänä on pyrkimys totuuteen, miten se sitten määritelläänkin. Aiheesta löytyy kirjallisuutta kiinnostuneille, ja varmaan netistäkin voi etsiä materiaalia jos esimerkiksi epistemologia, ontologia tai ne tieteenfilosofiaan liittyvät muut kysymykset kiinnostavat. Heitetään nyt yhtenä ja ensiksi mieleen tulevana kirjallisuussuosituksena vaikkapa Ilkka Niiniluodon Johdatus tieteelliseen ajatteluun.
Tärkeintä on kuitenkin lopulta, ainakin minusta, että ajattelet itse. Tämä on kuitenkin astrologiapalsta, joten ei tästä sen enempää :)
Kirjoitit
Pääpointtini olikin ehkä tuoda esille, ettei totuusarvo välttämättä ole yhteneväinen sosiaalisen (vaikkapa siis
tiedeyhteisön ja yhteiskunnan piirissä toteutuvan) sosiaalisen hyväksymisen kanssa, tai johdettavissa siitä.
En usko, että tästä on siis kyse, kuten aiemmassa viestissäni kirjoitin. Kyse on pikemminkin siitä, että tieteessä on asioita, joita voi hyödyntää astrologiassa. Miksi heittää yli laidan tai ylenkatsoa asioita, joista voi olla hyötyä astrologian kehittämisessä. Tuttu tosiasia vain on, että tämä on ollut jonkin aikaa (!) poissuljettu vaihtoehto. Mutta en usko, että mitään saavutetaan sillä, että sieltä haettaisiin hyväksyntää. Mihin sitä tarvittaisiin?
Sitten tulee tietysti kysymys siitä, miten itse ymmärrät astrologian. JOs käsityksesi on, että se on yks yhteen kuva sinusta, tai että sillä voidaan kertoa sinut olemuksellisesti tyhjentävästi, se mielestäni vie väärään suuntaan. Toki ymmärrän, että esim arkiajattelussa painottuu tällainen näkökanta, se on raflaava (mutta varsin passivoiva), mutta onko se astrologinen, on jo toinen juttu.
minäkin haluaisin asrtorogiasta etsiä. Mitenkäs ne muut tieteenalat ovat mielestäsi selvittäneet tämän ontologia ongelman kun filosofit eivät ole ole päässeet yhteisymmärrykseen asiasta? Astrologiassakin kai tarvittaisiin esille tuotuja määritelmiä mihin epistemologisiin ja ontologisiin lähtökohtiin perustutaan...jos ei kerta ole yhteisymmärrystä...niin kuin ei ole. Mitä teorioita astrologian puolelta löytyy? Miten sinä luulet astrologian manipuloivan ajatteluani? Mielenkiintoista!
Kuten aiemmista ketjun viesteistä ilmenee, astrologian ja tieteen välillä on ollut juopa josta johtuen ns. vakavasti otettavia (siis tieteellisessä mielessä) teorioita on esitetty tähän asti melko vähän - muutoin astrologian teoreettiset ja metodologiset lähtökohdat tulevat toki esille ihan alan peruskirjallisuudesta, joko "auki kirjoitettuna" taikka implisiittisesti ns. rivien välistä tulkittuna ja nähtynä. Niitä minulla tuskin on tarve/aikaa astrologiaan perehtyneille erikseen taas selvittää täällä, sen enempää kuin tieteenfiosofian ja -teorian perusteitakaan. Aiemmissa viesteissä mainittiinkin joitain linkkejä esim.
http://cura.free.fr
joiden kautta voi perehtyä sitten tuohon tieteellistymiseen pyrkiviin astrologian teorioianmuodostuksiin. Ainakin aiemmin jo on tehty runsaastikin (?) tilastollisia tutkimuksia joilla on pyritty osoittamaan erilaisia korrelaatioita, vaikkapa sitten vain ihmisten ammattien ja (yksinkertaistetusti sanottuna) tähtimerkkien välillä.
Heh - astrologia sinänsä ei kai manipuloi yhtään mihinkään tai ketään; silti, aivan samoin kuin tieteentekijän voidaan varsin luonnollisesti katsoa "omaksuneen" tieteellisen ajattelun, astrologian harrastajat/tutkijat yleensä ovat omaksuneet ns. astrologian kannalta "hyväksytyn" ajattelumallin. En arvota tässä kumpaakaan sinänsä toista paremmaksi taikka selkeämmäksi. Viestiketjun aiheen kannalta olennaisinta on se, voidaanko näiden kahden osapuolen välillä voidaan saada aikaan minkäänlaista keskustelua, jos osallistujien perehtyneisyys ja tietämys rajoittuu vain ja ainoastaan toiseen puoliskoon.
Moista tilannetta vastaan voi taistella omalta osaltaan käymällä esim. kirjastossa muidenkin hyllyjen kuin sen vanhan, oman ja tutun moneen kertaan luetun kohdalla.
No yksi vinkki tieteen puolelta, vanhahko mutta klassikko. Thomas Kuhnin "The Structure of Scientific Revolutions" jossa käsitellään tieteen kehittymistä ns. paradigmojen kautta. Huom. kehitys tässä vain yleisessä mielessä, ei niin, että uusi paradigma *välttämättä* olisi parempi tai totuudellisempi kuin vanha.
(viestiketjua ei voinut siellä enää jatkaa)
Rajoittuneet tieteentekijät tuskin ryhtyvät tutkimaan astrologiaa. Se ei välttämättä johdu kiinnostuksen puutteesta, vaan ihan siitä stigmasta joka melkoisella varmuudella lankeaa moista harrastelevan kohdalle ns. vakavasti otettavan tiedeyhteisön puolelta.
Toisaalta muitakin ns. "vaikeuksia" tähän saattaa tieteen piirissä liittyä. Joku rajoittunut tieteentekijä voi esimerkiksi ajatella, että ihmisen persoonallisuuden synnyn ja kehityksen selittämiseen riittävät vallan hyvin vaikkapa psykologia, sosiologia ja biologia. Tai että maailman tapahtumilla noin ylipäänsäkään ei ole mitään "kosmista" tai transsendenttista tarkoitusta kautta päämäärää, jota ei voitaisi riittävästi tutkia ja selittää nykyisillä luonnon- ja ihmistieteillä.
Siinäpä sitten Occamin partaveitsi suhahtaa terävästi astrologian kohdalla :)
Toisaalta myöskin, ketä se häiritsee? Ei lapsikaan tarvitse tiedeyhteisön tai arvovaltaisen professorin hyväksyntää uskoakseen muumeihin ja nauttiakseen Janssonin kirjojen lukemisesta. Kyllä nekin JOTAIN elämästä ja ihmisenä (vai pitäisikö sanoa muumina) olosta kertovat, vaikkeivät tiedettä olekaan!
Jätän tämän keskustelun omalta osaltani tähän. Hyvät jatkot sivistyksen parissa ja antoisaa elokuvailtaa!
Sattuipas sopivasti. Tällainen oli sähköpostissani tänään:
This is just to remind all AA members about the inaugural conference of the Sophia Centre at Bath Spa University College on Friday 13 - Saturday 14 June 2003.
This promises to be a historic event, celebrating the return of the critical study of astrology to university, and we are privileged to welcome our two keynote speakers, Professor Ronald Hutton of Bristol University, and Liz Greene.
The Conference will take place at Bath Spa University College, from 10am-6pm on Friday 13 June, and 10am-5pm on Saturday 14 June, with registration from 9am. The two keynote lectures will take place on the Friday. Delegate rates are £65 for the 2-day conference, and £45 for one day (price includes buffet lunch and refreshments).
The AA maintains close links with the Sophia Centre - part of the library is housed there and former President and current vice-chair Nick Campion is on the Centre's lecturing staff.
To obtain a booking form, please go to:
http://www.bathspa.ac.uk/conferences/astrology/
or contact the administrator: Alice Ekrek, The Sophia Centre, Bath Spa University College, Newton Park, Newton St. Loe, Bath BA2 9BN, United Kingdom. Tel:01225 876147 Fax:01225 876230 Email: [email protected]
The deadline for bookings is 30 May 2003 and places are limited.
Bath Spa University College is set in the beautiful countryside of Newton Park, about a mile outside Bath. For directions please see www.bathspa.ac.uk/maps
Also, don't forget that details of the Astrological Association conference at York University on 28-31 August 2003 are on line at http://www.astrologicalassociation.com. The AA conference team has just completed a day visit to York to ensure that this will be a most exciting event..
See you there!
Niinpä, maailman kuuluisin astrologi Liz Greene on psykologian tohtori. Ja onhan näitä muitakin.
"On kaksi tapaa lipua elämän halki vaivatta: uskoa kaikki tai epäillä kaikkea; molemmat säästävät ajattelemisen vaivan" - Alfred Korzybski
Alfred Korzybski 3.7.1879 Varsova: aurinko Rapu neliössä Mars Saturnukseen Oinaassa (!!!), joka puolestaan on puolitoistaneliössä Uranukseen, Uranuksen ja Venuksen yhtymä (tosin merkkirajan yli). Kuu on joko jousimiehessä tai kauriissa, molemmat voivat käydä, vaikka tuo vapaus ajatella, vaatimus ajatella sitaatissasi viittaisi enemmän joukkariin, silloin olisi aamuyöstä syntynyt. Urranus joka tapauksessa kolmiossa kuuhun.