Tänään Kalevassa oli 'Kirkonmäellä' kirjoittajana Pauli Niemelä.
"...herätysliikkeiden kesäjuhlat ovat kesän merkkitapahtumia. Nämän erilaiset juhlat ja tilaisuudet täyttävät yhteisöllisyyden vajetta. Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin laajempaan yhteisöön."
Siis JOKAISELLE ON TÄRKEÄÄ KUULUA...!
Mitä tämä tarkoittaa meidän vl-eron kokeneiden kohdalla?
Sitäkö, että meidän olisi pitänyt hakea sitomisen jälkeen toinen yhteisö, esim. körttiläisten joukko, jossa meidät olisi hyväksytty tällaisena?
Ehkä niin, jos inhimilliset siteet sen olisivat sallineet ja itsellä olisi ollut halua jättää kaikki vl-sosiaalinen elämä taakseen ja lähteä kohti uutta? Joillakin se onnistuikin.
Miten tämän yhteisöllisyyden tarpeen sanominen sopii siihen, että ei mahtunut aikanaan omaan hengelliseen kotiinsa ja joutui sieltä pois - leimattuna ja erilleen rakkaistaan? Mihin sitä sen jälkeen kuului? Ei kunnolla edes vl-perheeseensä!
"...herätysliikkeiden kesäjuhlat ovat kesän merkkitapahtumia. Nämän erilaiset juhlat ja tilaisuudet täyttävät yhteisöllisyyden vajetta. Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin laajempaan yhteisöön."
Siis JOKAISELLE ON TÄRKEÄÄ KUULUA...!
Mitä tämä tarkoittaa meidän vl-eron kokeneiden kohdalla?
Sitäkö, että meidän olisi pitänyt hakea sitomisen jälkeen toinen yhteisö, esim. körttiläisten joukko, jossa meidät olisi hyväksytty tällaisena?
Ehkä niin, jos inhimilliset siteet sen olisivat sallineet ja itsellä olisi ollut halua jättää kaikki vl-sosiaalinen elämä taakseen ja lähteä kohti uutta? Joillakin se onnistuikin.
Miten tämän yhteisöllisyyden tarpeen sanominen sopii siihen, että ei mahtunut aikanaan omaan hengelliseen kotiinsa ja joutui sieltä pois - leimattuna ja erilleen rakkaistaan? Mihin sitä sen jälkeen kuului? Ei kunnolla edes vl-perheeseensä!
Vastaukset 53
Vanhimmat
Ulossulkemiseen pakottivat saarnamiehet hoitokokousvuosina, mutta sama henki on jatkunut vl-yhteisössä niiden jälkeenkin. Eri tavalla hengellisesti ajatteleva perheenjäsen on kuin kuollut. Hän on epähenkilö, jonka kanssa ei olla tekemisissä. Se haavoittaa ja masentaa syvästi. Saa tuntea että on täysin arvoton ja huono ihminen. Tuskin ihminenkään.
Ulossulkeminenhan on selkeä viesti muutostarpeesta eikä pysähtymisen ja paluun haikailu.
Elämä koostuu eri vaiheista, ja se olisi myös jokaisen sisäisesti hyväksyttävä.
Olet oikeassa. Kun tuon myllyn läpi pääsee, niin huomaa väkisinkin 'kasvaneensa'. Se mikä ei tapa niin se vahvistaa!
Todella tärkeä avaus. Kiitos. Eikö tämä sama pappi jättänyt kokonaan vastaamatta, kun häneltä kyseltiin keväällä papinvaalien aikaan, pitääkö hän ei-lestadiolaisia seurakuntalaisiaan vl-tyyliin helvettiinmenevinä vai samanveroisina uskovaisina kuin vl-ihmisiäkin. En ole ollut kuulemassa miten hän tätä vain me-oppia saarnaa rauhanyhdistyksellä.
Ilmeisesti hän ei perustellut mitenkään, miksi "jokaiselle on tärkeä kuulua johonkin yheisöön"?
Noinhan se on, että meillä kaikilla, esimerkiksi juuri pois potkituilla, ei välttämättä ole uutta uskonyhteisöä, johon kuulua "täysivaltaisena jäsenenä".
Yhteisöllisyys ei ehkä ole niin tärkeää, eikä ainakaan jokaiselle. Kussakin yhteisössä on omat piirteensä ja jos ei voi 100%:sti sitoutua niihin, niin se yhteisö ei tunnu omalta.
Myös se, että katselee ja kuuntelee useitakin yhteisöjä, voi vaikuttaa siihen, että harkitsee tarkkaan, mihin sitoutuu, jos sitoutuu mihinkään.
Onko se niin välttämätöntä situoutua johonkin?
no emmä usko että se on sitä johonki suurempaan kuulumisen tarvetta..itelle siinä vaan tulee ainaki suvareis jote nki hyvä fiilis ku kaikki uskoo samalla tavalla ja kaikkia yhistää tietyt asiat..ja emmä tiiä onko se nyt siinä pää asia mut se että sä tutustut siel uusiin ihmisiin, sä näät vanhoja kavereita, sä näät omaa perhettä jos ulkomailta tuut, sä kuulet jumalan sanaa joka on VAPAAEHTOISESTI tärkeää!!!! usko tulee kuulemisesta, ei kenenkää srk:n puheenjohtajan käskystä.
mä oon tällänen oma polun uskovainen..uskon jumalaan mut mulle ne maailman rajat ei oo niiin mustavalkosia ja muutenki ajatusmaailman on huomattavasti suvaitsevampi ja rohkeampi ja ystäviä on monesta maasta, uskonnosta etc..mut oikeesti elkää välittäkö niistä lestadiolaisista jotka ittensä korottavat muitten kustannuksella ja luulevat olevansa niin hyviä ja parhaita että on oikeutettu muita tuomitsemaan!!elkää välittäkö..antakaa elää omassa pienessä viattomassa elämässä just niin hyvinä ja puhatina kuin ne haluaa ja elkää kiinnittäkä niihin sen kummempaa energiaa..sen päivän ne tulee näkemään ku elämä taittuu vuorien taakse että jäipä niille laiha lohtu maalliselta taipaleelta..jäi käteen niin vähän asioita ettei kokemuksia karttunu ku perhe ja usko.mutta voi kuulkaa kuin paljon maailma pitää sisällä kauniita asioita..ite oon nähnyt paljon haluan nähdä vielä enemmän..oon lestadiolainen, mutta hyväksyn myös muun maailman ja annan muidenki hengittää samaa ilmaa mun kanssa..ollaan kaikki yhdessä, jumalaan turvaten tai ei, mutta kaikki me ollaan yhtä arvokkaita!!eikä kukaan, voi maanpäällä toista tuomita ja te nirppanokat jotka elätte vain itteenne varten, muistakaa että jotka itsensä ylentää ne alennetaan!!!
Olen havainnut itsessäni vahvaa varomista sitoutumiseen. Haistan hengellistä vallankäyttöä liian herkästi, enkä mene mukaan, jos on vähäisintäkään mahdollisuutta siihen, että vl-mäistä kyttäys- ja vaatimistyyliä voisi esiintyä. Se tekee jotenkin yksinäiseksi ja erakkomaiseksi, kun ei uskalla luottaa yhteisöjen ja seurakuntien toimintatapoihin ja siellä oleviin ihmisiin.
Luulen sen olevan aika selvästi vl-jäänteitä ja -vaurioita itsessäni.
Jotain samaa on itsessänikin. Mutta ehkä ei niin vahvana kuin sinulla tuntuu olevan.
Erakoksihan sitä tuntee usein itensä, ikäkin kun painaa, mutta ei mitenkään ikävällä tavalla erakoksi. Välillä tavataan muita uskovaisia, välillä menee pitkiäkin aikoja, ettei tavata.
Siitä huolimatta ei tule "synnillistä" tunnetilaa, että olisi tehnyt jotain väärää kun ei ole melkoiseen aikaan käynyt missään "seuroissa" tai vastaavissa.
Raamattua ja hengellisiä lehtiä voi lukea, sekä kuunnella hengellisiä lauluja, ihan vain kotona.
Sitten"live" -elämässä voi tavata toisia uskovaisia, myös niitä toisia "erakkoja":), yhteisöllisyyttä tai sen korviketta sekin.
Hyvää kesää sinulle, x-vl ja perheellesi:)
VL-kokemuksista seurasi itsellenikin kriittisyys ja joukkoliikkeisiin liittyvä pysyvä kyseenalaistaminen. On allerginen tilanteille joissa yhteisö yrittää lannistaa ja pakottaa voimalla olemaan "samaa mieltä". Mutta seuraamuksena voi olla samalla sosiaalinen yksinäisyys. Kirkonkin piirissä on samantyyppistä vallankäyttöä.
Nyt äskettäiset tapahtumat evankelisessa liikkeessä ovat jotain samaa vallankäyttöä yhteisössä. Naispappeutta kritisoineet aktiivit kaappasivat järjestön hallinnon. Tavalliset rivi-evankeliset eivät käyneet edes äänestämässä, siis moni jätti väliin, ja tämä tiukkahenkisempi porukka sai siten voiton. Herätysliike jonka piirissä on 280 000 suomalaista, uhkaa hajaantua. Siellä on paljon ihmisiä joiden hengellinen koti on nyt ristiriitojen repimä.
Vertaan tuota SRK:hon. Samaa ei pysty tapahtumaan siellä sillä yksityiset ihmiset eivät ole SRK:n jäseniä. Yksityiset ihmiset eivät siis ilmeisesti voi tehdä aloitteitakaan SRK:n vuosikokoukselle, vaan niiden tulee tulla rauhanyhdistyksen kautta. Kriittiset vl:t eivät ehkä edes liity ry:n jäseniksi, vaan käyvät vain seuroissa ja jupisevat itsekseen. Siten kriittiset äänet eivät pääse häiritsemään ylimmän tason päätöksentekoa. Niiden viesti ei välity liikeen johdolle.
Vain tältä perustalta voi ymmärtää SRK:n johdon käsittämättömän piittaamattomuuden.
>Onko se niin välttämätöntä situoutua johonkin?
Minulle on ollut vapauttavaa päästä irti. Samoin puolisoni. Hän sanoi ettei liity enää koskaan mihinkään muuhhun kuin maksaa kalastuskortin. :-)
Itselläni on syvä tarve löytää ystäviä, autenttisia ihmissuhteita ja keskustelukumppaneita. Ei niinkään organisoitunutta yhteisöä.
Ystäviä en löytänyt vl-piireistä, mitä nyt jäi onneksi pari eroon joutunutta, jotka ymmärtävät pitkälle tuntojani.
Olet nykyisin aika iloinen erakko! ;D
Kyllähän Sinä tiedät meikäläisen kuviot. Sen, miksi olen jotenkin jäänyt muidenkin yhteisöjen ulkopuolelle. Toki siinä on suurin syy tuo minkä sanoin, mutta onhan siinä muutakin. Rohkeuden ja itsenäisyyden puutetta! Sitä olisin tarvinnut, mutta onneksi ei ole ollut liian myöhäistä muuttaa tilannetta. Se on tietysti tämän netin ansiotakin. Sen muistan aina mainita.
Hyvää kesää Sinulle! Toivottavasti tulee hilloja, vaikka pakkanen on tainnut vierailla jossakin päin?
"...herätysliikkeiden kesäjuhlat ovat kesän merkkitapahtumia. Nämän erilaiset juhlat ja tilaisuudet täyttävät yhteisöllisyyden vajetta. Jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin laajempaan yhteisöön."
Itse jonkin herätysliikkeen jäsen, kun pitää tuota yhteisöön kuulumista niin tärkeänä?
Ihmetten, että jos sitä pidetään jokaiselle ihmiselle tärkeänä, ja se tiedetään, niin miksi ihmeessä ihmisiä sitten heitettiin ulos vl-liikkeestä ja erotettiin kokonaan läheisistään, ja kiellettiin jopa tervehtimästä?
Onko siis erotetuille tehty tahallaan henkistä kiusaa jos ajatellaan sekä tiedetään miten tärkää ihmiselle on yhteisöön kuuluminen? Silloin kun on erotettu ihmiset läheisistään niin on ollut täysin tiedossa ihmisen henkinen kärsimys, ja se on ollut tietoista henkistä väkivaltaa.
Itse olen sitä mieltä, että ei kaikkien ihmisetn tarvitse kuulua yhteisöön, ja ei se ole kaikille edes mitenkään tarpeellista, kaikki eivät edes halua sitä. Mutta jos on aina lapsesta asti kuulunut johonkin yhteiöön, niin se on muodostunut osaksi välttämätöntä elämää, ja sitä ilman ei ehkä osaa enään ollakkaan, ja siksi se erottaminen/erokin jostain uskonliikkeestä voi olla henkisesti hyvin raskasta.
mä oon tässä useemman palstan lukassu ja tääl löytyy aika paljon tyyppejä jotka hyökkää heti kimppuun ku puhuu lestadiolaisyuuden puolesta tai jostain meidän jutusta niin se käännetää hetkessä meitä vastaan..
ensiks haluaisin sanoo että monet ihmiset ei tiiä noista jutuista mitään..srk:sta erottamiset ja hoitokokoukset yms jutut on niin vanhoja ettei me nyky lestadiolaiset niistä perusteta eikä osa edes tiiä koko jutusta ku nyt tän media mylläkän vasta alettua...ja oikeesti tää on niin puhas ja ihana uskonto, ei siks että muutkin uskoo, vaan mä ite oikeesti uskon johonki, tiäksä se valtava tunne mikä sut täyttää ku sä uskot että on olemassa jotain suurempaa ku mitä maan päällä kantaa!!emmä voi sitä sulle sanoilla selittää eikä mun tarttekaa..mut mä voin sen mun uskolla vakuuttaa..ja ei teidän tartte uskoa, ette te voikaa..ettekä te ymmärrystä väittämällä saa..ei tätä voi aivoilla hallita..se tulee sydämestä niin naivilta kuin se kuulostaa..mut mun mielestä se on vaan positiivinen asia...niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja itsensä hallussa..niin ku mulla on,.,ja koko mun lähipiirillä..ei siihen kukaa pakota ei tod!!ei enää eletä 70 lukua!!ihan sama asia ku normi kirkot ei hyväksy nais pappeutta..sehän on sairasta, tulee monen mieleen..ja mitä ne on ennen vanhaan tehnyt??miettikääpä muita uskontoja,...enkä lainkaa taho puolustaa srk:ta..en todellakaan!!hyvä vaan että julki tullu mitä neki on touhunnu!!sairasta, radikaalia ja epäinhimillistä!! henkistä väkivaltaa ja jumalan sanan turmelemista, jumalan valtakunnan vääristämistä ja jumalan pilkkaa!!hyvä usko likaisella pohjalla..ja eiköhän ois aika puhdistaa se pohja niin me jotka oikealla ja viattomalla uskolla haluamme ihmisten keskellä olla, saamme uskoa ilman pilkkaa ei-lestadiolaisilta ja ilman väärin ymmärrystä heikkoa uskoamme kohtaan.eihän meistä kukaan oo täydellinen ei todellakaan!!ja annettas oikeesti jokaisen uskoa miten tahtoo..eli ei käännetä selkää niille jotka uskonsa kieltää yms..se se vasta sairasta onkin!!
"ensiks haluaisin sanoo että monet ihmiset ei tiiä noista jutuista mitään..srk:sta erottamiset ja hoitokokoukset yms jutut on niin vanhoja ettei me nyky lestadiolaiset niistä perusteta eikä osa edes tiiä koko jutusta ku nyt tän media mylläkän vasta alettua...ja oikeesti tää on niin puhas ja ihana uskonto"
Yhtään häiritsemään teitä nyky-vl ihmisiä jotka saatte nyt vasta asioista tietää, että vl-herätysliikkeessä on synkkä menneisyys? Vaikka saatte asioista tietoonne, niin silti pidätte vl-liikettä puhtaana, ja se ei häiritse mitenkään, että menneet lakaistaan maton alle josta kuitenkin nostavat aina päätään, ja niitä ei haluta selvittää?
Vaikka tiedätte, että vl-liikkeessä, ja sen ulkopuolella on kärsiviä ihmisiä jotka eivät ole pääseet hoitokokousten yli, niin heistä ei niin väliä, pääasia, että itsellä on asiat hyvin, se ei häiritse?
"ei siks että muutkin uskoo, vaan mä ite oikeesti uskon johonki, tiäksä se valtava tunne mikä sut täyttää ku sä uskot että on olemassa jotain suurempaa ku mitä maan päällä kantaa!!emmä voi sitä sulle sanoilla selittää eikä mun tarttekaa..mut mä voin sen mun uskolla vakuuttaa..ja ei teidän tartte uskoa, ette te voikaa..ettekä te ymmärrystä väittämällä saa..ei tätä voi aivoilla hallita..se tulee sydämestä niin naivilta kuin se kuulostaa..mut mun mielestä se on vaan positiivinen asia..."
Kyllähän sen uskoo, että on olemaas jotain suurempaa mitä maa päällään kantaa, ja ei kuulosta yhtään naivilta vaikka sanoo, että se tulee sydämestä, niinhän se asia on, ja sydämestä juuri tuleekin se ymmärrys.
"niin kauan kuin se on vapaaehtoista ja itsensä hallussa..niin ku mulla on,.,ja koko mun lähipiirillä..ei siihen kukaa pakota ei tod!!ei enää eletä 70 lukua!!ihan sama asia ku normi kirkot ei hyväksy nais pappeutta..sehän on sairasta, tulee monen mieleen..ja mitä ne on ennen vanhaan tehnyt??"
Silloinhan kyse on juuri siitä uskonvapaudesta kun kaikki on vapaaehtoista, ja mitään ei tee väkisin eikä käskettyna tai pakosta. Mutta jos alkaa tuntumaan pakolta, niin silloin ei ole enään ihmisellä uskovaputta, vaan se orjuuttaa. Ja kyllä monet elävät vielä siin' 70-luvullakin, ja muistelevat niitä menneitä, ne tapahtumat eivät ole kovin vanhoja, ja ovat monilla vielä tuoreessa muistissa. Kyllä kai kirkossa hyväksytään naispapit? Siellä taitaa olla vain joitain "tiukkapipoja" jotka eivät edes halua perehtyä tärkeemmin Raamatuun, vaan omat jämähtäneet ajatukseen "vain minun tulkintani Raamatusta on oikea ja muiden väärä", nämä sitten eivät hyväksy niitä naispappeja kirkossa.
"enkä lainkaa taho puolustaa srk:ta..en todellakaan!!hyvä vaan että julki tullu mitä neki on touhunnu!!sairasta, radikaalia ja epäinhimillistä!! henkistä väkivaltaa ja jumalan sanan turmelemista, jumalan valtakunnan vääristämistä ja jumalan pilkkaa!!hyvä usko likaisella pohjalla.."
Tässä se tavallaan tuleekin esille, että se häiritsee myös teidän uskoanne jotka saatte nyt vasta näistä asioista tietää. Miksi teitä ei kuunnella siella omassa herätysliikkeessänne, ja eivät selvitä niitä menneitä asioista, niin kaikilla olisi paljon parempi? Suviseuroissa piispakin piti puheen, missä sanoi, että avoimuus suojaa tuolta hengelliseltä väkivallaltakin, mutta silti vaan SRK haluaa kaikesta vaieta, ja siitä saa kärsiä ihan kaikki vl-ihmiset, paitsi he jotka jostain syystä haluavat nämä asiat salata ja kiistää, heille on etua siitä ettei niitä selvitetä. Silti sinäkin sanot, että siellä on puhdas ja ihana uskonto. Olen kyllä toista mieltä, jos on jotain salattavaa, niin silloin se herätysliike ei ole puhdas vaan likainen.
"annettas oikeesti jokaisen uskoa miten tahtoo..eli ei käännetä selkää niille jotka uskonsa kieltää yms..se se vasta sairasta onkin!!"
Totta olisi hyvä, että kaikki saisivat uskoa juuri niin kuin haluavat. Silti emme voi sille mitään, että aina joiltain tahoilta kuulemme uskostamme jotain, johtuu ihan siitä kun ihmisillä on jostain syystä uskosta niin erilaisia käsityksiä. Esim. minä näen vl-opissa väärää, ja sitten taas vl-ihmiset eivät katso minun uskoani oikeaksi, vaan heidän mielestään pitää mennä seuroihin, ja liittyä vl-liikkeeseen, sitten vasta olisi oikea uskovainen heidän mielestään. Tästä emme varmaan koskaan pääse eroon, niin kauan kun on erilaisia uskonkäsityksiä maailmassa, niin jokainen jokus kuulee uskostaa, ja sitä pidetään aina joltain taholta vääränä.
Olet oikeassa, että nuoret vilpittömät veeällät saavat osakseen kritiikkiä ja huonoa mainetta syyttään. Se on sitä historian painolastia, jonka kantamiseen teidän ei tarvitsisi suostua, vaikka me sitä sitä tarjoilemmekin. Sanokaa se suoraan Siellä Jossakin, niille jotka voivat korjata tuota vääryyksillä lastattua kuormaa!
Minua itseäni haittaa välillä se, että samat ihmiset ovat tuota historiaa olleet muovaamassa ja nyt sitten ulkoistavat itsensä täysin. Ihan kuin se olisi meidän keksintöä!
Olipa suoraa tekstiä:
"srk:sta erottamiset ja hoitokokoukset yms jutut on niin vanhoja ettei me nyky lestadiolaiset niistä perusteta..."
Et siis koe olevasi vastuussa siitä että oma uskonyhteisösi ei ole myöntänyt tätä hengellistä vallankäyttöä ja aiheettomia erottamisia?
Eikö omatunto pidä tällaista vääränä?
Eikö vääryydet pidä korjata?
Minä pidin sitä itsestäänselvyytenä, että kirjoittaja on vl. Jostakin kumman syystä, minulla on sellainen käsitys?
Jos olen väärässä, niin pyydän oikaisua.
Sitä ei ole pienintäkään epäilystä.
Kuitenkaan hän ei tuonut sitä mitenkään esille äskeisessä Oulun tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran vaalissa.
Vaalin jälkeen hän vielä kritisoi julkisessa lehtikirjoituksessaan sitä, että hänen hengellinen taustansa oli - hänen salailustaan huolimatta - ollut julkisuudessa keskustelun aiheena. Pöyristyttävää. Hän siis toivoi että ihmiset kannattaisivat häntä sokkona, tuntematta hänen sitoumuksiaan!
Uskontojen esittelyistä olen lukenut, että eikirjauskonnoilla eli varhaiskantaisilla uskonnoilla on eräänä rankaisukeinona eristää toisinajattelija tai -toimija yhteisöstään. Sen sanotaan olevan kuolemanrangaistustakin pahempi tietyissä tilanteissa! Varmaan johtuu tuosta tärkeydestä, mikä yhteisöllä on ihmiselämässä? Useimmilla meistäkin.
Mutta toki mihinkään yhteisöön ei ole pakko kuulua, ei kaikilla ole se tarve niin kovin voimakaskaan. Jos ihminen yhteisöä kaipaa ja todella tuntee tarvitsevansa, niin siitä eristäminen tai pääsyn estäminen on yksilölle turhauttava ja stressaava tilanne!
Eihän kaikki meistä halua edes perhettä. On oikeastikin olemassa ns. erakkoluonteita. Eikä uskonnollinen sitoutuminen ole kaikille tärkeää. Eikä se ole kenellekään autuuden ehto eikä taivaspaikan varmennus!
Mutta luulen, että melkein jokaiselle on kuitenkin tärkeää tulla joskus sellaisenaan hyväksytyksi. Ja hyväksyvässä ilmapiirissä ihmisen on kotoinen ja mukava olla. Jos sellainen löytyy jonkun yhteisön piirissä, niin sillä voi olla elämää tasapainottava ja onnellistuttava merkitys. Ainakin niille, jotka sitä halajavat.
Jokainen haluaa tulla hyväksytyksi ja rakastetuksi. Erityisen olenainen on syntymä-kodin perheen rakastava hyväksyntä, ehdoitta.
Tämä lähisukulaisten läheisyys on yksi elämän ydin-ihmissuhdeverkosto. Toki siitä voi luopua, ja voi löytää rakkautta ja hyväksyntää muiden joukosta, ystävien.
Mutta on huomattava, että vl-lapsuus kasvattaa vankasti kiinteään perhe- ja sukuyhteyteen. Välien katkaisu tällaisen läheisydyen jälkeen on raju muutos. Siksi voi ymmärtää että kyseessä on haavoittava kokemus.
yhteisöön kuuluminen on kaiken A ja O eikä suinkaan se minkä ajattelisi olevan tärkeää?
Minä en ajatellut tuota tuolta kantilta lukiessani kirjoitusta. Hyvä kun otit sen puolen esille.
Äsken vastasin kuitenkin siihen, ettei yhteisöön kuuluminen ole uskomisen edellytys. Se ei ole mikään ehto /laki. Ei uskoon tulemisessa eikä siinä pysymisessä!
Jos tuossa oli sitä korostusta, niin se on mielestäni väärin?
Kysyit kerran ns. tarvehierarkiasta. Yksi sellainen on Maslowin nimissä. Siinä on ensin perustarpeet eli fyysiset, jotta pysyisimme hengissä: ruoka, juoma, uni, lämpö, turvallisuus. Sitten sosiaaliset eli yhdessäolotarpeet, arvostuksen saaminen, itsensä kehittäminen, kauneuden ja miellyttävien asioiden näkemisen ja kokemisen tarve ja muut korkeammat henkiset tarpeet, esim. uskonto.
Jos ihminen kipuilee perustason tarpeissa, niin ei hän ajattele esim. uskontoon liittyviä ongelmia, ei pohdi eettisiä kysymyksiä eikä kaipaa taidenäyttelyitä!
Kirjoitat viisaasti ja harkitsevasti. Hyvin kirjoitat. Yksi asia tuli mieleen. Olen tutustunut Maslowiin jossain määrin, enkä pidä mallin hierarkkista käsitystä perustarpeista ihan ehdottoman totuudenmukaisena. Jonkin verran kyseenalaistaisin tätä päätelmääsi:
"Jos ihminen kipuilee perustason tarpeissa, niin ei hän ajattele esim. uskontoon liittyviä ongelmia, ei pohdi eettisiä kysymyksiä eikä kaipaa taidenäyttelyitä! "
Turvallisuuden, ravinnon ja lisääntymisen tarpeiden ollessa kovastikin puutteellisia, ihmisten eläessä äärirajoilla, ovat he monesti silloinkin pyrkineet huolehtimaan toisistaan, sii toimimaan eettisesti, ja ovat jopa tehneet runoutta ja musiikkia, pitäneet kiinni uskostaan ja omiasta arvoistaan. Ajattelepa natsien keskitysleirillä vallinnutta silmitöntä vahvemman valtaa ja jatkuvaa kuoleman uhkaa. Moni juutalainen opetti osaamiaan rukouksia nuoremmille, moni sorrettu ja häväisty kirjoitti kirjallisuutta paperilapuille, he pitivät kielikursseja keskenään, kertoivat tarinoita. Osa vangeista todellakin hylkäsi eettiset arvot ja syyllistyi raskaasti rikollisiin tekoihin. Mutta osa säilytti eettisesti kunniallisen moraalin ja piti kiinni ihmisarvosta, silloinkin kun kukaan muu ei niin tehnyt. Tästä on lukemattomia silminnäkijätodistuksia.
Samoin Leningradin (nyk. Pietarin) piirityksen aikaan, kaupungissa jopa harjoitteli ja esiintyi sinfoniaorkesteri, vaikka ruokaa ei ollut, ihmisiä kuoli nälkään eikä muusikoilla ollut sen enempää elintarpeita myöskään. Tavalla tai toisella he halusivat olla peräänantamattomia, pitää kiinni siitä mikä ihmisyydessä on kauneinta ja arvokkainta. Omasta ihmisarvostaan. Pakottivat nousemaan vuoteesta riutuneinakin ja lähtemään harjoituksiin. Se sosiaalisuus ja yhteinen tavoite piti monia hengissä. Siis "aineeton" eli yhteenkuuluvuus antoikin voimaa. Oli tietysti myös niitä jotka lannistuivat ja käyttivät muita hyväkseen. Heitä on kaikkialla. Heitä on myös hyvinvointiyhteiskunnassa, ja heitä on kaikissa yhteisöissä.
Mielestäni Maslowin tarvehierarkian mallin soveltamisessa on omat vaaransa. Kunnallispoliitikko saattaa väittää että ensin on pidettävä huolta siitä että kaikilla on työpaikka ja sosiaaliturva, ennen kuin kustannetaan "ylätason tarpeiden" tyydytystä. Kulttuuria ja etiikkaa voidaan pitää ekstrana, "kuohukermana", jonka vuoro tulee "sitten joskus". Niinpä voidaan hylätä tällä perusteella maksuton kirjastonkäytön tarve ja koululaitos. Kaikki tarpeet kuitenkin liittyvät toisiinsa, ja pohjimmiltaan olisikin mietittävä sitä, mitä ymmärrämme kuuluvan ihmisyyteen.
Siis ihmiskäsitys on kaiken päätöksenteon ja tutkimuksen, sekä kirkonkin palvelujen pohjana. Itse pidän filosofi Lauri Rauhalan hahmottamaa moniulotteista ihmiskäsitystä hedelmällisenä lähtökohtana. Siitä enemmän ehkä joskus toiste.
Kiitos, hyvä x-vl, jälleen innostavista kirjoituksista! Niitä lukee kuin olisi päässyt vapauttavaan ja rohkaisevaan sielunhoitoon. Voimia ja iloa kesääsi.
Minun "tarveanalyysini" oli todella yksinkertaistettu. Muistelen hyshysin kerran kyselleen siitä ja siksi laitoin tuon alkeellisen mallin tähän.
On kai siinä jotain perusteltuakin, vaikka Sinun kirjoituksesi osoitti sen, että elämä on paljon 'parempaa' ja monipuolisempaa kuin voisi äkkiä kuvitellakaan. Sinä annoit laajemman ja todellisemman perspektiivin koko tarkasteltavaan asiaan. Kiitos siitä!
Joissakin tilanteissa Maslowin teoria voisi ehkä toteutuakin. Ajattelen sotatilaa, pahoja sairauksia, toimeentulokriisiä, totaalista ruokapulaa tms. Ainakin silloin, kun ihminen yrittää löytää selviytymiskeinoja ja siten 'henkensä edestä' ja äärirajoilla joutuu ponnistelemaan perusasioiden takia. Silloin ei ehkä jää energiaa eikä edes haavetta ns. korkeampien tarpeiden tyydyttämiseen.
En tiedä, mutta tällaisia vajavaisia kyökkipuolen mietteitä heräsi päässäni. ;(
Kiitos toivotuksistasi!
Kaikkea hyvää Sinullekin!
Jos ihmisellä on mahdollisuus fyysisten perustarpeitten kannalta tukalassa tilanteessa tehdä jotakin, eli siis taistella paremman tilanteen saavuttamiseksi, hän varmasti tekee niin ja jättää sosiaaliset ja henkiset tarpeet sivuun.
Noissa esimerkeissä keskitysleireistä ja Leningradin piirityksestä sitä mahdollisuuta ei ollut. Ainoa keino olisi ollut käyttää moraalittomasti toisia ihmisiä hyväkseen, mutta eettisesti hyväksyttävän taistelemisen mahdollisuutta ei ollut.
Monilla siis perusmoraali eli korkeampi ihmisyys voitti. Mutta jos olisi ollut mahdollisuus hankkia suurella vaivalla ruokaa tai vapaus sitä perusmoraalia hylkäämättä, olisivat kirjoittelut ja soittamiset jääneet.
Tuollaisiin esimerkkeihin voisi tuo hierarkia sopiakin.
Jos ihminen esim. pelkää koko ajan ja on vaikka pakomatkalla, niin mitä hän ajattelee ja tekee? Tuskin kovin 'korkealentoisia'?
Tai jos lähin juomavesi on kilometrien päässä, niin mitä hän 'kehittelee' hakiessaan sitä lapsilleen? Tai kun syötävä on haettava maastosta, kaatopaikoilta tai roskiksista?
Kun tilanne on sellainen, ettei mitään voi tehdä asioiden parantamiseksi, niin silloin ehkä luovuus herää ja tehdään niitä asioita, jotka silloin ovat jotenkin mahdollisia, esim. taidetta tai kirjallisia tms. tuotoksia?
Kiitos hyödyllisistä kommenteista. Mitä enemmän palautetta, sitä enemmän pystyy tunnistamaan ajattelunsa ja eritoten ilmaisunsa hataria kohtia. :-)
Olen - selvästikin huonosti onnistuen - yrittänyt sanoa, että ihmisyyteen liittyy aina tarve ja pyrkimys henkisten ja eettisten ulottuvuuksien toteuttamiseen omassa toiminnassaan. Olen puhunut ennemminkin universaalista inhimillisetä piirteestä, en siitä miten yksi yksilö toimii äkillisessä hätätilanteessa.
Henkisyys, eettisyys, altruismi ja esteettisyys ovat osa ihmisyyttä. Taide ja kirjallisuus ovat sellaisesta vain joitakin esimerkkejä. Eivät ainoita eivätkä sellaisina itsessän välttämättömiä osoituksia tästä universaalista pyrkimyksestä. Yhtä lailla alkuasukasheimon itsensä koristelu ihomaalauksin, lävistyksin ja helmin, laulut ja rituaalit, normit ja mystiset kiellot, tai vanhoillislestadiolaisen kulttuurin sisäinen kieltojärjestelmä ovat osoituksia tästä korkeammasta pyrkimyksestä.
Kaikissa inhimillisen elämän muodoissa on tätä sisäistä pyrkimystä henkisyyteen. Alkuperäiskansojen käyttöesineet ovat hienostuneesti koristeltuja. Varhaiskulttuurit loivat monimutkaisia uskontoja ja myyttisiä tarinoita.
Slummeissa on syntynyt paljon avantgardistista uutta musiikkia, josta on kehkeytynyt lopulta tunnettua kaupallista maailmanmusiikkia. Jazzin ja rock-musiikin juuret ovat pohjimmiltaan Afrikasta Amerikkaan pakkosiirrettyjen orjien luomassa musiikkitraditiossa. Ihmisyyteen liittyy luovuus ja itseilmaisu, sosiaalisuus ja läheisyys äärimmäisen vaikeissakin oloissa.
Ihmiselle ei ole riittänyt pelkkä ravinnon saaminen ja hengissä pysyminen. Tämä kertoo siitä että meissä on tavaton luova potentiaali.
"Ihmiselle ei ole riittänyt pelkkä ravinnon saaminen ja hengissä pysyminen. Tämä kertoo siitä että meissä on tavaton luova potentiaali."
Avasin tuonne tästä aiheesta ja linkitin tämän ketjun sinne... Siinä pohdin juuri tätä samaa ongelmaa että on ihmisiä joille näytää melko pitkälle riittävän perustarpeitten tyydyttäminen.
Tai heille riitää se että he ajattelevat että sitten kun lapset lähtevät kotoa niin sitten teen sitä tätä ja tuota.
Ja kuitenkin on niitä ihmisiä (minä) joille on tärkeämpää saada toteutaa noita kaikkia asioita vaikka sitten tinkimällä perustarpeista.
Eikö tämä tarve ole kaikissa ihmisissä yhtä pakottava tarve? Ajattelen kyllä kokemusmailmani pohjalta että ei ole.
Hei Hys hys! Hauskaa kohdata ihminen jota kiinnostavat samantapaiset kysymykset kuin itseäni!
> on ihmisiä joille näytää melko pitkälle riittävän perustarpeitten tyydyttäminen.
Kyllä, ja on ihan OK. Tärkeintä on sallivuus ja hvyäksyntä, silloin kun toisen kiinnostuksen kohde ei vahingoita toisia ihmisiä eikä estä heitä olemasta kiinnostuneita heille tärkeistä asioista.
> Tai heille riitää se että he ajattelevat että sitten kun lapset lähtevät kotoa niin sitten teen sitä tätä ja tuota.
Sille on nimikin: "SITKU"-elämä. Sitku talo on maksettu... sitku lapset on isoja, SITKU ollaan eläkkeellä, vasta se oikea elämä alkaa... Vaarallista, sillä saattaa käydä niin ettei tule koskaan mahdollisuutta tehdä haaveilemiaan asioita!
Luin juuri äsken seuraavan ajatuksen: "Jos sinulla on mielessäsi itsellesi tärkeä asia jonka haluat toteuttaa, tee se nyt."
> Ja kuitenkin on niitä ihmisiä (minä) joille on tärkeämpää saada toteutaa noita kaikkia asioita vaikka sitten tinkimällä perustarpeista.
Ilman tätä asennetta meillä ei olisi van Goghin taidetta, Mozartin musiikkia eikä Aleksis Kiven veljeksiä. Ja aika suuri joukko tieteellisiä ja teknologisia keksintöjä olisi tekemättä... Puhumattakaan vaikkapa tavallisen palkansaajan ulkomaanmatkoista, oopperasta ja muista kalliimmanpuoleisista harrastuksista. :-)
> Eikö tämä tarve ole kaikissa ihmisissä yhtä pakottava tarve? Ajattelen kyllä kokemusmailmani pohjalta että ei ole.
Me ihmiset olemme hyvin erilaisia, ja hyvä niin. Erilaisuus on rikkaus! Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Leben und leben lassen, sanoi saksalainen!
Kaikkea hyvää sinulle, Hys hys.
Sille on nimikin: "SITKU"-elämä. Sitku talo on maksettu... sitku lapset on isoja, SITKU ollaan eläkkeellä, vasta se oikea elämä alkaa...
Minä elän tässä ja nyt!
Sitku lapset lähtee kotoa, mulla on varmaan vieläkin 100 projektia menossa ja 1000 tulee ikkunasta ja loput 10000000000000000000 ovesta. Olen varma et sitku lapset lähtee kotoa sitki mulla riitää vilä juttuja joita haluun duunaa.
Sitku mulla ei ole mitään mitä mä haluun duunaa niin sit mä opettelen vaan olee. Ehkä mä sit joudun opettelee elää sitä normaalii tylsää arkee johon ei muuta mahdu kun duunii syömist ja nukkumist.
Sitkun mä kuolen niin penskat päivitelee näitä mutsin projekteja ja juttui. Sit ne kuitenkin totee että no sai se duunatuu jotain muutakin kun vaan meidät. Sit ne mietiin että mitä ne niillä duunauksilla tekee. Osan ne panee roskiin. Ja jotain ne työntää kaapiin. Sitku mun lapsenlapset löytää ne jostain nurkast ni ne aatelee "mikäkähän hiitäjä se mummu oikein oli"
Sitku... :)
Vaikka hyshysin avaus koskee tätä asiaa, niin jatkan silti tänne.
Kirjoitat niin tietävästi viisailla sanoilla, että meikä tuntee itsensä ihan alkeissa tarpovaksi. ;(
Minulla tuli mieleen ihan perusjuttuja. Ihmisen tavallisin halu on säilyä hengissä ja sitten turvata se, että saa jälkeläisiä.
Raamatun yleisohjeena on rakastaa lähimmäistä kuin itseä. Tähän aiheeseen sovellettuna, ihmisen olisi hyvä ajatella lähimmäisen tarpeita yhtä paljon kuin omiaan. Meillä on lupa huolehtia omista tarpeistakin!
Miten nuo käytännössä toteutuvat? Jokaisella eri tavalla ja vielä eri tilanteissa eri tavalla?
Joskus omat tarpeet ja jopa henki 'uhrataan' ihan vapaasta tahdosta toisen takia. Luulen, että silloin ihminen on ylempänä meitä tavallisia kuolevaisia ja pystyy välittämään Jeesuksen esimerkin mukaan uhrautuvaa rakkautta toisten puolesta.
Mutta tavallisesti meillä on taipumus ajatella ja tehdä asiat pääosin omaa parasta tavoitellen. Se on inhimillistä, vaikka joskus peräti todella väärin. Se on itsekkyyttä! Mutta mikä on oikea suhde tarpeiden huomioimisessa, kun saa rakastaa itseä ja lähimmäinenkin on rakkautemme tarpeessa. Emme elä erakkoinan vaan tiukoissa siteissä toisiin ihmisiin. Siinä on arkipäivän ristiriitaa kerrakseen!
Sitten kun mukaan otetaan opetetut mallit ja ympäristön asettamat vaatimukset, niin pieni ihminen saa tuntea syyllisyyttä aiheesta ja aiheettomasti. Miksi teen nyt tätä, enkä teekään tuota... jne?
Itsepä kirjoitat viisaita ja tärkeitä ajatuksia ja kysymyksiä! Ja helposti ymmärrettävällä tavalla, vaill aturhia koukeroita. Oma helmasyntini on koukeroinen kieli. Mutta asiaan.
Terve itsearvostus ja -kunnioitus on varmasti edellytys aitoon ja tasaveroiseen vuorovaikutukseen toisen kanssa. On paljon tutkimustietoa siitä, että ankaran uskonnollinen, vaativa, lasta arvosteleva ja väkivaltaa (henkistä ja /tai fyysistä) sisältävä kasvatus riistää ihmiseltä itsetunnon.
Psykiatiassa on todettu että ankaran uskonliikkeen piirissä kasvaminen sisältää samoja traumatisoivia elementtejä kuin alkoholistiperheessä kasvaminen. Tuloksena voi olla läheisriippuvuudesta kärsivä aikuinen.
Hän saattaa yrittää koko ajan huolehtia muista ja vaikuttaa erityisen "uhrautuvalta", mutta tosiasiassa on vakavasti ahdistunut, ja saattaa olla samalla läheisiään ankarasti kontrolloiva persoona. Hän saa aikaan lähimmissään lopulta enemmän kärsimystä kuin hyvää...
Vaikean uskonnollisen tai alkoholistikoti-lapsuuden koneneista monet ajautuvat usein hoiva-ammatteihin, pitämään huolta toisten hyvinvoinnista. Kuitenkin heidän oma sisäinen minuutensa, joka jäi lapsuudessa vaille turvaa, rakkautta ja syliä, kärsii aidon hyväksynnän ja rakkauden puutteesta läpi aikuisiän.
Vaatii pitkän toipumisprosessiin hyväksyä se kaipaus sellaisena luonnollisena osana omaa minuutta, hyväksyä oma säröisyytensä, rikkonaisuutensa, keskeneräisyytensä, oma kipunsa.
Minusta tuntuu, että tuollaisille (tällaisille?) lapsuudessa ja nuoruudessa traumatisoituneille, läheisriippuvaiksi tulleille ihmisille, seurakunnasta erottaminen on kuin kuolemantuomio!
Itsenäiset, oikealla tavalla itsekkäät ihmiset pärjäävät, vaikka toiset leikkisivätkin tuomaria ja pelleileisivät toisen sisimmällä ja sydämentilalla. Hän ei usko, häneen ei voi vaikuttaa. Se on pelastus. Mutta meillä tosikoilla ja liian vakavamielisillä on ongelmia. Siinä suhteessa olen erittäin pettynyt itseeni.
Mutta, hyvä x-vl, siksihän nämä ihmiset tekevätkin MITÄ VAIN, jotta heitä ei erotettaisi. Juuri siksi hoitokoussoppa olikin niin "onnistunut". Jos kenenkään ei olisi tarvinnut pelätä erottamista, ei mitään tällaista olisi tapahtunutkaan.
Vaatii jonkinlaista voimakkuutta kyseenalaistaa.
Jotkut tekevät ihan mitä vain, jotta heitä ei hyljättäisi-erotettaisi. Jäljet näkyvät.
Mistähän tuohon läheisriippuvuutteen saisi ammattiapua. Olen kuullut, että monet psykologit eivät oikein hyväksy sitä teoriaa.
Hoitokokoukset onnistuivat juuri tuon vuoksi. Ihmisillä on niin voimakas tarve kuulua johonkin yhteisöön, että siitä eroon joutumisen uhkakin oli jo kauhistuttavaa.
Tai ihmiset eivät edes kauhistuneet, vaan kuuliaisuuden tähden tekivät mitä käskettiin - ymmärtämättöminäkin!
Ensin tietysti maalattiin ulkopuolinen elämä niin pahaksi, ettei siellä ole ketään, jonka kanssa voisi 'kunnolla' elää ja ystävystyä. Kun tuon uskoi, niin eipä ollut halua joutua erilleen, vaikka ei tajunnutkaan, mistä oikein on kysymys milloinkin.
Minulla siihen on mennyt kauan.
Nosta itseäsi niskasta ja lähde karkuun! Se on yleinen maallikko-ohje. En itse sitä allekirjoita. Mutta oman pahanolon tunnistamisesta se lähtee liikkeelle. Muutos nimittäin.
...............
,,,,,,,,,,,,
Onko täällä oikeasti vain 7 vastausta?
Taitavat silmäni olla vielä unenpöpperössä? ;(
Nyt taisi linjat aueta, kun lukema korjaantui.
Eileniltaiset viestinikin ovat tulleet näkyviin. Hyvä niin.
heti etsinytkin oman joukkosi. Jos on tottunut jossakin yhteisössä saamaan tukea ja turvaa, sitä putoaa tyhjän päälle, jos ei ole vastaavaa.Jokainen synnin tähden Jumalan valtakunnasta pois lähtenyt tietää, että katuvalle syntiselle on aina ovet auki.Me kaikki joudumme aina Jumalan sanan kuulossa peilata itseämme, josko me vielä olemme oikeasti uskomassa,. Jumalan sana sen kyllä heti paljastaa.Jumalan sanan kuulossa saamme silti olla kylmiä taikka palavia, kunhan emme penseitä ole.
Minulle peili näytti sen, että olen katkera kososlainen. Mitään oikeaa syntiä ei sanottu, vaan hengenvika!
Oliko se Jumalan Sanan peili vai ihmisoppien tekemä SRK-peili vl-puhujilla?
sen syntinä anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tästä anteeksiantamuksen evankeliumista mekin olemme ammentaneet., kun olemme vikoihin joutuneet, vääriin henkii tai muihin synteihin. Me olemme halunneet ne uskoa anteeksi ja unohtaa. Ei niitä tarvi sitten enää muistella, mihin syntiin milloinkin on joutunut. Sielunvihollinen niitä tietenkin yrittää tuoda koko ajan esille, mutta Jumalan sanan evankeliumin voimalla uskokaamme kaikki synnit anteeksi. Raamattu sanoo, että usko ja ole luja.
Oletko nyt satavarmasti oikeassa hengessä? Sanoit joutuneesi vääriin henkiin. Kuka sinut on voinut 'pelastaa' väärästä hengestä, kun kaikki ovat siihen joutuneet ja ovat siinä tietämättäänkin ehkä juuri sillä hetkellä kun sinulle saarnaavat sen anteeksi? Silloin se ei onnistukaan, koska samassa synnissä oleva ei voi toista auttaa, opettavat vl:t. Ei kai hengenvika ole poikkeava synti muista synneistä?
Vai onko niin, että isäntähengessä oleva voi vapauttaa hempeästä hengestä? jne...
joka on armosta itsekin uskomassa voi saarnata Jumalan valtuuttamana toiselle katuvalle synnit anteeksi. Niin myös minä sinulle.Itse pahana pyhä ja syntisenä vanhurskas, Jeesuksen sovituksen tähden. Tämän saarnan uskominen jää vastaanottajan vastuulle,. Kaikille ei kelpaa armoevankeliumi. Näin on ollut kautta aikojen, koska se viallisten ja vähäpätöisten ihmisten suulla julistetaan.
Myönnän että kysymykseni olivat vaikeita sekä teoria- että käytäntötasolla. Ei ihme, että et vastannut niihin.
Mutta hyvä kun vastasit muuten.
Uskominen on jokaisen henkilökohtaisella vastuulla. Vaikka minä uskoisin rauhansanalaisen synninpäästön, niin eihän saarnanjan rooli ja sieluntila vaikuta minun uskooni! Kuten ei sekään onko vl satavarmasi ns. oikeassa hengessä. Ei haittaa, vaikkei olisikaan, kunhan itse jaksan uskoa! Sitä on omakohtainen vastuu uskomisessa!
Olet varmasti 'uskomassa', mutta onko henkesi oikea? Veeällien kohdalla pitää olla tarkkana. ;D
minun viesteistäni. Ovatko ne Raamatun mukaisia vai korvasyyhyn mukaisia.Itsehän sitä ei aina tiedä , jos on mennyt vikaan, saattomiehet neuvovat oikealle tielle.
Jätän sinun neuvomisen saattomiehillesi. Tai -naisillesi. Minun on turha siihen rooliin pyrkiä. Tiedän, millaisena minua pidät.
Kyllä minä haistan paljon, sinustakin. Mutta mitä väliä sillä on? Minun tulkintani korvasyyhystä on aivan eri kuin vl-opetuksessa. Ja siten sinullakin.
Esim. kuka on oikeasti uskomassa ja ketä saan sanoa epäuskoiseksi, kenelle osoitan sanat "sinut on jo tuomittu"! Kenen sydämentilan luulen tai uskon tietäväni! Se on vl-korvasyyhyä, kun leimataan eivl-ihminen ulkopuolella Jumalan valtakunnan olevaksi. Se tekee varmaan nannaa, kun tietää olevansa jotenkin eri asemassa Jumalan silmissä toiseen verrattuna? Ehkäpä minäkin silloin veeällänä ollessani niin tein.... Siitä olen pahoillani, mutta tein sen ymmärtämättömänä. ;(
alkuaikojen täydellisen eristämisen määräystä ei enää noudateta?
Minä olen havainnut samaa muutosta näiden vuosikymmenten aikana. Ne ensimmäiset vuodet ja vuosikymmen olivat kauheita tuossa mielessä!
Omat läheiset ja sukulaiset olivat ihan 'outoja' ja pitivät sellaisen 'hajuraon', että sen tunsi joka solullaan... ;(
Avaukseni tarkoituksena oli nostaa esille tuo yhteisöllisyyden tarve, mikä useimmille meistä on 'elintärkeä'. Siksi siihen kajoaminen ja rangaistuksen kohdistaminen tuolle alueelle, tuntuu todella pahalta.
Muistan erään sanoneen hoitokokousaikoina, ettei hänellä, yksinäisellä ihmisellä ole varaa menettää ystäviään. Siksi hän teki moneen kertaan parannusta väärästä hengestä, aina kun siitä kehoitettiin! Ymmärrän häntä.
Jostakin ihmeen syystä SRK-miehineen tiesi, että tuo keino tepsii ja ihmiset yhteisöstä erottamisen uhalla taipuvat mihin vain. Sitominen oli sitten ulkonainen muoto tuolle eristämiselle.
Yhteisöllisyyden tarve erotetussa ja tuomitussa 'huusi' sitä kovemmin ja kauemmin, mitä tärkeämpiä uskonystävät olivat olleet, mitä yksinäisemmäksi hän jäi. Sillähän oli tarkoituskin houkutella/ pakottaa 'jujuripää' takaisin! ;(
Niemelän kirjoituksesta tuli hieman tympeä olo, kun siinä korostetaan tuota tarvetta ja silti ollaan tietyissä tilanteissa valmiita/ halukkaita rassaamaan ihmistä juuri tuolla. Ihan kuin nälkäisen edessä heiluteltaisiin ruokaa ja sitten vietäisiin pois! Se on kiusaamista ja ... en sano pahempaa sanaa... ;(