9kk kannoit minua vatsassasi,tuskalla minut synnytit,nautit vauva ajoistani todella paljon,jaksoit leikittää minua ja olla minulle hyvä,tiesin että rakastat minua
nyt olen 5v,missä ovat kauniit sanasi?mikset äiti enää leiki kanssani?rakastatko enää minua?
minä tarvitsen sinua nyt enemmän kuin koskaan,olen vielä niin pieni,sinun oma tyttösi,se sama tyttö jota ennemmin hellit ja rakastit eniten maailmassa...mikä on muuttunut äiti?mikset enää sano rakastavasi minua?ethän hylkää minua äiti?
nyt olen 5v,missä ovat kauniit sanasi?mikset äiti enää leiki kanssani?rakastatko enää minua?
minä tarvitsen sinua nyt enemmän kuin koskaan,olen vielä niin pieni,sinun oma tyttösi,se sama tyttö jota ennemmin hellit ja rakastit eniten maailmassa...mikä on muuttunut äiti?mikset enää sano rakastavasi minua?ethän hylkää minua äiti?
Vastaukset 22
Vanhimmat
masennuslääkkeet tai vapaa-aikaa edes joskus, saat sen ihanan mamman taas takaisin.
Äitikään ei jaksa ihan ikuisesti ilman latautumista välillä.
***
hohhoijjaa,lääkkeetkö ne nyt ratkaisu on joka vaivaan?? pikkusen kun ahistaa niin ei muuta kuin nappi huuleen? aamulla herätys-nappi,illalla uni-nappi ja päivällä ilo-nappi?? ja toi on normi elämää =/
tule pikkuinen tänne,niin minä adoptoin sinut ja pidän sinusta hyvää huolta,ihan selvin päin =)
Masentuneelle kyllä, lääkitys On se millä saadaan taas ote arjesta. Se on ihan vain yksi nappi aamupalan kanssa, ei tarvitse montaa napsia :D eikä vaikuta vireystilaan tai muuhun ormaalielämään, mieliala vain muutamassa viikossa nousee, masennus irrottaa otetta. Pelkkä "piristy nyt" ei masentuneelle ole avuksi :D usko tai älä.
Niin, onhan ehdottomasti parempi erottaa lapsi uupuneesta äidistään kuin auttaa äitiä jotta jaksaisi lapsen kanssa, eikö niin?
***
ensin keskusteluapua ja vasta sitten lääkkeitä! Ellei kyse ole jo vakavasta masennuksesta ja vaikuttaa ettei aloittajalla ole.
Lääkkeet eivät koskaan ole täysin turvallisia ja ongelmattomia, joten ne eivät ole ensisijainen ratkaisu vaikka valitettavasti lääkärit niitä turhan paljon määräävätkin.
Eivätkä lääkkeet kuvaamallasi tavalla vaikuta läheskään kaikille, osalle tulee sivuoireita eikä joku lääke tehoa, joudutaan kokeilemaan useita. Taitaa sinulla olla omakohtainen kokemus etkä osaa nyt ajatella asiaa laajemmin?
Näen aiheen kyllä lajemmin, älä huoli, mutta en jaksanut tahi viitsinyt kirjoittaa miniromaania vastaukseksi koska oletan että muutkin osaavat ajatella omilla aivoillaan. Jos rautalankaa kaipaatte niin saamanne pitää.
Ensisijaista masennuksen hoidossa on sen arviointi, kuinka vakavasta tilasta on kyse. Toisena on altistavien tekijöiden eliminointi, synnytyksen jälkeinen masennus on hormonaalisen tilan aiheuttama jolloin taustalla vaikuttavaa laukaisevaa tekijää joko ei ole tai se on väsymys tai yksinolo, ei-hormonaalisen masennuksen laukaisija ja ylläpitävät tekijät voivat olal vaikeampia selvittää, mutta selvitettävä ne olisi. Muuten hoito on "tyhjän kanssa" ja tuo vain väliaikaisen avun. koko eläm'äntilanne tulisi saada muokattua uuteen uskoon ja sitä amsenutnut ei kykene yksin tekemään vaikka kuinka haluaisi.
Keksusteluapu on toinen tärkeä asia, mutei läheskään aina välttämätöntä. Toisille taas pelkkä keskusteluapu ja elämäntilanteen korjaus ovat riittäviä, itse olen kokenut lääkityksen toimivaksi koska olen sairastanut useamman masenuksen, on jo kokeiltu kantapään kautta mikä auttaa ja mikä ei omalla kohdallani, ja tunnistan oireet ja osaan ennakoida mitä seuraavaksi tapahtuu ja milloin toimenpiteet tulee aloittaa. SIksi positiivinen näkemykseni lääkityksestä, koska minun henkilökohtaisesti tuntemissani tapauksissa apu on löytynyt juuri siitä.
Lääkkeet eivät ole täysin ongelmattomia, sivuvaikutuksia esiintyy, yleisinpinä varmaankin seksuaalisen halun aleneminen ja iho-ongelmat. Näin olen käsittänyt. Myös jotkin valmisteet eivät joillekin toimi mitenkään, ja oiekaa valmistetta saattaa joutua etsimään, aivan kuten esimerkiksi e-pillereiden kohdalla. Ihmiset kun ovat erilaisia. (todella luulin että tätä ei tarvitse erikseen sanoa, että tämä on ihan kaikkien tiedossa mutta fine.)
Kuvaukseni lääkkeen toiminnasta kuvastaa lähinnä sitä miten sen Kuuluu toimia. Koska sama lääke ei tee tsmälleen samaa asiaa ihmiselle kuin ihmiselle, on tyydyttävä yleistyksiin ja oletan kirjoittaessani täällä että ihmiset ymmärtävät tällaisten yleistysten olevan tarpeen ja hyväksyttäviä lyhyessä kirjoituksessa. Jokainen osaa lukea valmisteen käyttötiedoista sivuvaikutuksista, ja jokainen tietää ettei kyseessä ole ihmelääke, vaikka ihmelääkkeeltä se tuntuu toimiessaan tarkoitetulla tavalla.
Vieläkö jäi kohtia selvittämättä? Vai alatko ajatella itse?
***
kannattaisi sinun pysyä enemmän mielipide tyylisessä kirjoituksessa eikä jatkuvasti leikkiä psykiatrian/psykologian asiantuntijaa. Menet tosi monessa kohdassa metsään, mutta annat vastauksesi hyvin asiantuntijamaisella kielellä ja varman tuntuisena. Jätä psykiatria asiantuntijoille. Tämä on mielipidepalsta.
Pyydän anteeksi jos elvitin väärää tietoa josskain kohtaa, ehkä kerrot myös minulle missä? Tämä todellakin ON mielipidepalsta enkä milloinkaan ole esiintynyt asiantuntijana, jostain syystä sitä välistä joku väittää minun niin tehneen. Mikä on? Minä kirjoitan omaa näkemystäni siinä missä kuka tahansa muukin. Jos anna väärää tietoa, otan mieellläni vastaan korjauksen, en pidä oppimista lainkaan pahana. Jos vain et ole asiasta kanssani samaa mieltä tai ilmaisin asian mielestäsi huonosti, täydennä toki, ja lisä ja korjaa. ENsimmäisenä ei tarvitse hyökätä kurkkuun ja huutaa "valehtelija!". Me voimma tehdä täällä yhteistyötä ja keskustella asiasta, ei tarvitse olla niin jumalattoman hyökkäävä koko ajan. Tappeluako tämän pitikin olla?
Voin minä tapellakin. Mutta en mielelläni. Mieluummin kuulisin MIKÄ tekstissäni oli väärää tietoa ja MITEN minun pitäisi asia ilmaista jotta SINÄ olisit tyytyväinen?
Mahdollisen asiavirheen korjausta tosiaan toivon välittömästi, väärää tietoa en tahdo antaa enkä itse pitää.
***
samoilla sivuilla jälleen, huomenta :)!
Tuosta masennuksen hoidosta sananen. Itse en ole sairastunut masennusta, ajatukseni perustuvat kokemuksiin, joita olen saanut masentuneiden ihmisten hoidosta.
Kuten mainitsikin, ensisijaista on masennuksen vakavuuden arviointi, ja lähes yhtä oleellista on selvittää mistä masennus johtuu. Poikkeuksetta vakava masennus vaatii lääkehoidon. Mutta jos vakava masennus johtuu esim. isosta menetyksestä, avioerosta, kuolemasta, potkuista tms. lääkehoito ei ole ensisijaista, vaan asioiden käsittely keskusteluhoidon keinoin.
Masennuksen diagnosoinnissa on hyvin oleellista vakavuuden ja syiden selvittämisen lisäksi erottaa masennus persoonallisuushäiriöistä. Tämä lienee seikka, jota yleislääkärit eivät osaa tehdä, psykiatrit kylläkin. Pers.häiriöiset eivät yleensä ole autettavissa mielialalääkityksellä, vaikka masentuneita kokisivat olevansakin.
Toisekseen masennus tuppaa olemaan uusiutuva sairaus, jonka vuoksi näen kaikkien masentuneiden kohdalla keskusteluavun yhtä oleellisena kuin lääkehoidon, jollen jopa oleellisempana keinona masennuksen hoidossa, poikkeuksena toki siis ja edelleen vakavasta masennuksesta kärsivät.
Masennuksen syyt ovat usein syvällä elämänhistoriassa, vanhat menetykset ja pettymykset aktivoituvat uusissa elämäntilanteissa, geneettinenkin alttius on löydettävissä. Samat ajatusvääritymät, toimimattomat ongelmanratkaisukeinot ja opitut käyttäytymis- ja tuntemismallit pysyvät, jollei niihin hae terapiassa apua ja sitä kautta muutosta. Jos masennus hoidetaan lääkkeillä pelkästään, poistetaan vain oire, ei syytä, joka masennuksen aiheuttaa. Uusiutuvuuden ja toipumisen kannalta on oleellista käsitellä masennuksen syyt. Myös psykoedukatio on oleellista, mm. juuri mainitsemiesi ennakoivien oireiden tunnistamiseksi.
Kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia on tutkimuksissa todettu olevan yhtä tehokas masennuksen hoidossa kuin lääkehoito. Ulkona liikkumisen ja auringon valon on todettu vaikuttavan serotoniiniaineenvaihduntaan samalla tavalla kuin mielialalääkeidenkin. Toki vakavasta masennuksesta kärsivälle, suljettujen verhojen takana itsemurhaa hautovalle ihmiselle, joka ei ole käynyt suihkussa kolmeen viikkoon eikä kammanut tukkaansa, lienee turha sanoa, että ylös, ulos ja lenkillen, nyt heti!!! Ja siitä sitten terapiaan suorinta tietä!!
Summa summarum: Pyhä kolminaisuus masennuksen hoidossa on keskusteluapu, lääkehoito ja sairasloma, sano.
Pari massivisen hyvää pointtia, joku näyttää jaksavat sitten kirjoittaa laajemman kautta ja hyvä niin. Mietin tuossa että pitää laittaa jo profiiliin maininta "kaikki kirjoittamani perustuu tämänhetkiseen tietooni ja omiin näkemyksiini, en kuvittele tietäväni kaikesta kaikkea vaan useasta aiheesta hiukan, lisätieto on tervetullutta"
Ja huomenta :D
Pointtia persoonallisuushäiriön mahdollisuudesta tuossa en ollut ajatellutkaan, ja tottahan se on. Sitäkään en ollut tiennyt että ei-lääkkeellisestä hoidosta on saatu yhtä hyviä tuloksia serotoniinaineenvaihdunnan suhteen, mahdankohan löytää googlen kertomana lisätietoa noista tutkimuksista tai osaatko kertoa lähteen tai suunnan johon lähteä?
Uteliaisuudesta, oletko kuullut minkäänlaisista järjestelmällisistä vertailuista teollisten serotoniinin takaisinotonestäjien ja esimerkiksi mäkikuisman tehosta keskivaikean masennuksen hoidossa? Tuo aihe kiinnostaa erityisesti.
***
kirjoittamatta näille palstoille, mutta kun aiemmin puhuit tuosta lääkkeiden sivuvaikutuksista. Oletko ottanut selvää niistä kaikista mahdollisista sivuvaikutuksista, kun niitähän on ihan hassuilla nimillä (siis todella harvinaisia tiloja/tauteja, joita voi seurata psyykelääkkeistä, esimerkiksi lapsettomuus Tietyn taudin seurauksena)? Kun esitit asian niin, että pilleri naamaan ja niin edellen... Mutta siis jonkun kohdalle se pahin mahdollinen sivuvaikutus voi iskeä. Eli aina pitää punnita myös se, että onko masennus sellainen, jota kannattaa lääkitä vai onko terapia parempi vaihtoehto. Aina kun ajatellaan, että terapialla tai lääkkeillä saa saman lopputuloksen niin terapia on mielestäni parempi vaihtoehto sen takia, että sillä ei ole samanlaisia sivuvaikutuksia kuin lääkkeillä.
Ja toinen asia on se, että asiat pitäisi käsitellä. Lääke hoitaa oireita, terapia hoitaa syytä. Minä uskon niin, että vaikka masennuksen näkee esim. välittäjäaineista niin se uusii helpommin, jos syytä ei ole hoidettu. Ja toinen asia on, että sitä emme tiedä onko aivoissa nähtävät muutkoset masennuksen syy vai seuraus. JOs ne ovat seuraus niin silloin jokin muu asia laukaisee masennuksen ja välittäjäaineet sitten vain seuraavat perässä. Tai sitten kyse on näiden yhteisvaikutuksesta.
Sivuvaikutuksista, en tiennyt että mainitsemalla pari yleisintä sivuvaikutusta olen tullut velvolliseksi kertomaan kaikista mahdollisista. Mikä lääkäri minusta nyt yhtäkkiä on teille tullut??
Esitin esimerkkinä oman tapaukseni, ja mainitsin pari (minun tietääkseni) yleisintä sivuvaikutusta. En missään kohdassa edes antanut ymmärtää että jokaisen käyttäjän tila ja reaktio olisi samanlainen, vaan aika selkeästi sanoin päinvastaista.
Minua alkaa väsyttää porukka joka ei lue viestiä vaan näkee rivien välissä jotain mitä minä en sinne kirjoittanut.
"Eli aina pitää punnita myös se, että onko masennus sellainen, jota kannattaa lääkitä vai onko terapia parempi vaihtoehto"
Se kai on joakisen kohdalla itsestäänselvyys?? Alkuperäisen vastauksen aloittajell heitin sarkastisessa mielessä, tehden osaksi pilaa siitä "nappi naamaan ja seuraava" -käytännöstä jossa terveydenhuolto nykyään on resurssipulan seurauksena, ja voi helvetti, yhtäkkiä juttu menee aivan muualle. Ymmärrän että huumorintajunne on paaaljon erilainen kuin minun mutta joku raja nyt kuitenkin. Älkää ihmiset ottako itseänne niin vakavasti ja ennen kaikkea, älkää ottako minua niin vakavasti ja ryppyotsaisesti. Min harvemmin olen kokonaien ketjun vitsailematta yhtään, ja sarkasmi on lempilapseni.
" Lääke hoitaa oireita, terapia hoitaa syytä."
Erittäin osuvasti sanottu. Jos on kyse hormonaalisesta masennuksesta jolle ei laukaisijaa ja ylläpitävää syytä löydy, on tilanne huomattavasti erilainen kuin esimerkiksi työuupumuksen tai alistavan parisuhteen laukaisema ja ylläpitämä masennustila.
Mistään näistä ei selviä yksin, ei ilman aivan jumalatonta tuuria.
***
en tarkoittanut sitä, että sinun pitäisi luetella sivuvaikutukset vaan sitä, kun suhtaudut mielestäni hyvin huolettomasti mielialalääkkeiden käyttöön. Okei, se ensimmäinen vastauksesi oli siis huumoria, siitä vain saa sellaisen kuvan, että pidät lääkehoitoa aika vaarattomana vaihtoehtona mitä se ei välttämättä ole.
Sitä emme tiedä onko hormonaalisenkin masiksen taustalla jokin menneisyyden laukaiseva tekijä!
Se on kyllä jo huomattu että minun huumoriani ei moni ymmärä :D ihmettelinkin hiukan että joku tuon vastauksen kimppuun kävi. Pidin lähinnä aloitusta hieman... turhan provosoivana tai lähinnä älyttömänä, siksi vastasin siihen hiukan kieli poskessa.
En siis pidä lääkehoitoa vaarattomana vaihtoehtona :D mutta itseni kohdalla vaikutus on aina ollut juuri toivotunlainen.
Olen tässä miettinyt, minkä tähden ihmisen aina oletetaan olevan vajaa? Eikö keskustelu ole helmpompaa ja mukavampaa jos oletetaan toisen ymmärtävän normaalisti yleistietoon kuuluvat asiat (niinkuin vaikkapa se että lääkkeillä on sivuvaikutuksiakin), ja nähtäisiin viestissä se mitä se yrittää välittää, ennemmin kuin se missä kohtaa käytetään väärää täytesanaa?
Henkilökohtainen lempikielikuvani tällä hetkellä on varmaankin se pilkku, perse ruvella jatkuvasta hyväksikäytöstä. Anteeksi ranskani.
***
mielenterveysasioista tai sairauksista kovinkaan paljoa. Heillä ei ole minkäänlaista kokemusta niistä. Voi olla ensimmäinen kerta, kun huomaa olevansa tosi maassa eikä tiedä mitä tehdä, mistä johtuu. Tiedän työni puolesta, ettei ihmisellä ole näistä asioista paljoakaan tietoa ennenkuin osuu omalle tai läheisen kohdalle.
Ei se tarkoita, että ihminen olisi vajaa vaikkei tajuakaan lääkkeiden sivuvaikutuksia. Vetäväthän monet ihmiset särkylääkkeitäkin kuin karkkia (liioitellusti) vaikka paljolla käytöllä on mm. mahahaavan riski. Se on yllättävää kuinka vähän ihmiset lääkkeistä loppujen lopuksi tietävät.
Hmmh... kai sitä todellakin ottaa itsestään päivänselviltä tuntuvia asioita siltä kantilta että ne ovat oletusarvoja kaikille muillekin. *nyökyttelee* ehkäpä jatkossa tulisi kuitenkin kaiken varalta pitää se kuvainnollinen rautalankakerä matkassa eikä olettaa lukijasta mitään. Säästytään monelta väärinkäsitykseltä.
Point taken.
***
Vähän on hektistä tämä elo kesälläkin. Että ei oikein keskustelemaankaan kerkiä. Höh.
Mäkikuismasta minä en tiedä mitään. Paitsi ettei siitä varmaan haittaakaan ole, suurimmalle osalle. Mihinkään tiettyihin tutkimuksiin en osaa tähän hätään viitata, netistä varmasti etsimällä löydät jotakin. Sen verran voin vinkata, että tieto ei suurella todennäköisyydellä löydy Cipramilin tuoteselosteesta ;). Lisätietoa voisit mahdollisesti löytää ihan googlettamalla "kognitiivis-behavioraalinen psykotertapia" tms. Muistelisin että luin aiheesta ihan viime vuosina. Olisikos ollut ihan kotimaista tekoakin se tieto...
Auringon valon ja liikunnan vaikutus aivojen aineenvaihduntaan on sitten jo vanhempi juttu, siitä aiheesta olen törmännyt tutkimustietoon jo viime vuosituhannen puolella. Niin se aika rientää, hui!
Jos tässä törmään johonkin tuoreeseen, niin paan linkkiä tulemaan. Törmäillään! :)
on kirjoittanut ainakin Markku Ojanen, Tre yliopiston "onnellisuusprofessori". Yliopistojen sivuilta mahdollisesti voi löytyä linkkjejä kun katsoo kurssikirjoja niin voi löytyä jotain kiinnostavaa. Treen yliopistossa on ekopsykologiaa tutkittu enemmänkin, joten sielä voi löytyä tietoa tuosta auringonvalosta, no ainakin ympäristön yhteydestä mielenterveyteen. Itse opiskellut siellä, joten parhaiten tämän yliopiston jutut tiedossa. Tämä siis tristarille tiedoksi.
Saanko kysyä kaizu, minkä alan ihmisiä olet? Jos nyt sitä netissä haluat paljastaa :-)
Markku Ojanen on ohjannut graduni aikoinaan, olisihan tuo mainitsemasi seikka pitänyt muistaa! Markusta vaan tulee ensimmäisenä mieleen ne pelottavat, hieman liian pienet puvut, jotka ovat suoraan 50-luvulta... :)
Siis psykologi olen ammatiltani. Sinäkinkö?
ainakin auttaa paljon. Mäkikuismasta en oel löytänyt kattavaa tutkimusta ihan online, ajattelin kysyä jos sinulta uudempaa, mahdollisesti neitssä julkaisematonta, tietoa saattaisi olla. Jatkan siis tonkimista :D
mutta tuo tarkka hakusana on jotain mitä en olisi ensiksi kekannut. Dänks. Kaunista kesää!
***
Ja nähtävästi maailma on pieni, eh?
Tämä palstahan osoittautuu taas suoranaiseksi aarreaitaksi *hykertelee*
***
psykologi olen minäkin :-) ja Markku minunkin graduni ohjasi :-) Siitä ei niin kovin monta vuotta vielä ole, joten hyvin on muistissa Markun jutut.
Taitaa ne puvut olla Markun tarvaramerkki.
nykyään kehittyneitä, kun osaavat jo tietokonetta käyttää ja lukea ja kirjoittaa. Ei pysty muuta kuin ihmettelemään!